Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toisella nuorella terv.as asiakkaalla on joku psyykediagnoosi. Joko ahdistaa, masentaa, epävakaa pers.häiriö tai Adhd. Psyk.polille ei pääse kuin murto- osa ja lähinnä se olis tarkoitettu vakavimmille tapauksille. Tervepäiset ihmiset enää vähemmistönä tai he eivät palveluja käytä. Pieni osa käyttää kaikki palvelut. Osalla on viikottain 3- 5 yhteydenottoa tai käyntiä ja ovat sitä mieltä ettei heitä tutkitaan tai eivät saa mitään. Eli silleen. Se pieni porukka käyttää suurimman osan kaikista palveluista. Kun yks asia hoidettu ni yleensä viimeistään seuraavalla viikolla uus asia. Ja kyse nuorista ihmisistä joilla ei ole oikeasti vakavia sairauksia todettu, mutta aina on jotain ongelmaa. Ja suurinta osaa on tutkittu enemmän ku keskimääräistä vanhusta.
Diagnoosia ei saa ilman tutkimuksia; sinusta esim. koko elämän mittainen persoonallisuushäiriö ei ole "vakava sairaus"? Epävakaus aiheuttaa mm. identiteetin puuttumista, tiedätkö sinä edes mitä se tarkoittaa? Ja tiedätkö, miten tuo häiriö saa alkunsa? Vinkki: siihen liittyy traumatisoituminen varhaislapsuudessa.
Luoja varjele, jos kohdalleni osuu enää yksikin tämäntasoinen hoitsu...
Oma nyt jo aikuinen lapseni on epävakaa, eikä hän ole traumatisoitunut varhaislapsuudessa.
Mistä tiedät?
Niinpä. Yleisen tietämyksen mukaan persoonallisuushäiriön syntyminen vaatii kehityksellisen ajan trauman. Kaikki lapsethan eivät kerro vanhemmilleen kaikkea. Ja jos jotain pahaa on tapahtunut ja sen on kantanut täysin yksin niin siinähän se trauma on syntynyt.
Mun piti googlettaa varhaislapsuus. Ilmeisesti se on 0-6 vuotta. Luulin että se olisi 0-3v. Sori, my bad. En tosiaan voi tietää jos lapsi on traunmatisoitunut 6-vuotiaana jossain niin että en ole ollut paikalla.
Miten voidaan sanoa että joku on kokenut trauman, jos sitä ei voi mitenkään tutkia? Ihan mielenkiinnosta siis, saatanhan olla itsekin hyvin traumatisoitunut, en vain itse muista sitä.
No vaikkapa lapsuusiässä tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö tai joku vanhempien vakava riitatilanne tms., josta ei jää itselle mitään selkeää muistijälkeä, koska mieli blokkaa sen tai on vielä siinä vaiheessa, ettei ymmärrä tapahtunutta.
Vaikkapa, ja vaikkapa, mutta jos lapsi ei muista, niin sitähän ei voi silloin mitenkään tutkia, joten ei voida myöskään sanoa että traumaa olisi tapahtunut.
Niin että kun ihmisellä on traumaoireet, pidät oletettuna, ettei mitään traumaa ole, jos sitä ei muista?
Onko ahdistus, masennus tai persoonallisuushäiriö traumaoire? Jos trauman on synnyttävä varhaislapsuudessa, ja lapsi ei sitä itse muista. Eli jokainen meistä joka on masentunut onkin kokenut trauman varhaislapsuudessa mutta ei muista sitä? Miten tämän voi tutkia kun mt-ongelmainen ei itse muista tapahtumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaan persoonallisuushäiriön syntymiselle ei ole olemassa yhtä selkeää selitystä. Häiriön kehittymiselle on useita riskitekijöitä, kuten perintötekijät sekä monet ympäristöstä johtuvat syyt. Geneettinen alttius epävakaalle persoonallisuushäiriölle on siis synnynnäistä, mutta häiriön puhkeaminen edellyttää yleensä myös ihmiselle epäsuotuisia olosuhteita.
