Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Kannattaa muistaa että asiat voi muuttua nopeastikin.

Mun äiti sai massiivisen aivoverenvuodon syyskuussa 2018. Sen myötä iski afaasia ja halvaantuminen. Hän ei ollut ikinä puhunut mulle sanallakaan, että mun iäkäs isä oli vakavasti muistisairas, eikä pärjännyt tuntiakaan yksin kotona. Äiti kyllä satuili aina, että isäs nukkuu huonosti ja on siksi sekava, eristäytynyt ja vähäpuheinen.

Sitten mulla oli kaksi avutonta vanhusta ja iso vuokra-asunto täynnä tavaraa. Kumpikaan heistä ei enää ymmärtänyt tästä maailmasta mitään. Kumpikaan ei tarvinnut mitään muuta kuin lepoa, lääkkeitä ja ruokaa. Äiti pääsi heti ympärivuorokautiseen palvelutaloon ja isä meni samaan taloon paria kuukautta myöhemmin. Joulua vietettiinkin sitten palvelutalon kahvilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette maailmasta vieraantuneita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.

Omakotitalon 50 vuotta kerätyt ja säilötyt tavarat 12 neliön palvelutalon huoneeseen.

Onhan siellä nyt varastotila tai jonkinlainen kanahäkki varasto jonne mahtuu hyvin tavarat.

Ei palvelutaloissa todellakaan ole mitään häkkivarastoja :D Ja  mitä helvettiä niitä rojuja sinne raahattaisiin säilytykseen, ei niitä kukaan sieltä käyttäisi. 

Kaikilla ei taida olla selvää miten huonokuntoisia ihmiset on kun ne pääsee palvelutaloon. Ei niistä ole enää tavaroita kuskailemaan edestakaisin ja "sisustamaan". 

Mulle näytettiin miehen äidin palvelutalohuoneen nurkassa olevaa kaappia ja sanottiin, että "tuonne alahyllylle voi sitten laittaa jotain omia esineitä". 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään. 

Jos asunto on myyty tai  se on vuokra-asunto, joka siirtyy toiselle vuokralaiselle, niin jonkunhan on pakko tyhjentää se tavaroista. Heikkokuntoinen vanhus tuskin pystyy siihen. Toivottavasti hänn muutamia tuttuja esineitä mukaansa uuteen kotiin. Vanhat valokuvat, joku muistoesine tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljos maksaa paikka eur per kk?

A kunnan vanhainkodissa

B yks. Palvelutalossa

A: tulojen mukaan, niin että asukkaalle jää vähintään 164 euroa kuukaudessa. (Tuloista osa voi olla ns. laskennallisia, jos omistaa esimerkiksi metsää. Metsän kasvu lasketaan tuloksi, vaikka käytännössä metsästä on vain kuluja.) Vanhainkoteja  ei nykyään ole, vaan puhutaan palveluasumisesta tai tehostetusta palveluasumisesta.

B: kuulemma noin 5000 euroa/kk, riippuu vähän siitä mitä palvelupakettiin kuuluu. Kaikki ylimääräinen maksaa erikseen, jos vanhusta pitää esimerkiksi saattaa hammaslääkäriin.

Eka kerta pitkästä aikaa, kun on oikeaa tietoa, kiitos sinulle.

Näyttää joku viisas alapeukuttavan.

T. Vanhusten asianhoitaja

Periaatteessa tämä on oikeaa tietoa, mutta käytännössä ainakin vielä muutama vuosi sitten monet kunnat kiersivät tätä siten, että vanhuksen ei arvioitu olevan tarpeeksi huonokuntoinen tehostettuun palveluasumiseen niin kauan kuin hänellä oli omaisuutta. Jos vanhus tai tämän omaiset halusivat vanhuksen ns. hoitokotiin, se oli pakko maksaa myymällä vanhuksen omaisuutta. Kunta maksoi paikan vasta sitten, kun vanhuksella ei ollut enää omaisuutta jäljellä.

Tämä oli tietenkin lainvastaista, mutta en tiedä, tekivätkö kenenkään vanhuksen omaiset tästä valituksen.

Tähän perustuvat jutut siitä, että vanhuksen omaisuus menee hoitokotiin.

En usko suoralta kuulopuheelta tuollaista, mutta se on nyt on selvää että kunnallisessa arvioidaan palveluntarvetta, ettei kaikkia oteta hoitokotiin saati ympärivuorokautiseen hoitoon, koska kunta maksaa osan, sen sijaan yksityisellä puolella on täysin itsemaksaville palveluja tarjolla ja niihin saa sijoittaa omaisuuttaan sen verran kuin itse katsoo tarvitsevansa.  Että olisikohan mennyt puurot ja vellit sekaisin tässä.

