Milloin ylipaino on terveyshaitta?

Minulla lihas% kehonkoostumuksessa reippaasti yli normaalin. Olen ylipainoinen, jos katsotaan vain painoani. Treenaan aktiivisesti ja kehoni toimii. Veriarvot kunnossa. En välitä enää vaa'an lukemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Kaikki ne ihmiset, joiden paino on muuttunut liikuntaa ja syömistä säätelemällä. Se, että ihmiset eivät ole halukkaita muokkaamaan elämäntapojaan ei tarkoita, että niitä ei voisi muokata. 

Kaikki ne ihmiset... vain n. 3% laihduttajista onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi. Helpolta vaikuttaa, vai kuinka?

Ja mistäköhän tämä tilasto oli repäisty? Ainakin on selvää, että sellaisia painonpudotuksia, jotka on tehty itsenäisesti ilman terveydenhoidon tukea tai kaupallisia palveluita ei ole tilastoitu mihinkään, eli kyse on vain jonkinlaisesta arviosta.

Oikeasti. Ei ole aikuisen ihmisen päässä kaikki aivan kohdallaan, kun jonkun toisen ihmisen painosta ja kehosta jaksaa tänne paasata tulikivenkatkuisia viestejä ja aivan alatyylisiä herjauksia. 

Lihavuus kertoo ihmisestä kaiken oleellisen. Jos ei itsestä pidä huolta, niin tuskin muustakaan. Siksi en meidän firman rekrytoijana palkkaa lihavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne virtahepohipot jokka sanoo, että liikunta ja vähemmän syöminen ei auta. Näille liikunta on tarkottanu jotain yhtä KÄVELYÄ päivässä ja ei suurta muutosta annoksiin. Treenata pitää kovaa ja tehä radikaali muutos, sillon alkaa paino tippumaan. Mut lihavat on heikkoja. 

Treenaan kovaa 2-5 h päivässä ja ohjaan liikuntaa. Annoskokoa en ole muutellut sillä annoskokoni on pieni, 150 g lämmintä ruokaa, lisäksi raasteita ja salaatteja. Tämä 2 x päivässä, lisäksi hedelmä ja/tai proteiinijauhe.

Sinä olet heikko, et pystyisi ikinä treenaamaan niin paljon kuin minä tai syömään niin terveellisesti, 30 vuotta olen jo syönyt kurinalaisesti, ei eläinrasvaa, sokeria tms. roskaruokaa.

N93 kg

Ai syöt yhteensä 300 g ruokaa päivässä + vähän kasviksia/hedelmiä, liikut 2-5 h päivässä omaksi iloksesi + ohjaat liikuntaa työksesi ja painat 93 kg naisena?

Monelta se Porvoon Elixia aukes huomenna?

Kyllä näin on. Mikäs siinä on niin ihmeellistä? Ei kannata kaikkea uskoa mitä laihdutusreality esittää telkussa, ei itseasiassa kannata katsoa tvtä ollenkaan.

No lähinnä se, että sinun kroppasi murskaa koko muuta universumia koskevat lait energian säilyvyydestä ja pystyy luomaan sitä tyhjästä. Kannattaa varmaan mennä käymään Olkiluodossa, niin voivat pistää sinut verkkoon kiinni ja saadaan vihdoin tämä energiakriisi ratkaistua. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti. Ei ole aikuisen ihmisen päässä kaikki aivan kohdallaan, kun jonkun toisen ihmisen painosta ja kehosta jaksaa tänne paasata tulikivenkatkuisia viestejä ja aivan alatyylisiä herjauksia. 

No itseasiassa tämä on kyllä ollut vauva-palstan mittakaavassa poikkeuksellisenkin asiallinen keskustelu ja mitään alatyylisiä herjauksia ei ole juurikaan näkynyt. 

