Milloin ylipaino on terveyshaitta?

Työssäni kohtaan paljon ylipainoisia ihmisiä. Olen valitettavasti tehnyt havainnon että ylipainon syyt haetaan usein itsensä ulkopuolelta. On jonkun muun syy että syömisellä pitää lohduttautua. Omien syömisten suhteen ei olla rehellisiä. Kun saan luettavaksi jonkun sairaalloisen lihavan ihmisen ruokapäiväkirjan niin tietojen perusteella ihmisen pitäisi olla hyvinkin hoikka. Monet eivät siis ihan oikeasti huomaa paljonko syövät. Tietoa on tarjolla mutta ei sitä haluta tai osata käyttää.

Ylipaino-ongelma on tullut jäädäkseen. Nuorissa tytöissä on paljon lihavia, on ihan ok survoa kroppansa farkkuhortseihin ja napapaitaan vaikka läskiä pursuu joka paikasta.

Olen kuitenkin lähes 50- vuotias ja aina ollut hyvin hoikka. Elän terveellisesti. Tiedostan että voin sairastua koska vain mutta omilla valinnoilla en halua riskiä lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein terveellisintä olisi painaa sen normaalipainon asteikolla mahdollisimman lähellä alarajaa. Tietysti rakenteellisesti on eroja, mikä paino kenellekin on hyvä. Vyötärö pitäisi olla hoikka.

Niinkuin olimme sotien jälkeen.

Normaalipainon yläraja on terveellisempää. 

Riippuu aika paljon ruumiinrakenteesta. Jos ylärajoilla ollaan lihasten ansiosta, niin joo, mutta jos siellä ollaan normaalin ylärajoilla pyörivän rasvaprosentin takia, niin ei voida sanoa, että se on terveellisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Itse asiassa varsinkin naisilla on ihan päinvastainen ongelma eli huomattava osa BMI:n perusteella normaalipainoisista on kehonkoostumuksensa perusteella lievästi ylipainoisia ja lievästi ylipainoisista lihavia. Tuossa on tietysti se huono puoli että jos tuijottelee vain sitä BMI:tä niin näennäisesti normaalista painosta huolimatta riskit ovat koholla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Tämä on vähän vastaava kuin että onko rekka suorituskykyisempi kuin urheiluauto kun siinä on tehokkaampi moottori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Sillä, että lihavalla voi olla absoluuttisesti hiukan parempi hapenottokyky kuin laihalla ei ole mitään hyötyä. Vertailu voisi olla vaikka, että pikku-busterissa on 20 hv perämoottori ja isossa moottoripurressa 30 hv moottori. Vaikka jälkimmäisessä on onkin isompi kone, ei se on suorituskyvyltään huomattavasti heikompi. 

Siihen on ihan syynsä, miksi hapenottokykyä mitatessa se suhteutetaan aina kehonpainoon. 

Onko? Busterivertaukseen liittyen, jos kehon painosta iso osa on lihaksia ja pieni osa rasvakudosta, niin mitä merkitystä painolla on suhteessa VO2MAX:n? Tämä käy varmaan parhaiten ilmi siitä, että UKK kävelytestin laskentakaavassa ylipainoinen saa aina automaattisesti huonon tuloksen, koska painolla on niin suuri kerroin. Käytännössä ylipainoinen painija, jolla ei ole juurikaan rasvaa, pitäisi kävellä kaksi kertaa nopeammin kuin Valentin Kononen.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä VO2max tarkoittaa? Ensinnäkin se mittaa kestävyysominaisuuksia, ei voimaominaisuuksia. Lihakset ovat se happea kuluttava osa elimistössä, mutta myös rasvamassa lisää hapen kulutusta, koska liikutettavaa massaa on enemmän.

