Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia ihminen masentuu?
Mikä siinä on, että se napsahtaa päälle? Itellä oli pitkään epämääräinen olo, että kaikki ei ole hyvin. Siitä se sitten eskaloitui. Syinä ehkä koulukiusaaminen, ajelehtiminen, parisuhde..
Kommentit (526)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkityksellisten ihmissuhteiden puuttuminen
Afrikassa esiintyy vähemmän masennusta, koska siellä on vahva yhteisöllisyys. Materia ei ratkaise.
Kyllä tuossa on ainakin osa totta. Esimerkiksi itse olin aiemmin köyhä, mutta tyytyväinen koska minulla oli läheisiä. Nyt mulla tilit pullistelee rahaa, mutta olen masentunut koska kaikki läheiset ovat kuolleet. Ja kavereilla on kaikilla kiire. Ei mulla ole sillä tavalla ketään kenen kanssa voisi vain viettää aikaa välillä. Olen ihan yksin. Käyn välillä shoppailemassa ja kalliissa ravintoloissa syömässä yksin ja joo, tiedän että on kivempaa olla masentunut rikas kuin masentunut köyhä, mutta ei se raha silti onnea tuo. Jos voisin, palaisin heti aikakoneella aikaan jolloin olin persaukinen, mutta mulla oli vielä kaikki läheiset elossa.
Aina voi hankkia uusia ystäviä.
Nainen kun nainen saa ystäviä vaikka vartissa. Miehelle vähän kinkkisempi homma.
Ei se nyt ihan niinkään ole. Ei ainakaan, jos tahtoo aitoa ystävyyttä.
Epäaitoa tai ei, en ymmärrä mikä etu se kusivärkki ystävystymisessä on? Ennemminkin naiset ovat paljon kiireisempiä koko perhehelvetin ja työelämän hoitamisessa kuin miehet. Tämä on ihan sitä samaa naisvihaa kuin että "naiset saa seksiä koska tahansa".
Vähän kuin naiset olisivat jotain paperinukkeja joita vaan siirrellään edestakaisin sen mukaan missä heitä kukakin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vauvapalstalta poistetaan kaikki vähänkään oikeasti yhteiskunnallisesti kantaa ottavat tai oikeaa tietoa maamme tilasta kertovat ketjut. Älä ap, tai kukaan muukaan sen puoleen, odota saavasi apua täältä. Jos totuus hoito- tai mistä tahansa muusta järjestelmästämme tuodaan kyllin selkeästi esiin edes muutamassa viestissä ,ketju tullaan poistamaan. Kaikkea hyvää, muista, että itsehoito on Suomessa nykyään ainoa hoito. Luonnonlääkintä, kirjoittaminen, maalaaminen, musiikki, tms. Liikunta, terveet elämäntavat ja ravinto ystävien ohella ja useimmille masentuneille suurin apu on henkisyys-tyhmät ja pinnalliset ihmisethän eivät sairastu masennukseen, vaan se on syvällisesti ajattelevien ja todellisuuteen heräävien tauti. Näillä eväillä kevättä kohti, usko itseesi, luota elämään-jokaisella on tehtävänsä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Joku syy aivokemiankin vinksahtamiselle on. Niin kuin myös muidenkin sairauksien puhkeamiselle. Tätä vaan ei ole vielä tiede osannut löytää.
Se on: ei halua löytää. Sillä nykytiede erottaa ihmisen fyysisen ja henkisen olemuksen toisistaan. Suurinta osaa psyyke"lääkkeistä" ei todellakaan tarvittaisi, mutta koska lääketeollisuus ja rahakkaat osakkuudet, homma jatkuu ja jatkuu vaan. Älykäs tai kantapään kautta oppinut ihminen näkee tämän, ellei ole liian lääkitty enää mistään mitään ymmärtääkseen. Älä usko pirua pienessäkään asiassa tai se vie koko käden.
Olin 20v. asti sitä mieltä, että jos on masentunut on tyhmä, ruma ja/tai köyhä.
Itselle tuli terveysongelmia, mitä sen jälkeen jää? Terveys on pohja kaikelle: opiskelulle, työkyvylle, miellekkäälle arjelle, hyvinvoinnille...
