Lue keskustelun säännöt.
Mies on ihastunut meidän perheneuvolan psykologiin
09.03.2023 |
Pari kertaa ollaan käyty perheneuvolassa lapsen asioissa, tarvitsisi terapiaa, mieluiten toimintaterapiaa. Vastaanotolla ollut ensin psykologi ja perheterapeutti, nyt viimeiset kaksi kertaa pelkästään psykologi. Mua turhauttaa, koska mennyt tähän "lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus"-lätinäksi, mutta vielä enemmän nousee savu korvista kun mies selvsti on mennyt ihastumaan tuohon psykologiin. Lässyyttää niitä juttuja käynnin jälkeenkin, tyyliin "Minna" oli oikeassa siinä mitä sanoi xxx:stä, huomasitko miten "Minna" oli mun kanssa tästä samaa mieltä, "Minnalla" oli tosi kivat farkut ja muutenkin tykkään siitä tyylistä, "Minna" vaikuttaa tosi fiksulta, onkohan se sinkku kun ei oo sormusta. Jne jne jne. Lisäksi oli googlannut psykologin ja katsonut ammattilaisten hakupalvelusta, että on miestä 5 vuotta vanhempi ja nyt pällistelee sitä, että miten voi olla niin nuoren ja hyvännäköinen. Menee hermo, ei tekisi enää mieli mennä mutta kun haluaisin todella lapselle sitä toimintaterapiaa.
Kommentit (212)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua järkyttää tässä ketjussa se, että jotkut pitävät kuivaa makaronilaatikkoa normaalina. Hyi perse.
Makaronilaatikko on hyvä allegoria emättimelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tämän keskustelun olen kiihottunut ja ihastunut Minnaan. Taidan ehdottaa vaimolle että josko mekin käytäisi perheneuvolassa, ihan vaan lapsen asioissa
Siellä on tällainen vastassa:
https://boombo.biz/en/uploads/posts/2022-06/1655724553_12-boombo-biz-p-…Minnoja ei kaikille riitä, turha yrittääkään.
Mietin juuri, miltä eläkeikää lähestyvä oletettavasti miespuolinen psykologini näyttäisi naisten alusvaatteissa. Tämän on teidän syynne ja nyt minun on mentävä nukkumaan tämä mielikuva pois.
Apua nauran tätä ketjua lukiessa niin, että mahaan sattuu. Tämä oli kyllä paras!!
Terapia saisi kyllä keveämmän muodon jos sen antaja olisi alusvaatteisillaan. Voisiko joku kokeilla tällaista. Onhan jotain halausterapiaakin kokeiltu, miksei alusvaateterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää alkoi soida mun päässä, en tiedä miksi.
Tässähän itseasiassa lämmitettiin makaronilaatikkoa mikrossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Heitä äijä pihalle ja ota yksinhuoltajuus sillä siitä pääsee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heitä äijä pihalle ja ota yksinhuoltajuus sillä siitä pääsee...
Mies jäisi kaipaamaan terapian tarpeessa olevaa lastansa ja AP:ta? Pääsisi rakkaansa Minnan kanssa rauhassa lemmenlomalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin.
Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan.
Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan, ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos rakkaus ei pelkää
se sanoo suoraan
ja lähtee yön selkään
ei se jää sun nuoraan
kumpikohan tässä meistä
ei osaa rakastaa
onnen kyyneleet virtaa sillä joka on vapaa"
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun myötä perheneuvolat kokevat merkittävän nousun perheenisien yhteydenottojen osalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin.
Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan.
Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan, ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan.
Minna tunsi päivän mittaan tuntien matelevan. Samaan aikaan hän tunsi pimppinsä valuvan kosteana niin helmistringien kuin Markuksen ajattelemisesta. Jos olisi vain ollut vähääkään ylimääräistä aikaa, olisi Minna livahtanut pukuhuoneen invavessaan, laittanut käsihanan päälle ja käynyt lattialle masturboimaan. Mutta aikaa ei ollut. Asiakkaita tuli tunnin välein ja lounastuntikin meni harjoittelijan kysymyksiin vastaillessa.
Lopulta, pitkän ja kiimaisen odotuksen jälkeen kello tuli kaksi. Minna meni odotusaulaan hakemaan Korhosen perhettä, mutta ketään ei näkynyt. Minna kurtisti kulmiaan pettyneenä. Tämä ei ollut tyypillistä Emmille ja Markukselle. Hän katsoi kännykästään, ei siinäkään viestiä peruutuksesta tai myöhästymisestä. Emmi jäi poikkeuksellisesti aulaan odottamaan. Kymmenen minuutin kuluttua Markus tuli paikalle juosten ja hengästyneenä, työvaatteet päällään ja turvakengät jalassa. "Anteeksi, kun olen myöhässä", Markus sanoi. "Mutta meidän Oskari on angiinassa ja Emmi joutui lähtemään käymään päivystyksessä, ja minä vein muut Eliaksen ja muut lapset isovanhemmille ja siksi tulen myöhässä". "Ei se mitään", Minna vastasi ystävällisesti. "Toivottavasti Oskarilla on kaikki hyvin. Mutta--- tarkoittaako tämä nyt sitä, että olemme --- olemme kahden tänään?", Minna takelteli ja punastui. Hän ei voinut sille mitään, että ohuen paitapuseron alla terhakoiden rintojen nännit kovettuivat, eikä ohuet urheilumallitset rintaliivit, joiden pehmusteet oli poistettu muutenkin isojen rintojen tietä, estäneet piilottamaan Markukselta Minnan kiihottuneiden nännien näkemistä. "Niin, se tarkoittaa sitä, että tämän vastaanoton olemme kahden kesken, Minna", Markus sanoi rauhallisella ja varmalla äänellä katsoen suoraan Minnaan silmiin ruskeilla silmillään, saaden Minnan värähtämään niin, että joutui ottamaan viereisestä kirjahyllystä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin.
Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan.
Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan, ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan.
Minna tunsi päivän mittaan tuntien matelevan. Samaan aikaan hän tunsi pimppinsä valuvan kosteana niin helmistringien kuin Markuksen ajattelemisesta. Jos olisi vain ollut vähääkään ylimääräistä aikaa, olisi Minna livahtanut pukuhuoneen invavessaan, laittanut käsihanan päälle ja käynyt lattialle masturboimaan. Mutta aikaa ei ollut. Asiakkaita tuli tunnin välein ja lounastuntikin meni harjoittelijan kysymyksiin vastaillessa.
Lopulta, pitkän ja kiimaisen odotuksen jälkeen kello tuli kaksi. Minna meni odotusaulaan hakemaan Korhosen perhettä, mutta ketään ei näkynyt. Minna kurtisti kulmiaan pettyneenä. Tämä ei ollut tyypillistä Emmille ja Markukselle. Hän katsoi kännykästään, ei siinäkään viestiä peruutuksesta tai myöhästymisestä. Emmi jäi poikkeuksellisesti aulaan odottamaan. Kymmenen minuutin kuluttua Markus tuli paikalle juosten ja hengästyneenä, työvaatteet päällään ja turvakengät jalassa. "Anteeksi, kun olen myöhässä", Markus sanoi. "Mutta meidän Oskari on angiinassa ja Emmi joutui lähtemään käymään päivystyksessä, ja minä vein muut Eliaksen ja muut lapset isovanhemmille ja siksi tulen myöhässä". "Ei se mitään", Minna vastasi ystävällisesti. "Toivottavasti Oskarilla on kaikki hyvin. Mutta--- tarkoittaako tämä nyt sitä, että olemme --- olemme kahden tänään?", Minna takelteli ja punastui. Hän ei voinut sille mitään, että ohuen paitapuseron alla terhakoiden rintojen nännit kovettuivat, eikä ohuet urheilumallitset rintaliivit, joiden pehmusteet oli poistettu muutenkin isojen rintojen tietä, estäneet piilottamaan Markukselta Minnan kiihottuneiden nännien näkemistä. "Niin, se tarkoittaa sitä, että tämän vastaanoton olemme kahden kesken, Minna", Markus sanoi rauhallisella ja varmalla äänellä katsoen suoraan Minnaan silmiin ruskeilla silmillään, saaden Minnan värähtämään niin, että joutui ottamaan viereisestä kirjahyllystä kiinni.
Olet kirjoittanut jatkotarinoita Me Naisiin, tunnusta :')
Mikä niissä psykologeissa oikein on niin kiinnostavaa, kun niistä on vähän väliä jotain aloituksia. Eiks niit oo aika vähänkin.
Kai mun pitää itse sit hankkiutuu jonnekin missä niitä on, että tajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin.
Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan.
Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan, ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan.
Minna tunsi päivän mittaan tuntien matelevan. Samaan aikaan hän tunsi pimppinsä valuvan kosteana niin helmistringien kuin Markuksen ajattelemisesta. Jos olisi vain ollut vähääkään ylimääräistä aikaa, olisi Minna livahtanut pukuhuoneen invavessaan, laittanut käsihanan päälle ja käynyt lattialle masturboimaan. Mutta aikaa ei ollut. Asiakkaita tuli tunnin välein ja lounastuntikin meni harjoittelijan kysymyksiin vastaillessa.