Oletetaan, että meillä on kaksi ihmistä, joiden absoluuttinen hapenottokyky olisi 3000 ml/min. Toinen on 100 kg, jolloin VO2max olisi 30 ml/kg/min (tyypillinen sohvaperuna). Toinen on 50 kg, jolloin VO2max on 60 ml/kg/min (tyypillinen kansallisen tason kilpamaratoonari). Jälkimmäinen kumpikin pystyy polttamaan absoluuttisesti saman määrän energiaa, mutta jälkimmäisellä on puolet vähemmän massaa liikutettavana, joten hän pystyy teoreettisesti liikkumaan tuplanopeutta ensimmäiseen verrattuna. Todellisuudessa muuttujia on muitakin, kuten lihasvoima ja-kestävyys, juoksun taloudellisuus yms. joten todennäköisesti nopeusero on käytännössä vielä suurempi, mutta hapenottokyvyn vaikutus erittäin paljon yksinkertaistettuna on tuo.   

Täysin eri asia sitten on, että miten hyvin erilaiset testit arvioivat VO2maxia. UKK kävelytesti on alunperin kehitetty keuhkosairaiden hapenottokyvyn arviointiin ja sitä on myös laajennettu tavallisen kansan mittaukseen. Sen pohjalla oleva tieteellinen näyttö on vähintään hatara ja perustuu muistaakseni n. 60 ihmisen kontrolliryhmällä tehtyyn tutkimukseen. Se ei missään tapauksessa pysty mittaamaan hyväkuntoisten ihmisten hapenottokykyä, koska hyväkuntoisilla hapenottokyky ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi kävellessä, vaan tietyn pisteen jälkeen tulee raja vastaan, mitä nopeammin jalat eivät enää liiku kävellen, vaan pitäisi vaihtaa juoksuksi. Kilpakävelytekniikalla sen osaavat voivat toki parantaa tuloksiaan, mutta se taas sekoittaa mittausta, koska kilpakävely on moni tavoin lähempänä juoksua kuin perinteistä kävelyä. 

VO2maxia voidaan arvioida monin tavoin, mutta ainut tapa selvittää se oikeasti on pistää hengityskaasuanalysaattorin maski naamalle ja hypätä juoksumatolle. Silloin saadaan absoluuttisia tuloksia eikä sellaisia, jotka on johdettu laskentakaavoista ja taulukoista. 

Tämä on hyvä ja selventävä viesti. Tarkoitin sitä, että jotta tarvitaan hapetusta polttamaan energiaa (kemotrofinen elämänmuoto jota me edustamme), tulee silloin olla jotain, joka sitä happea kehossa tarvitsee palamisreaktioon. Käytännössä siis mitokondrioille lähinnä glukoosista. Liikkeen suhteen osa on anaerobista, eli suoraan tätä ei voi verrata. Kuten mainitsit polkupyöräergometri, co2 mittaus ja samalla esimerkiksi laktaatin muodostuksen mittaus kertovat tilanteesta aika paljon.

Lisäksi tulee muistaa se, että monet ihmiset eivät kykene kasvattamaan VO2max vaikka miten harjoittelisi.  Tähän liittyy genetiikkaerot. Esimerkiksi olympiaurheilijoilla on tietyt geenit, jotka edesauttavat tätä.

Aivan kaikki ihmiset pystyvät kehittävään VO2maxiaan. Sen harjoitettavuudessa on toki eroja ja toisilla se katto, minkä voi saavuttaa on alempana kuin toisilla. On mahdollista, että joku on jo saavuttanut harjoittelullaan sen kattonsa ja VO2maxin nostaminen ei ole enää mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi harjoitettava ominaisuus. Jos kyseinen henkilö lopettaisi liikkumisensa, hänen VO2maxinsa putoaisi ja tämän pudotuksen jälkeen hän voi treenata sen takaisin ylös. Yhdelläkään suhteellisen tervekeuhkoisella ihmisellä, joka vain makaa sohvallaan VO2max ei ole tapissaan. Erilaisiin keuhkosairauksiin en sitten osaa ottaa kantaa, koska en ole perehtynyt niihin. 

Riippuu mitä tarkotietaan pystyy kehittämään VO2maxiaan ja mikä sitten on tapissaan.