Jos mietin itseäni niin välillä on kyllä helppoa tietää mikä asia tai ajatus masentaa. Kaikki alkoi nuoruudesta. Olin tosin jo lapsena sellainen joka murehti paljon kaikkea ja jännitin eri tilanteita. Muut uudessa muutto ja ihan uusi ympäristö. Aluksi kaikki meni paremmin. Myöhemmin jäin yksin ja kiusattiin. Koko nuoruus meni kuin ohitse. Lukion sain käytyä, mutta sielläkin kiusattiin. Samoja ihmisiä sielläkin. Olin toisaalta jo vähän kuin luovuttanut silloin. En enää edes yrittänyt päästä porukkaan mukaan. Pari samassa tilanteessa olevaa joskus seurana. Sitten olinkin noin 20-vuotiaana hyvin huonossa kunnossa. Pääsin muuttamaan pois tuolta, mutta muutto hyvin hankala. Uudella paikkakunnalla ei ollut minulle mitään ja jäin tyhjänpäälle. Silti oli pakko päästä pois. Nyt olen samalla tiellä edelleen. Jotain opiskelua yritän välillä, mutta en kestä enää stressiä ja sosiaaliset tilanteet vaikeita. Itsetunto ihan nolla. Yksinäisyys on myös ikävä asia, mutta toisaalta jännitän ihmisiä niin paljon enkä luota enää. Tähän liittyen joskus haaveena oli opiskella. Lukio meni vähän miten sattuu. Tein mitä jaksoin silloin. Nyt en tiedä enää onko minusta opiskelemaan. Töihin liittyen moni en jo ollut paljon töissä. Itse en oikein lainkaan. Olen sellainen työvoiman ulkopuolinen mitä tilastoista on nyt uutisissa ollut. Täytyisi myös muuttaa täältä pois. En vaan tiedä kestänkö sitä. Maaseudulla on rauhallista ja kestän jotenkin elämää täällä. Kaupungissa taas voisi olo pahentua. No eipä tämäkään viesti kertonut kaikkea. Silti tässä olevat asiat pyörivät mielessä. Pahimpina aikoina mietin, että vaikka kiusattiin ja vaikka ihmisistä on hyvin ikäviä kokemuksia niin ehkä minusta ei olisi tullut muutenkaan mitään. Ehkä olin jo muutenkin epäonnistunut ihminen jolla vaikeaa pärjätä ja kestää elämää. Joskus vaan tuntuu siltä. Kiusaaminen vei silti paljon iloa pois elämästäni. Se on niin tuuristakin kiinni. Yksi muutto jonnekin voi aiheuttaa vuosien kärsimyksen.
Mielenterveyden ongelmia on paljon, terapeutteja vähän. Lääkäri voi määrätä lääkkeitä ja ohjata joko psykiatriselle sairaanhoitajalle tai terapiaan. Sairaanhoitajalle on helpompi päästä kuin terapeutille. On oikeasti aika outoa, että terapeutiksi ei voi opiskella ammattikorkeakouluissa vaan jos terapeutiksi haluaa, pitää maksaa opinnot itse. On varmasti ihmisiä, jotka haluaisivat ja olisivat sopiviakin terapeutiksi, mutta ei ole fyffeä maksaa opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toisella nuorella terv.as asiakkaalla on joku psyykediagnoosi. Joko ahdistaa, masentaa, epävakaa pers.häiriö tai Adhd. Psyk.polille ei pääse kuin murto- osa ja lähinnä se olis tarkoitettu vakavimmille tapauksille. Tervepäiset ihmiset enää vähemmistönä tai he eivät palveluja käytä. Pieni osa käyttää kaikki palvelut. Osalla on viikottain 3- 5 yhteydenottoa tai käyntiä ja ovat sitä mieltä ettei heitä tutkitaan tai eivät saa mitään. Eli silleen. Se pieni porukka käyttää suurimman osan kaikista palveluista. Kun yks asia hoidettu ni yleensä viimeistään seuraavalla viikolla uus asia. Ja kyse nuorista ihmisistä joilla ei ole oikeasti vakavia sairauksia todettu, mutta aina on jotain ongelmaa. Ja suurinta osaa on tutkittu enemmän ku keskimääräistä vanhusta.
Diagnoosia ei saa ilman tutkimuksia; sinusta esim. koko elämän mittainen persoonallisuushäiriö ei ole "vakava sairaus"? Epävakaus aiheuttaa mm. identiteetin puuttumista, tiedätkö sinä edes mitä se tarkoittaa? Ja tiedätkö, miten tuo häiriö saa alkunsa? Vinkki: siihen liittyy traumatisoituminen varhaislapsuudessa.
Luoja varjele, jos kohdalleni osuu enää yksikin tämäntasoinen hoitsu...
