Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia ihminen masentuu?
Mikä siinä on, että se napsahtaa päälle? Itellä oli pitkään epämääräinen olo, että kaikki ei ole hyvin. Siitä se sitten eskaloitui. Syinä ehkä koulukiusaaminen, ajelehtiminen, parisuhde..
Kommentit (526)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Tuo kommentti nyt ei jokaista tapausta tarkoittanutkaan. Itse olen nähnyt läheltä kaksikin masennustapausta, jotka johtuvat niinkin arkisista asioista kuin avioero ja työelämän turbulenssi. Nämä masennukset jatkuvat edelleen ja ovat kestäneet henkilöillä jo vuosia. Ovat olleet työelämästäkin koko ajan pois. Ymmärrän, että mieli on kovilla noissa jutuissa, mutta kyllä se on heikoutta, jos ei pysty nousemaan niistä edes vuosien aikana.
Sinä taasen olet kokenut oikeasti paljon ja heikko tuskin oletkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syödä hyvin eikä ulkoilla tarpeeksi. Epäterveelliset elämäntavat masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sellainen hypoteesi että aika usein masennus voi johtua aivojen "itsesuojelumoodista", eli ylikuormittuessaan ne menevät "tyhjäkäynnille" suojellakseen itseään???
Nykyään ylikuormittuminen liittynee ehkä kenties mahdollisesti mm. sosiaaliseen meediaan?
Tuollaista masennusta lienee melko helppo lievittää lähtemällä vaikkapa noin tunnin kävelylenkille, mieluiten metsään, jos mahdollista, sen sijaan että esim. kyttää tykkäyksiä instatilillään? ; )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Tuo kommentti nyt ei jokaista tapausta tarkoittanutkaan. Itse olen nähnyt läheltä kaksikin masennustapausta, jotka johtuvat niinkin arkisista asioista kuin avioero ja työelämän turbulenssi. Nämä masennukset jatkuvat edelleen ja ovat kestäneet henkilöillä jo vuosia. Ovat olleet työelämästäkin koko ajan pois. Ymmärrän, että mieli on kovilla noissa jutuissa, mutta kyllä se on heikoutta, jos ei pysty nousemaan niistä edes vuosien aikana.
Sinä taasen olet kokenut oikeasti paljon ja heikko tuskin oletkaan.
Oletpa tyhmä ihminen. Sinä et tiedä kenenkään ihmisen taakoista mitään, vaikka "läheltä" olevinaan näet.
Kenenkään kengissä et ole kävellyt, etkä ole toisten elämää elänyt, niin et voi yhtään ketään ihmistä tuomita heikoksi.
Siihen heidän masennukseensa vaikuttaa muutkin asiat, kuin ne sinun "näkemäsi" yksinkertaiset syyt; työelämän turbulenssi ja avioero.
Olet tyhmä. Todella tyhmä ihminen, kun et älyä että ne työelämänturbulenssit ja avioerot ovat vain LAUKAISIJOITA masennukselle ja sille että ihminen on romahtanut.
Typerät ja yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat ja luulevat että masennukselle pitää aina olla joku yksi syy ja siinä on se sairaus yksinkertaisuudessaan. Saakeli kun pistää vihaksi tuollaiset tyhmät ihmiset, jotka ajattelevat noin tyhmästi ja yksinkertaistaen.
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän iloa elämässä. Ilo on elämän energian lähde. Ilman sitä ihminen kuihtuu pois. Alkaa masennuksella ja sitten sairastuu ja kuolee pois. Jos siis ei tee masennukselleen mitään siitä toipuakseen.[/qvuodesta t
Mistä sitä iloa voi hankkia, jos se puuttuu elämästä?
Jos elämä lappaa päälle vaan passsskaa isolla kauhalla vuodesta toiseen?