Esimerkiksi https://bmcgenomics.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12864-017-4192-6 ja etenkin https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8516263/

"Such a finding emphasises the importance of assessing individuals’ genotype and planning training accordingly, thereby, making these findings relevant to the wider field of sport and exercise sciences."

Tällöin pitäisi ensin tutkia genetiikka ja valita vasta sitten lajit, jotka sopivat genotyypille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Tämä on vähän vastaava kuin että onko rekka suorituskykyisempi kuin urheiluauto kun siinä on tehokkaampi moottori.

Riippuu mitä tarkoitetaan suorituskyvyllä? Sitä, että voi liikuttaa suurta massaa vai sitä, että liikku paikasta A paikkaan B nopeasti.

Täällä 168/85-95 henkilö. Jaloissa melkein ensimmäisenä huomaa mitä ne kestävät tai eivät kestä. Polvet reagoivat ja rasittuvat suuresta painosta. Jos jaloissa (polvet, jalkaterät, jalkapohjat) alkaa olla kipua, se vähentää halua liikkua ja on silloin selvästi terveyshaitta. Ja jos on huono kunto ja kovasti puuskuttaa tai sydän hakkaa, niin silloin kroppa tekee ylimääräistä hommaa.

Kun olin kevyempi, jalat olivat rasituksella esim. pitkien vaellusten aikana kun oman painon lisäksi sitä kantaa 20-25 kiloista rinkkaa. Kyllä se ylimääräinen paino on ensimmäisenä kiusana jaloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Siksi, että normaalipainoiset eivät diskriminoi lihavia sadistisesti. Ja ennen kuin väität, etten voi tietää asiasta mitään, niin BMI:ni oli aikanaan 45 ja nyt se on 29, eli olen vieläkin ylipainoinen ja olen ollut sairaalloisen lihava. Se, että lääkäri sanoi minulle 140 kiloisena, että polvikipuun auttaa laihduttaminen eikä vain määrää kovia kipulääkkeitä ei ole diskriminoimista vaan sairaanhoitoa. 

Sadismi tarkoittaa: "nautinnon saaminen henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle."

Mitä muuta se on kuin sadismia, jos lihavaa, joka ei halua olla lihava, diskriminoidaan työpaikoilla, parisuhdemarkkinoilla ja erityisesti sairaanhoidossa, jossa lihavuus nähdään melkein joka sairauden syynä, vaikka yhtään syy-seuraus tutkimusta ei ole olemassa siitä, että lihavuus olisi aiheuttanut sairauksia?

Olisiko polvikipusi lähtenyt treenammalla jalkalihaksia? Liittyikö polvi tai nivelkipuun aiempia tulehduksia? Oliko lopulta kyse nivelrikosta, vai esimerkiksi reaktiivisesta artriitista? Mikäli laihduit, jätitkö jonkin ruoka-aineen pois, joka olisi voinut aiheuttaa suolistoon tulehdusta?

Se, että suurin osa ihmisistä ei pidä lihavia ihmisiä seksuaalisesti haluttavina parisuhdemarkkinoilla ei ole sadismia vaan ihan vain ihmisten henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos luulet, että se on sadismia, kun joku ei pidä sinua viehättävänä kertoo lähinnä sinun narsismistasi. "Jos joku ei halua minua, hänen on pakko olla sairas."

Laihduin, koska lopetin dokaamisen, aloin syömään terveellisemmin ja treenaamaan ihan helvetisti. Ihan niillä perusjutuilla, en kikkailemalla millään yksittäisillä ruoka-aineilla. 

