Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni on ahdistunut ja masentunut? Joka toisella alle 35-vuotiaalla on jokin mielialalääke käytössä. Miksi? Suomessa on oltava jokin todella pielessä, kun elämää ei jaksa ilman lääkkeitä. Tuota olen ihmetellyt pitkään...
Sitäkään en ymmärrä, miski psyykkisesti sairaiden hoito tapahtuu terveysasemalla, jossa on suurin osa ihan somaattisia hoitajia. Olisi kaikille parempi, että ahdistuneita ymv. hoitaisivat psyk.hoitajat. Hehän muuttuvat itsekin vuosien työskentelyn jälkeen kovin potilaittensa kataiseksi. Surullista mutta niin totta.
Ensimmäisen kerran kävin keskustelemassa ahdistuksestani ammattilaisen kanssa muutettuani pois kotoa opiskelemaan. Psykologi totesi pian minun vaikuttavan oikein pärjäävältä eikä hänen mielestään jatkokäynneille ollut tarvetta.
Kahden vuoden päästä siitä olin päätynyt psykiatrin suosituksesta hyvin intensiivisen hoidon pariin nimenomaan ahdistuksen takia.
Aina ei tilanteen arviointi mene valitettavasti kerralla nappiin, mikä on masentuneen ja ahdistuneen kannalta todella sääli. On ihan hirveä kokemus, jos edes ammattilainen ei kykene sanoistasi huolimatta näkemään millaista kipuilua elämäsi voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
Olen ollut vuosia masentunut. Millaista elämä oli. Tässä pääkohdat.
1) Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua eikä kukaan halua minun rakkauttani
2) Vaikka minulla on paljon opittua tietoa, mutta koulutuksesta puuttuu se yliopisto. Sen takia minua vähätellään.
3) Minulta on kyllä pyydetty palveluksia, mutta ilman korvausta
Olin syvässä suossa. Yhtenä päivänä aloin kysellä itseltäni. Miksi?
Tulin lopulta siihen tulokseen, että ympärilläni on ihmisiä, joilta puuttuu empatiaa, ymmärrystä ja kykyä ajatella. Jos ihmisellä ei ole näitä taitoja, hän ei myös jaa niitä. Annoin kaikille anteeksi. En odotata keneltäkään mitään. Mikä helpotus. Olen parantunut ja empaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Olen. Jos sen tietäisin, niin varmaan voisin itseäni auttaa.
Jos itseäni ahdistaa, tiedän aina mistä se johtuu. Tämän selvittäminen ei ole kummoinenkaan asia. Kysymys kuuluu; mitkä asiat minua ahdistavat ja miksi? Mistä asiasta/asioista johtuen olen juuri nyt ahdistunut? Sitten ei tarvitse muuta kuin pysähtyä tekemään huomioita, ja olla itselleen rehellinen vastatessaan näihin kysymyksiin.
Oletko elänyt lapsuudesta asti ahdistavissa olosuhteissa? Lukuisten ahdistavien kokemusten myötä voi kehittyä sellainen tunnesotku, jonka selvittäminen voi viedä aikaa useita vuosia. Elämäkään ei pysähdy siksi aikaa, kun yrittää työstää jotakin uuteen järjestykseen.
Plus ylisukupolviset traumat. Isovanhempien sotakokemukset, sodan jälkeinen uurastus missä lasten tuli vaan pärjätä, 70-luku ja märkä sukupolvi kasvattajina... Voi meitä. Missä hellyys ja lasten tarpeet?
Kuka pystyy selvittämään sen sata ahdistusta aiheuttavaa asiaa?
Siihenhän niitä ammattilaisia juuri tarvitaankin. Auttamaan ahdistunut henkilö sellaiseen tilaan, että hän pystyy aloittamaan vaikeiden asioiden työstämisen.