Ei tässä ole mennyt mitään sekaisin, vaan tästä on paljon kokemuksia ihmisillä eri puolelta Suomea. Myös Osmo Soininvaara joskus puhui blogissaan (tai ainakin vsstauksissaan sen kommentteihin) tästä ja kehotti vanhusten omaisia tekemään valituksia.

Palvelutarpeen arviointi tietenkin tehdään, mutta arviointi on aina tulkinnanvaraista ainakin niin kauan, kun vanhus pystyy nousemaan sängystä.

Saahan sitä vaikka väittää että jouduin myymään asuntoni ja hakemaan hoitoa yksityissairaalasta koska kunnallisessa eivät antaneet lähetettä. On näitä tapauksia. 

Terveydenhoito ei toteudu tasapuolisesti työikäisilläkään, olihan siitä jossakin lehdessä juttukin että on erinäisiä sairauksia potevia jotka suunnilleen vain kävelevät milloin tahansa ja kaikki tutkimukset järjestyy, täälläkin palstalla vilahtelee aina silloin tällöin jotka kehuskelevat, ja sitten on se suuri enemmistö joka saa suunnilleen ruinata että pääsee edes verikokeisiin muutaman vuoden välein. Sen kummoisempaa ei ole vanhuksillakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Kyllä kierrätyskeskukset ottaa vastaan tavaroita. Kaatopaikalle menevästä otetaan maksu, mutta niin se maksaa muutenkin.

Ai apua, toinen muuttaa palvelutaloon ja toiset jo miettii miten päästä eroon tämän toisen omaisuudesta.

Kannattaisiko vaikka kysyä siltä äidiltä?

Vierailija kirjoitti:

ottakaa nyt tästä ketjusta opiksenne:

1- tehkää itsellenne edunvalvontavaltakirja etukäteen

2- tehkää tarkka testamentti

3- tehkää tarkka hoitotahto

4- myykää kaikki ylimääräinen ajoissa (palvelumaksun määräytymisessä ei oteta talletuksia huomioon tuloina)

5- jos tuntuu siltä, että haluatte asua kotonanne elämänne loppuun asti, niin sekin kirjataan esim. hoitotahtoon ja tiedoksi edunvalvojalle ja varmistetaan toki, että on sitten rahaa maksaa esimerkiksi hoitajan kotikäynnit.

6- käyttäkää lakimiestä apunanne

Samaa mieltä. Mun omat vanhempani ovat tehneet kohtaa 4 lukuunottamatta kaiken tuon. Lisäksi ovat tehneet kirjallisen dokumentin, miten haluavat tulla haudatuksi.  Mä olen itsekin nyt todennut, että myös mun pitäisi varmaan alkaa laittamaan asiat ylös. Eikä vain suusanallisesti kertoa lapsilleni, miten haluan mua ja omaisuuttani kohdeltavan. Mun vanhemmat ovat sen verran hyvätuloisia ja varakkaita, että tulisi halvemmaksi mun lopettaa työt ja muuttaa vanhemmilleni asumaan kuin että menisivät johonkin palvelutaloon tai hoivakotiin. Vanhempani pystyisivät maksamaan mulle nykyisen suuruisen palkan, jolla pystyisin sitten edelleenkin pitämään tämän oman asuntoni. Kun vanhemmillani parisen viikkoa sitten kävi hyvinvointialueen vanhustyön sosiaalityöntekijä tekemässä palvelutarpeen arviointia, hän suoraan sanoi, että mun vanhemmilleni tulee huomattavasti halvemmaksi ostaa tarvitsemansa palvelut yksityiseltä kuin julkiselta. Just siksi, että julkisella hinnat määräytyy tulojen mukaan, yksityisellä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, toinen muuttaa palvelutaloon ja toiset jo miettii miten päästä eroon tämän toisen omaisuudesta.

Kannattaisiko vaikka kysyä siltä äidiltä?

No mistä päättelet että ei ole kysytty? Minun mummuni muutti palvelutaloon ja otti mukaansa ne mitä halusi, lopuksi ilmoitti että lapset ja lapsenlapset saavat hakea mitä haluavat asunnosta ja pyysi että lapset hoitavat tyhjennyksen miten haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään. 

Jos asunto on myyty tai  se on vuokra-asunto, joka siirtyy toiselle vuokralaiselle, niin jonkunhan on pakko tyhjentää se tavaroista. Heikkokuntoinen vanhus tuskin pystyy siihen. Toivottavasti hänn muutamia tuttuja esineitä mukaansa uuteen kotiin. Vanhat valokuvat, joku muistoesine tms.

