Minkä takia ihminen masentuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen voin sanoa kokemuksesta, että patistus ei auta masennukseen. Joskus luin jostain, että masennus on sisään päin käännettyä aggressiota ja tuota siihen oman kokemukseni mukaan myös liittyy. Masentunut ihminen ei välttämättä edes halua itselleen mitään hyvää tai koe ansaitsevansa mitään hyvää. Tunteet voivat myös latistua niin, että juuri mistään ei nauti.

Itse olen ns. masentuneen puoliso (tai olin). Eli 50v mies masentui elämässään ensimmäisen kerran. Piti kyllä kulissit pystyssä viimeiseen asti, eli vuoden verran oli jo kärsinyt olotilastansa, ajatellut että ohi menee ja hävennyt sitä, että mies ei saa päätänsä kuntoon. Sitten tuli se päivä kun kulissit kaatui ja minä puolisonakin sain asiasta tietää. Siinä meni viikkoa ennen kesälomaa elämä uusiksi, mies teki töitä koko loman jne. Hirveeseen kuntoon meni mies. Minä halusin seistä rinnalla, annoin tilaa, kärsin ja surin asiaa salaa jne. Viisi kuukautta asuttiin niin ja silti lopulta mies muutti pois, ei siinä yhteinen 28 vuotta auttanut. Olisiko nyt neljännet lääkkeet menossa. Ei masennukselle mitään syytä ole löytynyt, todella vahva sukurasite on. Kaikkein eniten mies kärsii tunteiden puuttumisesta, kun mikään ei tunnu miltään, ei tunne rakkautta, surua, iloa ei mitään. Tämä tilanne oli siis myös ennen lääkityksiä, mutta myös lääkityksen kanssa. Lääkitys kuitenkin vei fyysiset oireet pois ja ahdistuskohtaukset loppui. En tänä päivänä tiedä loppuiko rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta yksi perhe hajosi tämän takia.

Tärkeintä on, että mieheni parantuu ihan jo lapsemme takia, mutta neljän kuukauden asumuseron jälkeen alan tajuamaan, että ei mieheni takaisin kotiin tule. Aikamoista tuhoa masennus tekee masentuneelle ja masentuneen lähimmille.

Menneisyydestä löytyy aika varmasti jotakin käsiteltävää miehelläsi. Aika moni mies ei kestä käsitellä ikäviä asioita ja sitten ihmetellään kun masennutaan. Menneisyys pitää käsitellä perin pohjin, niin ei jää ainakaan siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkityksellisten ihmissuhteiden puuttuminen

Afrikassa esiintyy vähemmän masennusta, koska siellä on vahva yhteisöllisyys. Materia ei ratkaise.

Kyllä tuossa on ainakin osa totta. Esimerkiksi itse olin aiemmin köyhä, mutta tyytyväinen koska minulla oli läheisiä. Nyt mulla tilit pullistelee rahaa, mutta olen masentunut koska kaikki läheiset ovat kuolleet. Ja kavereilla on kaikilla kiire. Ei mulla ole sillä tavalla ketään kenen kanssa voisi vain viettää aikaa välillä. Olen ihan yksin. Käyn välillä shoppailemassa ja kalliissa ravintoloissa syömässä yksin ja joo, tiedän että on kivempaa olla masentunut rikas kuin masentunut köyhä, mutta ei se raha silti onnea tuo. Jos voisin, palaisin heti aikakoneella aikaan jolloin olin persaukinen, mutta mulla oli vielä kaikki läheiset elossa.

Aina voi hankkia uusia ystäviä.

Nainen kun nainen saa ystäviä vaikka vartissa. Miehelle vähän kinkkisempi homma.

Ei se nyt ihan niinkään ole. Ei ainakaan, jos tahtoo aitoa ystävyyttä.

Kun rahat ei riitä edes elämiseen. Se kyllä masentaa. Enkä tule enää koskaan olemaan työkuntoinen. Töihinmenosta on siis turha edes haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyisin niin päin, että miksi jotkut eivät masennu?