Oma nyt jo aikuinen lapseni on epävakaa, eikä hän ole traumatisoitunut varhaislapsuudessa.
Mistä tiedät?
Niinpä. Yleisen tietämyksen mukaan persoonallisuushäiriön syntyminen vaatii kehityksellisen ajan trauman. Kaikki lapsethan eivät kerro vanhemmilleen kaikkea. Ja jos jotain pahaa on tapahtunut ja sen on kantanut täysin yksin niin siinähän se trauma on syntynyt.
Mun piti googlettaa varhaislapsuus. Ilmeisesti se on 0-6 vuotta. Luulin että se olisi 0-3v. Sori, my bad. En tosiaan voi tietää jos lapsi on traunmatisoitunut 6-vuotiaana jossain niin että en ole ollut paikalla.
Miten voidaan sanoa että joku on kokenut trauman, jos sitä ei voi mitenkään tutkia? Ihan mielenkiinnosta siis, saatanhan olla itsekin hyvin traumatisoitunut, en vain itse muista sitä.
No vaikkapa lapsuusiässä tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö tai joku vanhempien vakava riitatilanne tms., josta ei jää itselle mitään selkeää muistijälkeä, koska mieli blokkaa sen tai on vielä siinä vaiheessa, ettei ymmärrä tapahtunutta.
Vaikkapa, ja vaikkapa, mutta jos lapsi ei muista, niin sitähän ei voi silloin mitenkään tutkia, joten ei voida myöskään sanoa että traumaa olisi tapahtunut.
Niin että kun ihmisellä on traumaoireet, pidät oletettuna, ettei mitään traumaa ole, jos sitä ei muista?
Onko ahdistus, masennus tai persoonallisuushäiriö traumaoire? Jos trauman on synnyttävä varhaislapsuudessa, ja lapsi ei sitä itse muista. Eli jokainen meistä joka on masentunut onkin kokenut trauman varhaislapsuudessa mutta ei muista sitä? Miten tämän voi tutkia kun mt-ongelmainen ei itse muista tapahtumaa?
Masennus ei ole traumaoire. Persoonallisuushäiriöt ovat traumaoireita (narsismi, epävakaus) ja lisäksi (C)-PTSD on traumaoire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle haluan sanoa, että juuri tuollaista se apu mitä ne tarjoavat on. Kun ei pääse psykologille juttelemaan, pelkästään sairaanhoitajille, joilla ei ole osaamista näihin asioihin. Kun itse yritin hakea apua käsitelläkseni menneisyyden traumoja ja pelkotiloja, hoitaja hoki vain että olet ahdistunut ja sitten tosiaan noita nettisivuja, joista voin itse opiskella. Aivan turhia käyntejä, lopetinkin ne pariin kertaan. Olisin halunnut päästä keskustelemaan psykologin kanssa, mutta ei
Oikea osoitteesi olisi kuitenkin ollut terapia eikä psykologi...
Eikös se psykologi anna sitä terapiaa?
Ei hyvän tähden kun ei ole alkeellisimmatkaan asiat yhtään hallussa. Otappa google avuksia ja selvitä edes ihan perusasiat ennen kuin tulet kommentoimaan.
Kommenttisihan oli suorastaan suomalaista kansanperinnettä, häpäisy- ja mitätöintiyritys. 🙈
Niin miksi masentuneita on niin paljon, mikä ihmisiä oikein ahdistaa? Ja mikä itseapu-juttu tää on, että yrittää vetää muut samaan liejukuoppaan missä itse makaa?
On ihan paikallaan että aikuinen suomalainen ihminen joka on mt-ketjussa, ja kärsii mt-ongelmista, on edes sen verran perillä että tietää mikä on psykologin ja terapeutin eron. Ei siinä ole mitään mitätöintiä, että kehoittaa ottamaan asiasta selvää. Joko googletit mitä eroa niillä on? Vai eikö jaksa.
Ei tarvitse, koska tiedän, enkä kärsi mt-ongelmista. Sinusta en ole varma, mutta äksyilyäsi jäin ihmettelemään, vaikka ei kohdistunut itseeni.
