Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa, että kaikilla ei ole näitä ongelmia. Mitä suurempi ymmärryskyky asioista ylipäänsä, oli koulutusta tai ei, sitä vähemmän vaivaavat ahdistukset ja masennukset. Ymmärryskykyinen ymmärtää, mistä mikäkin johtuu ja miksi.
Ahdistukset ja masennukset ovat turhia ja ohimeneviä, lyhytkestoisia asioita, jotka johtuvat siitä, että jotkut asiat elämässä ovat toisin kuin niiden haluaisi olevan, sekä näiden aikaansaamista ahdistavista ja masentavista ajatuksista. Ajatukset ovat perimmältään oma valinta. Asiat joille itse voi tehdä jotain, niille joko tehdään jotain tai ollaan tekemättä. Kaikki tämä ymmärretään, eikä jäädä piehtaroimaan omaan psykologiseen kurjuuteen.
Nykyään nämä asiat on ulkoistettu psykiatreille, lääkäreille ja lääkkeille, sen sijaan että yritettäisiin itse ymmärtää ja oivaltaa mistä on kysymys. Ollaan jotenkin avuttomia. Aikaisemmin ei ollut juuri edes aikaa märehtiä mitään joutavia "ongelmia" koska normaalin arkielämän pyörittäminen jo itsessään vei kaiken ajan. Ei tullut edes mieleen mitkään masennukset.
Sinulla vaikuttaa olevan mielenterveys sangen hyvällä tolalla. Tunnistit varmaan ironian.
🤣 siis ylimielisyyttä ja besserwisseriä.. Oli niitä mt-ongelmia olemassa silloinkin, niistä ei vain uutisoitu ja niitä hävettiin. Yhtälailla oli traumaattisia tapahtumia jne josta vaikutat olevan autuaan tietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain apua unettomuuteen joka jatkunut vuosia.
Ensimmäinen lääkäri hoki puoli tuntia että kyllä sulla on vaihdevuodet. Ja olen siis nukkunut viimeiset 9 vuotta vain muutaman (3-4) tuntia yössä.
Toinen lääkäri määräsi vuodessa kaikki mahdolliset unilääkkeet. Lihosin hullun lailla.
Sitten pääsin psyk sairaanhoitajalle joka käski miettiä sängyssä vain iloisia asioita. Eihän tästä neuvosta mitään hyötyä ollut kun herään yöllä siihen että stressaan kauheasti.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma lienee tässä se sairaanhoitaja joka ei ole edes lääkäri, psykologista puhumattakaan sen masennuksen hoitoon.
Höpöhöpö. Ap puhui ahdistuksesta, ei masennuksesta. Se on eri asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
Ihan vaan ymmärisin asioiden olevan omissa käsissäni. Tiedän että tuntuu tylsältä vastaukselta.
Oliko sinulla diagnooseja? Missä kävit puhumassa asioistasi? Montako vuotta meni läpimurtoon? Haluan vain nyt varmistaa käsitämmekö ahdistuksen ja masennuksen samalla tavalla.
Vaikea masennus, ahdistus ja laitoshoitojakso. Se vaan tuli jostain. En voi elää muiden kautta. En vaan enään kantanut muiden ongelmia. Annoin kantaa omat ongelmansa. En ole syypää heidän ongelmiinsa. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen harvoin auttaa joku keskusteluapu. Se hyödyttää eniten niitä kenellä on jostain syytä rankkaa tai ovat uupuneita. Saavat oksentaa mieltä painavat asiat ulos hoitajan myötäillessä ja tsempatessa.
Paras apu masennukseen on sopiva lääkitys ja terveellisten elämäntapojen säntillinen noudattaminen. Vaikeassa vaiheessa se tuntuu mahdottomalta mutta aloittaa yksi pieni asia ja tavoite kerrallaan. Tavoitteeksi vaikka lyhyt ulkoilu kerran päivässä tai säännöllinen unirytmi tai vaikka hyvä ruoka. Rentoutuminen. Sosiaaliset kontaktit. Yks asia kerrallaan, ei tunnu niin ylivoimaiselta kun ei yritä saada kaikkea kerralla kuntoon.