En olisi koskaan masentunut ilman omia terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v. asti sitä mieltä, että jos on masentunut on tyhmä, ruma ja/tai köyhä.
Itselle tuli terveysongelmia, mitä sen jälkeen jää? Terveys on pohja kaikelle: opiskelulle, työkyvylle, miellekkäälle arjelle, hyvinvoinnille...En olisi koskaan masentunut ilman omia terveysongelmia.
Mitä jäi käteen psykiatrisen avun saannista? Lääkkeet, jotka ennestään huononsivat epävakaata terveyttä? Aivottoman hoitsun kanssa jonkun voimavaraympyrän piirtäminen? Katkeruus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko että alkaa näkeä enemmän ja huomio keskittyy tahtomatta vain negatiivisiin asioihin kuin postiviivisiin niitä kertyessä. Ei näe kunnolla kivoja ja mukavia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v. asti sitä mieltä, että jos on masentunut on tyhmä, ruma ja/tai köyhä.
Itselle tuli terveysongelmia, mitä sen jälkeen jää? Terveys on pohja kaikelle: opiskelulle, työkyvylle, miellekkäälle arjelle, hyvinvoinnille...En olisi koskaan masentunut ilman omia terveysongelmia.
Mitä jäi käteen psykiatrisen avun saannista? Lääkkeet, jotka ennestään huononsivat epävakaata terveyttä? Aivottoman hoitsun kanssa jonkun voimavaraympyrän piirtäminen? Katkeruus?
Pitäisi keskittyä etsimään niitä aiheuttajia miksi tuntuu masentuneelta ja negatiiviselta, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v. asti sitä mieltä, että jos on masentunut on tyhmä, ruma ja/tai köyhä.
Itselle tuli terveysongelmia, mitä sen jälkeen jää? Terveys on pohja kaikelle: opiskelulle, työkyvylle, miellekkäälle arjelle, hyvinvoinnille...En olisi koskaan masentunut ilman omia terveysongelmia.
Mitä jäi käteen psykiatrisen avun saannista? Lääkkeet, jotka ennestään huononsivat epävakaata terveyttä? Aivottoman hoitsun kanssa jonkun voimavaraympyrän piirtäminen? Katkeruus?
Pitäisi keskittyä etsimään niitä aiheuttajia miksi tuntuu masentuneelta ja negatiiviselta, vai?
Joo tai myöntää että game over ja opetella tekemään hirttosilmukka ym.
Vierailija kirjoitti:
mietppäs tämmöstä kirjoitti:
Minäpäs väitän, että kun ihmiset ei tunne itseään, ne turvautuu muihin kaikessa. Kun tulee paha paikka, ei ole opetellut ymmärtämään itseään eikä oppimaan kokemuksistaan, ja kun ne vastaukset pitäisi löytää omista elämän kokemuksista viisastumalla, tilalla onkin vain muiden esittämiä sekavia ja rikkonaisia käsityksiä, jotka toimivat niillä muilla, mutta eivät sulla. Kun sitten muiden vastaukset ei toimikaan, omanarvontunto romahtaa. Se istuttaa sen siemenen masennukselle, ja kun tämän tunnistaa, itseluottamus menee perässä.
Niin kauan kuin välttelee itsensä tutkimista, kukaan, edes itse, ei voio auttaa, Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että miltä susta tuntuu, on sun oma reaktio johonkin. Ja kun ei tutki itseään, vaan yrittää vältellä ja helpottaa sitä ulkoisilla asioilla, itsetuntemus ei edes ala kehittyä.
Itsetuntemus johtaa ensin siihen, että omanarvontunto nousee takaisin ja se johtaa siihen, että ei ole muiden johdateltavissa ja se parantaa omaa oloa, koska nyt tuntemukset ja käsitykset alkaa olla omia. Mitä pidemmälle tätä vie, yhä enemmän syitä löytää itsestä ja sitten korjaa ne eikä väistele eikä selittele.