Ilo ei enää löydä sinne kuivuneen sonnan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen masentunut siksi, että olen pettynyt elämääni. En ole saanut elämältä mitään sellaista tärkeää mitä olisin halunnut. Se, että on työpaikka ja asunto ei riitä tuomaan iloa ja merkityksellisyyttä elämään, jos kaikki ihmissuhteet puuttuu tai on huonossa jamassa. Perhe ja lapset jäi saamatta ja kyllä se nyt 45 vuotiaana on jo hyväksyttävä, että se juna meni jo ja toivo on menetetty. En tiedä miten jatkaa tätä elämää ilman minkäänlaista rakkautta.
Voisitko ottaa eläimen, koiran tai kissan? Eläin rakastaa sinua ja on ihanaa tulla kotiin, jossa sinua odotetaan. Itselläni ei myöskään ole perhettä, jota en tosin ole koskaan edes halunnut. Kissoja on ollut kymmeniä vuosia. Toivottavasti löydät iloa elämääsi!
Pettymys elämään. Omaan itseen. Ymmärtää olevansa jo sen ikäinen, että niitä tiettyjä asioita ei vain voi enää saada mistä nuorempana haaveili. Ja kun niitä ei saa, niin aika vähissä on ilon aiheet. Rahattomuus, romanttisen rakkauden puute ja yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei syödä hyvin eikä ulkoilla tarpeeksi. Epäterveelliset elämäntavat masentaa.
Minä syön terveellisesti, en tupakoi enkä juuri juo alkoholia. Harrastan tanssia, joogaa, lenkkeilyä, kuntosalia. Olen silti pahasti masentunut ja ahdistunut ollut jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla sentään on tai on ollut parisuhde.
Mut uuvutti parisuhde. Ei auttanut kalenterin pito. Just ja just sain pidettyä huushollin kondiksessa. Romahdin uudessa osoitteessa. Onneksi en ottanut mukaani turhaa roinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos osaat yhtään analysoida asioita, oivallat helposti mistä masennus milloinkin johtuu. Jos on ollut pitkään epämääräinen olo siitä, ettei kaikki ole hyvin, tämänkin ymmärtämiseksi riittää kun hieman osaa analysoida. Siis että mistä tämä epämääräinen olo johtuu, mitkä ovat syitä siihen.
Masennus ei iske yllättäen, vaan se on aina seurausta jostain. Kun elämässä jotkut asiat eivät ole niin kuin niiden haluaisi olevan, tämä aiheuttaa esim turhautumista, toivottomuutta ja sitä kautta ne muuttuvat masentaviksi ajatuksiksi. Masennus lähtee ajatuksista, se on mielentila.
Masentunut voi silmänräpäyksessä muuttua iloiseksi joistakin asioista, kuten vaikka saatuaan karkkipussin, jolloin masennus on sillä hetkellä täysin poissa. Tämä on merkki siitä, että masennus on mielentila. Kun karkit on syöty, saattaa masentunut mielentila jälleen palata ja ehkä entistä vahvempana vaikkapa itsesyytöksineen ja katumisineen.
Alakulo, pettymykset ja tyytymättömyys ovat normaaleja asioita aika ajoin. Sen ymmärtäminen mistä nämä mielentilat johtuvat, on oleellista, eikä tämä ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää jos on hiemankaan kykyä rehellisesti analysoida asioita.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies masentui vaimon nalkutuksesta. Mikään ei kelvannut vaimolle, aina jotain väärin.
Mies sai psyykenlääkkeet ja niiden vaikutuksesta tai nalkutuksesta lopetti itsensä.
Miksi vaimo piti alunperin ottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat yhtään analysoida asioita, oivallat helposti mistä masennus milloinkin johtuu. Jos on ollut pitkään epämääräinen olo siitä, ettei kaikki ole hyvin, tämänkin ymmärtämiseksi riittää kun hieman osaa analysoida. Siis että mistä tämä epämääräinen olo johtuu, mitkä ovat syitä siihen.
Masennus ei iske yllättäen, vaan se on aina seurausta jostain. Kun elämässä jotkut asiat eivät ole niin kuin niiden haluaisi olevan, tämä aiheuttaa esim turhautumista, toivottomuutta ja sitä kautta ne muuttuvat masentaviksi ajatuksiksi. Masennus lähtee ajatuksista, se on mielentila.