Kun vuokrasopimus päättyy, vuokralaisen on tyhjennettävä asunto. Jos vuokralainen ei itse siihen pysty, sitten joku muu pystyy. Jos omaiset eivät ota hommaa hoitaakseen, hoidetaan asunnon tyhjentäminen viranomaisten kautta. 

Just tänään juttelin poikani kanssa ja kuviteltiin tilanne, jossa mumminsa ja ukkinsa kaikki tavarat pitäisi saada siirrettyä jonnekin. No ei kyllä kukaan lähisuvusta niitä ottaisi. Ehkä jonkun yksittäisen esineen joku saattaisi halutakin, mutta ei todellakaan kovin paljoa. Joten jos oltaisiin "pakkoraossa", annettaisiin viranomaisten hoitaa. 

Kysyttiin miten ylimääräisistä tavaroista pääsee eroon. Ne kannattaa käydä läpi ja ottaa tärkeät talteen äidille/itselle, pakata lahjoitettavat tavarat ja laittaa muut matskut eri kierrätysjakeisiin. Mitä tämän jälkeen jää on poltettavaa jätettä.

Osa lahjoituskirppiksistä hakee jos lahjoitettavaa on paljon tai on huonekaluja tms. Näin pääset halviten.

Näin kerran lehdessä rivi-ilmoituksen kotikirppiksestä ja menin katsomaan. Siellä juurikin tyhjennettiin taloa myymällä tavaroita edullisesti (käteismaksu). Tavaroissa ei ollut hintoja vaan omainen ehdotti aina kohtuullista hintaa (jolla tuote lähtisi ostajan mukasn), neuvotella sai. Oli hyvä kokemus, suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Sitten asunnosta pitää luopua, tai maksaa sen kulut vanhuksen säästöistä, tai jonkun muun, esim. lasten, kuuluu maksaa.

Lapset ei ole elatusvelvollisia vanhempiinsa nähden eikä edes vanhemmat lapsiinsa ellei lapset ole alaikäisiä.

Eivät tietenkään ole, mutta jos tyhjillään olevaa asuntoa ei haluta myydä, pitää jonkun maksaa siitä aiheutuvat kulut, kuten yhtiövastike. Vanhempi ja lapset voivat esimerkiksi sopia, että lapset maksavat asunnon kulut ja saavat rahansa takaisin sitten, kun asunto myydään. Mikään pakko näin ei ole tehdä, mutta joskus se voi olla paras vaihtoehto.

Herranen aika. Monissa asunnoissa on todella isot asumiskulut. Yhtiövastike  on voinut alunperin olla pieni, mutta päälle tulee vuosien mittaan teetettyjä taloyhtiön remontteja kuten sähkönousujen korjaukset, putkiremontti, uusi hissi ja muuta. Kuinka moni pystyy maksamaan vanhempansa omistaman asunnon maksuja, kun omissakin on tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, toinen muuttaa palvelutaloon ja toiset jo miettii miten päästä eroon tämän toisen omaisuudesta.

Kannattaisiko vaikka kysyä siltä äidiltä?

Kun esimerkiksi minun äitini elää suunnilleen vuotta 1961, eikä muista taloaan eikä irtaimistoaan, eikä aina meitä lapsiaankaan. Niin mitähän se kysyminen kannattaa?

Sisusta äidin koti hienoksi kirjoitti:

Älä nyt ihmeessä äidin tavaroita ja omaisuutta hävitä. Voit sisustaa äidin huoneen ja tulevan kodin äidin tavaroilla ja huonekaluilla. Äiti haluaa varmaan säästää kaiken omaisuuden ja irtaimiston joissa muistot.

Mihin oletan "äidin" muuttavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Sitten asunnosta pitää luopua, tai maksaa sen kulut vanhuksen säästöistä, tai jonkun muun, esim. lasten, kuuluu maksaa.

Lapset ei ole elatusvelvollisia vanhempiinsa nähden eikä edes vanhemmat lapsiinsa ellei lapset ole alaikäisiä.

Eivät tietenkään ole, mutta jos tyhjillään olevaa asuntoa ei haluta myydä, pitää jonkun maksaa siitä aiheutuvat kulut, kuten yhtiövastike. Vanhempi ja lapset voivat esimerkiksi sopia, että lapset maksavat asunnon kulut ja saavat rahansa takaisin sitten, kun asunto myydään. Mikään pakko näin ei ole tehdä, mutta joskus se voi olla paras vaihtoehto.