En pidä siitä, että ahdistuneesta oletetaan asioita. Mistä tiedät että hän ei ole työstänyt asioitaan? Jotakin voi alkaa ahdistamaan se, että hänestä luullaan sitä ja tätä. Miksi ihmistä ei voi ottaa vastaan ilman ennakkoajatuksia?
Kaikista oletetaan aina jotakin. Miksi hakeutua ammattilaisen luokse, jos kokee omaavansa jo nykyisellään riittävät valmiudet käsitellä itse ongelmiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös rekan alle on helppo tynötää ihminen[/quote
Sehän se olisi helpoin ratkaisu. Säästyisi yhteiskunnan rahoja.
Ap, otan osaa. Itse kävin lääkärillä n. 3 vuotta sitten unettomuuden takia. Lääkäri oli erittäin empaattinen, silitti kättäni ja kehui sekä ulkonäköä että älykkyyttä. Tulosti sitten minulle ohjeita unettomuuden hoitoon, ohjeet olivat tasoa tuuleta makuuhuone ja vaihda vuodevaatteet riittävän usein. Tyrmistyin täydellisesti kun myöhemmin katsoin Kantakirjaukset, aivan uskomatonta puppua! Unettomuudesta kärsin edelleen, nytkin olen valvonut 3 vrk putkeen. Lääkärillä en ole enää käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun teitä käy siinä vastaanotolla se 8 ihmistä päivässä niin ei rehellisesti kiinnosta keksiä mitään mieltä avaavaa innovaatiota kun suurin osa käy vain pakon edestä istumassa ja sitten menee kotiin oleskelemaan joku kalja kädessä
Just, onpa rankaa. Ehkä pitäis vaihtaa alaa sit.
Kannattaa tulla kokeilemaan. Käy vain ensin se ammattikorkeakoulututkinto ja tervetuloa :) Jos sitä sen reilu 7 tuntia päivässä kuuntelee kaikenmaailman työnvälttelijöiden voivotuksia ja katselee kun suurinosa on pukeutunut merkkivaatteisiin ja suurin ongelma on kun ei vaan haluta tehdä mitään. Teen työtäni rahan vuoksi enkä ole mikään pyhimys.
JOS todella arvelet, että rumasti pukeutuminen auttaa ahdistukseen, niin lupaan ripotellä päälleni tuhkaa ja pukeutua säkkiin tullessani seuraavan kerran vastaanotolle. Onhan se kurjaa, jos terapeutti tuntee kateutta. Eihän hän välttämättä tiedä, miten käsitellä sitä.
Aika hirveää avautumista tältä hoitajalta oikeasti. Onhan joku voinut saada vaikka lahjaksi jonkun merkkipusakan, tai löytänyt sen kirppikseltä. Tai se on peräti kiinanfeikki jostain wish.com:ista.
Siitä tämä hoitaja sitten oikein öhöm "ammattitaitoisesti" ja diagnostisesti tulkitsee, että vakavaa masennusta, tai ahdistuta poteva potilas ei oikeasti olekaan avun tarpeessa, vaan "ei viitsi tehdä mitään", koska hänellä on merkkivaate.
Valitettavasti itsellänikin on kokemusta kateellisesta, pahansuovasta hoitajasta, joka tivasi asioita kateuskiimassaan, mitkä ei liittyneet "hoitoon" millään tavalla. Enpä mitään apua saanut ja hoitajalla oli vielä pokkaa haistatella, vaikka käyttäydyin täysin asiallisesti. Jotain elämämkalluja näistä on osa, ihan oikeasti. Sellaista sivistymätöntä, matalan ÄÖ:n ainesta, jolle jotkut merkkivaatteet varmaan onkin elämää suurempi ja ihmeellisempi asia.
Tuli jo pitkä viesti toi aiempi, mutta muutama juttu vielä. Mielestäni yksi ongelma on se, että monella on epämääräistä pahaa oloa, masennusta, ahdistusta, mutta se voi johtua niin monesta syystä. Esim. kyse voi olla parisuhdeongelmista, omien vanhempien ikääntymisestä, sairastumisesta, ongelmista työpaikalla...