Itse nainen ja 168 cm/90 kg. Olen käynyt salilla useampia vuosia 3-4 krt viikossa, teen melko fyysistä työtä, jossa seison koko päivän, pyöräilen viikossa n. 100 km, nyt lopputalvesta innostuin vielä hiihtämään ja teen tunnin mittaisia hiihtolenkkejä. Syön terveellisesti, mutta painoni ei silti laske. Suurin paheeni on 1-2 palaa tummaa suklaata päivässä, eli herkkuja en todellakaan ahmi kaksin käsin. En koe olevani erityisen huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ylipäätään on terveyshaitta? Esimerkiksi Teflon aiheuttaa syöpää, diabetestä ja monia muita sairauksia.

Obesogeenisessä maailmassa on pilvin pimein eri asioita, jotka sekoittavat ihmisen elimistöä ja saavat ihmisen lihomaan. Tahdonvastaisesti, sillä ei lihava halua olla lihava.

Lihavuuteen on liitetty erinäisiä riskejä sairastumiseen, mutta lihavuuden ei tiedetä aiheuttavan yhtään sairautta. Eli on korrelaatioita ilman kausaliteettiä. Mikäli sitten katsoo millaisia riskejä on, niin esimerkiksi yksinäisyys on kolme kertaa suurempi riski sairauksien suhteen kuin lihavuus.

Sosiaalinen stressi vaikuttaa olevan myös merkittävä tekijä sairauksien kehittymisessä. Tätä vahvistavat telomeeritutkimukset. Tällöin voi ajatella siten, että itse asiassa lihavien sairastuminen voi olla seurausta diskriminaatiosta ja sosiaalisesta stressistä. Eli syyllinen ei ole lihava, joka ei halua olla lihava, vaan kaikki ne, jotka leimaavat lihavat esisairaiksi yhteiskunnan kulueriksi.

Tutkimusten osalta on tärkeää tajuta se, että lihavuuden positiivisia puolia ei ole tutkittu, mutta negatiivisia puolia on tutkittu sen mukaan millaisia tuotteita firmat haluavat saada markkinoille. Eli lihavuus on puhtaasti businestä, ei niinkään tieteellisesti perusteltavaa suurta ongelmaa.

On täysin aukottomasti todistettu ylipainon ja terveyshaittojen kausaliteetti. Täysin mielipuolista yrittää väittää, etteikö ylipaino aiheuttaisi sairauksia. Tästä aiheesta on tehty tuhansittain tieteellisiä tutkimuksia ja näyttö on aivan yksiselitteitä.

Ei ole. Tuhannet tutkimukset eivät ole osoitus mistään. Tämä kertoo siitä, ettet ymmärrä tieteellistä ajattelua laisinkaan.

Tuhannet tutkimukset osoittaa tupakoinnin olevan vaarallista ja aiheuttavan keuhkösyöpää. Mitä johtopäätöksiä tästä asiasta mielestäsi voi tehdä? Todeta vain "Tuhannet tutkimukset eivät ole osoitus mistään"?

Ylipaino on ihan samalla tavalla tuhansien tutkimusten voimalla terveydelle haitalliseksi todistettu. Sitä tosiasiaa et pääse pakoon.

Aivan. Tupakointi on hyvä esimerkki. Vastaa sokeritutkimuksia. Sokeri- ja tupakkalobbarit ostivat rahalla tuhansia tieteellisiä tutkimuksia todistamaan sitä, että sokeri tai tupakka ei ole vaarallista. Sitten kun kausaliteettejä saatiin paremmin todistetuksi, ei tuhansilla tutkimuksilla, vaan uusilla tutkimusmetodeilla, voitiin päätellä asiat oikein.

Lihavuuden suhteen kyse on busineksestä, jossa lihavuuden negatiivisia vaikutuksia on tutkittu lähinnä busineksen lisäämiseksi, ei niinkään terveyden lisäämiseksi. Tästä on todisteena esimerkiksi se, että mantra "liiku enemmän ja syö vähemmän" on ollut tieteellinen konsensus etenkin lääkäreiden osalta vuosikymmeniä, silti kansa lihoo.