Herranen aika. Monissa asunnoissa on todella isot asumiskulut. Yhtiövastike  on voinut alunperin olla pieni, mutta päälle tulee vuosien mittaan teetettyjä taloyhtiön remontteja kuten sähkönousujen korjaukset, putkiremontti, uusi hissi ja muuta. Kuinka moni pystyy maksamaan vanhempansa omistaman asunnon maksuja, kun omissakin on tekemistä?

Sopiminen on vaikeaa siitä mitä kannattaisi tehdä kun on isän tai äidinrakkaus vaakakupissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette maailmasta vieraantuneita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.

Omakotitalon 50 vuotta kerätyt ja säilötyt tavarat 12 neliön palvelutalon huoneeseen.

Onhan siellä nyt varastotila tai jonkinlainen kanahäkki varasto jonne mahtuu hyvin tavarat.

Ei palvelutaloissa todellakaan ole mitään häkkivarastoja :D Ja  mitä helvettiä niitä rojuja sinne raahattaisiin säilytykseen, ei niitä kukaan sieltä käyttäisi. 

Kaikilla ei taida olla selvää miten huonokuntoisia ihmiset on kun ne pääsee palvelutaloon. Ei niistä ole enää tavaroita kuskailemaan edestakaisin ja "sisustamaan". 

kun isovanhempani sisar joutui palvelukotiin, hänelle jäi silti kaipuu päästää käymään kotonaan. Pää toimi hyvin, muu kroppa ei, siksi joutui palvelukotiasumiseen. Emme pitäneet minkäänlaista kiirettä hänen kotinsa myymisen suhteen, saatika lähteneet myymään tai hankkiutumaan eroon tavaroistaan. Ne olivat hänelle tärkeitä. Asunto tyhjennettiin sitten hänen kuolemansa jälkeen. Lakimies huolehti siitä, että hänen asumiskulunsa vähennettiin vielä sen maagisen puolen vuoden säännönkin jälkeen ennen palvelumaksujen määräytymistä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.

Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta."  https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…

Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.

Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.

ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.

Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?

Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.

Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.

Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.

Asiat ovat pahasti pielessä tässä maassa. En ymmärrä kuinka on annettu tilanteen mennä tällaiseksi. Mikään ei nykyään toimi, ei edes virkatodistusta saa nopeasti kuten ennen vanhaan. Päätös edunvalvonnasta pitäisi ilman muuta saada nopeasti, jos henkilö ei pysty itse hoitamaan asioitaan. Siinä ehtii syntyä vaikka mitä ulosottoa ym.

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran lehdessä rivi-ilmoituksen kotikirppiksestä ja menin katsomaan. Siellä juurikin tyhjennettiin taloa myymällä tavaroita edullisesti (käteismaksu). Tavaroissa ei ollut hintoja vaan omainen ehdotti aina kohtuullista hintaa (jolla tuote lähtisi ostajan mukasn), neuvotella sai. Oli hyvä kokemus, suosittelen!

sitten. jos omaisella ei ollut lupaa tavaroiden myynnille, niin sinä ostaessasi tavaraa, syyllistyit varastetun tavaran ostamiseen ja viedessäsi sen mukaasi syyllistyit varastetun tavaran hallussapitoon

oletan toki, että omaisilla oli lupa tavaroiden myyntiin, mutta jos ei ollut, niin sitten...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että asiat voi muuttua nopeastikin.

Mun äiti sai massiivisen aivoverenvuodon syyskuussa 2018. Sen myötä iski afaasia ja halvaantuminen. Hän ei ollut ikinä puhunut mulle sanallakaan, että mun iäkäs isä oli vakavasti muistisairas, eikä pärjännyt tuntiakaan yksin kotona. Äiti kyllä satuili aina, että isäs nukkuu huonosti ja on siksi sekava, eristäytynyt ja vähäpuheinen.

Sitten mulla oli kaksi avutonta vanhusta ja iso vuokra-asunto täynnä tavaraa. Kumpikaan heistä ei enää ymmärtänyt tästä maailmasta mitään. Kumpikaan ei tarvinnut mitään muuta kuin lepoa, lääkkeitä ja ruokaa. Äiti pääsi heti ympärivuorokautiseen palvelutaloon ja isä meni samaan taloon paria kuukautta myöhemmin. Joulua vietettiinkin sitten palvelutalon kahvilassa. 

Ja päätellen siitä, minkälaisia kommentteja täällä jotkut ovat esittäneet, tuossakin tilanteessa olisi joidenkin mielestä pitänyt pitää maksaa siitä tyhjillään olevasta asunnosta vuokraa ja tavaroita ei olisi saanut viedä mihinkään.