Eräs tuttava meni terapiaan noin 18-vuotiaana. Ongelmina mm. kaverisuhteet, lapsuudenkodin asiat, ammatinvalinta. Hän oli pitkään sairaslomalla, häntä pyöriteltiin terapeutilta toiselle, vuosia kului. 15 vuotta myöhemmin hän ei ole koskaan ollut työelämässä eikä hänellä ole peruskoulun jälkeistä koulutusta. Diagnoosit ovat ahdistusta, epätyypillistä masennusta. Kaikki ne alkuperäiset ongelmat eli teini-iän kaverisuhteet, ammatinvalinta ym. ovat ajat sitten unohtuneet. Nyt ahdistuksen syynä on esim. kouluttamattomuus, työttömyys, rahattomuus... Käytännössä kaikki ongelmat johtuvat tästä "hoitokierteeseen" joutumisesta.
Tosi harvoin siis mt-ongelmat johtuvat aivokemiasta tai muista yksilöön liittyvistä syistä. Esim. on työpaikkoja, joissa usealla voi olla joku uupumus eli käytännössä masennusdiagnoosi. Ongelmat ovat paljon useammin ympäristössä kuin yksilössä. Kuormittavissa elämäntilanteissa taas tarvittaisiin ihan käytännön apua, esim. lastenhoitoon tai siivoukseen. Jos nyt vaikkapa koti on siinä kunnossa kuin Auri Kanasen videoissa, niin ei se auta että vuodesta toiseen vain tarjotaan jutteluapua. Itse tiedän yhden masentuneen, jolla on tuo tilanne. Itse en ole niin läheinen, että voisin häntä auttaa, mutta ymmärrän ettei mikään asia hänen elämässään järjesty ennen kuin asunto siivotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan.
"Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa."
Kuulemma? Jokainen voi varmaankin arvata, mistä tästä tällaista "faktaa" olet kuullut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös rekan alle on helppo tynötää ihminen[/quote
Sehän se olisi helpoin ratkaisu. Säästyisi yhteiskunnan rahoja.
Olen todella hyvätuloinen. Yhteiskunta on varmasti saanut korkojen kera takaisin minun mielenterveyteni hoitoon käytetyt rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Sitten kun ahdistuneelle sanoo, että älä vello menneessä koska et voi sitä muuttaa, älä mieti itseäsi koko ajan ja luotaa tunteitasi 24/7, mene ulos ja tee jotain aktiivista jotta aivot saavat muuta mietittävää, tämä asiakas ei pidä näistä neuvoista.
Kotiin ei voi hoitaja tulla viereen istumaan ja kuuntelemaan loputonta tarinointia menneistä tapahtumista joista ihminen itse ei halua päästää irti.
Jos oot hoitaja, tehtäväsi olisi vain mahdollistaa irti päästäminen. Sun tehtäväsi ei ole syyllistää siitä, että ihminen ei pysty. Sun tehtävä on löytää ne voimavarat, kannatella ja rohkaista käynnin aikana. Työnohjaus ja itsereflektointi voisi auttaa ammatti-identiteetin löytämistä. Olet jo kyynistynyt, tuolla menolla olet kohta itse kuuntelemassa niitä kyllästtneitä ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
Tämä.