Lopulta omanarvontunto ja itsetuntemus alkavat antaa sulle nimenomaan sulle itsellesi palkitsevia vatsatuksia juuri sinun eikä muiden lähtökohdista. Tämä nostaa mielialaa ja tuo itseluottamuksen takaisin.
Itsetuntemus ja masennus eivät voi olla yhtäaikaa olemassa, koska itsetuntemus löytää sen masennuksen ja löytää sen syyt ja löytää siitä ulos.
Kaikki on itsessä.
oon kokenut täntyylisen valaistumisen jossain vaiheessa elämää mutta sen jälkeen mulle valkeni myös muita asioita elämästä: sitä ei oikeasti voi hallita enkä loppupeleissä ole oppinut mitään suuria viisauksia elämästä ja loppupeleissä ollaan enemmän olosuhteiden armoilla kuin voisi luulla esim. terveyden suhteen. Terveysongelmat = kärsimys. Ei masennus ole mikään järkeiltävä juttu pelkästään vaan reaktio myös esim elämän tuottamaan kärsimykseen. Toki sitä kärsimystäkin voi lähestyä mindfullness tyylisesti, jopa kipua, tarkastellen sitä vähän etäältä yrittäen olla menemättä matkaan mutta joskus kipu vain sattuu. Ihmiset on jotenkin ajatelleet että terapia ja terapeuttinen työskentely olisi kaikki tie ulos henkisestä kivusta mutta se ignooraa ihmisen kehollisuuden ja ollaan muutakin kuin pää ja ajatukset. Kun keho kärsii, mieli ei voi hyvin.
Kärsimys syntyy ihmisen suhtautumisesta vaikkapa terveysongelmaan. Voi olla terveysongelmia, kivuliaitakin, mutta kärsiminen on valinta. Jos haluaa pyristellä eroon ja ei hyväksy terveysongelmiaan, niin silloin ainakin menee helposti kärsimisen puolelle. Aina ei voi vaikuttaa epämiellyttävään asiaan elämässä, mutta aivan aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa siihen. Ja se suhtautuminen on erittäin merkittävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä monimutkainen asia ja siihen liittyy fysiologia, persoona ja elämän tapahtumat.
Oman masentumisen takana on huono ja olematon lapsuus. Paljon epävarmuutta ja menetyksiä. Koettu kiusaaminen vähän koulussa, harrastuksissa ja kaveripiirissä.
Jotenkin tuntuu etten kelvannut kellekään sellaisena kuin olen. Olin usein muiden kuuntelija ja ymmärtäjä mutten itse saanut mitään ymmärrystä keltään. Usein vain haukkuja selän takana.
Jotenkin se vain vei uskon itseeni ja elämään. Kunnianhimoa ei ollut ja koen olevani vain maan matonen. Elämä on näyttänyt vain synkkiä puolia ja valoa on ollut vain häivähdys siellä ja täällä hyvin harvakseltaan.
Yritän olla kiitollinen joka päivästä mutta ei se sitä masennusta poista yhtään mihinkään.
Miksi ei? Se on ihmismieli. Juuri kuuntelin miten A-luokan tähdet kuten Lady Gaga ja Ralph Fiennes puhuivat masennuksestaan/ahdistuksestaan ja tuntui hassulta että kaksi noin menestynyttä ihmistä kuvailee juuri samoja tunteita kun minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin syöpään ja työstä eläkkeelle sen myötä. Toisaalta mieli masentunut, tai nousee hurja taistelutahto.
Käsittelemättömät, liian isot kuormittavat ja itsetuntoa syövät asiat. Ihminen masentuu kun mieli suojelee liian isoilta ja vaikeilta asioilta menemällä ikään kuin jumiin. Itselläni ainakin traumoja ja asioita kasaantunut hirveän iso määrä lapsuudesta alkaen, ja ikinä ei ole aikaa käsitellä kun on työt, perhe yms.
