Milloin ylipaino on terveyshaitta?

Jaha taas se sama "on urheilijatkin ylipainoisia", no siinä on vissi ero tuleeko se paino lihaksista vai silavasta eikä todellakaan kaikki ylipainoiset ole urheilijoita tälläkään palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Ite en ymmärrä ylipainosia ollenkaan. Miksi joku haluaa olla lihava? Miks sitä ei halua tuntea oloaan hyväksi henkisesti ja fyysisesti ja näyttämään hyvältä? Syön mäki joka päivä mut ei se safka ny noin v itun hyvää ole. 

Joo ja mäkään en liiku paljoa yhtään ja makaan vaan sohvalla päivät mm. vauvapalstaillen. Silti olen alipainoinen, koska en lapioi ruokaa suuhuni ylettömiä määriä.

Vierailija kirjoitti:

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Mutta entäs The Rock?! Otetaan iso mies, joka paitsi treenaa työkseen myös vetää horkkaa että napa naukuu ja kasvattaa lihasta niin että juuri ja juuri pääsee ylipainon ja obeesin rajalle eikä todellakaan ole terve vaan se paino rasittaa niveliä ja sydäntä. Tämäpäs todistaakin että voin muputtaa lisää pullaa koska BMI on lääkeyhtiöiden salajuoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Sillä, että lihavalla voi olla absoluuttisesti hiukan parempi hapenottokyky kuin laihalla ei ole mitään hyötyä. Vertailu voisi olla vaikka, että pikku-busterissa on 20 hv perämoottori ja isossa moottoripurressa 30 hv moottori. Vaikka jälkimmäisessä on onkin isompi kone, ei se on suorituskyvyltään huomattavasti heikompi. 

Siihen on ihan syynsä, miksi hapenottokykyä mitatessa se suhteutetaan aina kehonpainoon. 

Onko? Busterivertaukseen liittyen, jos kehon painosta iso osa on lihaksia ja pieni osa rasvakudosta, niin mitä merkitystä painolla on suhteessa VO2MAX:n? Tämä käy varmaan parhaiten ilmi siitä, että UKK kävelytestin laskentakaavassa ylipainoinen saa aina automaattisesti huonon tuloksen, koska painolla on niin suuri kerroin. Käytännössä ylipainoinen painija, jolla ei ole juurikaan rasvaa, pitäisi kävellä kaksi kertaa nopeammin kuin Valentin Kononen.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä VO2max tarkoittaa? Ensinnäkin se mittaa kestävyysominaisuuksia, ei voimaominaisuuksia. Lihakset ovat se happea kuluttava osa elimistössä, mutta myös rasvamassa lisää hapen kulutusta, koska liikutettavaa massaa on enemmän.

Oletetaan, että meillä on kaksi ihmistä, joiden absoluuttinen hapenottokyky olisi 3000 ml/min. Toinen on 100 kg, jolloin VO2max olisi 30 ml/kg/min (tyypillinen sohvaperuna). Toinen on 50 kg, jolloin VO2max on 60 ml/kg/min (tyypillinen kansallisen tason kilpamaratoonari). Jälkimmäinen kumpikin pystyy polttamaan absoluuttisesti saman määrän energiaa, mutta jälkimmäisellä on puolet vähemmän massaa liikutettavana, joten hän pystyy teoreettisesti liikkumaan tuplanopeutta ensimmäiseen verrattuna. Todellisuudessa muuttujia on muitakin, kuten lihasvoima ja-kestävyys, juoksun taloudellisuus yms. joten todennäköisesti nopeusero on käytännössä vielä suurempi, mutta hapenottokyvyn vaikutus erittäin paljon yksinkertaistettuna on tuo.   

Täysin eri asia sitten on, että miten hyvin erilaiset testit arvioivat VO2maxia. UKK kävelytesti on alunperin kehitetty keuhkosairaiden hapenottokyvyn arviointiin ja sitä on myös laajennettu tavallisen kansan mittaukseen. Sen pohjalla oleva tieteellinen näyttö on vähintään hatara ja perustuu muistaakseni n. 60 ihmisen kontrolliryhmällä tehtyyn tutkimukseen. Se ei missään tapauksessa pysty mittaamaan hyväkuntoisten ihmisten hapenottokykyä, koska hyväkuntoisilla hapenottokyky ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi kävellessä, vaan tietyn pisteen jälkeen tulee raja vastaan, mitä nopeammin jalat eivät enää liiku kävellen, vaan pitäisi vaihtaa juoksuksi. Kilpakävelytekniikalla sen osaavat voivat toki parantaa tuloksiaan, mutta se taas sekoittaa mittausta, koska kilpakävely on moni tavoin lähempänä juoksua kuin perinteistä kävelyä. 

