Mies on ihastunut meidän perheneuvolan psykologiin

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä psykologeissa oikein on niin kiinnostavaa, kun niistä on vähän väliä jotain aloituksia. Eiks niit oo aika vähänkin.

Kai mun pitää itse sit hankkiutuu jonnekin missä niitä on, että tajuun.

Mä tunnen aika paljon psykologeja kun mun sisko on psykologi. Ammatillisesti etenkin asiakastyötä tekevät ovat siinä roolissa miellyttäviä ja fiksuja. Varmasti monelle tulee tunne, että tuli kuulluksi ja kohdatuksi, ja sai jotain jäsennystä ja ehkä uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen. Mutta. Siskon ja hänen kavereiden touhuja seuratessa olen huomannut, että  vapaalla olevat psykologit ovatkin sitten aika eri. Eli osa on varmasti ammattiroolia asiakkaiden kanssa ja vapaalla sitten ollaan vaikka minkälaisia vanhan liito vi****upäitä. Kaikella rakkaudella siis näin sanottuna :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä psykologeissa oikein on niin kiinnostavaa, kun niistä on vähän väliä jotain aloituksia. Eiks niit oo aika vähänkin.

Kai mun pitää itse sit hankkiutuu jonnekin missä niitä on, että tajuun.

Mä tunnen aika paljon psykologeja kun mun sisko on psykologi. Ammatillisesti etenkin asiakastyötä tekevät ovat siinä roolissa miellyttäviä ja fiksuja. Varmasti monelle tulee tunne, että tuli kuulluksi ja kohdatuksi, ja sai jotain jäsennystä ja ehkä uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen. Mutta. Siskon ja hänen kavereiden touhuja seuratessa olen huomannut, että  vapaalla olevat psykologit ovatkin sitten aika eri. Eli osa on varmasti ammattiroolia asiakkaiden kanssa ja vapaalla sitten ollaan vaikka minkälaisia vanhan liito vi****upäitä. Kaikella rakkaudella siis näin sanottuna :D 

Mä tunnen myös muutaman, ovat kyllä mun mielestä kivoja aina. Paitsi osaavat kyllä pitää puolensa, joten ehkä eivät ole kivoja ku..sipäille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi hankkia tällaiset pöksyt.

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTXbgfYuF16hKDaEZO…

Minna oli pukenut tavallisten mustien pitsistringien sijaan tänään jotain hieman erikoisempaa. Jäyhä, mutta sympaattinen LVI asentaja Markus oli puolisonsa Emmin kanssa tulossa keskustelemaan Elias-pojan asioista. Eliaksen takakireä äiti Emmi oli päättänyt jo etukäteen, ettei vanhemmuudessa ollut mitään vikaa, vaan lapsi olisi saatava kertaviikkoiseen toimintaterapiaan leikkimään puolapuilla ja trampoliineilla. Minna taas uumoili, että vanhempien vuorovaikutus taas tarvitsisi tukea. Markus oli heti ensimmäisellä kerralla napannut Minnan ajatuksesta hyvin kiinni, ja miettinyt mitä kaikkea voisi kotona tehdä toisin pojan kanssa. Emmi taas oli kiristellyt hampaitaan, nakellut niskojaan ja sinkoillut vihaisia katseita niin Markukseen kuin Minnaankin päin. 

Minna oli tuntenut Markusta kohtaan ensin sääliä ikävän vaimon vuoksi, sitten sympatiaa, sitten jotain omituista kutkuttavaa tunnetta. Mies oli duunari, tullut vastaanotollekin työhaalareissaan, mutta kuunteli ja keskusteli omaan tasoonsa nähden järkevän oloisesti toisin kuten passiivis-aggressiivinen vaimonsa. Markuksesta lähti primitiivinen vetovoima, jonka Minna tunsi vatsanpohjassaan asti. Pitkä, raamikas, parta ajamatta, varmaankin pitkä ja paksu varustus alapäässä... Minna ei voinut hillitä ajatuksiaan. 

