Minkä takia ihminen masentuu?

Kun liikunta unohtuu niin masennus iskee. Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ratkaisu masennukseen! Älkää tehkö asioista liian vaikeita.

Tuttu mies masentui vaimon nalkutuksesta. Mikään ei kelvannut vaimolle, aina jotain väärin.

Mies sai psyykenlääkkeet ja niiden vaikutuksesta tai nalkutuksesta lopetti itsensä.

Huonot elämäntavat, kuten epäsäännöllinen vuorokausirytmi, huonot sosiaaliset suhteet, epäterve ruokavalio, liikunnan puute, valon saannin puute yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkityksellisten ihmissuhteiden puuttuminen

Afrikassa esiintyy vähemmän masennusta, koska siellä on vahva yhteisöllisyys. Materia ei ratkaise.

Kyllä tuossa on ainakin osa totta. Esimerkiksi itse olin aiemmin köyhä, mutta tyytyväinen koska minulla oli läheisiä. Nyt mulla tilit pullistelee rahaa, mutta olen masentunut koska kaikki läheiset ovat kuolleet. Ja kavereilla on kaikilla kiire. Ei mulla ole sillä tavalla ketään kenen kanssa voisi vain viettää aikaa välillä. Olen ihan yksin. Käyn välillä shoppailemassa ja kalliissa ravintoloissa syömässä yksin ja joo, tiedän että on kivempaa olla masentunut rikas kuin masentunut köyhä, mutta ei se raha silti onnea tuo. Jos voisin, palaisin heti aikakoneella aikaan jolloin olin persaukinen, mutta mulla oli vielä kaikki läheiset elossa.

Aina voi hankkia uusia ystäviä.

Ajattelen, että kyky pitää elämässä yllä pieniä, kiinnostavia tavoitteita estää masennusta. Tavoite voi olla ikkunoiden peseminen, paremman nakkikastikkeen teko, sukan kutominen tai derivoinnin logiikan ymmärtäminen. Jostain syystä toisilla ihmisillä säilyy kyky tavoitteelliseen toimintaan suurissakin elämänvaikeuksissa. Tavoite on merkittävä ja kiinnostava vain ihmiselle itselleen - muiden mielestä se voi olla ihan tyhmä tai vähäpätöinen. Uskon vakaasti, että tätä pienten tavoitteiden elämäntapaa voi oppia ja elää tyytyväisempänä. Onnellisuudesta en puhu mitään. Kun luen täällä masentuneiden ihmisten kirjoituksia, huomaan, että monilla heistä on isoja tavoitteita, kun parisuhde tai perhe. Irti niistä ja tavoite lähemmäs. Mitenkäs muiden auttaminen? Siivoapa masentuneemman ystäväsi huusholli.

Tuohon on varmaan monia syitä ja omia kokemuksia ei voi yleistää kaikkia koskeviksi, mutta mä ajattelen nykyään, että masennus voi olla myös tarkoituksenmukainen prosessi. Siinä kroppa ikään kuin reagoi tilanteeseen, joka on ihmiselle jostain syystä sietämätön kestää lyömällä jarrut päälle. Tällaisissa tilanteissa masennuksen hoitamisessa pitäisi ottaa mielestäni huomioon, että kyseessä on seuraus vaikeasta elämätilanteesta, ei syy siihen.

Liian pieni muna

Sen voin sanoa kokemuksesta, että patistus ei auta masennukseen. Joskus luin jostain, että masennus on sisään päin käännettyä aggressiota ja tuota siihen oman kokemukseni mukaan myös liittyy. Masentunut ihminen ei välttämättä edes halua itselleen mitään hyvää tai koe ansaitsevansa mitään hyvää. Tunteet voivat myös latistua niin, että juuri mistään ei nauti.

Fyysiset sairaudet usein aiheuttaa väsymystä joka tulkitaan masennukseksi koska se on helpompi lääkärille. Tarvitsee vain kirjoittaa resepti ja uusia se kun loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Sen voin sanoa kokemuksesta, että patistus ei auta masennukseen. Joskus luin jostain, että masennus on sisään päin käännettyä aggressiota ja tuota siihen oman kokemukseni mukaan myös liittyy. Masentunut ihminen ei välttämättä edes halua itselleen mitään hyvää tai koe ansaitsevansa mitään hyvää. Tunteet voivat myös latistua niin, että juuri mistään ei nauti.