Tunnen myös olevani huono koska ADHD:n takia olen saanut niin paljon negatiivista palautetta lapsesta asti. Tunnen aina olevani riesa vaikka järjellä ajateltuna en ole. Sitä on kasvanut ajattelemaan itsestään niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei? Se on ihmismieli. Juuri kuuntelin miten A-luokan tähdet kuten Lady Gaga ja Ralph Fiennes puhuivat masennuksestaan/ahdistuksestaan ja tuntui hassulta että kaksi noin menestynyttä ihmistä kuvailee juuri samoja tunteita kun minulla on.
Niin, kun ei se menestys poista lapsuuden traumoja ja sitä millainen minäkuva itselle on rakentunut. Muut voivat nähdä upeana ja itse pidät itseäsi ihan huonona. Voi olla hirveän vaikeaa olla esillä.
Jonkinlainen ylirasitus. Sen takia masennus voi tulla huolista ja murheista sekä stressistä. Me, joilla on adhd saatamme masentua helpommin, koska aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla. Riippuen ihmisen tilanteesta masennuksen toistuvuuden estämiseksi pitää treenata omaa ajatteluaan sellaiseen suuntaan, että aivot eivät mene ylikierroksille. Adhd-potilaat tarvitsevat usein myös lääkitystä tähän.
Minulle on sellainen hypoteesi että aika usein masennus voi johtua aivojen "itsesuojelumoodista", eli ylikuormittuessaan ne menevät "tyhjäkäynnille" suojellakseen itseään???
Nykyään ylikuormittuminen liittynee ehkä kenties mahdollisesti mm. sosiaaliseen meediaan?
Vierailija kirjoitti:
Heikko mieli ja ei osata käsitellä normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Luullaan, että kaikki elämässä olevat hyvät asiat ovat ikuisia ja niitä pidetään itsestään selvyyksinä. Tätä asiaa on ihan psykologit tutkineet.
Miten se on heikko mieli, jos on tullut lapsena laiminlyödyksi ja lytätyksi, ja on ollut köyhä perhe jossa on ollut alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä, ja silti on nelikymppiseksi elänyt, itsensä elättänyt ja asiansa hoitanut?
En pidä yhtään mitään itsestäänselvyytenä ja olen osannut monet vaikeudet käsitellä, kuten läheisten kuolemat. Elän vaatimattomasti, enkä kaipaa enempää.
Silti olen kausittain masentunut ja syön mielialalääkkeitä. Näen traumoista painajaisia.
Mielestäni kukaan ei voi tuntematta sanoa, että jollain on heikko mieli sillä perusteella että on masennusdiagnoosi. Pidän sitä loukkauksena.
Välillä en haluaisi elää, mutta elää rämmin eteenpäin silti.
Mulla syy aikalailla se, etten ole koskaan saanut rakkautta eikä sosiaalista elämää ole ollut 16 vuoteen. Koko aikuisikäni olen viettänyt kaiken vapaa-aikani yksin, ei kavereita, ei miestä. Koko elämäni olen toivonut rakkautta ja parisuhdetta, vaan en niitä saanut joten kyllähän sitä pienemmästäkin ihminen masentuu. Onneksi on sentään työ. Tuntuu että se onkin sitten ainoa asia mikä mulla on hyvin. N34
oon kokenut täntyylisen valaistumisen jossain vaiheessa elämää mutta sen jälkeen mulle valkeni myös muita asioita elämästä: sitä ei oikeasti voi hallita enkä loppupeleissä ole oppinut mitään suuria viisauksia elämästä ja loppupeleissä ollaan enemmän olosuhteiden armoilla kuin voisi luulla esim. terveyden suhteen. Terveysongelmat = kärsimys. Ei masennus ole mikään järkeiltävä juttu pelkästään vaan reaktio myös esim elämän tuottamaan kärsimykseen. Toki sitä kärsimystäkin voi lähestyä mindfullness tyylisesti, jopa kipua, tarkastellen sitä vähän etäältä yrittäen olla menemättä matkaan mutta joskus kipu vain sattuu. Ihmiset on jotenkin ajatelleet että terapia ja terapeuttinen työskentely olisi kaikki tie ulos henkisestä kivusta mutta se ignooraa ihmisen kehollisuuden ja ollaan muutakin kuin pää ja ajatukset. Kun keho kärsii, mieli ei voi hyvin.