Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Hänhän siitä päättää. Osan ottanee mukaan

Tyhjennykset tehdään vanhempien asuessa.

Appivanhempien asuntoa, isoa omakotitaloa, tyhjennettiin yli 10 vuotta.

He itse antoivat kirppistavaraa ja piti olla heti tarjoamassa siihen tilaisuuksia.

Muistan aina, kun saatiin veranta tyhjäksi, oli monta käytöstä poistettua huonekalua, kodinkonetta.

Yhtenä viikonloppuna otettiin maalit pois, seuraavana maalattiin ja kalustettiin. Ero oli kuin yö ja päivä.

Kymmeniä , useita kymmeniä työtunteja, varmaan 5 kertaa kaatopaikalle ja pieni tila valmistui.

Silloin appivanhemmat tajusivat työtä on.

He tyhjensivät asuntoaan hyvin pitkään vähän kerralla kaikkialta ja lisäksi keskittyivät yhteen huoneeseen kerralla.

Itse en käynyt puoleen vuoteen talossa, milloin oli se suurin repäsy.

Kun lopulta talo oli ojennuksessa, tuli vesivahinko. Joka huomattiin heti, koska asunto oli tyhjä tavarakasoista.

3 v sitten appivanhemmat myivät talon, muuttivat lähes naapuriin, n 100 neliön asuntoon.

Tässä vaiheessa lähti vielä jonkin verran, mutta pientä oli.

Jos nyt pitäisi asunto tyhjentää, se olisi helppo homma, koska en tule ikinä unohtamaan sitä alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Sossu voi vaatia asunnon myymistä. Jos vanhuksella on rahanarvoista omaisuutta, joksi lähinnä katsotaan vain se asunto, niin sossu voi vaatia sen myymistä saadakseen siitä osansa, eli ei se kuntakaan aivan hyväntekeväisyyttä harjoita, kyllä se rahansa pois ottaa. Ei vanhus itse välttämättä päätä siinä tapauksessa, jos hänen eläkkeensä ei kata hoitokuluja. Kunta voi takavarikoida asunnon hoitomaksuista.

Muusta omaisuudesta se ei välitä, eli irtaimistosta, mihin lasketaan myös mahdollinen auto.

Eli kyllä omaistenkin kannattaa miettiä asioita jo etukäteen, mitä tehdä. Asunto voi kannattaa myydä jo hyvissä ajoin itse. Sen voi siis myydä tai luovuttaa ajoissa ennakkoperintönä perillisille, silloin ei pääse sossukaan väliin.

Meneekö se niin, että vanhus saa palvelutaloasumiseen erilaisia tukia ja osa tuista on toimeentulotuen muodossa ja tällöin kunta voi vaatia asunnon myyntiä?

Todella epäreilua, jos noin on. Kannattaa lahjoittaa ennen muuttoa.

Vanhus saa eläkettä, kelan hoitotukea ja mahdollisesti asumistukea, sillä tehostetussa palveluasumisessakin maksetaan vuokraa siitä asuinhuoneesta varsinaisen hoitomaksun lisäksi. Maksut menevät tulojen mukaan, siihen voi mennä 85% tuloista, tietty summa pitää jäädä kuussa itselle. Tulojen lisäksi myös omaisuus vaikuttaa tuohon asumistukeen.

Asunto tarvitsee varmaan myydä siinä tapauksessa, kun ei löydy varoja sen asunnon aiheuttamiin kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos puhuisit äitisi kanssa. Hän voi vielä haluta käydä välilläkotonaan.

Ap:n äidillä menee todennäköisesti lähes koko eläke palvelutalon kustannuksiin. Harvalla on varaa pitää toista kotia varalla.

Ei se eläke, mutta ainakin kaupunki vie kaiken omaisuuden eli maat ja mannut.