Niinpä puolihuomaamatta tänään Minna valitsi alushousuiksi 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystävältään Jennikalta saamansa helmistringit. Etuosa oli vuorailtu aidoilla helmillä siten, että ne kiihottivat klitorista joka vartalon liikahduksella. Minna puki housut jalkaansa ja vaistomaisesti ajatteli iltapäiväistä tapaamistaan Markuksen kanssa. Helmet liikahtivat samaan aikaan,  ja Minnan vartalon läpi kulki voimakas nautinnon värähdys ja hän tunsi pulssin kiihtyvän ajatuksesta siitä, että muutaman tunnin päästä tuo karski, raamikas, mutta sympaatinen ja miellyttävä mies olisi hänen vastaanotollaan. 

Minna tunsi päivän mittaan tuntien matelevan. Samaan aikaan hän tunsi pimppinsä valuvan kosteana niin  helmistringien kuin Markuksen ajattelemisesta. Jos olisi vain ollut vähääkään ylimääräistä aikaa, olisi Minna livahtanut pukuhuoneen invavessaan, laittanut käsihanan päälle ja käynyt lattialle masturboimaan. Mutta aikaa ei ollut. Asiakkaita tuli tunnin välein ja lounastuntikin meni harjoittelijan kysymyksiin vastaillessa. 

Lopulta, pitkän ja kiimaisen odotuksen jälkeen kello tuli kaksi. Minna meni odotusaulaan hakemaan Korhosen perhettä, mutta ketään ei näkynyt. Minna kurtisti kulmiaan pettyneenä. Tämä ei ollut tyypillistä Emmille ja Markukselle. Hän katsoi kännykästään, ei siinäkään viestiä peruutuksesta tai myöhästymisestä. Emmi jäi poikkeuksellisesti aulaan odottamaan. Kymmenen minuutin kuluttua Markus tuli paikalle juosten ja hengästyneenä, työvaatteet päällään ja turvakengät jalassa. "Anteeksi, kun olen myöhässä", Markus  sanoi. "Mutta meidän Oskari on angiinassa ja Emmi joutui lähtemään käymään päivystyksessä, ja minä vein muut Eliaksen ja muut lapset isovanhemmille ja siksi tulen myöhässä". "Ei se mitään", Minna vastasi ystävällisesti. "Toivottavasti Oskarilla on kaikki hyvin. Mutta--- tarkoittaako tämä nyt sitä, että olemme --- olemme kahden tänään?", Minna takelteli ja punastui. Hän ei voinut sille mitään, että ohuen paitapuseron alla terhakoiden rintojen nännit kovettuivat, eikä ohuet urheilumallitset rintaliivit, joiden pehmusteet oli poistettu muutenkin isojen rintojen tietä, estäneet piilottamaan Markukselta Minnan kiihottuneiden nännien näkemistä. "Niin, se tarkoittaa sitä, että tämän vastaanoton olemme kahden kesken, Minna", Markus sanoi rauhallisella ja varmalla äänellä katsoen suoraan Minnaan silmiin ruskeilla silmillään, saaden Minnan värähtämään niin, että joutui ottamaan viereisestä kirjahyllystä kiinni.

Minna saatteli Markuksen vastaanottohuoneeseen. He istuutuivat ja yhtäkkiä Minnan ilme muuttui. Vesi kohosi Minnan säihkyviin silmiin ja huulilta kuului parahdus. Markus oli ymmällään, mutta hän ei tiennytkään Minnan helmistingeistä ja siitä, että yksi pitkäksi jäänyt häpykarva oli päätynyt helmien väliin ja juuri, kun Minna oli istunut tuoliinsa oli tuo häpykarva iloisesti kiristynyt ja miltein irronnut helmien puristuksessa. Kipu oli yllättävä ja epämiellyttävä tuntemus Minnan haarovälissä, ja sai hänet pinkaisemaan ulos huoneesta lähimpään vessaan. Markus jäi yksin huoneeseen ihmettelemään.

:D :D :D Ei näin, melkein pilasit mun hyvän stoorin!

