Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aikuista lasta käskettiin metsään kävelemään masennuksen kourissa. Itkien sitten soitti mulle ettei hänellä ole edes verkkareita.
Tämä oli ihan aidosti hyvä neuvo.
Metsässä oleskelu alentaa verenpainetta ja stressihormonitasoja nopeasti. Tutkimuksen mukaan jo 15 minuutissa.
Olisit vienyt sille aikuiselle lapselle ne verkkarit, ottanut kädestä kiinni ja vienyt metsään kävelemään. Eikä olisi tarvinnut edes kävellä. Olisi voinut vaikka voinut istua ja itkeä kannon nokassa, sillä metsän vaikutus on silti sama.
Myöskään ne verkkarit eivät aivan pakolliset ole. Ihan tavan housutkin käy, jos mihinkään hikilenkille ei ole menossa. Joskus kun se vaatteiden vaihtokin voi olla liian raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
Ajattelen niin, että jos joku on huonossa tilanteessa, siitä on reitti ylöspäin. Emme kipuile yksin, vaan on olemassa ja on ollut ja tulee olemaan monia samassa jamassa. Jotkut ovat raivanneet itse tiensä ylöspäin ja onnistuneet siinä. Haluan ottaa mallia näistä ihmisistä.
Emme voi olla riippuvaisia esim. muiden teoista itseämme kohtaan, kärsimme niistä aikamme, mutta enemmin tai myöhemmin pitää keksiä keino päästä pois. Jo eka askel sieltä poispäin on matka parempaan. Se askel voi olla vaikkapa että alat suunnitella mihin päin aiot lähteä. Sitten voi päättää nauttia matkastaan, saat ihan itse kerrankin itse valita mitä haluat tehdä. Voi kuulostaa naivilta, mutta tämä auttaa mulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
No ensimmäinen askel itselläni oli vahvistaa minää, siitä nousee sitten jopa iänikuisia vihan tunteita, jopa aggressioita. Se on ihan OK ja sitä käytin kanssakäymisistä ja arjesta selviytymiseen.
Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan ja kykenin selviytyväni aloin työstää vihan tunteita. Lakkasin ruoskimasta ja arvostelemasta itseäni olemalla lempeämpi itselleni, jopa hellä.
Miten vahvistat minää?
Pitää muistaa, että kaikilla ei ole näitä ongelmia. Mitä suurempi ymmärryskyky asioista ylipäänsä, oli koulutusta tai ei, sitä vähemmän vaivaavat ahdistukset ja masennukset. Ymmärryskykyinen ymmärtää, mistä mikäkin johtuu ja miksi.
Ahdistukset ja masennukset ovat turhia ja ohimeneviä, lyhytkestoisia asioita, jotka johtuvat siitä, että jotkut asiat elämässä ovat toisin kuin niiden haluaisi olevan, sekä näiden aikaansaamista ahdistavista ja masentavista ajatuksista. Ajatukset ovat perimmältään oma valinta. Asiat joille itse voi tehdä jotain, niille joko tehdään jotain tai ollaan tekemättä. Kaikki tämä ymmärretään, eikä jäädä piehtaroimaan omaan psykologiseen kurjuuteen.
Nykyään nämä asiat on ulkoistettu psykiatreille, lääkäreille ja lääkkeille, sen sijaan että yritettäisiin itse ymmärtää ja oivaltaa mistä on kysymys. Ollaan jotenkin avuttomia. Aikaisemmin ei ollut juuri edes aikaa märehtiä mitään joutavia "ongelmia" koska normaalin arkielämän pyörittäminen jo itsessään vei kaiken ajan. Ei tullut edes mieleen mitkään masennukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan.
