Miten hiljainen ja ujo ihminen voi saada töitä?

Menemällä alalle, jossa on työvoimapulaa. Voi myös olla vaikutusta onko hakemassa ns. "kovalle" alalle vai johonkin missä suositaan pehmeämpiä arvoja. Yksityisellä puolella yrityksillä on vain taivas rajana siinä, millaista persoonaa haetaan. 

Vedät kännit

Kun työnantaja tietäisi kuinka paljon tehokkaampia ja tunnollisesempia nämä hiukan ujommat työntekijät on, näitä suullaan tekeviä löytyy kyllä joka työpaikasta. Kaikilla ei ole niitä suhteita.

On varmaan alakohtaista ja riippuu ehkä rekrytoijan mieltymyksistä, jos hän sattuu pitämään kovin puheliaita ihmisiä parempina työntekijöinä niin sillon sille ei voi mittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.  Usein hiljaisia jaujoa myös vihataan työpaikoilla ja työsuhdetta pätkitetään, koska et vaan kelpaa. Esimiehinä on näitä moottoriturpia, jotka vaatii samaa myös alaisiltaan.

Hiljaisia kiusataan usein työpaikoilla. Naisvaltaiset työpaikat ovat hiljaiselle naiselle vaikeita. Joutuu silmätikuksi helposti.

Toivottavasti löydät töitä. Itse esihenkilönä pidän juuri hiljaisemmista ja ujommista tyypeistä, koska kokemukseni mukaan he ovat usein tehokkaita ja hyviä työntekijöitä. Ei tietenkään voi yleistää, mutta tämä on oma kokemukseni. Haastatteluissa pyrin aina näkemään jännityksen tai persoonallisten piirteiden ohi. Tsemppiä työn hakuun.

Mä en ole ujo enkä hiljainen, mutta mua ei kyllä huvita puhua työn ohella yhtään mitään turhaa. Ei kiinnosta mitä työkavereiden kersat tekee tai mitä ne on katsoneet telkkarista jne.

Olen sitten hiljaa, vihatkoon jos haluaa. Tauoillakin haluan mieluummin syödä ruokani ja juoda kahvini, enkä pälistä väkisin pulla suussa.

Ärsyttää että etenkin naisilta oletetaan jatkuvaa sosiaalisuutta.

No älä hae mihinkään asiakaspalvelu hommiin, niin ei tarvii turhia puhua jossai halua,

kyllä paljon on töitä missä arvostetaan osaamista enemmän kuin paskanjauhantaa

Olin ujo ja hiljainen, menin asiakaspalvelutöihin. Nykyään olen 100% puhelinaspa, noin 70 puhelua/päivä erilaisten ihmisten kanssa. Puhelimessa ollaan kahdenkesken, eikä tarvitse katsoa silmiin. Sosiaaliset taidot ja itsevarmuus kuitenkin kasvavat.  Ryhmässä tuppaan edelleen jännittämään. 

Asiat eivät ole aina miltä näyttävät. 

Yritin ensin paeta omaa ujoutta valitsemalla alan/aloja, joilla ollaan mahd. vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Se ei toiminut. 

Ärsyttää kyllä tämä nykymeininki, että ne pärjäävät, ketkä pitävät kovinta meteliä itsestään ja änkevät joka paikkaan. Taidoista huolimatta, mitään ei tarvitse osata, kunhan on naama ja ääni joka paikassa. Asun keskisuuressa kaupungissa, ja aina on samat naamat pätemässä ja kommentoimassa mediassakin ihan joka asiaa. Ja näillä tyypeillä ei ole juurikaan osaamista, mutta kun ovat olleet niin monessa mukana, niin ihmiset kuvittelevat heidän osaavan jotain, ja siksi heidät palkataan aina uudestaan. Postaavat jokaisen tekonsa someen, niin porukka kuvittelee, että ovat aikaansaavia. Oikeasti pilaavat ja sotkevat vain asioita, ja häipyvät taka-alalle, kun on aika oikeasti tehdä jotain. Tärkeintä, että oma nimi on mainittu projektissa kuin projektissa.

Tässä ärsyttää eniten siis se, että tällainen menee muille täysillä läpi. Kunnolliset ja tunnolliset ja osaavat ihmiset jäävät näiden metelöitsijöiden jalkoihin.

Ei tarvitse olla suupaltti. Riittää kun vastaa kysymyksiin. On CV mukana. Ennen haastattelua voi tehdä muistiinpanoja esim. mistä haluaa puhua.

Minä olen saanut töitä.

Katso myös, että ulkonäkösi on kunnossa, siistit vaatteet, hiukset leikattuna ja kengät lankattuna. Työhönottajat arvostavat sitä ja saat itsevarmuutta.

Ujoon ja hiljaiseen kun lisää vielä tyhmän niin sitten on minun sekoitus valmis :D Kassatyö ei tule kysymykseenkään, kokeilin sitä viikon ja olin juosta karkuun yhtenä ruuhkapäivänä. Toimistotyö olisi unelma, mutta kun laskupää ei riitä sihteerin tai vastaavan hommiin. Ajokorttia ei ole kun ei uskalla ajaa, siivoustöissäkin vaaditaan sitä aika usein. Lähihoitajankin pitäisi olla semmoinen rempseä höpöttäjä, joka nostaa ison ukon jalkeilleen. Niin ja lisätään listaan vielä poropeukaluus aika lailla kaikissa asioissa niin saa kyllä vähn pähkäillä mitä sitä tekisi. Onneksi saa nyt vähän aikaa olla kotiäitinä. 