Liiku enemmän ja syö vähemmän on tosiaan ollut tieteellinen konsensus jo vuosikymmeniä ja kansa on lihonnut. Tarkoittaako se, että tiede on ollut väärässä vai että kansa ei noudata tieteen antamia suosituksia. Ainakin me tiedämme varmaksi sen, että kansa liikkuu tällä hetkellä huomattavasti vähemmän kuin ennen ja syö huomattavasti enemmän korkeaenergistä ruokaa kuin ennen. 

Mikä siis olisi sinun ratkaisusi lihavuusepidemiaan, jos se ei ole syömisen vähentäminen ja liikunnan lisääminen? Joku sinun verkostomarkkinoimasi pilleri?

Minun ratkaisuni on se, että lääke/liikunta/poliitikkobusiness pitää ottaa vastuuta.

Valistus ei selvästi toimi, päin vastoin, se on leimannut ihmiset ja saanut aikaan sosiaalista stressiä, joka lyhentää telomeerejä ja aiheuttaa lihaville todennäköisesti sairauksia. Eli HE ovat syyllisiä, ei lihava yksilö, joka ei halua olla lihava. Liikkumattomuuden syykin voi olla kohtalaisen sekopäiset liikuntahllut, jotka arvostelevat heikompiaan ja kuvittelevat liikunnan olevan tie ikuiseen onnelliseen elämään.

Mitä tarkoittaa käytännössä, "että lääke/liikunta/poliitikkobusiness pitää ottaa vastuuta".

Mun on vaikea nähdä, että tuo voisi tarkoittaa mitään muuta, kuin pakkokeinoja. Haluatko oikeasti kieltolakia sokerille Suomeen tai pakollisia fat camppeja ylipainoisille? Tai mahdollisesti pakkolääkitystä?

Erilaisia pehmeämpiä keinoja on kyllä käytössä, kuten ilmaisia liikuntamahdollisuuksia ja esim. makeisvero.

Vai oliko tuo vain kitinää siitä, että ihmisen elämä ei mitenkään voi olla ihmisen omalla vastuulla?

Vierailija kirjoitti:

Itse nainen ja 168 cm/90 kg. Olen käynyt salilla useampia vuosia 3-4 krt viikossa, teen melko fyysistä työtä, jossa seison koko päivän, pyöräilen viikossa n. 100 km, nyt lopputalvesta innostuin vielä hiihtämään ja teen tunnin mittaisia hiihtolenkkejä. Syön terveellisesti, mutta painoni ei silti laske. Suurin paheeni on 1-2 palaa tummaa suklaata päivässä, eli herkkuja en todellakaan ahmi kaksin käsin. En koe olevani erityisen huonossa kunnossa.[/quote

Sanon tämän nyt kaikella ystävyydellä:

 

Suurin paheesi on itsepetos. Et välttämättä syö liikaa herkkuja, mutta jotain syöt liikaa.

Lihavilla naisilla pim ppa haisee ja on löysä ku velhon hiha

Hei kiitos kaikille keskustelijoille, onpa tänne tullut vastauksia.

Kyllä aion taistella itseni normaalipainoiseksi. En edes ole tajunnut olevani merkittävästi lihava BMI:n mukaan. Huh! Pelästytti. En syö karkkeja, enkä herkkuja, vaan yksinkertaisesti liikaa ruokaa, kamala tapa aina santsata. Tiedän kyllä, mistä kiikastaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ylipäätään on terveyshaitta? Esimerkiksi Teflon aiheuttaa syöpää, diabetestä ja monia muita sairauksia.

Obesogeenisessä maailmassa on pilvin pimein eri asioita, jotka sekoittavat ihmisen elimistöä ja saavat ihmisen lihomaan. Tahdonvastaisesti, sillä ei lihava halua olla lihava.