Joka päivä pitää huomata ympärillään hyvä. Mihin keskittyy, se kasvaa.

Pitää olla kiitollinen, että on kaksi toimivaa kättä, aistit nähdä kuulla tuntea ja haistaa, voi kävellä ja toimia. On koti ja siellä lämmitys. On ruokaa. On vaatteita. (Hyvä vinkki: katso Yle Areenasta Verta, hikeä ja luksusta - sarja. Tuo aika hyvin näkökulmaa hyvinvointiin.)

Kaikilla on joku kyky, lahja. Löydä se ja käytä sitä. Se tuo iloa ja tyydytystä.

Elämä myös on lahja. Ei kuka tahansa tälle pallolle synny kokemaan, millaista on fyysinen elämä. Katso ympärillesi ja ihmettele. Luonto on aika ihmeellinen. Ihmiset ovat kivoja.

Jos jaksaa, kannattaisi mennä vaikka tekemään jotakin pientä vapaaehtoistyötä. Ulkoiluta vanhusta, lue heille tai käy asioilla heidän puolestaan. Ole kuuntelija jollekulle. Apuna oleminen tuo tutkitusti hyvää oloa myös tekijälleen.

Myös opiskelu vaikka omaksi ilokseen tuo iloa. Huomaa oppivansa uutta eikä ole tyhmä. Siinä tapaa myös muita ihmisiä.

koska elämä on niin hiton masentavaa. Lapsuuden sai seurata kun yksi vanhempi sairasteli vakavasti ja kuoli, vanhemmat hankki velkaa ja ajoi itsensä kuseen lama-aikana, tuntea arvottomuutta ja häpeää köyhyyden takia jossa kaikki oli aina ei ei me tehdä sellaista mikä johti vähävirikkeiseen lapsuuteen ja johonkin arvottomuuden tunteisiin mitkä varjostaa aikuisuudessakin.  Stressinhallintataidot romuttui lapsuuden korkeassa stressitilassa jolloin koki kroonista turvattomuutta. Arvottomuuden tunteet itseä kohtaan ja turvattomuuden tunne sai alisuoriutumaan ja tekemään typeriä ratkaisuja ja etsimään turvallisuutta vääristä paikoista. Herkkyys altisti sille että oli helppo kohde kiusaamiselle. Sitten lähti pilleriputki nuorena kun meni näistä spekseistä hakemaan apua ja sekös vasta pitemmän päälle muuttui masentavaksi. Nuoruus meni päin persettä pillerihuuruissa ja koko elämä on mennyt jo nuoresta asti päin kuusta. Jotkut oikeasti lähtee paremmista lähtökohdista, se on vaan fakta vähemmällä painolastilla. Ainut tukeva asia on että nuorena rakastettiin kuitenkin kotona vaikkakin kotielämä ei aina kovin tasapainoista ollut ja on pitänyt rakentaa perusturvallisuudentunne aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Kun liikunta unohtuu niin masennus iskee. Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ratkaisu masennukseen! Älkää tehkö asioista liian vaikeita.

Tutkitusti keskivaikea masennus parani liikunnalla paremmin kuin koeryhmällä, joka söi lääkettä muttei liikkunut.

Liikunta vaikuttaa ruuan lisäksi myös suolistobakteereihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat ei riitä edes elämiseen. Se kyllä masentaa. Enkä tule enää koskaan olemaan työkuntoinen. Töihinmenosta on siis turha edes haaveilla.

no tää kans. kun on työkyvytön on sellainen olo että ei pysty parantamaan tilannettaan laisinkaan. se on helvetin masentavaa. siinä sitten seurata kun kela päättää yhtäkkiä leikata vaikka jotain rahoja vielä sellasen sata euroa kuussa ja samaan aikaan vuokra nousee useilla kympeillä. Sitäkään ennen tuntuu ettei ole rahat riittäneet inflaatioaikana. Olo on kokoajan ahdistunut raha-asioiden takia. Ei saa elää rentoa vaan tosi nipoa elämää jossa jokainen asia pitää laskea pikkutarkasti. Se on raskasta. Ja se on erityisen raskasta kun sairastuu silloin kun oikeasti yrittää saada jotain parempaa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikunta unohtuu niin masennus iskee. Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ratkaisu masennukseen! Älkää tehkö asioista liian vaikeita.