On ihan paikallaan opetella parempia käytöstapoja. Perseily ei ole asiallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle haluan sanoa, että juuri tuollaista se apu mitä ne tarjoavat on. Kun ei pääse psykologille juttelemaan, pelkästään sairaanhoitajille, joilla ei ole osaamista näihin asioihin. Kun itse yritin hakea apua käsitelläkseni menneisyyden traumoja ja pelkotiloja, hoitaja hoki vain että olet ahdistunut ja sitten tosiaan noita nettisivuja, joista voin itse opiskella. Aivan turhia käyntejä, lopetinkin ne pariin kertaan. Olisin halunnut päästä keskustelemaan psykologin kanssa, mutta ei
Oikea osoitteesi olisi kuitenkin ollut terapia eikä psykologi...
Eikös se psykologi anna sitä terapiaa?
Ei hyvän tähden kun ei ole alkeellisimmatkaan asiat yhtään hallussa. Otappa google avuksia ja selvitä edes ihan perusasiat ennen kuin tulet kommentoimaan.
Kommenttisihan oli suorastaan suomalaista kansanperinnettä, häpäisy- ja mitätöintiyritys. 🙈
Niin miksi masentuneita on niin paljon, mikä ihmisiä oikein ahdistaa? Ja mikä itseapu-juttu tää on, että yrittää vetää muut samaan liejukuoppaan missä itse makaa?
On ihan paikallaan että aikuinen suomalainen ihminen joka on mt-ketjussa, ja kärsii mt-ongelmista, on edes sen verran perillä että tietää mikä on psykologin ja terapeutin eron. Ei siinä ole mitään mitätöintiä, että kehoittaa ottamaan asiasta selvää. Joko googletit mitä eroa niillä on? Vai eikö jaksa.
Ei tarvitse, koska tiedän, enkä kärsi mt-ongelmista. Sinusta en ole varma, mutta äksyilyäsi jäin ihmettelemään, vaikka ei kohdistunut itseeni.
On ihan paikallaan opetella parempia käytöstapoja. Perseily ei ole asiallista.
Mulle ei selvinnyt. Käsittääkseni se alkuperäinen halusi tavata psykologin ja joku alkoi viisastella, että tämä tarvitsisi terapiaa eikä psykologin tapaamista. En tajua, miten joku vieras voi sen tuolla tavalla arvostella. Harva haluaa mitään pitkäkestoista terapiaa, mihin sitoudutaan ja joka vie aikaa ja rahaa. Joku taas haluaa ja saa, joku haluaa eikä löydä terapeuttia tai ei saa korvausta. Jollekin riittää keskustelu tai pari psykologin kanssa, ei tarvita mitään terapiajaksoja siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on persoonallisuushäiriö mutta ei traumasta johtuva. On vähän hassua väittää että on pakko olla jokin trauma, ihan kuin joku tuntematon palstailija voisi sen kaikkien puolesta tietää.
Luotan paljon enemmän minua hoitaineisiin psykiatreihin ja muihin ammattilaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toisella nuorella terv.as asiakkaalla on joku psyykediagnoosi. Joko ahdistaa, masentaa, epävakaa pers.häiriö tai Adhd. Psyk.polille ei pääse kuin murto- osa ja lähinnä se olis tarkoitettu vakavimmille tapauksille. Tervepäiset ihmiset enää vähemmistönä tai he eivät palveluja käytä. Pieni osa käyttää kaikki palvelut. Osalla on viikottain 3- 5 yhteydenottoa tai käyntiä ja ovat sitä mieltä ettei heitä tutkitaan tai eivät saa mitään. Eli silleen. Se pieni porukka käyttää suurimman osan kaikista palveluista. Kun yks asia hoidettu ni yleensä viimeistään seuraavalla viikolla uus asia. Ja kyse nuorista ihmisistä joilla ei ole oikeasti vakavia sairauksia todettu, mutta aina on jotain ongelmaa. Ja suurinta osaa on tutkittu enemmän ku keskimääräistä vanhusta.
Diagnoosia ei saa ilman tutkimuksia; sinusta esim. koko elämän mittainen persoonallisuushäiriö ei ole "vakava sairaus"? Epävakaus aiheuttaa mm. identiteetin puuttumista, tiedätkö sinä edes mitä se tarkoittaa? Ja tiedätkö, miten tuo häiriö saa alkunsa? Vinkki: siihen liittyy traumatisoituminen varhaislapsuudessa.
Luoja varjele, jos kohdalleni osuu enää yksikin tämäntasoinen hoitsu...
Oma nyt jo aikuinen lapseni on epävakaa, eikä hän ole traumatisoitunut varhaislapsuudessa.
Mistä tiedät?