Lihavuuteen on liitetty erinäisiä riskejä sairastumiseen, mutta lihavuuden ei tiedetä aiheuttavan yhtään sairautta. Eli on korrelaatioita ilman kausaliteettiä. Mikäli sitten katsoo millaisia riskejä on, niin esimerkiksi yksinäisyys on kolme kertaa suurempi riski sairauksien suhteen kuin lihavuus.

Sosiaalinen stressi vaikuttaa olevan myös merkittävä tekijä sairauksien kehittymisessä. Tätä vahvistavat telomeeritutkimukset. Tällöin voi ajatella siten, että itse asiassa lihavien sairastuminen voi olla seurausta diskriminaatiosta ja sosiaalisesta stressistä. Eli syyllinen ei ole lihava, joka ei halua olla lihava, vaan kaikki ne, jotka leimaavat lihavat esisairaiksi yhteiskunnan kulueriksi.

Tutkimusten osalta on tärkeää tajuta se, että lihavuuden positiivisia puolia ei ole tutkittu, mutta negatiivisia puolia on tutkittu sen mukaan millaisia tuotteita firmat haluavat saada markkinoille. Eli lihavuus on puhtaasti businestä, ei niinkään tieteellisesti perusteltavaa suurta ongelmaa.

On täysin aukottomasti todistettu ylipainon ja terveyshaittojen kausaliteetti. Täysin mielipuolista yrittää väittää, etteikö ylipaino aiheuttaisi sairauksia. Tästä aiheesta on tehty tuhansittain tieteellisiä tutkimuksia ja näyttö on aivan yksiselitteitä.

Ei ole. Tuhannet tutkimukset eivät ole osoitus mistään. Tämä kertoo siitä, ettet ymmärrä tieteellistä ajattelua laisinkaan.

Tottakai ne on osoitus jostain. Tässä tapauksessa korrelaatiosta, joka näin laajasti testattuna osoittaa kyllä aika hyvin ne ongelmat, joiden riskejä lihavuus nostaa. Kausaliteettiä varmaan haluaisit tässä, mutta on aikamoisen mahdotonta osoittaa täysin varmasti, koska ihmisten lihottaminen ei olisi kovin eettistä pelkästään tutkimusta varten ja siinäkin tapauksessa olisi mahdollista, että ongelmat johtuisivat jostain muusta kuin juuri siitä ylipainosta. On sen verran laaja-alainen ongelma tuo ylipaino, ettei voi oikein tutkia kuin korrelaatiota. Tässä tapauksessa väität n. miljoonaa tutkimusta vastaan, jos väität että tilastot valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on siis jo todettu, että ylipaino ei ole terveyshaitta. Lihavien ihmisten diabetekset, nivelvaivat, verenpaineet jne. voivat tulla normaalipainoisellekin. Tosin yhtään täysin tervettä keski-ikäistä lihavaa en tunne (nivelongelmia ja verenpainetta ainakin), normaalipainoisia ja hoikkia useitakin.

Tiedätkö muka kaikkien ihmisten verenpaineen? Itse en taas tunne ketään, jolla kohonnut verenpaine. Ei edes minulla, keski-ikäisellä lihavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos menee vanhainkotiin katsomaan sata vuotta täyttäneitä niin ei siellä joukossa juuri ylipainoisia ole. Kyllä se nyt on tasan varma totuus, että ylipainoisena elämän lanka jää lyhyemmäksi.

Keskimäärin. Koska 100-vuotiaat ei ole lihavia, ei tarkoita etteikö he olisi voineet olla lihavia nuorempana, mutta vahmemmiten alkaa kuihtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nainen ja 168 cm/90 kg. Olen käynyt salilla useampia vuosia 3-4 krt viikossa, teen melko fyysistä työtä, jossa seison koko päivän, pyöräilen viikossa n. 100 km, nyt lopputalvesta innostuin vielä hiihtämään ja teen tunnin mittaisia hiihtolenkkejä. Syön terveellisesti, mutta painoni ei silti laske. Suurin paheeni on 1-2 palaa tummaa suklaata päivässä, eli herkkuja en todellakaan ahmi kaksin käsin. En koe olevani erityisen huonossa kunnossa.[/quote

Sanon tämän nyt kaikella ystävyydellä:

 

Suurin paheesi on itsepetos. Et välttämättä syö liikaa herkkuja, mutta jotain syöt liikaa.