Oon sun kanssa kyllä eriävää mieltä. Mulla takana liki 14 vuoden krooninen masennus josta olen toipunut nimen omaan siksi, että olen saanut tulla kuulluksi ja nähdyksi terapiassa. Kukaan ei ole ollut niissä tapaamisissa päälle puhumassa tai mitätöimässä. Tunteiden sisäänpatouttaminen sitä haittaa juuri tuo ja sen ulos oksentaminen on tie toipumiseen. Mutta onhan sillä tietysti merkitystä millaisessa tilanteessa ihminen itse on, aina kun ei ole vielä valmis vastaanottamaan apua tai avaamaan omia haavojaan kun pelkää mihin tilaan joutuu kun kaikki on revitty auki tai kenties luottamussuhdetta ei löydy terapeutin kanssa. Hoitajan tehtävä ei ole sinua parantaa, se työ on tehtävä ihan itse. Terapiasta ei valmistuta olettamuksella että sulla on sieltä terveen paperit kun hoidot joskut kenties loppuu. Lääkkeet voivat olla apuna mutta ei nekään niitä syitä poista, joka masennukseen on vaivuttanut.
Vaikeassa masennuksessa elävä ihminen ei pysty rentoutumiseen kun maailma ja murheet kaatuu päälle. Vaikeasti masentunut ihminen ei jaksa huolehtia ulkoilusta tai ruoanlaitosta. Tiedätkö, että jopa suihkussa käynti tai sängystä ylös nouseminen voi olla mahdottomuus päiviä, kenties jopa viikkoja? Vaikeasti masentunut ihminen ei jaksa yhtään ylimääräisiä ärsykkeitä tai sosiaalisia kontakteja tai mainitsemiasi tavoitteita. Puhut päivittäisistä toiminnoista jotka ovat terveelle ihmiselle arkipäivää mutta eivät ole sitä masentuneelle. Sille hauraalle ihmiselle joka kokee niin suurta tuskaa ja ahdistusta 24/7 sisällään että jokainen eletty minuuttikin on jo työvoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan vahvasti tuota toiminnan tärkeyttä. Ajatukset on ajatuksia. Niitä tulee ja niitä menee. Ne on mukavia tai ahdistavia tai jotain siltä väliltä. Mutta ne on "vain" ajatuksia. Ne ei välttämättä ole fakta. Niitä ei välttämättä kannata jäädä liikaa analysoimaan tai pohtimaan. Tunnistetaan ajatus ja annetaan sen olla.
Sen sijaan kun olet kotonasi ja näet ympärilläsi hirveän siivon ja tekemättömiä tehtäviä, niin ne on faktaa. Ne on tässä ja nyt. Ne on jotain mille pystyy tekemään jotain ja mitkä saattaa suuresti vaikuttaa omaan hyvinvointiin.
Se ihana tunne kun tulee suihkusta putipuhtaana, menee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin, syö puhtaan keittiöpöydän ääressä taivasta katsellen. Sellaiset pienet hyvät hetket voi oikeesti tuoda yllättävän paljon hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Sellaisista on hyvä lähteä liikkeelle, jos sellaiset asiat on tällä hetkellä vähän retuperällä.
Vierailija kirjoitti:
LK-9 kirjoitti:
Silloin kun itse lähdin paranemaan, niin ykkösasiana mielessäni oli se, että teen vaikka tuntuisi pahalta. Oma asuntoni ei ollut yhtä paha kuin noissa Auri K:n videoissa, mutta tosi sotkuinen silti. Jos tilanne on tosi paha, niin välttämättä voimia ei ole, mutta itselläni onneksi oli. Toinen käytännön juttu oli hiusten harjaaminen. Luulin, että tämä oli vain oma outouteni, mutta sittemmin on käynyt ilmi, että ongelma on tavallinen: tukka viikkokausia harjaamatta ja tilanne niin paha, että sen setviminen vie päiväkausia. Makasin lattialla, harjasin tukkaa ja itkin.
Eli siis: tunteet, ajatukset, toiminta. Tässä tein itse virheen: yritin muuttaa tunteitani ja ajatuksiani, jotta pystyisin toiminaan. Väärä järjestys. Omiin tunteisiin on TODELLA vaikea vaikuttaa. Sen sijaan omaan toimintaan on kaikista helpoin vaikuttaa. Esim. tukan harjaaminen oli aivan kamalaa, mutta kun sen sai tehtyä, olo yllättäen parani. Jouduin aloittamaan todella pienestä eli hiukset, suihku, roskapussin vieminen jne. Vähitellen sitten isompiin asioihin kuten opiskelut ja gradu. Kaikki onnistumiset parantaa oloa.