VO2maxia voidaan arvioida monin tavoin, mutta ainut tapa selvittää se oikeasti on pistää hengityskaasuanalysaattorin maski naamalle ja hypätä juoksumatolle. Silloin saadaan absoluuttisia tuloksia eikä sellaisia, jotka on johdettu laskentakaavoista ja taulukoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite en ymmärrä ylipainosia ollenkaan. Miksi joku haluaa olla lihava? Miks sitä ei halua tuntea oloaan hyväksi henkisesti ja fyysisesti ja näyttämään hyvältä? Syön mäki joka päivä mut ei se safka ny noin v itun hyvää ole. 

Joo ja mäkään en liiku paljoa yhtään ja makaan vaan sohvalla päivät mm. vauvapalstaillen. Silti olen alipainoinen, koska en lapioi ruokaa suuhuni ylettömiä määriä.

Mielenkiinnosta: onko sinulla mielenterveysongelmia? Esimerkiksi serotoniini on kudoshormoni, joka liittyy olennaisesti nälän hallintaan muiden ohella.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin vaikeuttaa päivittäisistä toimista selviämistä, esim uni ja liikunta.

Kyllä ylipaino on terveysriski kauan ennen sitä! Esimerkiksi diabeteksen riski kohoaa jo vähäisestä ylipainosta.

Joo, itse olen ylipainoinen, mutta pystyn kyllä kävelemään reippaasti portaita, käyn kävellen kaupassa ja kannan painavat ostoskassit kotiin, käyn reippailla kävelylenkeillä ja nostan puntteja. Silti en ajattele, että olisin jotenkin "turvassa", ylipaino on ylipaino. Jotenkin ihmetyttää nämä pakettiratkaisut ylipainon hoitoon, että kokeilepa käydä pienillä rauhallisilla kävelylenkeillä ulkona, niin paino putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Kisa-ajalla tarkoitin sitä aikaa, kun hän vielä kilpaili. Viiden sekunnin googlauksella löysin painon siltä ajalta. En tiedä, mihin suuntaan paino on mennyt sen jälkeen. Mahdollisesti laskenut, koska sellainen lihasmassa ei pysy treenaamatta ja kuvissa ei näytä lihonneen. Normaalipainon yläraja on 25 eli ainakaan hän ei ollut "selvästi ylipainoinen" niin kuin väitettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Ylipainoon on hyvä keskittyä siksi, että se lisää aivan joka ikisen otetun askeleen rasitusta polviin. Liikunnan terveyshyödyt ovat niin selvät ja laajasti todistetut, että liikunnan lopettaminen ennalta ehkäisevästi polvien säästämiseksi on puhdasta idiotismia. Toki sitten, jos vammoja on jo, niin ne kannattaa kuntouttaa ja ehkä jopa miettiä, mitkä ovat fiksummat lajit, mutta liikuntaa ei kannata lopettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Sillä, että lihavalla voi olla absoluuttisesti hiukan parempi hapenottokyky kuin laihalla ei ole mitään hyötyä. Vertailu voisi olla vaikka, että pikku-busterissa on 20 hv perämoottori ja isossa moottoripurressa 30 hv moottori. Vaikka jälkimmäisessä on onkin isompi kone, ei se on suorituskyvyltään huomattavasti heikompi. 

Siihen on ihan syynsä, miksi hapenottokykyä mitatessa se suhteutetaan aina kehonpainoon. 

Onko? Busterivertaukseen liittyen, jos kehon painosta iso osa on lihaksia ja pieni osa rasvakudosta, niin mitä merkitystä painolla on suhteessa VO2MAX:n? Tämä käy varmaan parhaiten ilmi siitä, että UKK kävelytestin laskentakaavassa ylipainoinen saa aina automaattisesti huonon tuloksen, koska painolla on niin suuri kerroin. Käytännössä ylipainoinen painija, jolla ei ole juurikaan rasvaa, pitäisi kävellä kaksi kertaa nopeammin kuin Valentin Kononen.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä VO2max tarkoittaa? Ensinnäkin se mittaa kestävyysominaisuuksia, ei voimaominaisuuksia. Lihakset ovat se happea kuluttava osa elimistössä, mutta myös rasvamassa lisää hapen kulutusta, koska liikutettavaa massaa on enemmän.