Vierailija kirjoitti:

Hänhän siitä päättää. Osan ottanee mukaan

Läheskään aina ei päätä. Appi joutui muuttamaan vajaa vuosi sitten palvelutaloon. Jos hän olisi päättänyt hän ei olisi kotoa ottanut mitään mukaansa. Suurin piirtein väkisin oli vietävä ne välttämättömät tavarat mitä jää tarvitsee ja joitakin tärkeimpiä muidto/koriste-esineitä. Hän on myös ilmoittanut ettei aio mennä asuntoon enää edes käymässä. Hän on ilmoittanut että lapset saa tehdä tavaroille ja talolle mitä tahtovat.

Kotoa lähteminen vaikka se olisi välttämätöntä voi olla niin vaikeaa että niitä valintoja vain ei pysty tekemään. Eikä myöskään sinne kotiin enää palaamaan, vaikka se periaatteessa olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

Jospa kyseessä oli isovanhempien perintö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

Jospa kyseessä oli isovanhempien perintö

Perunkirjoitukseen on kutsuttava kaikki kuolinpesän osakkaat.Perunkirjoitukseen on lisäksi kutsuttava toissijaiset omaisuuden saajat. Jos ensiksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt rintaperillisiä (lapsia, lapsenlapsia, jne.), toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison vanhemmat, sisarukset ja näiden jälkeläiset. Perittävä on myös voinut testamentissaan nimetä toissijaisia perillisiä määräämällä esimerkiksi, että tietty esine siirtyy perijän kuoleman jälkeen jollekin toiselle henkilölle (toissijainen perijä). https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/perhe-lahjat-ja-peri…

Ainakin Helsingissä kaikki ilmainen menee heti, kun laittaa toriin - jopa vaatteet. Patjoista ym. voi jopa pyytää muutaman euron, perushuonekaluista kymppejä.

Myyn turhaksi jäänyttä tavaraa netissä säännöllisesti ja olen huomannut, että kauppa on vain vilkastunut entisestään nyt parin kuukauden aikana. Moni yrittää säästää ja valitsee käytettyä uuden sijaan. Toinen huomio on, että miesten osuus ostajissa on kasvanut.

Kuolinpesiä tyhjentävät firmat ottaa nuo innosta kiljuen.

Maallikot ei ymmärrä tavaroiden arvoa eivätkä erota roskaa arvotavarasta.

Nimim poimin jätelavalta arabian Lisa Larssenin maljakon ja myin sen 350e

Rumaa romua.

Ei kunta nykyään vie omaisiuutta. laki on muuttunut. Asuntoa vo ikäyttää   vaikka lastenlapset. Ei kannata  myydä.

Meidän kadulla vastapäätä jököttää omakotitalo peruslämmöillä.

Omistaja sairastaa Alzheimerin ja joutui muutama kuukausi sitten hoitoon. Voi elää vielä vuosia, koska fuysiseltä kunnoltaan hyvä, mutta muisti meni ja hortoili yöpuku päällä pitkin metsiä.

Onko tosiaan niin, että tuossa tuo talo rapistuu kymmenenkin vuotta. Ystäväni äiti sairastui Alzheimerin 50 vuotiaana ja kuoli vasta 75 vuotiaana. Makasi 15 vuotta vanhainkodissa. Liekö käy naapurille samoin. Vikkeläjalkainen nainen oli ennen hoitoon vientiä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kadulla vastapäätä jököttää omakotitalo peruslämmöillä.

Omistaja sairastaa Alzheimerin ja joutui muutama kuukausi sitten hoitoon. Voi elää vielä vuosia, koska fuysiseltä kunnoltaan hyvä, mutta muisti meni ja hortoili yöpuku päällä pitkin metsiä.

Onko tosiaan niin, että tuossa tuo talo rapistuu kymmenenkin vuotta. Ystäväni äiti sairastui Alzheimerin 50 vuotiaana ja kuoli vasta 75 vuotiaana. Makasi 15 vuotta vanhainkodissa. Liekö käy naapurille samoin. Vikkeläjalkainen nainen oli ennen hoitoon vientiä.