Tutkitusti keskivaikea masennus parani liikunnalla paremmin kuin koeryhmällä, joka söi lääkettä muttei liikkunut.

Liikunta vaikuttaa ruuan lisäksi myös suolistobakteereihinkin.

Siis toki liikunta voi auttaa mielialaan mutta ei se ratkaise fyysisiä terveysongelmia, ei se ratkaise elämässä olevia ikäviä asioita mitkä masentaa eikä se ratkaise fyysisiä terveysongelmia jotka on pysyvämpilaatuisia jotka aiheuttaa henkistä pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Fyysiset sairaudet usein aiheuttaa väsymystä joka tulkitaan masennukseksi koska se on helpompi lääkärille. Tarvitsee vain kirjoittaa resepti ja uusia se kun loppuu.

Kyllä, ihan vain uupumus eli liian vähän nukkuminen tai univaikeudet, raudanpuute, kilpirauhasvaivat, tulehdustilat, keliakian aiheuttama vitamiininpuutos, hormonit sekaisin... kannattaa siis käydä verikokeissa, vaikka yksityisesti Puhti.fi, jos ei tk-lääkäri laita labraan lähetettä.

Nummela kirjoitti:

Bad new boss masentaa. Ei anna arvoa ammattitaidolle ja kokemukselle. Stupid person!

Aina voi muuttaa elämänsä suuntaa. Vaihda duunia.

Suomen hallitus!! Viherkommunistien velanteko!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat ei riitä edes elämiseen. Se kyllä masentaa. Enkä tule enää koskaan olemaan työkuntoinen. Töihinmenosta on siis turha edes haaveilla.

no tää kans. kun on työkyvytön on sellainen olo että ei pysty parantamaan tilannettaan laisinkaan. se on helvetin masentavaa. siinä sitten seurata kun kela päättää yhtäkkiä leikata vaikka jotain rahoja vielä sellasen sata euroa kuussa ja samaan aikaan vuokra nousee useilla kympeillä. Sitäkään ennen tuntuu ettei ole rahat riittäneet inflaatioaikana. Olo on kokoajan ahdistunut raha-asioiden takia. Ei saa elää rentoa vaan tosi nipoa elämää jossa jokainen asia pitää laskea pikkutarkasti. Se on raskasta. Ja se on erityisen raskasta kun sairastuu silloin kun oikeasti yrittää saada jotain parempaa elämässä.

Osaatko tehdä jotakin taidetta? Säveltää, runoilla, piirtää, veistää? Tee ja myy.

Maailman pahuus masentaa kaikki käyttää hyväksi minkä ehtii kaikki ryöstely huumejengit ja päälle kaikki raiskaajat ja muu vääryys ilkeys ja Suomen pimeä syksy talvi jos sulta varastetaan tavarat kerta toisensa jälkeen ei enää mitään järkeä hankkia uusia. Se taas estää harrastukset.Sitä ihminen haluaa elää rauhassa omassa uskonnossa ja omien tuttujen kanssa eikä muumaalaisten revittävänä täällä.Johan ne voi tulla sanomaan sinusta mitä valheita tahansa koska olet Suomesta et kuulu heihin.Ei muumaalaiset pidä suomalaisia minään.

Mies masentuu voiman puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikunta unohtuu niin masennus iskee. Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ratkaisu masennukseen! Älkää tehkö asioista liian vaikeita.

Tutkitusti keskivaikea masennus parani liikunnalla paremmin kuin koeryhmällä, joka söi lääkettä muttei liikkunut.

Liikunta vaikuttaa ruuan lisäksi myös suolistobakteereihinkin.