Markus nousi ylös tuolistaan lähteäkseen katsomaan, mikä hätä Minnalla oli tullut mutta samalla ovenavauksella Minna tuli kuitenkin sisään posket punottaen. Nähdessään Markuksen ovensuussa Minna painoi kasvot häpeissään maahan, ja takelteli anteeksipyynnön. "Anteeksi, ihan typerä juttu, mutta kaikki on nyt kunnossa", hän soperteli katse edelleen maahan luotuna. "Istu  vain, Markus", Minna jatkoi itsekin istuutuen. Hän otti sivupöydältä muistivihkonsa ja raapusti siihen automaattisesti Markus, Eliaksen isä, ja päivämäärä.

Markus istuutui aivan Minnan viereen ja katsoi häntä intensiivisesti. "Minna, onko kaikki hyvin? Mitä tapahtui?". Minna tunsi jälleen helmistringien kutkuttavan vaikutuksen äskeisen kivun sijaan ja äkisti häntä alkoi naurattaa tilanteen absurdiuus. "Et ikinä uskoisi, jos kerron", hän sanoi vilkaisten Markusta ujosti hymyillen. "Tämä on tosi nolo ja typerä juttu". "Mikä? Kerro vaan, ei tarvitse ujostella", Markus sanoi rohkaisevasti. Minnan posket punehtui entisestään. "Minulla on helmistringit ja ne pääsi yllättämään", hän henkäisi melkein kuiskaten. "Mitkä"´? kysyi Markus ihmeissään. "Helmistringit", Minna jatkoi. "Sellaiset alushousut, joissa on oikeastaan vain helminauha alapäässä, ja näemmä niiden kanssa voi sattua kaikenlaisia vahinkoja". Nyt Minna alkoi vähitellen saada itsevarmuuttaan takaisin ja hän uskaltautui katsomaan Markusta suoraan silmiin. "Vai niin", Markus tuumi. "Toivottavasti sinun pill--usi on kunnossa". 

Markuksen suora puhe rikkoi jään. Minna tunsi jalkovälistä lähtien kuuman värähdyksen tärisyttävän koko vartaloaan. "Pi----llu-ni on kunnossa,  mutta se on niin märkä ja kuuma", hän hengähti. "Näytä minulle", Markus sanoi luoden katseensa Minnan alapäähän. Vaistomaisesti Minna nousi ylös ja solakat sormet yksi kerrallaan napittivat farkkujen napit auki, ja hän laski varovaisesti farkkuja puolireiteen. Markus huokaisi syvään kiimasta nähdessään Minnan kosteana ja turvonneena sykkivään pill---un. Helminauha kulki pitkin sentin mittaiseksi trimmattua kiitorataa pitkin kohti jalkoväliä, missä se upposi pehmeiden häpyhuulten väliin. 

Osa helmistä kiilteli kellertävän ruskeana. Ups, pääsi Minnan turvonneilta (yläpään) huulilta. Sattuuhan sitä, Markus sai sanotuksi, samalla vähän kulmiaan kohotellen.

Jos tämä on totta, niin onpa urpo mies! Jopa oma mieheni, jonka vahvuus ei ole toisten ihmisten huomioiminen, ei ikinä sanoisi tuollaisia asioita ääneen!

Jokaisen parisuhteeseen tai avioliittoon sitoutuvan pitäisi käydä ennen sitoutumistaan ''Katso totuutta silmiin'' -kurssi. Siinä käytäisiin läpi elämän tosiasioita, esim sitä että ihminen ei voi omistaa toista ihmistä, ei estää sen katseita tai mielenkiintoa kohdistumista toiseen ihmiseen, ei voi ohjata toisen mieltä tai käytöstä.

Jokainen on silti oma yksilönsä, vaikka parisuhteeseen ja elämänkumppanuuteen on sitoutunutkin. 

Tuli myös mieleen, että eikös mieli hae uusia kohteita juuri siinä tilanteessa, kun tuntuu olevan tarvetta jonkinlaiselle muutokselle? Ei pahalla, mutta näin kaukaa katsoen vain lörpötän tässä.

Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi että vanhempien tulisi olla yhdessä oman lapsensa asialla. Jos toinen kokee ettei näin ole, niin kissa pöydälle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuollaisessa tilanteessa lapseni kanssa, niin kyllä minäkin etsisin kaiken mahdollisen faktan hoitavasta henkilöstä - että on taatusti pätevä, eikä taustalla mitään epämääräistä.

Eikö muka muut vanhemmat tekisi näin?!

Siis mitä sä selität?!

Ja vastauksena kysymykseesi: en tutkisi kaikkea mahdollista faktaa hoitavasta henkilöstä. Koska ei kuulosta terveeltä toiminnalta. Jätän rauhaan myös opettajat, hitsaajat, R-kioskin kassat, taksikuskit ja lääkärit.

Vierailija kirjoitti:

Onko tiikeriäiti sellainen löysä raskausarpinen lötjäke, joka nyyhkien kertoilee, että arvet kertoo elämästä ja että hän on tällainen tikru nyt.

Kyllä. Raskausraidoistaan tiikeri tunnetaan.

aloitus on sanut 143 tykkäystä ja ensimmäinen viesti joka on selvästi ap:n omaa käsialaa (tullut heti aloituksen jälkeen) 108 tykkäystä...

Mutta palstalla ei ole miesvihaa.

Jos vielä jatkatte niin jäänee aihe vapaan historiaan :D

Onko teillä ap seksin määrä lisääntynyt perheneuvolakäyntien alettua?

Tämä ketju on hulvaton :D (tulee mieleen neuvolantäti joka oli silminnähden ihastunut mun mieheen, sitä oli kiusallista ja huvittavaa seurata vierestä)

Onpas ollut villiä menoa täällä eilen illalla! :D 

Mutta vilpittömästi ihmettelen ap:n saamien yläpeukkujen määrää, sillä musta ap vaikuttaa kertakaikkisen rasittavalta. Toki mieskin on pösilö hehkuttaessaan psykologin tyyliä ja ulkonäköä, mutta ap on väärällä asenteella liikkeellä, jos haluaisi lapsen omaan terapiaan ilman, että on edes valmis keskustelemaan vanhemmuudesta ja vuorovaikutuksesta. Veikkaan, että ap on niin naama näkkärillä psykologin vastaanotolla ja periaatteessa kaikki mitä psykologi ehdottaa tai sanoo, on nyt ap:lle väärää. Kun pitäisi vaan saada se toimintaterapia. 

Olen tehnyt paljon luokanopettajan ja päiväkodin sijaisuuksia opintojen aikana, ja monesti on oikea ilmiö, että lapsi on vaan kännykällä/tabletilla/pikku naperona addikti Fortniteen yms, ja vanhempi taas oma nenä omassa ruudussa, ja kumpikin huutelee jotain toisilleen naamat älylaitteissa kiinni. Aito kommunikaatio ja vuorovaikutus jää vähälle. Sitten lapsi on levoton niin motorisesti kuin keskittymiskyvyltäänkin, kielelliset taidot niukat, herkästi ärtyvä ja lyhytpinnainen, ja aikuinen miettii, mistä lapselle lääkitys tai oma terapia. 

psykologi minna ei ole hirveän ammattitaitoinen. jotenkin härski tilanne, että psykologi haluaa panna asiakastaan, jolla mielenterveysongelmia. tee naisesta välittömästi ilmoitus. mistä tiedät ketä kaikkia asiakkaita se psykologi minna haluaa panna.

Anna-Pirkko oli saanut tarpeekseen miehensä Markuksen psykologiin kohdistamista kuolaavista katseista. Hän alkoi katsella lähiseudun tarjontaa yksilöpsykologeista, ja kiinnitti huomionsa heti Henrikiin (29). Henrik oli kuvassaan treenatun näköinen ja tietenkin Markusta myös huomattavasti nuorempi. Anna-Pirkko varasi ajan oitis Henrikille.  Seuraavalla viikolla, kun vastaanottokäynnin aika koitti, Anna-Pirkko, myöhemmin Ap, ajeli säärensä ja jo pitkään huomiotta vaille jääneen häpyvärkkinsä. Hän asteli Henrikin vastaanotolle tuhmaa mansikanpunaa (Mac) huulissaan. Henrik oli luonnossa vielä komeampi kuin kuvassa. Ap tunsi jalkovälinsä kostuvan jo Henrikin katseesta. Aplla oli aina ollut pieni lääkärifetissi, ja mielessään hän harmitteli, etteivät psykologit ensinnäkään olleet lääkäreitä ensinkään, eivätkä pukeutuneet valkoiseen takkiin. 