Kiitos tästä, kun kerrot jotain oikeasti hyödyllistä; kuinka lähteä pienin askelin muuttamaan omaa arkea. Tänne voisi muutkin antaa jotain käytännön vinkkejä!
Tunteiden ja ajatusten sekä kehollisten kokemusten yhteyttä pitää jokaisen itse tutkiskella itsessään. Minä pääsin tekemisellä masennuksesta eroon vain tilapäisesti ja aina se vain palasi. Vasta kun aloin menemään syvemmälle itseeni, oikeasti miettimään lapsuuttani sekä kokemuksiani ja niiden vaikutusta koko elämänkaareeni ja siihen miten reagoin milloinkin, olen pystynyt aloittamaan tunteiden tervehenkisen käsittelyn. Tunteita eo pidä tai tarvitse tukahduttaa, vaan ne pitää tunnistaa ja ohjata omia AJATUKSIA eli asennetta toiseen suuntaan tietoisesti. Pitää olla itselleen lempeä ja armollinen, ja hyväksyä että aivojen ohjelmointi vaatii työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kysynyt mistä ahdistukset johtuvat ja millaista hänen mukaan sulla on.. koska näitähän on monen tyyppisiä. Jos ahdistus on pitkä kestoista ja johtuu x jostain voi olla akuutti stressireaktio. Ym ym
Vierailija kirjoitti:
Ai että mä nautin kun saan lukea tuollaisia viestejä. Itsehän pääsin eläkkeelle jo vuosia sitten joten ei tarvitse mennä kotoa minnekään jos ahdistaa tarpeeksi paljon.
Voi luoja! Minäkin olen päässyt eläkkeelle, mutta en todellakaan nauti toisten kärsimyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
auttaako näiden jatkuva pyörittely sua eteenpäin? Teeppä testi: keksi joku kiva juttu mihin keskityt ja uppoudut kunnolla. Mikä on olosi sen jälkeen? tod. näk. hyvä. Nyt palauta mieleen joku ahdistava kokemus, mitä sun kropassa tapahtuu? Elät sen kokemuksen uudestaan läpi ja heität itseäsi takaisin sinne pohjalle. Nämä hengitysharjoitukset/meditaatiot auttavat irtaantumaan siitä jatkuvasta ahdistuksen pyörityksestä, jolloin saat kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun olo on kevyt. Meditaatioita ja hengitysharjoituksia voi tehdä hyvin myös ohjattuina versioina, löytyy youtubesta pilvin pimein. Ei tarvitse leikkiä valaistunutta munkkia, joka tyhjentää päänsä ajatuksista 20 minuutiksi ensi yrittämällä :D
Mitäs sitten kun sua kiusataan koulussa tai työpaikalla? Menet sinne kouluun tai töihin ja et vaan välitä vaan keskityt siihen kuinka kivaa se opiskelu ja työnteko on ja hengittelet syvään hymyssäsuin? Voin luvata sulle että se ei ole helppoa ja sen jälkeen kun pääset kotiin ja suljet oven perässäsi, ei ole mikään ihme että romahdat lattialle ja purskahdat itkemään.
Vaihtoehto? Lopettaa koulu tai työt? Vaihtaa paikkaa? Yksin kotona ei kenenkään tilanne kohene mutta paikkaa vaihtamalla saattaa samat ongelmat olla vastassa.
En sano että tällaiset neuvot ovat huonoja. Mutta fakta vaan on se että ahdistusta ja masennusta on erilaista ja aina meditaatio ei välttämättä tuo sitä apua.