Se, että sinä et usko lihavuuden aiheuttavan terveyshaittoja on vain puhdasta tiedevastaista itsensä pettämistä. Jos haluat viettää loppuelämäsi lihavana, niin se on sinun oikeutesi. Kyllä me kuitataan hoitosi sitten verorahoista. Älä huoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Entä jos tämä ei toimi esim. sairauden tai lääkkeiden vuoksi? Itselläni jatkuva kalorivaje, jopa -1700 kcal päivässä, silti paino junnaa, ei tipu. Kilpirauhasarvot eivät ole kohdallaan, itse uskon sen johtuvan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Työssäni kohtaan paljon ylipainoisia ihmisiä. Olen valitettavasti tehnyt havainnon että ylipainon syyt haetaan usein itsensä ulkopuolelta. On jonkun muun syy että syömisellä pitää lohduttautua. Omien syömisten suhteen ei olla rehellisiä. Kun saan luettavaksi jonkun sairaalloisen lihavan ihmisen ruokapäiväkirjan niin tietojen perusteella ihmisen pitäisi olla hyvinkin hoikka. Monet eivät siis ihan oikeasti huomaa paljonko syövät. Tietoa on tarjolla mutta ei sitä haluta tai osata käyttää.

Ylipaino-ongelma on tullut jäädäkseen. Nuorissa tytöissä on paljon lihavia, on ihan ok survoa kroppansa farkkuhortseihin ja napapaitaan vaikka läskiä pursuu joka paikasta.

Olen kuitenkin lähes 50- vuotias ja aina ollut hyvin hoikka. Elän terveellisesti. Tiedostan että voin sairastua koska vain mutta omilla valinnoilla en halua riskiä lisätä.

MIksi taas kerran sanot vain nuorista tytöistä? Ihan yhtä plösöjä ne nuoret pojat on. Koko ajan saa lukea uutisista, miten nuorten miesten coopertulokset vaan tippuu. Miksi ylipaino aina ja ikuisesti mielletään vain naisten ongelmaksi.

Ne virtahepohipot jokka sanoo, että liikunta ja vähemmän syöminen ei auta. Näille liikunta on tarkottanu jotain yhtä KÄVELYÄ päivässä ja ei suurta muutosta annoksiin. Treenata pitää kovaa ja tehä radikaali muutos, sillon alkaa paino tippumaan. Mut lihavat on heikkoja. 

Minulla lihas% kehonkoostumuksessa reippaasti yli normaalin. Olen ylipainoinen, jos katsotaan vain painoani. Treenaan aktiivisesti ja kehoni toimii. Veriarvot kunnossa. En välitä enää vaa'an lukemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Entä jos tämä ei toimi esim. sairauden tai lääkkeiden vuoksi? Itselläni jatkuva kalorivaje, jopa -1700 kcal päivässä, silti paino junnaa, ei tipu. Kilpirauhasarvot eivät ole kohdallaan, itse uskon sen johtuvan siitä.

Mistä päättelet, että sinulla on 1700 kcal kalorivaje?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Kaikki ne ihmiset, joiden paino on muuttunut liikuntaa ja syömistä säätelemällä. Se, että ihmiset eivät ole halukkaita muokkaamaan elämäntapojaan ei tarkoita, että niitä ei voisi muokata. 

Ihmiset ja kehot ovat erilaisia. Jopa samalla ihmisellä voi vaihdella. Itse pysyin terveenä hoikkana kun liikuin ja söin terveellisesti. Nyt sairaana tuo ei enää tehoakaan. Minulla on edelleen terveelliset elämäntavat: liikuntaa 15-22 h viikossa ja heviä 800 g päivässä, ei herkkuja, ei eläinrasvoja, ei sokeria. Kaloreitakin lasken ja pidän ne miinuksella mutta silti paino ei putoa.

Mä olen monesti miettinyt tätä samaa asiaa.

Olen 45-vuotias. Mulla on ns. käyrien mukaan liikaa painoa melkein 30 kiloa. Tästä huolimatta harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa: Käyn lenkillä ja uimassa, teen kahvakuulatreeniä, käyn joogassa ja tanssimassa. Yritän liikkua joka päivä jollakin tavalla, että saan aktiivisuusmittarin suositukset täyteen. Syön paljon makeaa ja liian isoja annoksia ruokaa, mutta ruokarytmi on kunnossa ja syön lähes joka päivä myös kaurapuuroa, marjoja, luonnonjogurttia, ruisleipää, paljon kasviksia (olen kasvissyöjä), lohta... En koe syöväni mitenkään törkeän epäterveellisesti, vaikka suklaata kuluukin liikaa ja annoksia pitäisi pienentää. 