Oletetaan, että meillä on kaksi ihmistä, joiden absoluuttinen hapenottokyky olisi 3000 ml/min. Toinen on 100 kg, jolloin VO2max olisi 30 ml/kg/min (tyypillinen sohvaperuna). Toinen on 50 kg, jolloin VO2max on 60 ml/kg/min (tyypillinen kansallisen tason kilpamaratoonari). Jälkimmäinen kumpikin pystyy polttamaan absoluuttisesti saman määrän energiaa, mutta jälkimmäisellä on puolet vähemmän massaa liikutettavana, joten hän pystyy teoreettisesti liikkumaan tuplanopeutta ensimmäiseen verrattuna. Todellisuudessa muuttujia on muitakin, kuten lihasvoima ja-kestävyys, juoksun taloudellisuus yms. joten todennäköisesti nopeusero on käytännössä vielä suurempi, mutta hapenottokyvyn vaikutus erittäin paljon yksinkertaistettuna on tuo.   

Täysin eri asia sitten on, että miten hyvin erilaiset testit arvioivat VO2maxia. UKK kävelytesti on alunperin kehitetty keuhkosairaiden hapenottokyvyn arviointiin ja sitä on myös laajennettu tavallisen kansan mittaukseen. Sen pohjalla oleva tieteellinen näyttö on vähintään hatara ja perustuu muistaakseni n. 60 ihmisen kontrolliryhmällä tehtyyn tutkimukseen. Se ei missään tapauksessa pysty mittaamaan hyväkuntoisten ihmisten hapenottokykyä, koska hyväkuntoisilla hapenottokyky ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi kävellessä, vaan tietyn pisteen jälkeen tulee raja vastaan, mitä nopeammin jalat eivät enää liiku kävellen, vaan pitäisi vaihtaa juoksuksi. Kilpakävelytekniikalla sen osaavat voivat toki parantaa tuloksiaan, mutta se taas sekoittaa mittausta, koska kilpakävely on moni tavoin lähempänä juoksua kuin perinteistä kävelyä. 

VO2maxia voidaan arvioida monin tavoin, mutta ainut tapa selvittää se oikeasti on pistää hengityskaasuanalysaattorin maski naamalle ja hypätä juoksumatolle. Silloin saadaan absoluuttisia tuloksia eikä sellaisia, jotka on johdettu laskentakaavoista ja taulukoista. 

Tämä on hyvä ja selventävä viesti. Tarkoitin sitä, että jotta tarvitaan hapetusta polttamaan energiaa (kemotrofinen elämänmuoto jota me edustamme), tulee silloin olla jotain, joka sitä happea kehossa tarvitsee palamisreaktioon. Käytännössä siis mitokondrioille lähinnä glukoosista. Liikkeen suhteen osa on anaerobista, eli suoraan tätä ei voi verrata. Kuten mainitsit polkupyöräergometri, co2 mittaus ja samalla esimerkiksi laktaatin muodostuksen mittaus kertovat tilanteesta aika paljon.

Lisäksi tulee muistaa se, että monet ihmiset eivät kykene kasvattamaan VO2max vaikka miten harjoittelisi.  Tähän liittyy genetiikkaerot. Esimerkiksi olympiaurheilijoilla on tietyt geenit, jotka edesauttavat tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Ylipainoon on hyvä keskittyä siksi, että se lisää aivan joka ikisen otetun askeleen rasitusta polviin. Liikunnan terveyshyödyt ovat niin selvät ja laajasti todistetut, että liikunnan lopettaminen ennalta ehkäisevästi polvien säästämiseksi on puhdasta idiotismia. Toki sitten, jos vammoja on jo, niin ne kannattaa kuntouttaa ja ehkä jopa miettiä, mitkä ovat fiksummat lajit, mutta liikuntaa ei kannata lopettaa. 

Toisaalta polvet ja luusto kehittyy rasituksesta, eli ei tuostakaan voi suoria johtopäätöksiä tehdä.

Liikunnan terveyshyötyjä on tutkittu, mutta onko tutkittu liikunnan terveyshaittoja? Montako sairauspäivää syntyy liikunnasta aiheutuneista poissaoloista, vammoista ym? Mikäli vammautuu liikunnan vuoksi nuorena, minkä verran menetetään verotuloja?