Voi olla mahdollista. Edunvalvoja ei yleensä voi myydä kiinteää omaisuutta. Näin lakimies minulle kertoi. Äitini omakotitalo sitten myytiin hyvissä ajoin ja hän muutti kaupungin keskustan lähettyville kerrostaloon asumaan. Nyt ei ole pihatöitä eikä talo rapistumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjennykset tehdään vanhempien asuessa.

Appivanhempien asuntoa, isoa omakotitaloa, tyhjennettiin yli 10 vuotta.

He itse antoivat kirppistavaraa ja piti olla heti tarjoamassa siihen tilaisuuksia.

Muistan aina, kun saatiin veranta tyhjäksi, oli monta käytöstä poistettua huonekalua, kodinkonetta.

Yhtenä viikonloppuna otettiin maalit pois, seuraavana maalattiin ja kalustettiin. Ero oli kuin yö ja päivä.

Kymmeniä , useita kymmeniä työtunteja, varmaan 5 kertaa kaatopaikalle ja pieni tila valmistui.

Silloin appivanhemmat tajusivat työtä on.

He tyhjensivät asuntoaan hyvin pitkään vähän kerralla kaikkialta ja lisäksi keskittyivät yhteen huoneeseen kerralla.

Itse en käynyt puoleen vuoteen talossa, milloin oli se suurin repäsy.

Kun lopulta talo oli ojennuksessa, tuli vesivahinko. Joka huomattiin heti, koska asunto oli tyhjä tavarakasoista.

3 v sitten appivanhemmat myivät talon, muuttivat lähes naapuriin, n 100 neliön asuntoon.

Tässä vaiheessa lähti vielä jonkin verran, mutta pientä oli.

Jos nyt pitäisi asunto tyhjentää, se olisi helppo homma, koska en tule ikinä unohtamaan sitä alkua.

Näin se pitäisi tehdä. Meillä ikäihmisten omakotitalon tyhjentäminen jäi minun hommakseni kun muita sukulaisia ei kiinnostanut. Kaikki arvoesineet oli kyllä käyty varastamassa. Oli ihan tajuton urakka keksiä, mihin kaikki tavarat saa menemään.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesiä tyhjentävät firmat ottaa nuo innosta kiljuen.

Maallikot ei ymmärrä tavaroiden arvoa eivätkä erota roskaa arvotavarasta.

Nimim poimin jätelavalta arabian Lisa Larssenin maljakon ja myin sen 350e

Rumaa romua.

KUOLINPESÄ tarkoittaa että sen pesän omistaja on KUOLLUT ja silloin leski sekä perilliset hallinnoi vainajan omaisuutta. Ihan tämmöiset yksinkertaiset asiatkin näyttää olevan joillekin vaikeita käsittää. 

Ihmiset eivät kunnioita enää mitään. Edes omia vanhempiaan. Kaikki vaan kaatopaikalle - eikä asianomainen ole edes vielä kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät kunnioita enää mitään. Edes omia vanhempiaan. Kaikki vaan kaatopaikalle - eikä asianomainen ole edes vielä kuollut.

Ei näissä asioissa voi aina mennä tunteet edellä. Joskus on pakko tehdä mikä on järkevintä, esim. sairastuneen pienten tulojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään. 

Mikä on edunvalvojan status????

Luulen kyllä että hyvin moni talo tyhjennetään rojusta ja romusta, kun se mummo/pappa sielta palvelutaloon muuttaa, vaikka mitään vahvistettua edunvalvontaa ei olisi. 

Nykyään se, joka palvelutaloon on päässyt, on yleensä jo niin huonossa kunnossa, ettei varmaan välitä mihin joku piironki joutuu/päätyy .