Käyn omalla kustannuksellani kattavissa labrakokeissa noin vuoden välein ja kaikki arvot sokereista kolesteroliin ovat aina olleet kunnossa, samoin verenpaine ihannelukemissa. Ikäisilläni hoikilla ystävillä sen sijaan on esim. kolesterolin ja verenpaineen kanssa ongelmia todella monella. Minulla ei ole mitään kipuja tai sairauksia.

Että pitääkö olla huolissaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla lihas% kehonkoostumuksessa reippaasti yli normaalin. Olen ylipainoinen, jos katsotaan vain painoani. Treenaan aktiivisesti ja kehoni toimii. Veriarvot kunnossa. En välitä enää vaa'an lukemasta.

Millä mitattuna? InBody vai jokin markettivaaka? Paljonko rasvaprosenttisi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Siksi, että normaalipainoiset eivät diskriminoi lihavia sadistisesti. Ja ennen kuin väität, etten voi tietää asiasta mitään, niin BMI:ni oli aikanaan 45 ja nyt se on 29, eli olen vieläkin ylipainoinen ja olen ollut sairaalloisen lihava. Se, että lääkäri sanoi minulle 140 kiloisena, että polvikipuun auttaa laihduttaminen eikä vain määrää kovia kipulääkkeitä ei ole diskriminoimista vaan sairaanhoitoa. 

Sadismi tarkoittaa: "nautinnon saaminen henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle."

Mitä muuta se on kuin sadismia, jos lihavaa, joka ei halua olla lihava, diskriminoidaan työpaikoilla, parisuhdemarkkinoilla ja erityisesti sairaanhoidossa, jossa lihavuus nähdään melkein joka sairauden syynä, vaikka yhtään syy-seuraus tutkimusta ei ole olemassa siitä, että lihavuus olisi aiheuttanut sairauksia?

Olisiko polvikipusi lähtenyt treenammalla jalkalihaksia? Liittyikö polvi tai nivelkipuun aiempia tulehduksia? Oliko lopulta kyse nivelrikosta, vai esimerkiksi reaktiivisesta artriitista? Mikäli laihduit, jätitkö jonkin ruoka-aineen pois, joka olisi voinut aiheuttaa suolistoon tulehdusta?

Se, että suurin osa ihmisistä ei pidä lihavia ihmisiä seksuaalisesti haluttavina parisuhdemarkkinoilla ei ole sadismia vaan ihan vain ihmisten henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos luulet, että se on sadismia, kun joku ei pidä sinua viehättävänä kertoo lähinnä sinun narsismistasi. "Jos joku ei halua minua, hänen on pakko olla sairas."

Laihduin, koska lopetin dokaamisen, aloin syömään terveellisemmin ja treenaamaan ihan helvetisti. Ihan niillä perusjutuilla, en kikkailemalla millään yksittäisillä ruoka-aineilla. 

Se, että sinä et usko lihavuuden aiheuttavan terveyshaittoja on vain puhdasta tiedevastaista itsensä pettämistä. Jos haluat viettää loppuelämäsi lihavana, niin se on sinun oikeutesi. Kyllä me kuitataan hoitosi sitten verorahoista. Älä huoli. 

Tässä ei ole minusta kysymys, vaan asioista. Henkilökohtaisuudet ovat erittäin ala-arvoista, moukkamaista käytöstä ja periaatteessa juuri sitä sadismia.

Mistä ne ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset syntyvät? Ei varmaan siitä, että ihmiset spontaanisti pitäisivät lihavia huonoina? Tätä kannattaa ajatella, sillä se avaa sitä oman pään sisäistä kuplaa kenellä tahansa. Tästä syystä minäkin pyrin saamaan kysymyksiini vastauksia, jotta näen miten ihmiset muodostavat käsityksiään ihmisistä.