päätit aloittaa juoksemisen sit kunnon pakkassäällä, joka voi muutenkin ottaa henkeen. Tää on tyypillistä kokeilin kerran, ei toiminut, olen rikki-ajattelua. Mut valinta se on sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
auttaako näiden jatkuva pyörittely sua eteenpäin? Teeppä testi: keksi joku kiva juttu mihin keskityt ja uppoudut kunnolla. Mikä on olosi sen jälkeen? tod. näk. hyvä. Nyt palauta mieleen joku ahdistava kokemus, mitä sun kropassa tapahtuu? Elät sen kokemuksen uudestaan läpi ja heität itseäsi takaisin sinne pohjalle. Nämä hengitysharjoitukset/meditaatiot auttavat irtaantumaan siitä jatkuvasta ahdistuksen pyörityksestä, jolloin saat kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun olo on kevyt. Meditaatioita ja hengitysharjoituksia voi tehdä hyvin myös ohjattuina versioina, löytyy youtubesta pilvin pimein. Ei tarvitse leikkiä valaistunutta munkkia, joka tyhjentää päänsä ajatuksista 20 minuutiksi ensi yrittämällä :D
Mitäs sitten kun sua kiusataan koulussa tai työpaikalla? Menet sinne kouluun tai töihin ja et vaan välitä vaan keskityt siihen kuinka kivaa se opiskelu ja työnteko on ja hengittelet syvään hymyssäsuin? Voin luvata sulle että se ei ole helppoa ja sen jälkeen kun pääset kotiin ja suljet oven perässäsi, ei ole mikään ihme että romahdat lattialle ja purskahdat itkemään.
Vaihtoehto? Lopettaa koulu tai työt? Vaihtaa paikkaa? Yksin kotona ei kenenkään tilanne kohene mutta paikkaa vaihtamalla saattaa samat ongelmat olla vastassa.
En sano että tällaiset neuvot ovat huonoja. Mutta fakta vaan on se että ahdistusta ja masennusta on erilaista ja aina meditaatio ei välttämättä tuo sitä apua.
Se vaatii vahvuutta että kuvaamani tilanteen jälkeen jatkaa hymyillen elämäänsä ja tekee itselleen mieluisia voimaannuttavia asioita. En sano että niin ei kannata tehdä tai että ei kannata yrittää, mutta täytyy muistaa että jotkut jotka sanoo että "tästä ei oo kyllä mitään apua", saattaa todella kovasti yrittää.
Silloin kun itse lähdin paranemaan, niin ykkösasiana mielessäni oli se, että teen vaikka tuntuisi pahalta. Oma asuntoni ei ollut yhtä paha kuin noissa Auri K:n videoissa, mutta tosi sotkuinen silti. Jos tilanne on tosi paha, niin välttämättä voimia ei ole, mutta itselläni onneksi oli. Toinen käytännön juttu oli hiusten harjaaminen. Luulin, että tämä oli vain oma outouteni, mutta sittemmin on käynyt ilmi, että ongelma on tavallinen: tukka viikkokausia harjaamatta ja tilanne niin paha, että sen setviminen vie päiväkausia. Makasin lattialla, harjasin tukkaa ja itkin.
Eli siis: tunteet, ajatukset, toiminta. Tässä tein itse virheen: yritin muuttaa tunteitani ja ajatuksiani, jotta pystyisin toiminaan. Väärä järjestys. Omiin tunteisiin on TODELLA vaikea vaikuttaa. Sen sijaan omaan toimintaan on kaikista helpoin vaikuttaa. Esim. tukan harjaaminen oli aivan kamalaa, mutta kun sen sai tehtyä, olo yllättäen parani. Jouduin aloittamaan todella pienestä eli hiukset, suihku, roskapussin vieminen jne. Vähitellen sitten isompiin asioihin kuten opiskelut ja gradu. Kaikki onnistumiset parantaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa täällä nää hoitajien kirjoitukset omasta mahtavasta ammattitaidostaan, kun todellisuus on se ettei osata edes kasvoja tunnistaa ja tervehtiä asiakasta jonka on nähnyt kymmenen kertaa aiemminkin ja joka on omalla nimellään tulossa omalle ajalleen oikeassa odotusaulassa. Ja kyllä, oltiin nähty myös ilman maskia.