Masentunut voi silmänräpäyksessä muuttua iloiseksi joistakin asioista, kuten vaikka saatuaan karkkipussin, jolloin masennus on sillä hetkellä täysin poissa. Tämä on merkki siitä, että masennus on mielentila. Kun karkit on syöty, saattaa masentunut mielentila jälleen palata ja ehkä entistä vahvempana vaikkapa itsesyytöksineen ja katumisineen.
Alakulo, pettymykset ja tyytymättömyys ovat normaaleja asioita aika ajoin. Sen ymmärtäminen mistä nämä mielentilat johtuvat, on oleellista, eikä tämä ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää jos on hiemankaan kykyä rehellisesti analysoida asioita.
Anteeksi nyt kovasti, mutta puhut ihan silkkaa ruuan lopputuotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mietppäs tämmöstä kirjoitti:
Minäpäs väitän, että kun ihmiset ei tunne itseään, ne turvautuu muihin kaikessa. Kun tulee paha paikka, ei ole opetellut ymmärtämään itseään eikä oppimaan kokemuksistaan, ja kun ne vastaukset pitäisi löytää omista elämän kokemuksista viisastumalla, tilalla onkin vain muiden esittämiä sekavia ja rikkonaisia käsityksiä, jotka toimivat niillä muilla, mutta eivät sulla. Kun sitten muiden vastaukset ei toimikaan, omanarvontunto romahtaa. Se istuttaa sen siemenen masennukselle, ja kun tämän tunnistaa, itseluottamus menee perässä.
Niin kauan kuin välttelee itsensä tutkimista, kukaan, edes itse, ei voio auttaa, Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että miltä susta tuntuu, on sun oma reaktio johonkin. Ja kun ei tutki itseään, vaan yrittää vältellä ja helpottaa sitä ulkoisilla asioilla, itsetuntemus ei edes ala kehittyä.
Itsetuntemus johtaa ensin siihen, että omanarvontunto nousee takaisin ja se johtaa siihen, että ei ole muiden johdateltavissa ja se parantaa omaa oloa, koska nyt tuntemukset ja käsitykset alkaa olla omia. Mitä pidemmälle tätä vie, yhä enemmän syitä löytää itsestä ja sitten korjaa ne eikä väistele eikä selittele.
Lopulta omanarvontunto ja itsetuntemus alkavat antaa sulle nimenomaan sulle itsellesi palkitsevia vatsatuksia juuri sinun eikä muiden lähtökohdista. Tämä nostaa mielialaa ja tuo itseluottamuksen takaisin.
Itsetuntemus ja masennus eivät voi olla yhtäaikaa olemassa, koska itsetuntemus löytää sen masennuksen ja löytää sen syyt ja löytää siitä ulos.
Kaikki on itsessä.
oon kokenut täntyylisen valaistumisen jossain vaiheessa elämää mutta sen jälkeen mulle valkeni myös muita asioita elämästä: sitä ei oikeasti voi hallita enkä loppupeleissä ole oppinut mitään suuria viisauksia elämästä ja loppupeleissä ollaan enemmän olosuhteiden armoilla kuin voisi luulla esim. terveyden suhteen. Terveysongelmat = kärsimys. Ei masennus ole mikään järkeiltävä juttu pelkästään vaan reaktio myös esim elämän tuottamaan kärsimykseen. Toki sitä kärsimystäkin voi lähestyä mindfullness tyylisesti, jopa kipua, tarkastellen sitä vähän etäältä yrittäen olla menemättä matkaan mutta joskus kipu vain sattuu. Ihmiset on jotenkin ajatelleet että terapia ja terapeuttinen työskentely olisi kaikki tie ulos henkisestä kivusta mutta se ignooraa ihmisen kehollisuuden ja ollaan muutakin kuin pää ja ajatukset. Kun keho kärsii, mieli ei voi hyvin.
Kärsimys syntyy ihmisen suhtautumisesta vaikkapa terveysongelmaan. Voi olla terveysongelmia, kivuliaitakin, mutta kärsiminen on valinta. Jos haluaa pyristellä eroon ja ei hyväksy terveysongelmiaan, niin silloin ainakin menee helposti kärsimisen puolelle. Aina ei voi vaikuttaa epämiellyttävään asiaan elämässä, mutta aivan aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa siihen. Ja se suhtautuminen on erittäin merkittävä tekijä.