Liikaa siis maitorahkaa, marjoja, kanaa vihanneksia, kaurahiutaleita? En jaksaisi arkea millään kituutuskaloreilla, nyt jaksan olla töissä ja harrastaa noita liikuntaharrastuksia, mutta keho ei silti halua luopua kiloista. N168/90

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menee vanhainkotiin katsomaan sata vuotta täyttäneitä niin ei siellä joukossa juuri ylipainoisia ole. Kyllä se nyt on tasan varma totuus, että ylipainoisena elämän lanka jää lyhyemmäksi.

Keskimäärin. Koska 100-vuotiaat ei ole lihavia, ei tarkoita etteikö he olisi voineet olla lihavia nuorempana, mutta vahmemmiten alkaa kuihtua.

Montakohan 100-vuotiasta edes on 😂?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnosoitu vaikea hedelmättömyys, masennus, diabetes, maksarasva, nivelrikko, selkävamma, sydänvika ja makuuhaavoja, iho-ongelmia ja tietysti ylipaino josta kaikki johtuu. Ikää 53 v ja olen työkyvytön ja taloudellisesti vaikeaa elämää elän. Olen harmitellut miksi en silloin nuorempana älynnyt näitä asioita.

Mitä niitä enää harmittelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienikin ylipaino on terveysriski joka lisää monien ongelmien todennäköisyyttä, esim nivelvaivat, korkea verenpaine, korkean kolesterolin aiheuttamat ongelmat lisääntynyt tapaturmariski jne.

Miksi ei olisi normaalipainoinen? Painoa on kuitenkin helppo muuttaa syömistä ja liikkumista säätelemällä.

Ja millaisia todisteita tästä helppoudesta on olemassa?

Kaikki ne ihmiset, joiden paino on muuttunut liikuntaa ja syömistä säätelemällä. Se, että ihmiset eivät ole halukkaita muokkaamaan elämäntapojaan ei tarkoita, että niitä ei voisi muokata. 

Kaikki ne ihmiset... vain n. 3% laihduttajista onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi. Helpolta vaikuttaa, vai kuinka?

Ja mistäköhän tämä tilasto oli repäisty? Ainakin on selvää, että sellaisia painonpudotuksia, jotka on tehty itsenäisesti ilman terveydenhoidon tukea tai kaupallisia palveluita ei ole tilastoitu mihinkään, eli kyse on vain jonkinlaisesta arviosta.

Ravitsemusterapeuttien, jotka siis pitäisi olla tämän asian huippuasiantuntijoita, onnistumisprosentti viiden vuoden tarkasteluvälillä on onneton. Tieto ei ole julkista ja se kertoo jotain aiheesta. Mikäli lääkärit ottaisivat vastuun lihavien potilaidensa laihtumisesta, tilastoitaisiin heidän onnistumisprosenttinsa. Tässä mielessä vaikuttaa siltä, että ei ole olemassa näyttöön perustuvaa syytä laihduttamiselle.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menee vanhainkotiin katsomaan sata vuotta täyttäneitä niin ei siellä joukossa juuri ylipainoisia ole. Kyllä se nyt on tasan varma totuus, että ylipainoisena elämän lanka jää lyhyemmäksi.

Keskimäärin. Koska 100-vuotiaat ei ole lihavia, ei tarkoita etteikö he olisi voineet olla lihavia nuorempana, mutta vahmemmiten alkaa kuihtua.