Siis toki liikunta voi auttaa mielialaan mutta ei se ratkaise fyysisiä terveysongelmia, ei se ratkaise elämässä olevia ikäviä asioita mitkä masentaa eikä se ratkaise fyysisiä terveysongelmia jotka on pysyvämpilaatuisia jotka aiheuttaa henkistä pahaa oloa.

Ihmisen pitää ottaa faktat faktoina. Paasikivi sanoi: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Jos on ollut kova lapsuus, niin eipä sille mitään voi enää. Katse horisonttiin ja eteenpäin!

Jos on sairauksia (ja kaikille niitä tulee), niin sama homma. Sillä mennään ja tehdään, mitä näillä spekseillä voi tehdä. Jos on menettänyt rakkaitaan, kannattaa käydä meediolla.

Surut on surtava, mutta eteenpäin elävän mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikunta unohtuu niin masennus iskee. Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ratkaisu masennukseen! Älkää tehkö asioista liian vaikeita.

Tutkitusti keskivaikea masennus parani liikunnalla paremmin kuin koeryhmällä, joka söi lääkettä muttei liikkunut.

Liikunta vaikuttaa ruuan lisäksi myös suolistobakteereihinkin.

Siis toki liikunta voi auttaa mielialaan mutta ei se ratkaise fyysisiä terveysongelmia, ei se ratkaise elämässä olevia ikäviä asioita mitkä masentaa eikä se ratkaise fyysisiä terveysongelmia jotka on pysyvämpilaatuisia jotka aiheuttaa henkistä pahaa oloa.

Ihmisen pitää ottaa faktat faktoina. Paasikivi sanoi: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Jos on ollut kova lapsuus, niin eipä sille mitään voi enää. Katse horisonttiin ja eteenpäin!

Jos on sairauksia (ja kaikille niitä tulee), niin sama homma. Sillä mennään ja tehdään, mitä näillä spekseillä voi tehdä. Jos on menettänyt rakkaitaan, kannattaa käydä meediolla.

Surut on surtava, mutta eteenpäin elävän mieli.

Tällaisia puhuu vain ihminen joka oikeasti ei kärsi elämänlaadun heikentymistä terveysongelmien tai traumojen takia jotka ei siis vain ole henkisiä vaan jää kehoon sellasena hälytystilana. Meediolla, okei....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat ei riitä edes elämiseen. Se kyllä masentaa. Enkä tule enää koskaan olemaan työkuntoinen. Töihinmenosta on siis turha edes haaveilla.

no tää kans. kun on työkyvytön on sellainen olo että ei pysty parantamaan tilannettaan laisinkaan. se on helvetin masentavaa. siinä sitten seurata kun kela päättää yhtäkkiä leikata vaikka jotain rahoja vielä sellasen sata euroa kuussa ja samaan aikaan vuokra nousee useilla kympeillä. Sitäkään ennen tuntuu ettei ole rahat riittäneet inflaatioaikana. Olo on kokoajan ahdistunut raha-asioiden takia. Ei saa elää rentoa vaan tosi nipoa elämää jossa jokainen asia pitää laskea pikkutarkasti. Se on raskasta. Ja se on erityisen raskasta kun sairastuu silloin kun oikeasti yrittää saada jotain parempaa elämässä.

Osaatko tehdä jotakin taidetta? Säveltää, runoilla, piirtää, veistää? Tee ja myy.

Osaan minä jotain tehdä mutta en usko että mitään joka myisi.

Minäpäs väitän, että kun ihmiset ei tunne itseään, ne turvautuu muihin kaikessa. Kun tulee paha paikka, ei ole opetellut ymmärtämään itseään eikä oppimaan kokemuksistaan, ja kun ne vastaukset pitäisi löytää omista elämän kokemuksista viisastumalla, tilalla onkin vain muiden esittämiä sekavia ja rikkonaisia käsityksiä, jotka toimivat niillä muilla, mutta eivät sulla. Kun sitten muiden vastaukset ei toimikaan, omanarvontunto romahtaa. Se istuttaa sen siemenen masennukselle, ja kun tämän tunnistaa, itseluottamus menee perässä.