Elämme ekstroverttien aikaa, eikä se kyllä taida olla elinaikanamme muuttumassa. Nämä asiat ihmiskunnassa muuttuvat pidemmillä sykleillä. Introverttiys voi tulla taas arvostetuksi, jos tapahtuu jokin globaalisti kamala katastrofi ja elintasossamme palaamme kymmeniä, jopa satoja vuosia taaksepäin enemmän tai vähemmän omavaraisuusaikaan, jossa täytyy tehdä eikä jutella. Tai jos teknologia kehittyy sellaiseksi, että se merkittävästi enemmän ja enemmän hoitaa ja tasapäistää sen mitä nykyään kutsumme sosiaalisuudeksi tai sosiaalisiksi taidoiksi.

Tässä ajassa ekstroverttiys on arvostetumpaa. Ekstrovertit saavat parhaat työpaikat, eniten palkkaa, valtaa, hyvät ystävyyssuhteet, parisuhteen ja perheen. Ei tietenkään kaikkien kohdalla mene näin. On introverttejä, joilla on paljon yllä olevista, jopa kaikki niistä. On ekstroverttejä, joilla ei ole kaikkia ylläolevista tai mitään niistä. Mutta keskimäärin, yleistäen.

Introvertille jäänee vaihtoehdoksi pyrkiä muuttumaan ekstrovertiksi tai sopeutua introvertin osaan.

Miten sitten hiljainen ja ujo saa töitä, niin joko esittämällä ekstroverttiä, hakeutumalla alalle jossa "kaikki" revitään töihin (tosin lienee lähinnä sosiaalista sote-alan työtä tämä), tai tuurilla. Itse sain töitä puoliksi esittämällä ja puoliksi tuurilla. Introverttejä kuitenkin on todella paljon työelämässä, ja jollain tavalla ne kaikki ovat sinne päässeet. Introverttejä esimiehiä ja rekrytoijiakin on, vaikkakin vähemmistö.

Ite autokorjaamolla äijäilemässä, kaikki ollaan introverttejä paitsi työnjohdon ukot. Vittuillaan ihan normaalisti. Suosittelen jos työn fyysisyys ei häiritse.

Katsastus on kans ihan sopivan yksinäistä hommaa.

Ne on ne moottoriturvat jotka tekee vedenjakajan siihen,  miten paljon tai vähän joku puhuu. Sehän pitäisi olla työssä suoriutuminen, tietysti myös siltä osin kuin se vaatii suullista esittämistä.  Puheliaat vetää vähän kotiinpäin...

Kuten yks sanoi niin rohkaistu.

Lähestyn 40v ja olen vihdoin pääsemässä eroon turhasta jännityksestä ja kaiken maailman estoista mitkä haittaa ihan normaalia kanssakäymistä.

Uskalsin yks päivä jopa huutaa yhdelle et tuus tänne.

Voi tietty olla jotain alkavaa dementtiaa tai jotain muuta mikä aiheuttaa personaalisuuden muutosta.

Lue itsesi insinööriksi ja mene suunnittelutoimistoon töihin. Täällä on kaikki hiljaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä yritän ja esimerkiksi haastatteluissa vastaan kaikkiin kysymyksiin. En ehkä niin kauhean pitkästi mutta kuitenkin. Olen ehkä sellainen joka sanoo asioita kun on jotain sanottavaa, sellaista ei tosin taideta arvostaa.

 

Lisäksi esitän aina paljon kysymyksia haastattelijalle, mutta siltikin olen kai jotenkin hiljainen? Kyllä mun mielestä työyhteisöissä tarvitaan hiljaisiakin ihmisiä jotka keskittyvät enemmän töihinsä kuin kavereiden kanssa kaikesta höpöttelyyn.

Juuri jostain luin jonkun jutun, jossa kirjoitettiin, että työyhteisö voi paremmin, jos siellä on monenlaisia persoonia. Eli ei siis vain näitä kovin puheliaita ihmisiä. Ja työnantajan pitäisi pyrkiä palkkaamaan se paras työnTEKIJÄ eikä sitä parasta työnHAKIJAA, joka osaa olla supliikki ja puhua hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ujoon ja hiljaiseen kun lisää vielä tyhmän niin sitten on minun sekoitus valmis :D Kassatyö ei tule kysymykseenkään, kokeilin sitä viikon ja olin juosta karkuun yhtenä ruuhkapäivänä. Toimistotyö olisi unelma, mutta kun laskupää ei riitä sihteerin tai vastaavan hommiin. Ajokorttia ei ole kun ei uskalla ajaa, siivoustöissäkin vaaditaan sitä aika usein. Lähihoitajankin pitäisi olla semmoinen rempseä höpöttäjä, joka nostaa ison ukon jalkeilleen. Niin ja lisätään listaan vielä poropeukaluus aika lailla kaikissa asioissa niin saa kyllä vähn pähkäillä mitä sitä tekisi. Onneksi saa nyt vähän aikaa olla kotiäitinä. 

Hyvä kuvaus tuo rempseästä lähihoitajasta. Itse opiskelin joskus hetken aikaa lähhoitajan opintoja  ja suurin osa opiskelijoista oli tuollaista rempseää puheliasta porukkaa. Siitä en sitten tiedä, onko se aina niin positiivinen asia hoiva-alallakaan, mutta ei siellä tuppisuukaan voi olla.