Sinänsä järkevä liikunnan voi olettaa olevan hyväksi. Järkevä tarkoittaa tässä sitä, ettei liikunta stressaa tai siitä ei tule osa identiteettiä. Mikäli liikunnasta tulee osa identiteettiä, voi sairastumisen aiheuttama kyvyttömyys liikkua laukaista mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Sillä, että lihavalla voi olla absoluuttisesti hiukan parempi hapenottokyky kuin laihalla ei ole mitään hyötyä. Vertailu voisi olla vaikka, että pikku-busterissa on 20 hv perämoottori ja isossa moottoripurressa 30 hv moottori. Vaikka jälkimmäisessä on onkin isompi kone, ei se on suorituskyvyltään huomattavasti heikompi. 

Siihen on ihan syynsä, miksi hapenottokykyä mitatessa se suhteutetaan aina kehonpainoon. 

Onko? Busterivertaukseen liittyen, jos kehon painosta iso osa on lihaksia ja pieni osa rasvakudosta, niin mitä merkitystä painolla on suhteessa VO2MAX:n? Tämä käy varmaan parhaiten ilmi siitä, että UKK kävelytestin laskentakaavassa ylipainoinen saa aina automaattisesti huonon tuloksen, koska painolla on niin suuri kerroin. Käytännössä ylipainoinen painija, jolla ei ole juurikaan rasvaa, pitäisi kävellä kaksi kertaa nopeammin kuin Valentin Kononen.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä VO2max tarkoittaa? Ensinnäkin se mittaa kestävyysominaisuuksia, ei voimaominaisuuksia. Lihakset ovat se happea kuluttava osa elimistössä, mutta myös rasvamassa lisää hapen kulutusta, koska liikutettavaa massaa on enemmän.

Oletetaan, että meillä on kaksi ihmistä, joiden absoluuttinen hapenottokyky olisi 3000 ml/min. Toinen on 100 kg, jolloin VO2max olisi 30 ml/kg/min (tyypillinen sohvaperuna). Toinen on 50 kg, jolloin VO2max on 60 ml/kg/min (tyypillinen kansallisen tason kilpamaratoonari). Jälkimmäinen kumpikin pystyy polttamaan absoluuttisesti saman määrän energiaa, mutta jälkimmäisellä on puolet vähemmän massaa liikutettavana, joten hän pystyy teoreettisesti liikkumaan tuplanopeutta ensimmäiseen verrattuna. Todellisuudessa muuttujia on muitakin, kuten lihasvoima ja-kestävyys, juoksun taloudellisuus yms. joten todennäköisesti nopeusero on käytännössä vielä suurempi, mutta hapenottokyvyn vaikutus erittäin paljon yksinkertaistettuna on tuo.   

Täysin eri asia sitten on, että miten hyvin erilaiset testit arvioivat VO2maxia. UKK kävelytesti on alunperin kehitetty keuhkosairaiden hapenottokyvyn arviointiin ja sitä on myös laajennettu tavallisen kansan mittaukseen. Sen pohjalla oleva tieteellinen näyttö on vähintään hatara ja perustuu muistaakseni n. 60 ihmisen kontrolliryhmällä tehtyyn tutkimukseen. Se ei missään tapauksessa pysty mittaamaan hyväkuntoisten ihmisten hapenottokykyä, koska hyväkuntoisilla hapenottokyky ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi kävellessä, vaan tietyn pisteen jälkeen tulee raja vastaan, mitä nopeammin jalat eivät enää liiku kävellen, vaan pitäisi vaihtaa juoksuksi. Kilpakävelytekniikalla sen osaavat voivat toki parantaa tuloksiaan, mutta se taas sekoittaa mittausta, koska kilpakävely on moni tavoin lähempänä juoksua kuin perinteistä kävelyä. 

VO2maxia voidaan arvioida monin tavoin, mutta ainut tapa selvittää se oikeasti on pistää hengityskaasuanalysaattorin maski naamalle ja hypätä juoksumatolle. Silloin saadaan absoluuttisia tuloksia eikä sellaisia, jotka on johdettu laskentakaavoista ja taulukoista. 