Eikä voi. Toi on typerintä mitä masennuksesta voi sanoa. Kun se mieli putoaa sinne masennuksen mustaan aukkoon, niin silloin toi "aivan aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa" on niin naurettava ajatus että vaikea keksiä pahempaa. Tai siis, ei se silloin naurettava ole. Itkettävä ehkä. Jos jaksaa edes itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Tuo kommentti nyt ei jokaista tapausta tarkoittanutkaan. Itse olen nähnyt läheltä kaksikin masennustapausta, jotka johtuvat niinkin arkisista asioista kuin avioero ja työelämän turbulenssi. Nämä masennukset jatkuvat edelleen ja ovat kestäneet henkilöillä jo vuosia. Ovat olleet työelämästäkin koko ajan pois. Ymmärrän, että mieli on kovilla noissa jutuissa, mutta kyllä se on heikoutta, jos ei pysty nousemaan niistä edes vuosien aikana.
Sinä taasen olet kokenut oikeasti paljon ja heikko tuskin oletkaan.Oletpa tyhmä ihminen. Sinä et tiedä kenenkään ihmisen taakoista mitään, vaikka "läheltä" olevinaan näet.
Kenenkään kengissä et ole kävellyt, etkä ole toisten elämää elänyt, niin et voi yhtään ketään ihmistä tuomita heikoksi.
Siihen heidän masennukseensa vaikuttaa muutkin asiat, kuin ne sinun "näkemäsi" yksinkertaiset syyt; työelämän turbulenssi ja avioero.
Olet tyhmä. Todella tyhmä ihminen, kun et älyä että ne työelämänturbulenssit ja avioerot ovat vain LAUKAISIJOITA masennukselle ja sille että ihminen on romahtanut.
Typerät ja yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat ja luulevat että masennukselle pitää aina olla joku yksi syy ja siinä on se sairaus yksinkertaisuudessaan. Saakeli kun pistää vihaksi tuollaiset tyhmät ihmiset, jotka ajattelevat noin tyhmästi ja yksinkertaistaen.
No et se sinäkään miltään järjenjättiläiseltä vaikuta. Lähinnä osaat hokea viestissäsi vain termiä "tyhmä ihminen". Sen sijaan, että lähestyt asiaa rationaalisen kriittisesti, niin lähinnä keskityt tunnepohjaisesti ajattelemaan, että miksi masennus on aina oikeutettua. Toisekseen, nämä ihmiset tunnen pitkältä ajalta, ja toinen heistä on käytännössä paras ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v. asti sitä mieltä, että jos on masentunut on tyhmä, ruma ja/tai köyhä.
Itselle tuli terveysongelmia, mitä sen jälkeen jää? Terveys on pohja kaikelle: opiskelulle, työkyvylle, miellekkäälle arjelle, hyvinvoinnille...En olisi koskaan masentunut ilman omia terveysongelmia.
Mitä jäi käteen psykiatrisen avun saannista? Lääkkeet, jotka ennestään huononsivat epävakaata terveyttä? Aivottoman hoitsun kanssa jonkun voimavaraympyrän piirtäminen? Katkeruus?
Oon eri kelle vastasit, mutta mitä ***vettiä? Onko toi sun omakohtainen kokemus? Vaiko muuten vaan antipatioita psykiatrista hoitohenkilökuntaa vastaan? Vai ihanko vaan yleisesti negatiivinen?
Kyllä se apu monia ihan auttaakin. Ne ihmiset tekee siellä parhaansa, niiden resurssien puitteissa jotka heillä on. Yrittävät korjata sen, mitä toiset ovat ajattelemattomuudellaan aiheuttaneet. Ja ei, "toisilla" en tarkoita masentunutta, vaan niitä ihmisiä, ketkä ovat edesauttaneet masennuksen syntymistä. Moni ihan kyllä toipuukin masennuksesta, kun saa oikeanlaista hoitoa. Masennuksen hoito nyt vaan on aika monimutkaista. Masentuneita kun on niin kovin erilaisia.