Niinpä. Yleisen tietämyksen mukaan persoonallisuushäiriön syntyminen vaatii kehityksellisen ajan trauman. Kaikki lapsethan eivät kerro vanhemmilleen kaikkea. Ja jos jotain pahaa on tapahtunut ja sen on kantanut täysin yksin niin siinähän se trauma on syntynyt.
Mun piti googlettaa varhaislapsuus. Ilmeisesti se on 0-6 vuotta. Luulin että se olisi 0-3v. Sori, my bad. En tosiaan voi tietää jos lapsi on traunmatisoitunut 6-vuotiaana jossain niin että en ole ollut paikalla.
Miten voidaan sanoa että joku on kokenut trauman, jos sitä ei voi mitenkään tutkia? Ihan mielenkiinnosta siis, saatanhan olla itsekin hyvin traumatisoitunut, en vain itse muista sitä.
No vaikkapa lapsuusiässä tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö tai joku vanhempien vakava riitatilanne tms., josta ei jää itselle mitään selkeää muistijälkeä, koska mieli blokkaa sen tai on vielä siinä vaiheessa, ettei ymmärrä tapahtunutta.
Vaikkapa, ja vaikkapa, mutta jos lapsi ei muista, niin sitähän ei voi silloin mitenkään tutkia, joten ei voida myöskään sanoa että traumaa olisi tapahtunut.
Niin että kun ihmisellä on traumaoireet, pidät oletettuna, ettei mitään traumaa ole, jos sitä ei muista?
Onko ahdistus, masennus tai persoonallisuushäiriö traumaoire? Jos trauman on synnyttävä varhaislapsuudessa, ja lapsi ei sitä itse muista. Eli jokainen meistä joka on masentunut onkin kokenut trauman varhaislapsuudessa mutta ei muista sitä? Miten tämän voi tutkia kun mt-ongelmainen ei itse muista tapahtumaa?
Masennus ei ole traumaoire. Persoonallisuushäiriöt ovat traumaoireita (narsismi, epävakaus) ja lisäksi (C)-PTSD on traumaoire.
Ehkäpä tiede toteaa pikapuoliin, että mikä tahansa mielenterveyden oire saattaa olla traumaoire. Varhaisen vuorovaikutuksen häiriöitä ja niiden seurauksia on tutkittu jo jonkin aikaa. Ajatuksesta ei kannata triggeröityä liikaa, se ei aina tarkoita sitä, mitä lehdistä joutuu välillä lukemaan.
Hyvin mahdollista mun mielestä, koska niitä häiriöitä voi syntyä jo siitä, että masentunut äiti ei hymyile vauvalle, tai tarpeeseen vastaamisessa on viive.
Ihmislapsi kehittyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ja vuorovaikutus voi myös korjata vaurioita. Se tuntuu ajatuksena vähän hassulta, koska meidän kuuluisi olla vähäpuheisia jörriköitä, jotka ei moikkaa naapuria, tervehdi kaupan kassaa tai hymyile julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on persoonallisuushäiriö mutta ei traumasta johtuva. On vähän hassua väittää että on pakko olla jokin trauma, ihan kuin joku tuntematon palstailija voisi sen kaikkien puolesta tietää.
Luotan paljon enemmän minua hoitaineisiin psykiatreihin ja muihin ammattilaisiin.
Tieto muuttuu kun tiede kehittyy. Nykyään ei enää ajatella esimerkiksi että naisen ärtyisyys ja masennus olisi hysteriaa, joka johtuu kohdusta, tai että peniskateusteoria olisi totta, lobotomia ja kuumat/ kylmät kylvyt olisivat hyvää mielenterveyden hoitoa, tai naisen seksuaalinen aktiivisuus tarkoittaisi psykoottisuutta ja pakkohoitoa. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun tiede ja psykologit yms. ammattilaiset sanoivat näin ja paljon muuta, mikä tuntuu nykyään oudolta ja vaaralliselta.
Lapsuustrauma voi olla asia, joka on aikuisen mielestä vähäpätöinen, sen voi aiheuttaa joku asia, josta lapsi on pelästynyt, ehkä vanhempien riitely tai mykkäkoulu. Kai sellaisen unohtaakin tai sitä voi pitää normaalina.
Tietysti on hyvä luottaa enemmän ammattilaisiin kuin palstakirjoituksiin. Tämä täällä on vain keskustelua ja ajatusten vaihtoa.
Niin että kun ihmisellä on traumaoireet, pidät oletettuna, ettei mitään traumaa ole, jos sitä ei muista?