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa, että kaikilla ei ole näitä ongelmia. Mitä suurempi ymmärryskyky asioista ylipäänsä, oli koulutusta tai ei, sitä vähemmän vaivaavat ahdistukset ja masennukset. Ymmärryskykyinen ymmärtää, mistä mikäkin johtuu ja miksi.
Ahdistukset ja masennukset ovat turhia ja ohimeneviä, lyhytkestoisia asioita, jotka johtuvat siitä, että jotkut asiat elämässä ovat toisin kuin niiden haluaisi olevan, sekä näiden aikaansaamista ahdistavista ja masentavista ajatuksista. Ajatukset ovat perimmältään oma valinta. Asiat joille itse voi tehdä jotain, niille joko tehdään jotain tai ollaan tekemättä. Kaikki tämä ymmärretään, eikä jäädä piehtaroimaan omaan psykologiseen kurjuuteen.
Nykyään nämä asiat on ulkoistettu psykiatreille, lääkäreille ja lääkkeille, sen sijaan että yritettäisiin itse ymmärtää ja oivaltaa mistä on kysymys. Ollaan jotenkin avuttomia. Aikaisemmin ei ollut juuri edes aikaa märehtiä mitään joutavia "ongelmia" koska normaalin arkielämän pyörittäminen jo itsessään vei kaiken ajan. Ei tullut edes mieleen mitkään masennukset.
Sinulla vaikuttaa olevan mielenterveys sangen hyvällä tolalla. Tunnistit varmaan ironian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi etsiä positiivisempaa luettavaa. Täällä on usein pelkkää negaa, ei se paranna ainakaan kenenkään ahdistusta.
Se auttaa alkuun, kun alat purkamaan sitä, että mikä laukaisi ahdistuksen ja mietit, että kokemukset ja ajatusmallit päässäsi johtavat ahdistuksen puhkeamiseen. Sinun pitää itse tunnistaa juurisyyt ja tehdä pääsi sisällä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan."Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa."
Kuulemma? Jokainen voi varmaankin arvata, mistä tästä tällaista "faktaa" olet kuullut :D
Voin kertoa sinulle että se on fakta, kvg laiskimus maximus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Sitten kun ahdistuneelle sanoo, että älä vello menneessä koska et voi sitä muuttaa, älä mieti itseäsi koko ajan ja luotaa tunteitasi 24/7, mene ulos ja tee jotain aktiivista jotta aivot saavat muuta mietittävää, tämä asiakas ei pidä näistä neuvoista.
Kotiin ei voi hoitaja tulla viereen istumaan ja kuuntelemaan loputonta tarinointia menneistä tapahtumista joista ihminen itse ei halua päästää irti.
Jos oot hoitaja, tehtäväsi olisi vain mahdollistaa irti päästäminen. Sun tehtäväsi ei ole syyllistää siitä, että ihminen ei pysty. Sun tehtävä on löytää ne voimavarat, kannatella ja rohkaista käynnin aikana. Työnohjaus ja itsereflektointi voisi auttaa ammatti-identiteetin löytämistä. Olet jo kyynistynyt, tuolla menolla olet kohta itse kuuntelemassa niitä kyllästtneitä ohjeita.
En usko että kyse on oikeasta hoitajasta. Joku vain huvikseen trollaa, koska nauttii ajatuksesta että joku ehkä kirjoittelun pelottelemana jättää hakematta apua.
En ole tuo, mutta tuskinpa nyt kyse mistään pelottelulla nauttimisesta on. Hei haloo! Eiköhän ole ennemmin tarkoitus herätellä avaamaan niitä silmiään ja saada ihminen ajattelemaan vähän sitä omaakin rooliaan ja toimintaansa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän aloittajan odotus sairaanhoitajalle oli? Mitä ihmettä muuta tuossa tilanteessa voisi tarjota? Sairaanhoitaja ei ole psykologi ja edes psykologi ei voisi yhdellä käynnillä tehdä muuta kuin alkaa kartoittamaan tilannetta.
Ongelma lienee tässä se sairaanhoitaja joka ei ole edes lääkäri, psykologista puhumattakaan sen masennuksen hoitoon.