Se vaatii vahvuutta että kuvaamani tilanteen jälkeen jatkaa hymyillen elämäänsä ja tekee itselleen mieluisia voimaannuttavia asioita. En sano että niin ei kannata tehdä tai että ei kannata yrittää, mutta täytyy muistaa että jotkut jotka sanoo että "tästä ei oo kyllä mitään apua", saattaa todella kovasti yrittää.
no eihän sitä nyt kiusattavaksi kannata jäädä siinä pelossa, että seuraavassakin paikassa asiat ovat myös huonosti. Toki jos vaihdat seuraavaan paikkaan tutka ylivirittyneenä ja tulkitset jokaisen katseen, naurahduksen tms kiusaamiseksi, niin sama kierre jatkuu. Täällä toistuu se sama kun monessa muussa vastaavassa keskustelussa, se uhrin viitta on niin kiva ja tuttu ja turvallinen, että sen alla pysytään ja syytetään koko muuta maailmaa pskaksi. Kukaan ei ole tulossa sua pelastamaan, jos et itse halua sieltä pois.
Olikos tuo nyt rakentavasti kommentoitu? Antaisin sinulle pisteitä 1/10. Olet ilkeä etkä ymmärrä kiusattuna olemisesta mitään.
paraneeko kiusaamiskokemus, jos joku ojentaa sulle miljoona euroa?..ei parane, olet silti siinä vanhassa mielentilassa. Se ei myöskään parane vaikka, koko muu maailma ymmärtäisi sinua, pyörit edelleen siinä tarinassa. Sä et voita mitään roikkumalla siinä koko ajan kiinni, päinvastoin aiheutat vain lisää tuskaa itsellesi. Elämä ei valitettavasti ole lastentarha, jossa epäkohtia sovitellaan että anna Lasse nyt Maijalle sun tikkari kun kiusasit sitä. Lääkkeet eivät poista sitä kokemusta, terapia ei poista kokemusta, haluatko olla loppuelämä sen vankina vai aiotko aikuisena tehdä jotakin asialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan.päätit aloittaa juoksemisen sit kunnon pakkassäällä, joka voi muutenkin ottaa henkeen. Tää on tyypillistä kokeilin kerran, ei toiminut, olen rikki-ajattelua. Mut valinta se on sekin.
Veikkaan, että fyysinen kunto, ravitsemus ja unikin olleet huonolla tolalla, mutta mitäs tällaisista pikkuseikoista, suoraan vaan heti syvään päätyyn. Voihan sitä sitten sanoa kokeilleensa ja että ei auta...
Katsokaa itse miten paljon oletatte ihmisestä josta ette tiedä yhtään mitään. Pakkasilman hengittämisestä paniikkikohtaus, huono syöminen, huono uni, arvostelukyvyttömyys. Oletteko tosissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varamistan, mitä sinä oletit?
Puolen vuoden sairauslomaa, päivittäistä terapiaa ja hyvää lääkettä, joka parantaa sinut heti?
Olisi ollut järkevää neuvoa liikkuman ulkona päivittäin, syödä tervellisesti ja monipuolisesti sekä nukkua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä hain apua unettomuuteen joka jatkunut vuosia.
Ensimmäinen lääkäri hoki puoli tuntia että kyllä sulla on vaihdevuodet. Ja olen siis nukkunut viimeiset 9 vuotta vain muutaman (3-4) tuntia yössä.Toinen lääkäri määräsi vuodessa kaikki mahdolliset unilääkkeet. Lihosin hullun lailla.
Sitten pääsin psyk sairaanhoitajalle joka käski miettiä sängyssä vain iloisia asioita. Eihän tästä neuvosta mitään hyötyä ollut kun herään yöllä siihen että stressaan kauheasti.
Sinulla on erittäin todennäköisesti kilpirauhasessa vaivaa. Sairauden kehittyminen siihen pisteeseen, että se näkyy labroisssa, voi viedä vaikka kymmenen vuotta. Pyydä kilpparilabroja! Ja mittauta d-vitamiinitasosi. Todella tärkeitä juttuja katkeamattoman unen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
No ensimmäinen askel itselläni oli vahvistaa minää, siitä nousee sitten jopa iänikuisia vihan tunteita, jopa aggressioita. Se on ihan OK ja sitä käytin kanssakäymisistä ja arjesta selviytymiseen.
Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan ja kykenin selviytyväni aloin työstää vihan tunteita. Lakkasin ruoskimasta ja arvostelemasta itseäni olemalla lempeämpi itselleni, jopa hellä.
Miten vahvistat minää?