Erinomainen kommentti. Tässä hetkessä laihasta voi tulla lihava ja lihavasta laiha. Joidenkin lähteiden mukaan jojottelu on se pahin terveyshaitta.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani jokaikinen ylimääräinen kilo on terveyshaitta, koska perussairauksieni rasittamalle elimistölleni ylimääräisen raahaaminen on taakka. Vaikka sairauteni eivät mihinkään katoa helpotti normaalin painon sisällä laihduttaminen joitakin vaivoja sen verran, että kiinnostaa pitää paino alempana kuin ehkä muuten viitsisi.

Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Eikö lihava tee enemmän työtä liikuttaakseen kroppaansa? Eli on ikäänkuin koko ajan punttisalilla?

Absoluuttisesti (eli ei painoon suhteutettuna) mitattuna lihavalla on parempi hapenottokyky, verenkiertoelimistö jne pitääkseen elimistönsä toiminnassa ja liikkeessä.

Sillä, että lihavalla voi olla absoluuttisesti hiukan parempi hapenottokyky kuin laihalla ei ole mitään hyötyä. Vertailu voisi olla vaikka, että pikku-busterissa on 20 hv perämoottori ja isossa moottoripurressa 30 hv moottori. Vaikka jälkimmäisessä on onkin isompi kone, ei se on suorituskyvyltään huomattavasti heikompi. 

Siihen on ihan syynsä, miksi hapenottokykyä mitatessa se suhteutetaan aina kehonpainoon. 

Onko? Busterivertaukseen liittyen, jos kehon painosta iso osa on lihaksia ja pieni osa rasvakudosta, niin mitä merkitystä painolla on suhteessa VO2MAX:n? Tämä käy varmaan parhaiten ilmi siitä, että UKK kävelytestin laskentakaavassa ylipainoinen saa aina automaattisesti huonon tuloksen, koska painolla on niin suuri kerroin. Käytännössä ylipainoinen painija, jolla ei ole juurikaan rasvaa, pitäisi kävellä kaksi kertaa nopeammin kuin Valentin Kononen.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä VO2max tarkoittaa? Ensinnäkin se mittaa kestävyysominaisuuksia, ei voimaominaisuuksia. Lihakset ovat se happea kuluttava osa elimistössä, mutta myös rasvamassa lisää hapen kulutusta, koska liikutettavaa massaa on enemmän.

Oletetaan, että meillä on kaksi ihmistä, joiden absoluuttinen hapenottokyky olisi 3000 ml/min. Toinen on 100 kg, jolloin VO2max olisi 30 ml/kg/min (tyypillinen sohvaperuna). Toinen on 50 kg, jolloin VO2max on 60 ml/kg/min (tyypillinen kansallisen tason kilpamaratoonari). Jälkimmäinen kumpikin pystyy polttamaan absoluuttisesti saman määrän energiaa, mutta jälkimmäisellä on puolet vähemmän massaa liikutettavana, joten hän pystyy teoreettisesti liikkumaan tuplanopeutta ensimmäiseen verrattuna. Todellisuudessa muuttujia on muitakin, kuten lihasvoima ja-kestävyys, juoksun taloudellisuus yms. joten todennäköisesti nopeusero on käytännössä vielä suurempi, mutta hapenottokyvyn vaikutus erittäin paljon yksinkertaistettuna on tuo.   

Täysin eri asia sitten on, että miten hyvin erilaiset testit arvioivat VO2maxia. UKK kävelytesti on alunperin kehitetty keuhkosairaiden hapenottokyvyn arviointiin ja sitä on myös laajennettu tavallisen kansan mittaukseen. Sen pohjalla oleva tieteellinen näyttö on vähintään hatara ja perustuu muistaakseni n. 60 ihmisen kontrolliryhmällä tehtyyn tutkimukseen. Se ei missään tapauksessa pysty mittaamaan hyväkuntoisten ihmisten hapenottokykyä, koska hyväkuntoisilla hapenottokyky ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi kävellessä, vaan tietyn pisteen jälkeen tulee raja vastaan, mitä nopeammin jalat eivät enää liiku kävellen, vaan pitäisi vaihtaa juoksuksi. Kilpakävelytekniikalla sen osaavat voivat toki parantaa tuloksiaan, mutta se taas sekoittaa mittausta, koska kilpakävely on moni tavoin lähempänä juoksua kuin perinteistä kävelyä. 