Tämä on hyvä ja selventävä viesti. Tarkoitin sitä, että jotta tarvitaan hapetusta polttamaan energiaa (kemotrofinen elämänmuoto jota me edustamme), tulee silloin olla jotain, joka sitä happea kehossa tarvitsee palamisreaktioon. Käytännössä siis mitokondrioille lähinnä glukoosista. Liikkeen suhteen osa on anaerobista, eli suoraan tätä ei voi verrata. Kuten mainitsit polkupyöräergometri, co2 mittaus ja samalla esimerkiksi laktaatin muodostuksen mittaus kertovat tilanteesta aika paljon.

Lisäksi tulee muistaa se, että monet ihmiset eivät kykene kasvattamaan VO2max vaikka miten harjoittelisi.  Tähän liittyy genetiikkaerot. Esimerkiksi olympiaurheilijoilla on tietyt geenit, jotka edesauttavat tätä.

Aivan kaikki ihmiset pystyvät kehittävään VO2maxiaan. Sen harjoitettavuudessa on toki eroja ja toisilla se katto, minkä voi saavuttaa on alempana kuin toisilla. On mahdollista, että joku on jo saavuttanut harjoittelullaan sen kattonsa ja VO2maxin nostaminen ei ole enää mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi harjoitettava ominaisuus. Jos kyseinen henkilö lopettaisi liikkumisensa, hänen VO2maxinsa putoaisi ja tämän pudotuksen jälkeen hän voi treenata sen takaisin ylös. Yhdelläkään suhteellisen tervekeuhkoisella ihmisellä, joka vain makaa sohvallaan VO2max ei ole tapissaan. Erilaisiin keuhkosairauksiin en sitten osaa ottaa kantaa, koska en ole perehtynyt niihin. 

Lihavat on rumia ja haisee pahalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Siksi, että normaalipainoiset eivät diskriminoi lihavia sadistisesti. Ja ennen kuin väität, etten voi tietää asiasta mitään, niin BMI:ni oli aikanaan 45 ja nyt se on 29, eli olen vieläkin ylipainoinen ja olen ollut sairaalloisen lihava. Se, että lääkäri sanoi minulle 140 kiloisena, että polvikipuun auttaa laihduttaminen eikä vain määrää kovia kipulääkkeitä ei ole diskriminoimista vaan sairaanhoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Kisa-ajalla tarkoitin sitä aikaa, kun hän vielä kilpaili. Viiden sekunnin googlauksella löysin painon siltä ajalta. En tiedä, mihin suuntaan paino on mennyt sen jälkeen. Mahdollisesti laskenut, koska sellainen lihasmassa ei pysy treenaamatta ja kuvissa ei näytä lihonneen. Normaalipainon yläraja on 25 eli ainakaan hän ei ollut "selvästi ylipainoinen" niin kuin väitettiin. 

Kuvissa, joissa hän kertoo menettäneensä miljoonia (vuoden 2023 kuvia), on hänellä vatsaa ja vaikuttaa painavammalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"milloin ylipaino on terveyshaitta"

ainoa oikea vastaus on AINA.

ylipainosta ei seuraa mitään muuta kuin haittaa.

Sinänsä outo juttu, että suurin osa NHL ja NFL pelaajista ovat ylipainoisia. Sama pätee moneen muuhunkin atleettiin, kuten Usain Bolt on selvästi ylipainoinen.

Bolt oli kisa-aikoinaan 195 cm ja 94 kg, joka antaa painoindeksiksi 24,72, eli hän oli normaalipainoinen. Miksi valehtelet?

Toki tuota lainaamaasi viestiä olisi hyvä täsmentää, että ylipainosta on aina haittaa, jos se johtuu liian korkeasta rasvaprosentista. Varsinkin naisilla on hyvin harvinaista, että BMI nousee ylipainon puolelle ilman, että kehon rasvaprosentti on yli suositusten. Näitä selittäjiä on tietenkin vaikka kuinka paljon, mutta se, että käy pari kertaa viikossa sauvakävelemässä ei todellakaan kasvata lihasmassaa ylipainon puolelle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin näitä selittäjiä. 

Myös erittäin suuren lihasmassan omaaville saattaa tulla tiettyjä ylipainon ongelmia, kuten nivelvaivoja. Se, että millä aineille se massiivinen lihasmassa on kehitetty ja niiden ongelmat ei sitten kuulu tähän keskusteluun.  

Kisa-aika on eri kuin muu arki. Pyöristettynä BMI on 25. Mikä on ylipainon raja?