Jos järki on tallella osaa tietenkin itsekin sanoa, että kaatopaikalle/kierrätykseen/mihin vaan saa romppeet viedä. Palvelutaloon saa omaan huoneeseen viedä omia huonekaluja, mutta ei niihin juuri mitään mahdu/kannata viedä, koska tilat on pienet ja ovat siellä vaan siivouksen ja hoitotoimenpiteiden tiellä.

Tuskin kukaan viranomainen kyselee vanhojen kirjojen ja huonekalujen perään, että onko ne hävitetty mummelin luvalla vai ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät kunnioita enää mitään. Edes omia vanhempiaan. Kaikki vaan kaatopaikalle - eikä asianomainen ole edes vielä kuollut.

Minä ainakin kunnioitan vanhempiani käymällä heidän luonaan, hoitamalla heidän asioitaan ja muilla konkreettisilla keinoilla. Toisen tavaroiden säilyttäminen omalla kustannuksellani ei kuulu välittämisen keinoihini. Ei täällä tavaroita varten eletä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät kunnioita enää mitään. Edes omia vanhempiaan. Kaikki vaan kaatopaikalle - eikä asianomainen ole edes vielä kuollut.

Mitä sitten ehdotat? Mummo muuttaa isosta vanhasta omakotitalosta palvelutaloon, taloa ei ole vara pitää tyhjänä ja huolehtia lämmityksestä ym ja talo on ullakkoa myöten täynnä 80 vuoden aikana kertynyttä kamaa?

Ja sitä paitsi, rakennukset kärsii, kun ne seisoo tyhjänä ja ovat pian asuinkelvottomia. Jonnekihan ne rojut on laitettava. 

Mummo voi elää palvelutalossa vielä kymmenkin vuotta ja talon pitäisi odottaa se aika tyhjillään ja rapistua pilalle?

Tuollaisen talon tyhjentäminen on mieletön urakka ja jälkikasvukin saataa jo siinä kohtaa (kun mummo kuolee) olla sen ikäistä, eteivät jaksaa hommaan ryhtyä. 

Kaikkien pitäisi tehdä se "kuolinsiivous" ja hankkiutua hyvissä ajoin kaikesta turhasta eroon, ettei perillisten tarvitsisi hirveitä rojukasoja selvitellä ja hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itse olen jo monta vuotta asunut hyvin askeettisesti mieheni kanssa. Kun ikää tuli enemmän ja lapset lähti kotoa niin ottivat koko huoneellisensa mukaan. Siinä tyhjentyi luontevasti aika runsaasti neliöitä. Päätin etten tuhlaa aikaani siivoamiseen ja myin kaiken ylimääräisen. Miehen kanssa tehtiin näin, en siis yksin päättänyt mutta eipä ole tarvinnut riidellä siivoamisista. Sitten muutettiin pienempään asuntoon jossa ylimääräistä tilaa vain yksi vierashuone. Ei tarvitse lasten miettiä mihin laittaa meidän tavarat sitten joskus. Vaatteita, kalusteita, ihan kaikkea on niin vähän että mahtuu pieneen pakettiautoon sullomatta. Suosittelen. Koriste-esineitä on hyvin vähän: Aaltomaljakko ja muutama Festivo. Ne saa varmaan myytyä aika helposti jos eivät halua pitää itse. No toki jos johonkin palvelutaloon tästä vielä joutuu niin voin ensialkuun ottaa mukaani. Viiskymppisenä viimeistään on hyvä alkaa vähentämään tavaraa ympäriltä. Ei pelkästään lasten iloksi vaan ihan oman jaksamisen takia. 

Fiksua puhetta.

On ollut surullista katsoa, kuinka äitini on käyttänyt ikävuodet 50-70 yrittäen kontrolloida alati kasvavaa tavaravuorta. Yleensä ihmiset muuttavat vanhuuttaan pienempään asuntoon, hän ei. Siskojen kanssa pelätään sitä päivää, kun ne rojut muuttuvat meille päivätyöksi.