lääkärit ja psykologit ja hoitajat ja sun muut eivät todella saa panna asiakkaitaan. onhan tuo nyt ihan sekopäinen tilanne, jos ootte apua menneet hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

lääkärit ja psykologit ja hoitajat ja sun muut eivät todella saa panna asiakkaitaan. onhan tuo nyt ihan sekopäinen tilanne, jos ootte apua menneet hakemaan.

Ne oikeasti pane muualla kuin ap:n sairaassa mielessä ja ketjuun vastanneiden huumorivastauksissa.

Mulle jäi tästä ketjusta mieleen kostea makaronilaatikko. Mainitaan takuuvarmasti jatkossa av n kuvitteeellisissa juhlatarjoiluissa!

Jos oot ap noin vastahakoinen kaikkeen ja kaikki psykologin sanomiset menee sulla tunteisiin, en yhtään ihmettele miehesi innostuvan järkevästä ja asiallisesti asioihin reagoivasta naisesta. Taidat itse tarvita myöskin terapiaa, yleensä muutenkin lasten ongelmat johtuu vanhemman persoonallisuusongelmista eli sinä taidat olla syypää lapsesi haasteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Anna-Pirkko oli saanut tarpeekseen miehensä Markuksen psykologiin kohdistamista kuolaavista katseista. Hän alkoi katsella lähiseudun tarjontaa yksilöpsykologeista, ja kiinnitti huomionsa heti Henrikiin (29). Henrik oli kuvassaan treenatun näköinen ja tietenkin Markusta myös huomattavasti nuorempi. Anna-Pirkko varasi ajan oitis Henrikille.  Seuraavalla viikolla, kun vastaanottokäynnin aika koitti, Anna-Pirkko, myöhemmin Ap, ajeli säärensä ja jo pitkään huomiotta vaille jääneen häpyvärkkinsä. Hän asteli Henrikin vastaanotolle tuhmaa mansikanpunaa (Mac) huulissaan. Henrik oli luonnossa vielä komeampi kuin kuvassa. Ap tunsi jalkovälinsä kostuvan jo Henrikin katseesta. Aplla oli aina ollut pieni lääkärifetissi, ja mielessään hän harmitteli, etteivät psykologit ensinnäkään olleet lääkäreitä ensinkään, eivätkä pukeutuneet valkoiseen takkiin. 

Henrik huokaisi mielessään Ap:n kiimaisen katseen nähtyään, taasko näitä puutteessa eläviä perheenäitejä. Hän oli kyllä huomannut, minkä perässä naiset sankoin joukoin hänen vastaanotolleen oikein vaelsivat, ja muutaman kerran jo ottanut tilanteen suomat edut vastaan. "Niin, mistä aloittaisin", Ap takelteli. Henrik katsoi lämpimästi AP:n silmiin, ja vilkaisi tarkoituksellisen pitkään tämän avointa kaula-akkoa. Ap tunsi punastuvansa. Hän jatkoi "Niin, mieheni ei oikein osaa antaa minulle tarvitsemaani huomiota, ja nyt kun olen huomannut hänen kiinnostuvan muista naisista, se on entisestään madaltanut itsetuntoani". Ap tunsi kyynelten kihoavan poskilleen. Henrik nousi tuoliltaan Ap:n viereen, ojensi nenäliinan ja laittoin käden Ap:n reidelle. Sanaakaan sanomatta Henrik alkoi avata vetoketjuaan. Ap oli hyvin hämillään, samaan aikaan surullinen, jännittynyt, ja myös äärimmäisen kiihottunut tilanteesta.