VO2maxia voidaan arvioida monin tavoin, mutta ainut tapa selvittää se oikeasti on pistää hengityskaasuanalysaattorin maski naamalle ja hypätä juoksumatolle. Silloin saadaan absoluuttisia tuloksia eikä sellaisia, jotka on johdettu laskentakaavoista ja taulukoista. 

Tämä on hyvä ja selventävä viesti. Tarkoitin sitä, että jotta tarvitaan hapetusta polttamaan energiaa (kemotrofinen elämänmuoto jota me edustamme), tulee silloin olla jotain, joka sitä happea kehossa tarvitsee palamisreaktioon. Käytännössä siis mitokondrioille lähinnä glukoosista. Liikkeen suhteen osa on anaerobista, eli suoraan tätä ei voi verrata. Kuten mainitsit polkupyöräergometri, co2 mittaus ja samalla esimerkiksi laktaatin muodostuksen mittaus kertovat tilanteesta aika paljon.

Lisäksi tulee muistaa se, että monet ihmiset eivät kykene kasvattamaan VO2max vaikka miten harjoittelisi.  Tähän liittyy genetiikkaerot. Esimerkiksi olympiaurheilijoilla on tietyt geenit, jotka edesauttavat tätä.

Aivan kaikki ihmiset pystyvät kehittävään VO2maxiaan. Sen harjoitettavuudessa on toki eroja ja toisilla se katto, minkä voi saavuttaa on alempana kuin toisilla. On mahdollista, että joku on jo saavuttanut harjoittelullaan sen kattonsa ja VO2maxin nostaminen ei ole enää mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi harjoitettava ominaisuus. Jos kyseinen henkilö lopettaisi liikkumisensa, hänen VO2maxinsa putoaisi ja tämän pudotuksen jälkeen hän voi treenata sen takaisin ylös. Yhdelläkään suhteellisen tervekeuhkoisella ihmisellä, joka vain makaa sohvallaan VO2max ei ole tapissaan. Erilaisiin keuhkosairauksiin en sitten osaa ottaa kantaa, koska en ole perehtynyt niihin. 

Riippuu mitä tarkotietaan pystyy kehittämään VO2maxiaan ja mikä sitten on tapissaan.

Esimerkiksi https://bmcgenomics.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12864-017-4192-6 ja etenkin https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8516263/

"Such a finding emphasises the importance of assessing individuals’ genotype and planning training accordingly, thereby, making these findings relevant to the wider field of sport and exercise sciences."

Tällöin pitäisi ensin tutkia genetiikka ja valita vasta sitten lajit, jotka sopivat genotyypille.

En nyt jaksanut alkaa lukemaan koko tutkimusta läpi, mutta vilkaisin jälkimmäistä. Varmaan siinä oli hyviäkin juttuja, mutta joka tapauksessa tutkimus kesti kaksi viikkoa, joiden aikana tehtiin kuusi treeniä ja sitten katsottiin, että mitä kehitystä on tapahtunut. Tällaista tutkimusta voidaan tuskin yleistää, sanomaan, että jotkut eivät pysty kehittämään hapenottokykyään lainkaan. 

Asia on ollut pitkään tiedossa. Jos löydät jostain tämän Michael Mosleyn BBC videon HIIT:stä, näet siinä englannissa työskentelevän suomalaisen, joka tutkii näitä asioita. Mosley ei esimerkiksi hyödy VO2max suhteen esimerkiksi HIIT.stä ->