Niin kauan kuin välttelee itsensä tutkimista, kukaan, edes itse, ei voio auttaa, Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että miltä susta tuntuu, on sun oma reaktio johonkin. Ja kun ei tutki itseään, vaan yrittää vältellä ja helpottaa sitä ulkoisilla asioilla, itsetuntemus ei edes ala kehittyä.

Itsetuntemus johtaa ensin siihen, että omanarvontunto nousee takaisin ja se johtaa siihen, että ei ole muiden johdateltavissa ja se parantaa omaa oloa, koska nyt tuntemukset ja käsitykset alkaa olla omia. Mitä pidemmälle tätä vie, yhä enemmän syitä löytää itsestä ja sitten korjaa ne eikä väistele eikä selittele.

Lopulta omanarvontunto ja itsetuntemus alkavat antaa sulle nimenomaan sulle itsellesi palkitsevia vatsatuksia juuri sinun eikä muiden lähtökohdista. Tämä nostaa mielialaa ja tuo itseluottamuksen takaisin.

Itsetuntemus ja masennus eivät voi olla yhtäaikaa olemassa, koska itsetuntemus löytää sen masennuksen ja löytää sen syyt ja löytää siitä ulos.

Kaikki on itsessä.

mietppäs tämmöstä kirjoitti:

Minäpäs väitän, että kun ihmiset ei tunne itseään, ne turvautuu muihin kaikessa. Kun tulee paha paikka, ei ole opetellut ymmärtämään itseään eikä oppimaan kokemuksistaan, ja kun ne vastaukset pitäisi löytää omista elämän kokemuksista viisastumalla, tilalla onkin vain muiden esittämiä sekavia ja rikkonaisia käsityksiä, jotka toimivat niillä muilla, mutta eivät sulla. Kun sitten muiden vastaukset ei toimikaan, omanarvontunto romahtaa. Se istuttaa sen siemenen masennukselle, ja kun tämän tunnistaa, itseluottamus menee perässä.

Niin kauan kuin välttelee itsensä tutkimista, kukaan, edes itse, ei voio auttaa, Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että miltä susta tuntuu, on sun oma reaktio johonkin. Ja kun ei tutki itseään, vaan yrittää vältellä ja helpottaa sitä ulkoisilla asioilla, itsetuntemus ei edes ala kehittyä.

Itsetuntemus johtaa ensin siihen, että omanarvontunto nousee takaisin ja se johtaa siihen, että ei ole muiden johdateltavissa ja se parantaa omaa oloa, koska nyt tuntemukset ja käsitykset alkaa olla omia. Mitä pidemmälle tätä vie, yhä enemmän syitä löytää itsestä ja sitten korjaa ne eikä väistele eikä selittele.

Lopulta omanarvontunto ja itsetuntemus alkavat antaa sulle nimenomaan sulle itsellesi palkitsevia vatsatuksia juuri sinun eikä muiden lähtökohdista. Tämä nostaa mielialaa ja tuo itseluottamuksen takaisin.

Itsetuntemus ja masennus eivät voi olla yhtäaikaa olemassa, koska itsetuntemus löytää sen masennuksen ja löytää sen syyt ja löytää siitä ulos.

Kaikki on itsessä.

Hauska ajatus, ja tavallaan toimiva. Mutta silti ei. Toi voi toimia jossain pienessä notkahduksessa, tai vaikka ikäkriisissä, tai vaikka ihan kevyessä masennuksessa alkuvaiheessa. Eikä aina niissäkään. Hienoahan se olisi, jos se ois noin yksinkertaista.

Masennus voi johtua niin monesta eri asiasta, ja eri asioiden yhdistelmästä, että sen purkaminen tässä yhteydessä on varmaan aika mahdotonta. Tohon kysymykseen vastatakseen edes joten kuten, pitäisi olla ihan oikeasti perehtynyt asiaan aika syvällisesti. Ja jos sitä lähtisi tähän purkamaan, niin sitä tekstiä ois niin paljon, että harva jaksaisi lukea.