Nivelvaivoissa suurin selittävä tekijä on aiemmat vammat. Esimerkki polvinivelen nivelrikosta: "Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat lihavuus, ikääntyminen, perimä, polvinivelen vammat ja vuosikausia toistunut voimakas nivelkuormitus kuten raskas ruumiillinen työ"

Voi siis päätellä siten, että lihavuus on yksi riski, johon voisi yrittää vaikuttaa, harvoin tosin onnistuu, ikääntymiseen ei voi vaikuttaa, perimään ei voi vielä vaikuttaa, polvinivelen vammoihoin voi vaikuttaa liikkumalla siten, ettei vahingoita niveliään ja raskaaseen ruumiilliseen työhön voi vaikuttaa irtisanoutumalla töistä.

Miksi keskitymme vain lihavuuteen, joka on vain yksi heikosti hallittavissa oleva riskitekijä polvinivelen nivelrikon suhteen?

Mitä sitten rasvaprosenttiin tulee, niin ei sekään kerro paljoa. Viskeraalinen rasva on oma juttunsa, ruskea rasva on oma juttunsa, ehkä pahin on ektooppinen rasva, jos korrelaatiotutkimuksia katsotaan. Leveä ahterinen nainen voi painaa vaikka 120 kiloa ja olla metabolialtaan täysin terve.

Ylipainoon on hyvä keskittyä siksi, että se lisää aivan joka ikisen otetun askeleen rasitusta polviin. Liikunnan terveyshyödyt ovat niin selvät ja laajasti todistetut, että liikunnan lopettaminen ennalta ehkäisevästi polvien säästämiseksi on puhdasta idiotismia. Toki sitten, jos vammoja on jo, niin ne kannattaa kuntouttaa ja ehkä jopa miettiä, mitkä ovat fiksummat lajit, mutta liikuntaa ei kannata lopettaa. 

Toisaalta polvet ja luusto kehittyy rasituksesta, eli ei tuostakaan voi suoria johtopäätöksiä tehdä.

Liikunnan terveyshyötyjä on tutkittu, mutta onko tutkittu liikunnan terveyshaittoja? Montako sairauspäivää syntyy liikunnasta aiheutuneista poissaoloista, vammoista ym? Mikäli vammautuu liikunnan vuoksi nuorena, minkä verran menetetään verotuloja?

Sinänsä järkevä liikunnan voi olettaa olevan hyväksi. Järkevä tarkoittaa tässä sitä, ettei liikunta stressaa tai siitä ei tule osa identiteettiä. Mikäli liikunnasta tulee osa identiteettiä, voi sairastumisen aiheuttama kyvyttömyys liikkua laukaista mielenterveysongelmia.

Voi jeesus, mitä selittämistä. Ai, että on tärkeää, ettei liikunnasta tule osa identiteettiä? Onpas taas tieteellisen kuulosta selitystä. Kylllä on paljon parempi, että identiteetti rakentuu pullan mussutukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein terveellisintä olisi painaa sen normaalipainon asteikolla mahdollisimman lähellä alarajaa. Tietysti rakenteellisesti on eroja, mikä paino kenellekin on hyvä. Vyötärö pitäisi olla hoikka.

Niinkuin olimme sotien jälkeen.

Normaalipainon yläraja on terveellisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Onhan se helppoa: kuluta enemmän kaloreita kuin syöt, ja laihdut. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Kyllä kyllä, ihminen on kone, eikö niin? Tämä tieto on ollut käytössä varmaan noin 120 vuotta ja siitä on valistettu, ihmisiä peloteltu, syyllistetty ja ties mitä. Silti ihmiset lihovat.

Ovatko meidän lääkärit/ravitsemusterapeutit/psykologit/yhteiskunta niin huonoja, etteivät osaa valistaa oikein?  Kukaan ei voi väittää sitä, että lihava haluaisi olla lihava yhteiskunnassa, jossa lihavuuteen liittyvä diskriminaatio on tätä luokkaa.

Monet ihmiset asettavat lyhyen aikavälin mukavuuden pitkän aikavälin mukavuuden edelle. Syöminen on kivaa. Varsinkin rasvan ja sokerin syöminen. Pienikin nälkä taas on ikävä tunne. Ja sen laihiksen voi aina aloittaa vaikka huomenna.

Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa. Tuon päätöksen pitäminen ja sen mukaan toimiminen voi olla vaikeaa.