Aivovamman jälkitila.
Siis fyysinen syy.
Vikasietotila, energian säästöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Tuo kommentti nyt ei jokaista tapausta tarkoittanutkaan. Itse olen nähnyt läheltä kaksikin masennustapausta, jotka johtuvat niinkin arkisista asioista kuin avioero ja työelämän turbulenssi. Nämä masennukset jatkuvat edelleen ja ovat kestäneet henkilöillä jo vuosia. Ovat olleet työelämästäkin koko ajan pois. Ymmärrän, että mieli on kovilla noissa jutuissa, mutta kyllä se on heikoutta, jos ei pysty nousemaan niistä edes vuosien aikana.
Sinä taasen olet kokenut oikeasti paljon ja heikko tuskin oletkaan.Oletpa tyhmä ihminen. Sinä et tiedä kenenkään ihmisen taakoista mitään, vaikka "läheltä" olevinaan näet.
Kenenkään kengissä et ole kävellyt, etkä ole toisten elämää elänyt, niin et voi yhtään ketään ihmistä tuomita heikoksi.
Siihen heidän masennukseensa vaikuttaa muutkin asiat, kuin ne sinun "näkemäsi" yksinkertaiset syyt; työelämän turbulenssi ja avioero.
Olet tyhmä. Todella tyhmä ihminen, kun et älyä että ne työelämänturbulenssit ja avioerot ovat vain LAUKAISIJOITA masennukselle ja sille että ihminen on romahtanut.
Typerät ja yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat ja luulevat että masennukselle pitää aina olla joku yksi syy ja siinä on se sairaus yksinkertaisuudessaan. Saakeli kun pistää vihaksi tuollaiset tyhmät ihmiset, jotka ajattelevat noin tyhmästi ja yksinkertaistaen.
No et se sinäkään miltään järjenjättiläiseltä vaikuta. Lähinnä osaat hokea viestissäsi vain termiä "tyhmä ihminen". Sen sijaan, että lähestyt asiaa rationaalisen kriittisesti, niin lähinnä keskityt tunnepohjaisesti ajattelemaan, että miksi masennus on aina oikeutettua. Toisekseen, nämä ihmiset tunnen pitkältä ajalta, ja toinen heistä on käytännössä paras ystäväni.
Eri.
Keksitköhän nyt ton parhaan ystävän ihan tässä lennosta? Kun et aiemmin sellaiseen viitannut. Ja vaikka olisikin, niin silti et tiedä hänestä kaikkea. Et lähimainkaan. Masennuksen taustatekijöinä kun voi olla niin paljon asioita joista sinulla ei ole hajuakaan. Ja toi ekan kommentin "heikko mieli". Jos nyt se olisi sitten kyseessä, että on vain niin heikko, niin mitä sitten? Mitä niille heikkomielisille sitten pitäis tehdä? Lopettaa? Luuletko, että se "heikko mieli" syntyisi jotenkin tyhjiössä, ilman ympäristön vaikutusta?
Ja voisi päätellä, että jos tarinasi parhaasta ystävästä on totta, ja sinä suhtaudut masennukseen noin kuten vaikutat suhtautuvan, niin tuskinpa olet paljon ystäväsi tukena ollut. Tukena silloin, kun se hänen "heikko mieli" olisi tarvinut tukea. Hyvä ystäväkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Tuo kommentti nyt ei jokaista tapausta tarkoittanutkaan. Itse olen nähnyt läheltä kaksikin masennustapausta, jotka johtuvat niinkin arkisista asioista kuin avioero ja työelämän turbulenssi. Nämä masennukset jatkuvat edelleen ja ovat kestäneet henkilöillä jo vuosia. Ovat olleet työelämästäkin koko ajan pois. Ymmärrän, että mieli on kovilla noissa jutuissa, mutta kyllä se on heikoutta, jos ei pysty nousemaan niistä edes vuosien aikana.