LK-9 kirjoitti:
Silloin kun itse lähdin paranemaan, niin ykkösasiana mielessäni oli se, että teen vaikka tuntuisi pahalta. Oma asuntoni ei ollut yhtä paha kuin noissa Auri K:n videoissa, mutta tosi sotkuinen silti. Jos tilanne on tosi paha, niin välttämättä voimia ei ole, mutta itselläni onneksi oli. Toinen käytännön juttu oli hiusten harjaaminen. Luulin, että tämä oli vain oma outouteni, mutta sittemmin on käynyt ilmi, että ongelma on tavallinen: tukka viikkokausia harjaamatta ja tilanne niin paha, että sen setviminen vie päiväkausia. Makasin lattialla, harjasin tukkaa ja itkin.
Eli siis: tunteet, ajatukset, toiminta. Tässä tein itse virheen: yritin muuttaa tunteitani ja ajatuksiani, jotta pystyisin toiminaan. Väärä järjestys. Omiin tunteisiin on TODELLA vaikea vaikuttaa. Sen sijaan omaan toimintaan on kaikista helpoin vaikuttaa. Esim. tukan harjaaminen oli aivan kamalaa, mutta kun sen sai tehtyä, olo yllättäen parani. Jouduin aloittamaan todella pienestä eli hiukset, suihku, roskapussin vieminen jne. Vähitellen sitten isompiin asioihin kuten opiskelut ja gradu. Kaikki onnistumiset parantaa oloa.
Kiitos tästä, kun kerrot jotain oikeasti hyödyllistä; kuinka lähteä pienin askelin muuttamaan omaa arkea. Tänne voisi muutkin antaa jotain käytännön vinkkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Olet ihan oikeassa, noin se menee. Ongelmahan on siinä, että se ahdistunut ihminen ei osaa lopettaa niitä ajatuksia, koska on sairastunut mielialahäiriöön nimeltä masennus. Hän on käpertynyt itseensä ja täysin jumissa. Hän tarvitsisi siihen apua ja saa kehotuksen lukea ohjeet netistä, että saisi pääkoppansa kasaan. Ihan kuin olisi Ikean huonekalu.
Mitä ihmettä eihän ne ahdistukset ole vain ajatuksia, nehän on oikeita tapahtumia. Eli köyhyyttä, kipua, sairauksia, kiusattuna olemista, petetyksi tulemista, yksinäisyyttä jne jne. Nekö katoaa kun lakkaa ajattelemasta?
auttaako näiden jatkuva pyörittely sua eteenpäin? Teeppä testi: keksi joku kiva juttu mihin keskityt ja uppoudut kunnolla. Mikä on olosi sen jälkeen? tod. näk. hyvä. Nyt palauta mieleen joku ahdistava kokemus, mitä sun kropassa tapahtuu? Elät sen kokemuksen uudestaan läpi ja heität itseäsi takaisin sinne pohjalle. Nämä hengitysharjoitukset/meditaatiot auttavat irtaantumaan siitä jatkuvasta ahdistuksen pyörityksestä, jolloin saat kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun olo on kevyt. Meditaatioita ja hengitysharjoituksia voi tehdä hyvin myös ohjattuina versioina, löytyy youtubesta pilvin pimein. Ei tarvitse leikkiä valaistunutta munkkia, joka tyhjentää päänsä ajatuksista 20 minuutiksi ensi yrittämällä :D
Mitäs sitten kun sua kiusataan koulussa tai työpaikalla? Menet sinne kouluun tai töihin ja et vaan välitä vaan keskityt siihen kuinka kivaa se opiskelu ja työnteko on ja hengittelet syvään hymyssäsuin? Voin luvata sulle että se ei ole helppoa ja sen jälkeen kun pääset kotiin ja suljet oven perässäsi, ei ole mikään ihme että romahdat lattialle ja purskahdat itkemään.
Vaihtoehto? Lopettaa koulu tai työt? Vaihtaa paikkaa? Yksin kotona ei kenenkään tilanne kohene mutta paikkaa vaihtamalla saattaa samat ongelmat olla vastassa.