Mikäli pohdit pidänkö lihavuutta hyvänä asiana, en pidä. En kuitenkaan näe maailmaa joko-tai asetelmista. Lihavuudessa on sekä huonoja että hyviä puolia. Aikoinaan lihavia pidettiin onnellisina, menestyneinä, iloisina ja terveinä. Sitten tuotettiin business, jolla lihavat saatiin näyttämään esisairailta luusereilta, yhteiskunnan kulueriltä kuten sinäkin uskot ja kas kummaa, lihavat alkavat sairastua sosiaalisesta stressistä, jota kaltaisesi aiheuttavat. Tätä pidän sadismina.

Hyvää päivänjatkoa. Oletan, että et ymmärrä tätä viestiä ja meillä ei ole aiheen suhteen keskusteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monesti miettinyt tätä samaa asiaa.

Olen 45-vuotias. Mulla on ns. käyrien mukaan liikaa painoa melkein 30 kiloa. Tästä huolimatta harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa: Käyn lenkillä ja uimassa, teen kahvakuulatreeniä, käyn joogassa ja tanssimassa. Yritän liikkua joka päivä jollakin tavalla, että saan aktiivisuusmittarin suositukset täyteen. Syön paljon makeaa ja liian isoja annoksia ruokaa, mutta ruokarytmi on kunnossa ja syön lähes joka päivä myös kaurapuuroa, marjoja, luonnonjogurttia, ruisleipää, paljon kasviksia (olen kasvissyöjä), lohta... En koe syöväni mitenkään törkeän epäterveellisesti, vaikka suklaata kuluukin liikaa ja annoksia pitäisi pienentää. 

Käyn omalla kustannuksellani kattavissa labrakokeissa noin vuoden välein ja kaikki arvot sokereista kolesteroliin ovat aina olleet kunnossa, samoin verenpaine ihannelukemissa. Ikäisilläni hoikilla ystävillä sen sijaan on esim. kolesterolin ja verenpaineen kanssa ongelmia todella monella. Minulla ei ole mitään kipuja tai sairauksia.

Että pitääkö olla huolissaan?

 

Niinkuin täällä on moneen kertaan todettu, niin ylipaino lisää todennäköisyyksiä monille sairauksille. Runsas liikkuminen ja suotuisa geeniperimä taas voi vähentää samojen sairauksien riskiä. Olet vielä sen ikäinen, että ei tuossa iässä pitäisikään olla mitään pahempia kremppoja, mutta valitettavasti ikä lisää myös sairauksien riskejä ja ei ole mitään takeita, että olet yhtä terve vielä 55-vuotiaana. 

Yksi asia, mitä monet eivät ota huomioon on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on laihduttaa ilman, että huomattava osa painosta lähtee lihasmassasta. Olisi erittäin tärkeää huolehtia ajoissa, että paino on järkevissä rajoissa, koska laihduttamisen haitat alkavat kasvaa vanhuuden kynnyksellä huomattavsti ja silloin joudutaan  usein tekemään ratkaisuja huonojen vaihtoehtojen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Joo, hoikkana kulutin 90 min zumbassa 350 kcal, nyt ylipainoisena 1200 kcal, polarin mittarin mukaan. Kyllähän se on sama kuin jos hoikka laittaisi 30 kg painoliivin päällensä. Jaksaisitko haukkuja zumbata 90 min 30 kg liivin kanssa?

Kumma kun kunto ei vaan parane. Hoikkana ja terveenä olin erittäin hyväkuntoinen testien mukaan, nyt ylipainoisena ja sairaana kunto on vain tyydyttävä eikä millään nouse siitä vaikka liikun paljon. Ehkä voi johtua toki syövästäkin ja hoitojen vaikutuksesta sydämeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Siksi, että normaalipainoiset eivät diskriminoi lihavia sadistisesti. Ja ennen kuin väität, etten voi tietää asiasta mitään, niin BMI:ni oli aikanaan 45 ja nyt se on 29, eli olen vieläkin ylipainoinen ja olen ollut sairaalloisen lihava. Se, että lääkäri sanoi minulle 140 kiloisena, että polvikipuun auttaa laihduttaminen eikä vain määrää kovia kipulääkkeitä ei ole diskriminoimista vaan sairaanhoitoa. 