Sinä taasen olet kokenut oikeasti paljon ja heikko tuskin oletkaan.Oletpa tyhmä ihminen. Sinä et tiedä kenenkään ihmisen taakoista mitään, vaikka "läheltä" olevinaan näet.
Kenenkään kengissä et ole kävellyt, etkä ole toisten elämää elänyt, niin et voi yhtään ketään ihmistä tuomita heikoksi.
Siihen heidän masennukseensa vaikuttaa muutkin asiat, kuin ne sinun "näkemäsi" yksinkertaiset syyt; työelämän turbulenssi ja avioero.
Olet tyhmä. Todella tyhmä ihminen, kun et älyä että ne työelämänturbulenssit ja avioerot ovat vain LAUKAISIJOITA masennukselle ja sille että ihminen on romahtanut.
Typerät ja yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat ja luulevat että masennukselle pitää aina olla joku yksi syy ja siinä on se sairaus yksinkertaisuudessaan. Saakeli kun pistää vihaksi tuollaiset tyhmät ihmiset, jotka ajattelevat noin tyhmästi ja yksinkertaistaen.
No et se sinäkään miltään järjenjättiläiseltä vaikuta. Lähinnä osaat hokea viestissäsi vain termiä "tyhmä ihminen". Sen sijaan, että lähestyt asiaa rationaalisen kriittisesti, niin lähinnä keskityt tunnepohjaisesti ajattelemaan, että miksi masennus on aina oikeutettua. Toisekseen, nämä ihmiset tunnen pitkältä ajalta, ja toinen heistä on käytännössä paras ystäväni.
Sinä olet ansainnut jokaisen tyhmäksi nimittelyn. Et ole rationaalinen ihminen. Tyhmä ihminen on sellainen joka ei tiedä ettei tiedä. Sinä olet tosi tosi tosi tyhmä ihminen. Sinä et ymmärrä ettet tiedä ystäväsi kokemuksista ja masennuksesta mitään. Tuomitset ystäväksi kutsumasi omien erittäin typerien ja idioottimaisten ajatustesi takia. Luulet tietäväsi muiden ihmisten kaikki elämän kokemukset kuin joku jumala. Et tyhmä tajua sitä miten vähän tiedät.
On paljon ihmisiä, jotka ovat köyhiä, yksinäisiä, omaiset ja sukulaiset joko kuolleet tai ei pidetä yhteyttä, sairauksia, joita ei köyhyyden vuoksi hoideta tarpeeksi hyvin, eivät voi piristyäkseen shoppailla tai käydä syömässä ravintolassa jne.
Tuo on niin totta, että on paljon, paljon vaikeampi olla masentunut kun elämä on lisäksi stressaavaa taloudellisesti ja on hyvin pienet mahdollisuudet muuta kuin sinnitellä päivästä toiseen ja miettiä rahan riittämistä tai mitä sitten jos joutuu hankkimaan jotain pakollista.
Niin, onhan Kela, mutta harvoille se on automaatti ja se on niin nöyryyttävää ja pikkutarkkaa sääntöineen, että masentuneelle ihmiselle sekin on yksi voimia vievä asia.
Yleensä tulos on, että et kuulu oikein minkään tuen piiriin, aina joku sääntö kumoaa toisen.
Asumistuki on ainoa, johon ehkä on mahdollisuus ja sekin on hyvin tarkoin säädelty.
Sanon suoraan, että taloudellinen ahdinko on minulle masennuksen syy. Se tuo mukanaan sitten muita lieveilmiöitä joiden vuoksi ihmnen masentuu lisää.
Sanon suoraan, että kun ihmisellä on taloudellinen puoli kunnossa se on erittäin suuri myönteinen asia. Ei voi edes verrata köyhän tilanteeseen.
Varakas voi ainakin tosiaan piristää itseään. Vaikka olisi yksin niin, niin piristäähän se, että menee ravintolaan syömään herkullisen aterian kun toinen yhtä masentunut tai jopa enemmän syö kotonaan aina yksin sitä, mihin on varaa. Lisäksi sosiaaliset suhteet ovat hyvin vähissä köyhyyden takia.