Itse olen ns. masentuneen puoliso (tai olin). Eli 50v mies masentui elämässään ensimmäisen kerran. Piti kyllä kulissit pystyssä viimeiseen asti, eli vuoden verran oli jo kärsinyt olotilastansa, ajatellut että ohi menee ja hävennyt sitä, että mies ei saa päätänsä kuntoon. Sitten tuli se päivä kun kulissit kaatui ja minä puolisonakin sain asiasta tietää. Siinä meni viikkoa ennen kesälomaa elämä uusiksi, mies teki töitä koko loman jne. Hirveeseen kuntoon meni mies. Minä halusin seistä rinnalla, annoin tilaa, kärsin ja surin asiaa salaa jne. Viisi kuukautta asuttiin niin ja silti lopulta mies muutti pois, ei siinä yhteinen 28 vuotta auttanut. Olisiko nyt neljännet lääkkeet menossa. Ei masennukselle mitään syytä ole löytynyt, todella vahva sukurasite on. Kaikkein eniten mies kärsii tunteiden puuttumisesta, kun mikään ei tunnu miltään, ei tunne rakkautta, surua, iloa ei mitään. Tämä tilanne oli siis myös ennen lääkityksiä, mutta myös lääkityksen kanssa. Lääkitys kuitenkin vei fyysiset oireet pois ja ahdistuskohtaukset loppui. En tänä päivänä tiedä loppuiko rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta yksi perhe hajosi tämän takia.

Tärkeintä on, että mieheni parantuu ihan jo lapsemme takia, mutta neljän kuukauden asumuseron jälkeen alan tajuamaan, että ei mieheni takaisin kotiin tule. Aikamoista tuhoa masennus tekee masentuneelle ja masentuneen lähimmille.

Tiedehän tietää paljonkin siitä, miten eri asiat vaikuttavat siihen aivokemiaan. Vuorovaikutuksen laatu, erityisesti pienenä lapsena, on keskeinen seikka. Toki on ihan fyysisiäkin syitä. Sitten on tunteiden käsittelyn puutteisiin liittyviä syitä, jotka voivat tulla joko niistä surkeista vuorovaikutuskokemuksista tai sitten siitä, että ihmisen aivot toimivat poikkeuksellisella tavalla... Syitä ja selityksiä löytyy ihan sieltä kemikaalitasolta universaaleja merkityksiä koskeviin syihin (esim. ihminen ei näe omaa merkitystään koko maailmankaikkeuden, tai edes oman lähiympäristönsä suhteen). 

EU

Hallitus

Vihreät

...

Oman tulkintani mukaan masennus on

itseensä kääntynyttä vihaa, joka oireilee

kielteisinä ajatuksina ja saamattomuutena.

Muiden ihmisten kielteisestä asenteesta ja

käytöksestä menneisyydessä on tullut sisäinen malli, jolle masentunut on ehdollistunut. Tätä ei ole välttämättä helppo tunnistaa masentuneena,

koska olotila on juurikin niin epämääräinen.

Syyt ovat usein juuri menneisyyden eli lapsuuden

ja nuoruuden negatiivisissa ihmiskontakteissa.

Suosittelen terapiaa lämpimästi kaikille

masentuneille.

Niinkin voi käydä, että saa moitteita ja huonoa palautetta siitä, mitä haluaa tehdä.

Esim. "Älä nyt niitä käsitöitä tee, kun ei niitä kukaan osta, koska kaikkihan noita nyt tekee itsekin eikä sulla ole silmääkään. Lue vaikka taloushallinnon ammattilaiseksi, niitä nyt tarvitaan."

Ja tyyppi siis inhoaisi numeroita ja talousalaa mutta kokisi käsityöt mielekkääksi. Pakottaisi itsensä kuitenkin sille taloushallinnon alalle, koska niin käsketään ja työtäkin sieltä löytyy. Sitä sitten vuodesta toiseen tekisi joka päivä.

Tai jollekin, joka pitää matkustelusta, sanottaisiin, että se on paheksuttavaa ja epäeettistä, koska se kuluttaa luontoa liikaa. Että pakkoko sitä on matkailla, miksi et viihdy kotona. Joten tyyppi pakottaa itsensä kökkimään kotiseudulla koko ajan ja tylsistyy puolikuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkityksellisten ihmissuhteiden puuttuminen

Afrikassa esiintyy vähemmän masennusta, koska siellä on vahva yhteisöllisyys. Materia ei ratkaise.

Kyllä tuossa on ainakin osa totta. Esimerkiksi itse olin aiemmin köyhä, mutta tyytyväinen koska minulla oli läheisiä. Nyt mulla tilit pullistelee rahaa, mutta olen masentunut koska kaikki läheiset ovat kuolleet. Ja kavereilla on kaikilla kiire. Ei mulla ole sillä tavalla ketään kenen kanssa voisi vain viettää aikaa välillä. Olen ihan yksin. Käyn välillä shoppailemassa ja kalliissa ravintoloissa syömässä yksin ja joo, tiedän että on kivempaa olla masentunut rikas kuin masentunut köyhä, mutta ei se raha silti onnea tuo. Jos voisin, palaisin heti aikakoneella aikaan jolloin olin persaukinen, mutta mulla oli vielä kaikki läheiset elossa.

Aina voi hankkia uusia ystäviä.