Hankala selittää mutta lähimpänä vois olla kun nostat jotain tosi painavaa jonka juuri saat ilmaan tulee samanlainen sisäinen voimaantumisen tunne jossain vaiheessa ja sitä tunnetta voi vahvistaa sisäisesti. Harjoittelemalla sen oppii. Joillain toimii hevimusiikki.
Järkyttävän tapahtuman Omahoito-ohjelma on muuten vähän erilainen kuin masennuksen ja ahdistuksen omahoito-ohjelmat. Niissä on paljon samoja asioita mutta järkyttävän tapahtuman ohjelma on ehkä vähän syvällisempi ja pohtivampi. Suosittelen myös masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiville vaikka ei mitään traumataustaa olisikaan.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/jarkyttavan-tapahtuman-oma…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
auttaako näiden jatkuva pyörittely sua eteenpäin? Teeppä testi: keksi joku kiva juttu mihin keskityt ja uppoudut kunnolla. Mikä on olosi sen jälkeen? tod. näk. hyvä. Nyt palauta mieleen joku ahdistava kokemus, mitä sun kropassa tapahtuu? Elät sen kokemuksen uudestaan läpi ja heität itseäsi takaisin sinne pohjalle. Nämä hengitysharjoitukset/meditaatiot auttavat irtaantumaan siitä jatkuvasta ahdistuksen pyörityksestä, jolloin saat kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun olo on kevyt. Meditaatioita ja hengitysharjoituksia voi tehdä hyvin myös ohjattuina versioina, löytyy youtubesta pilvin pimein. Ei tarvitse leikkiä valaistunutta munkkia, joka tyhjentää päänsä ajatuksista 20 minuutiksi ensi yrittämällä :D
Mitäs sitten kun sua kiusataan koulussa tai työpaikalla? Menet sinne kouluun tai töihin ja et vaan välitä vaan keskityt siihen kuinka kivaa se opiskelu ja työnteko on ja hengittelet syvään hymyssäsuin? Voin luvata sulle että se ei ole helppoa ja sen jälkeen kun pääset kotiin ja suljet oven perässäsi, ei ole mikään ihme että romahdat lattialle ja purskahdat itkemään.
Vaihtoehto? Lopettaa koulu tai työt? Vaihtaa paikkaa? Yksin kotona ei kenenkään tilanne kohene mutta paikkaa vaihtamalla saattaa samat ongelmat olla vastassa.
En sano että tällaiset neuvot ovat huonoja. Mutta fakta vaan on se että ahdistusta ja masennusta on erilaista ja aina meditaatio ei välttämättä tuo sitä apua.
Se vaatii vahvuutta että kuvaamani tilanteen jälkeen jatkaa hymyillen elämäänsä ja tekee itselleen mieluisia voimaannuttavia asioita. En sano että niin ei kannata tehdä tai että ei kannata yrittää, mutta täytyy muistaa että jotkut jotka sanoo että "tästä ei oo kyllä mitään apua", saattaa todella kovasti yrittää.
no eihän sitä nyt kiusattavaksi kannata jäädä siinä pelossa, että seuraavassakin paikassa asiat ovat myös huonosti. Toki jos vaihdat seuraavaan paikkaan tutka ylivirittyneenä ja tulkitset jokaisen katseen, naurahduksen tms kiusaamiseksi, niin sama kierre jatkuu. Täällä toistuu se sama kun monessa muussa vastaavassa keskustelussa, se uhrin viitta on niin kiva ja tuttu ja turvallinen, että sen alla pysytään ja syytetään koko muuta maailmaa pskaksi. Kukaan ei ole tulossa sua pelastamaan, jos et itse halua sieltä pois.
Olikos tuo nyt rakentavasti kommentoitu? Antaisin sinulle pisteitä 1/10. Olet ilkeä etkä ymmärrä kiusattuna olemisesta mitään.
paraneeko kiusaamiskokemus, jos joku ojentaa sulle miljoona euroa?..ei parane, olet silti siinä vanhassa mielentilassa. Se ei myöskään parane vaikka, koko muu maailma ymmärtäisi sinua, pyörit edelleen siinä tarinassa. Sä et voita mitään roikkumalla siinä koko ajan kiinni, päinvastoin aiheutat vain lisää tuskaa itsellesi. Elämä ei valitettavasti ole lastentarha, jossa epäkohtia sovitellaan että anna Lasse nyt Maijalle sun tikkari kun kiusasit sitä. Lääkkeet eivät poista sitä kokemusta, terapia ei poista kokemusta, haluatko olla loppuelämä sen vankina vai aiotko aikuisena tehdä jotakin asialle?