"Laihtuminen on helppoa jos itse päättää olla työntämättä väärän tyyppistä ruokaa liian suuria määriä suuhunsa." -> ja koska lihavat eivät tähän kykene, ovat he mieleltään sairaita? Vai mikä tässä on oikea johtopäätös?

Jos väärän tyyppinen syöminen johtuu itsehillinnän puutteesta, joka johtu addiktiosta sokeriin tai syömisen tuottamaan endorfiiniin, niin kyllä silloin kyseessä on vastaava sairaus kuin muutkin riippuvuudet. Ongelma ei ole pelkästään mentaalinen, koska epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tekijät ovat fysiologisia.

Niin, ihminen haluaa toistaa sitä mikä tuntuu hyvältä ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta. Sovitaan niin, että sokeri on addiktoivaa ja aiheuttaa em. muutoksia mielihyvähormoneihin ja aivojen signalointiin. Tämä on ollut tiedossa jostain endokrinologian alkuajoista asti, ehkä 1960-luvulta saakka (en tarkistanut). Miksi siis poliitikot sallivat sokerin myynnin, jos se kerran addiktoi ja aiheuttaa lihavuutta?

Oletko ikinä miettinyt, miksi valtakunnan ylimpiä päättäviä poliitikkoja kutsutaan kansanedustajiksi? Koska he edustavat kansaa. Heidän tehtävänsä on tehdä päätökset sen mukaan, mitä kansan enemmistö haluaa ja jos kansan enemmistö ei halua sokerin kieltämistä, poliitikot eivät voi tehdä tällaista päätöstä. Jos he tekisivät, heitä ei valittaisi uudelleen eduskuntaan ja seuraava eduskunta sallisivat taas sokerin myynnin. 

Tämä on tiedossa. Eli politiikka ei ole ratkaisu, koska politiikka on kansan miellyttämistä. Tämä on myös siinä mielessä tosi, että hiilihydraattien suosioon liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit. Aikoinaan todettiin, että nälkäinen kansa on vihainen. Tällöin alettiin korvaamaan rasvaa hiilihydraateilla, poistettiin kuidut koska niitä ei voi pakastaa ym.

Koska politiikot eivät ole ratkaisu, lääkärit ja muut yhteiskunnan päättävät ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet, ratkaisu on siis näin ollen lihavan itsensä tehtävä, eikö niin? Samalla voidaan kätevästi syyttää lihavaa lihavuudestaan, vaikka hän ei halua olla lihava, ja sälyttää lihavuuden aiheuttamat kustannukset lihavien itsensä maksettaviksi, tai evätätä hoito lihavuuden perusteella, vaikka Suomi käyttää terveydenhoitoon pohjoismaista vähiten rahaa jo entuudestaan.

Mielestäni tämä on selvää sadismia, jossa vähemmistönä olevat lihavia diskriminoivat normaalipainoiset ja laihat ovat sadisteja. Olenko väärässä?

Olet väärässä. 

Vastausta olisi hyvä perustella. Miksi olen väärässä?

Siksi, että normaalipainoiset eivät diskriminoi lihavia sadistisesti. Ja ennen kuin väität, etten voi tietää asiasta mitään, niin BMI:ni oli aikanaan 45 ja nyt se on 29, eli olen vieläkin ylipainoinen ja olen ollut sairaalloisen lihava. Se, että lääkäri sanoi minulle 140 kiloisena, että polvikipuun auttaa laihduttaminen eikä vain määrää kovia kipulääkkeitä ei ole diskriminoimista vaan sairaanhoitoa. 

Sadismi tarkoittaa: "nautinnon saaminen henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle."

Mitä muuta se on kuin sadismia, jos lihavaa, joka ei halua olla lihava, diskriminoidaan työpaikoilla, parisuhdemarkkinoilla ja erityisesti sairaanhoidossa, jossa lihavuus nähdään melkein joka sairauden syynä, vaikka yhtään syy-seuraus tutkimusta ei ole olemassa siitä, että lihavuus olisi aiheuttanut sairauksia?

Olisiko polvikipusi lähtenyt treenammalla jalkalihaksia? Liittyikö polvi tai nivelkipuun aiempia tulehduksia? Oliko lopulta kyse nivelrikosta, vai esimerkiksi reaktiivisesta artriitista? Mikäli laihduit, jätitkö jonkin ruoka-aineen pois, joka olisi voinut aiheuttaa suolistoon tulehdusta?