Sadismi tarkoittaa: "nautinnon saaminen henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle."

Mitä muuta se on kuin sadismia, jos lihavaa, joka ei halua olla lihava, diskriminoidaan työpaikoilla, parisuhdemarkkinoilla ja erityisesti sairaanhoidossa, jossa lihavuus nähdään melkein joka sairauden syynä, vaikka yhtään syy-seuraus tutkimusta ei ole olemassa siitä, että lihavuus olisi aiheuttanut sairauksia?

Olisiko polvikipusi lähtenyt treenammalla jalkalihaksia? Liittyikö polvi tai nivelkipuun aiempia tulehduksia? Oliko lopulta kyse nivelrikosta, vai esimerkiksi reaktiivisesta artriitista? Mikäli laihduit, jätitkö jonkin ruoka-aineen pois, joka olisi voinut aiheuttaa suolistoon tulehdusta?

Se, että suurin osa ihmisistä ei pidä lihavia ihmisiä seksuaalisesti haluttavina parisuhdemarkkinoilla ei ole sadismia vaan ihan vain ihmisten henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos luulet, että se on sadismia, kun joku ei pidä sinua viehättävänä kertoo lähinnä sinun narsismistasi. "Jos joku ei halua minua, hänen on pakko olla sairas."

Laihduin, koska lopetin dokaamisen, aloin syömään terveellisemmin ja treenaamaan ihan helvetisti. Ihan niillä perusjutuilla, en kikkailemalla millään yksittäisillä ruoka-aineilla. 

Se, että sinä et usko lihavuuden aiheuttavan terveyshaittoja on vain puhdasta tiedevastaista itsensä pettämistä. Jos haluat viettää loppuelämäsi lihavana, niin se on sinun oikeutesi. Kyllä me kuitataan hoitosi sitten verorahoista. Älä huoli. 

Tässä ei ole minusta kysymys, vaan asioista. Henkilökohtaisuudet ovat erittäin ala-arvoista, moukkamaista käytöstä ja periaatteessa juuri sitä sadismia.

Mistä ne ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset syntyvät? Ei varmaan siitä, että ihmiset spontaanisti pitäisivät lihavia huonoina? Tätä kannattaa ajatella, sillä se avaa sitä oman pään sisäistä kuplaa kenellä tahansa. Tästä syystä minäkin pyrin saamaan kysymyksiini vastauksia, jotta näen miten ihmiset muodostavat käsityksiään ihmisistä.

Mikäli pohdit pidänkö lihavuutta hyvänä asiana, en pidä. En kuitenkaan näe maailmaa joko-tai asetelmista. Lihavuudessa on sekä huonoja että hyviä puolia. Aikoinaan lihavia pidettiin onnellisina, menestyneinä, iloisina ja terveinä. Sitten tuotettiin business, jolla lihavat saatiin näyttämään esisairailta luusereilta, yhteiskunnan kulueriltä kuten sinäkin uskot ja kas kummaa, lihavat alkavat sairastua sosiaalisesta stressistä, jota kaltaisesi aiheuttavat. Tätä pidän sadismina.

Hyvää päivänjatkoa. Oletan, että et ymmärrä tätä viestiä ja meillä ei ole aiheen suhteen keskusteltavaa.

Ai mistä ihmisten seksuaaliset mielihalut syntyvät? Nyt ollaan aika perustavanlaatuisten asioiden äärellä jo... 

Joo aikanaan se, että ihminen on pystynyt syömään itsensä lihavaksi on ollut merkki siitä, että hänellä on rahaa eikä hänen tarvitse tehdä ruumiillista työtä. Lähinnä tämä on ollut aateliston etuoikeus. Laihdutusbisnes on sitten tullut joitakin vuosisatoja myöhemmin mukaan kuvioihin, että ei ehkä kannata vetää mutkia ihan niin suoriksi.