Lopulta, pitkän ja kiimaisen odotuksen jälkeen kello tuli kaksi. Minna meni odotusaulaan hakemaan Korhosen perhettä, mutta ketään ei näkynyt. Minna kurtisti kulmiaan pettyneenä. Tämä ei ollut tyypillistä Emmille ja Markukselle. Hän katsoi kännykästään, ei siinäkään viestiä peruutuksesta tai myöhästymisestä. Emmi jäi poikkeuksellisesti aulaan odottamaan. Kymmenen minuutin kuluttua Markus tuli paikalle juosten ja hengästyneenä, työvaatteet päällään ja turvakengät jalassa. "Anteeksi, kun olen myöhässä", Markus sanoi. "Mutta meidän Oskari on angiinassa ja Emmi joutui lähtemään käymään päivystyksessä, ja minä vein muut Eliaksen ja muut lapset isovanhemmille ja siksi tulen myöhässä". "Ei se mitään", Minna vastasi ystävällisesti. "Toivottavasti Oskarilla on kaikki hyvin. Mutta--- tarkoittaako tämä nyt sitä, että olemme --- olemme kahden tänään?", Minna takelteli ja punastui. Hän ei voinut sille mitään, että ohuen paitapuseron alla terhakoiden rintojen nännit kovettuivat, eikä ohuet urheilumallitset rintaliivit, joiden pehmusteet oli poistettu muutenkin isojen rintojen tietä, estäneet piilottamaan Markukselta Minnan kiihottuneiden nännien näkemistä. "Niin, se tarkoittaa sitä, että tämän vastaanoton olemme kahden kesken, Minna", Markus sanoi rauhallisella ja varmalla äänellä katsoen suoraan Minnaan silmiin ruskeilla silmillään, saaden Minnan värähtämään niin, että joutui ottamaan viereisestä kirjahyllystä kiinni.
Olet kirjoittanut jatkotarinoita Me Naisiin, tunnusta :')
Tunnustaisin kyllä jos olisin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää alkoi soida mun päässä, en tiedä miksi.
Tässähän itseasiassa lämmitettiin makaronilaatikkoa mikrossa
Kohta 1:11, Minnan makaronilaatikko oli sopivan kosteaa. Tuo toinen tarjoili vaan jotain kämäisiä tölkkipapuja ja makkaraa.
En voi mennä nukkumaan ennen kuin tiedän ittaako Markus Minnan.
😂😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…
Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin.
Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan.
Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan, ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan.
Minna tunsi päivän mittaan tuntien matelevan. Samaan aikaan hän tunsi pimppinsä valuvan kosteana niin helmistringien kuin Markuksen ajattelemisesta. Jos olisi vain ollut vähääkään ylimääräistä aikaa, olisi Minna livahtanut pukuhuoneen invavessaan, laittanut käsihanan päälle ja käynyt lattialle masturboimaan. Mutta aikaa ei ollut. Asiakkaita tuli tunnin välein ja lounastuntikin meni harjoittelijan kysymyksiin vastaillessa.
Lopulta, pitkän ja kiimaisen odotuksen jälkeen kello tuli kaksi. Minna meni odotusaulaan hakemaan Korhosen perhettä, mutta ketään ei näkynyt. Minna kurtisti kulmiaan pettyneenä. Tämä ei ollut tyypillistä Emmille ja Markukselle. Hän katsoi kännykästään, ei siinäkään viestiä peruutuksesta tai myöhästymisestä. Emmi jäi poikkeuksellisesti aulaan odottamaan. Kymmenen minuutin kuluttua Markus tuli paikalle juosten ja hengästyneenä, työvaatteet päällään ja turvakengät jalassa. "Anteeksi, kun olen myöhässä", Markus sanoi. "Mutta meidän Oskari on angiinassa ja Emmi joutui lähtemään käymään päivystyksessä, ja minä vein muut Eliaksen ja muut lapset isovanhemmille ja siksi tulen myöhässä". "Ei se mitään", Minna vastasi ystävällisesti. "Toivottavasti Oskarilla on kaikki hyvin. Mutta--- tarkoittaako tämä nyt sitä, että olemme --- olemme kahden tänään?", Minna takelteli ja punastui. Hän ei voinut sille mitään, että ohuen paitapuseron alla terhakoiden rintojen nännit kovettuivat, eikä ohuet urheilumallitset rintaliivit, joiden pehmusteet oli poistettu muutenkin isojen rintojen tietä, estäneet piilottamaan Markukselta Minnan kiihottuneiden nännien näkemistä. "Niin, se tarkoittaa sitä, että tämän vastaanoton olemme kahden kesken, Minna", Markus sanoi rauhallisella ja varmalla äänellä katsoen suoraan Minnaan silmiin ruskeilla silmillään, saaden Minnan värähtämään niin, että joutui ottamaan viereisestä kirjahyllystä kiinni.
Minna saatteli Markuksen vastaanottohuoneeseen. He istuutuivat ja yhtäkkiä Minnan ilme muuttui. Vesi kohosi Minnan säihkyviin silmiin ja huulilta kuului parahdus. Markus oli ymmällään, mutta hän ei tiennytkään Minnan helmistingeistä ja siitä, että yksi pitkäksi jäänyt häpykarva oli päätynyt helmien väliin ja juuri, kun Minna oli istunut tuoliinsa oli tuo häpykarva iloisesti kiristynyt ja miltein irronnut helmien puristuksessa. Kipu oli yllättävä ja epämiellyttävä tuntemus Minnan haarovälissä, ja sai hänet pinkaisemaan ulos huoneesta lähimpään vessaan. Markus jäi yksin huoneeseen ihmettelemään.
Mietin juuri, miltä eläkeikää lähestyvä oletettavasti miespuolinen psykologini näyttäisi naisten alusvaatteissa. Tämän on teidän syynne ja nyt minun on mentävä nukkumaan tämä mielikuva pois.