Ei niitä ystäviä niin vain hankita kuin kaupan hyllyltä, varsinkaan masentuneena, koska masentunut ei yleensä ole kauhean jännää seuraa. Ja esimerkiksi itse en ole koskaan ollutkaan sosiaalisesti sieltä lahjakkaimmasta päästä, sen takia takerruinkin niin vahvasti läheisiini, mutta heitä ei enää ole yhtään elossa.

Ei kaikilla elämä mene niin että kun yksi ihmissuhde menee pieleen niin uusi odottaa jo nurkan takana. Mulla on kyllä nytkin uusi ystävä työpaikalta, mutta hänelläkin on todella kiire ja hektinen elämä, hänellä paljon muitakin ystäviä joita ei ehdi tarpeeksi tavata. Ja ne vanhat ystävät menee varmasti hänellä prioriteettina mun edelle. Vähän niin kuin kaikilla muillakin ystävilläni.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kyky pitää elämässä yllä pieniä, kiinnostavia tavoitteita estää masennusta. Tavoite voi olla ikkunoiden peseminen, paremman nakkikastikkeen teko, sukan kutominen tai derivoinnin logiikan ymmärtäminen. Jostain syystä toisilla ihmisillä säilyy kyky tavoitteelliseen toimintaan suurissakin elämänvaikeuksissa. Tavoite on merkittävä ja kiinnostava vain ihmiselle itselleen - muiden mielestä se voi olla ihan tyhmä tai vähäpätöinen. Uskon vakaasti, että tätä pienten tavoitteiden elämäntapaa voi oppia ja elää tyytyväisempänä. Onnellisuudesta en puhu mitään. Kun luen täällä masentuneiden ihmisten kirjoituksia, huomaan, että monilla heistä on isoja tavoitteita, kun parisuhde tai perhe. Irti niistä ja tavoite lähemmäs. Mitenkäs muiden auttaminen? Siivoapa masentuneemman ystäväsi huusholli.

Kokemuksesta käsin kerron etteivät ne pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen tuo tyydytystä, jos elämässä jatkuu vuosia tilanne, joka aiheuttaa masennusta eikä tilanteelle näy parantumisen mahdollisuutta. Silloin vaikutus on: Pesin ikkunat - Mitäs seuraavaksi? Luuttusin lattian -Entä sitten? Vein roskat- Millä tavoin tällä on merkitystä? Auttamisestakin katoaa ilo, kun auttaa, mutta silloin kun tarvitsisi apua johonkin itselleen tärkeään asiaan, niin vastaus on: ei tuossa auteta, mutta sen sijaan tässä täysin turhassa jutussa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Oman tulkintani mukaan masennus on

itseensä kääntynyttä vihaa, joka oireilee

kielteisinä ajatuksina ja saamattomuutena.

Muiden ihmisten kielteisestä asenteesta ja

käytöksestä menneisyydessä on tullut sisäinen malli, jolle masentunut on ehdollistunut. Tätä ei ole välttämättä helppo tunnistaa masentuneena,

koska olotila on juurikin niin epämääräinen.

Syyt ovat usein juuri menneisyyden eli lapsuuden

ja nuoruuden negatiivisissa ihmiskontakteissa.

Suosittelen terapiaa lämpimästi kaikille

masentuneille.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta toi terapian tuputtaminen laski pisteitä. Se ei kaikilla toimi. Yrittäkää tajuta se tuputtajat.

Bad new boss masentaa. Ei anna arvoa ammattitaidolle ja kokemukselle. Stupid person!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkityksellisten ihmissuhteiden puuttuminen

Afrikassa esiintyy vähemmän masennusta, koska siellä on vahva yhteisöllisyys. Materia ei ratkaise.

Kyllä tuossa on ainakin osa totta. Esimerkiksi itse olin aiemmin köyhä, mutta tyytyväinen koska minulla oli läheisiä. Nyt mulla tilit pullistelee rahaa, mutta olen masentunut koska kaikki läheiset ovat kuolleet. Ja kavereilla on kaikilla kiire. Ei mulla ole sillä tavalla ketään kenen kanssa voisi vain viettää aikaa välillä. Olen ihan yksin. Käyn välillä shoppailemassa ja kalliissa ravintoloissa syömässä yksin ja joo, tiedän että on kivempaa olla masentunut rikas kuin masentunut köyhä, mutta ei se raha silti onnea tuo. Jos voisin, palaisin heti aikakoneella aikaan jolloin olin persaukinen, mutta mulla oli vielä kaikki läheiset elossa.

Aina voi hankkia uusia ystäviä.

Nainen kun nainen saa ystäviä vaikka vartissa. Miehelle vähän kinkkisempi homma.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies masentui vaimon nalkutuksesta. Mikään ei kelvannut vaimolle, aina jotain väärin.

Mies sai psyykenlääkkeet ja niiden vaikutuksesta tai nalkutuksesta lopetti itsensä.

Joo, tuttu homma.