Varmasti on perää näissä hengitysharjoituksissa, omien ajattelutapojen miettimisissä/muuttamisissa ja Mielenterveystalon omahoito-ohjelmissa, MUTTA ne on kovin yleisluontoisia ja mustavalkoisia. Osa jää helposti väliinputoajiksi, kun se sosiaalinen pelko ei olekaan pelkkä epävarmuus omassa päässä tai se ahdistus ei olekaan pelkkä aiheeton huoli. Joskus nämä ihmiset oikeasti elää pelossa, huolten keskellä, masentavissa olosuhteissa. Silloin se apu ei välttämättä ole lääkepurkissa, hengittämisessä ja ajattelussa. Silloin paljon tärkeämpää saattaisi olla se että saisi vain keskustella jonkun kanssa ihminen ihmiselle ja purkaa huoliaan, sen sijaan että aletaan automaattisesti tarjoamaan geneerisiä ohjeistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
auttaako näiden jatkuva pyörittely sua eteenpäin? Teeppä testi: keksi joku kiva juttu mihin keskityt ja uppoudut kunnolla. Mikä on olosi sen jälkeen? tod. näk. hyvä. Nyt palauta mieleen joku ahdistava kokemus, mitä sun kropassa tapahtuu? Elät sen kokemuksen uudestaan läpi ja heität itseäsi takaisin sinne pohjalle. Nämä hengitysharjoitukset/meditaatiot auttavat irtaantumaan siitä jatkuvasta ahdistuksen pyörityksestä, jolloin saat kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun olo on kevyt. Meditaatioita ja hengitysharjoituksia voi tehdä hyvin myös ohjattuina versioina, löytyy youtubesta pilvin pimein. Ei tarvitse leikkiä valaistunutta munkkia, joka tyhjentää päänsä ajatuksista 20 minuutiksi ensi yrittämällä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Sitten kun ahdistuneelle sanoo, että älä vello menneessä koska et voi sitä muuttaa, älä mieti itseäsi koko ajan ja luotaa tunteitasi 24/7, mene ulos ja tee jotain aktiivista jotta aivot saavat muuta mietittävää, tämä asiakas ei pidä näistä neuvoista.
Kotiin ei voi hoitaja tulla viereen istumaan ja kuuntelemaan loputonta tarinointia menneistä tapahtumista joista ihminen itse ei halua päästää irti.
Jos oot hoitaja, tehtäväsi olisi vain mahdollistaa irti päästäminen. Sun tehtäväsi ei ole syyllistää siitä, että ihminen ei pysty. Sun tehtävä on löytää ne voimavarat, kannatella ja rohkaista käynnin aikana. Työnohjaus ja itsereflektointi voisi auttaa ammatti-identiteetin löytämistä. Olet jo kyynistynyt, tuolla menolla olet kohta itse kuuntelemassa niitä kyllästtneitä ohjeita.
En usko että kyse on oikeasta hoitajasta. Joku vain huvikseen trollaa, koska nauttii ajatuksesta että joku ehkä kirjoittelun pelottelemana jättää hakematta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
No ensimmäinen askel itselläni oli vahvistaa minää, siitä nousee sitten jopa iänikuisia vihan tunteita, jopa aggressioita. Se on ihan OK ja sitä käytin kanssakäymisistä ja arjesta selviytymiseen.
Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan ja kykenin selviytyväni aloin työstää vihan tunteita. Lakkasin ruoskimasta ja arvostelemasta itseäni olemalla lempeämpi itselleni, jopa hellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun aikuista lasta käskettiin metsään kävelemään masennuksen kourissa. Itkien sitten soitti mulle ettei hänellä ole edes verkkareita.
Tämä oli ihan aidosti hyvä neuvo.
Metsässä oleskelu alentaa verenpainetta ja stressihormonitasoja nopeasti. Tutkimuksen mukaan jo 15 minuutissa.
Olisit vienyt sille aikuiselle lapselle ne verkkarit, ottanut kädestä kiinni ja vienyt metsään kävelemään. Eikä olisi tarvinnut edes kävellä. Olisi voinut vaikka voinut istua ja itkeä kannon nokassa, sillä metsän vaikutus on silti sama.
En pidä siitä, että ahdistuneesta oletetaan asioita. Mistä tiedät että hän ei ole työstänyt asioitaan? Jotakin voi alkaa ahdistamaan se, että hänestä luullaan sitä ja tätä. Miksi ihmistä ei voi ottaa vastaan ilman ennakkoajatuksia?