Samat ihmiset joutuu kiusatuksi yhä uudelleen ja uudelleen, se johtuu heidän ominaisuuksista eikä siitä että he kuvittelevat tai pelkäävät niin tapahtuvan. Ja kyllä miljoona euroa ihan varmasti auttaisi useimpia kiusattuja ja muuttaisi mielentilaa. Taas yksi tosiempaattinen kommentoija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
Tämä.
Varmasti on perää näissä hengitysharjoituksissa, omien ajattelutapojen miettimisissä/muuttamisissa ja Mielenterveystalon omahoito-ohjelmissa, MUTTA ne on kovin yleisluontoisia ja mustavalkoisia. Osa jää helposti väliinputoajiksi, kun se sosiaalinen pelko ei olekaan pelkkä epävarmuus omassa päässä tai se ahdistus ei olekaan pelkkä aiheeton huoli. Joskus nämä ihmiset oikeasti elää pelossa, huolten keskellä, masentavissa olosuhteissa. Silloin se apu ei välttämättä ole lääkepurkissa, hengittämisessä ja ajattelussa. Silloin paljon tärkeämpää saattaisi olla se että saisi vain keskustella jonkun kanssa ihminen ihmiselle ja purkaa huoliaan, sen sijaan että aletaan automaattisesti tarjoamaan geneerisiä ohjeistuksia.
Itse mietin kauan, miksi elämäni menee näin: kotona nuijittiin itsetunto pohjamutiin, pienestä asti kiusattiin, koulussa kiusattiin, työpaikalla olen se jota voi kohdella ihan miten vain, tietysti teen muidenkin työt...
Tietysti syytin sitten itseäni, koska olen tällainen kuin olen. Nyt ymmärrän, että on oikeasti ihmisiä jotka "haistavat pelon". Tästä syystä on todennäköistä tulla päähän potkituksi aina, vaikka kuinka vaihtaisi koulua, työpaikkaa, sosiaalista ympäristöä.
Kyse on osittain itsetunnosta, mutta osittain ihan vain TAIDOISTA. Ei riitä, että ajattelen nyt kovasti että minä riitän, olen hyvä tällaisena... Ei, se ei riitä, jos lapsena ja nuorena ei ole oppinut tiettyjä vuorovaikutustaitoja.
Kello on kohta 23... Heh, pitää lopetella.
Lyhyesti, sopiva sana lienee JÄMÄKKYYS. Tämäkin on siis taito, jota voi opetella. Valitettavasti moni tarvitsisi juuri tuohon sitä terapiaa, mutta vaatii pitkää etsimistä, että sopivan terapeutin löytää.
Ja työpaikoista voi sanoa sen, että joissakin on niin pahoja ongelmia johtamisessa, esimiestyössä, että tosiaan ainoa vaihtoehto on lähteä. Kuka tahansa menettäisi mielenterveytensä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin aikanaan masennushoitajalla ja tämä alkoi ensitöikseen uhitella lastensuojeluilmoituksella. Enpä ole sen jälkeen hakenut apua oloihini, yksin yritän pärjäillä.
Lapsista siis viis veisaat. Lapsilla on suuri vaara masentua myös.
Vierailija kirjoitti:
Mun aikuista lasta käskettiin metsään kävelemään masennuksen kourissa. Itkien sitten soitti mulle ettei hänellä ole edes verkkareita.
Masentuneellako on hirveästi väliä millaisissa housuissa sinne metsään menee kävelemään? Jos edes yrittäisi tehdä jotain asian eteen? Kukaan muu ei voi nostaa ihmistä jaloilleen jos se haluaa velloa siellä masennuksessaan kuinka ei voi. Eikä ainakaan kävellä, eikä ainakaan metsässä, eikä ainakaan ilman verkkareita. Mä olisin käyny hakeen sille lapselle ne verkkarit ja kannustaa ulos kokeilemaan.
Olikos tuo nyt rakentavasti kommentoitu? Antaisin sinulle pisteitä 1/10. Olet ilkeä etkä ymmärrä kiusattuna olemisesta mitään.