En sano että tällaiset neuvot ovat huonoja. Mutta fakta vaan on se että ahdistusta ja masennusta on erilaista ja aina meditaatio ei välttämättä tuo sitä apua.
Se vaatii vahvuutta että kuvaamani tilanteen jälkeen jatkaa hymyillen elämäänsä ja tekee itselleen mieluisia voimaannuttavia asioita. En sano että niin ei kannata tehdä tai että ei kannata yrittää, mutta täytyy muistaa että jotkut jotka sanoo että "tästä ei oo kyllä mitään apua", saattaa todella kovasti yrittää.
no eihän sitä nyt kiusattavaksi kannata jäädä siinä pelossa, että seuraavassakin paikassa asiat ovat myös huonosti. Toki jos vaihdat seuraavaan paikkaan tutka ylivirittyneenä ja tulkitset jokaisen katseen, naurahduksen tms kiusaamiseksi, niin sama kierre jatkuu. Täällä toistuu se sama kun monessa muussa vastaavassa keskustelussa, se uhrin viitta on niin kiva ja tuttu ja turvallinen, että sen alla pysytään ja syytetään koko muuta maailmaa pskaksi. Kukaan ei ole tulossa sua pelastamaan, jos et itse halua sieltä pois.
Kannattaako asioita kaivella, jos tuntee ahdistuvansa. Ahdistus kuuluu elämään. Sitä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi olisi kyse tästä ja voi ihan hyvin olla, että sinulle on osunut ammattitaidoton hoitaja, joka on hukassa. Kuitenkin alaa seuranneena aika yleinen ongelma on, että terapiaan/hoitoon hakeutuva ajattelee, että se hoitokontakti on jokin ihmelääke, jonka pitäisi auttaa välittömästi ja ilman omaa työtä ja sitoutumista. Kuitenkin mielenterveyden ongelmat on pitkäaikaisia kuntoutettavia sairauksia, joiden hoito vaatii paljon konkreettista työtä myös hoidettavalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että se meditaatio ja rentoutusharjoitus on oikeasti tehtävä suunnitelman mukaisesti kuten joku salitreeni, vaikka se tuntuisi miten yhdentekevältä. Se tutkimusnäyttö perustuu sitoutuneeseen toistoon ja näistä menetelmistä oikeasti on tutkimusnäyttöä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Kuulemma ketamiini poistaa ahdistuksen ja masennuksen jo kertahoidolla pidemmäksi aikaa.
Miksi ei käytetä oikeasti toimivia hoitoja? Olis helpompi sit myös tehdä niitä ylläpitäviä harjoitteita. Miksi sitä pitää vuositolkulla kiduttaa toimimattomilla harjoituksilla.
Mä olen kokeillut aivan kaikki itsehoito keinot ja syönyt kiltisti mielialalääkettä, mutta ei tää paska mihinkään katoa. Heräilen öisin paniikkiin ja ahdistukseen parin tunnin välein. Mä saisin olla ympäri vuorokauden toistelemassa näitä toimimattomia hengitys harjoituksia eikä aikaa jäis muuhun. Ei mulla toimi siihen kuin bentsot. Tänään koitin juoksua, sain paniikkikohtauksen ja tuuperruin hankeen. Siinä meni joku tovi haukkojen happea ja tajutessanmiten pääsen kotiin. Ei tuo hirveästi innosta koettamaan uudestaan.päätit aloittaa juoksemisen sit kunnon pakkassäällä, joka voi muutenkin ottaa henkeen. Tää on tyypillistä kokeilin kerran, ei toiminut, olen rikki-ajattelua. Mut valinta se on sekin.
Veikkaan, että fyysinen kunto, ravitsemus ja unikin olleet huonolla tolalla, mutta mitäs tällaisista pikkuseikoista, suoraan vaan heti syvään päätyyn. Voihan sitä sitten sanoa kokeilleensa ja että ei auta...
Tästä on pakko esittää osittain eriävä mielipide. Kuuntelemisen taito, sosiaalinen herkkyys eli taito lukea ihmisiä ja kyky ymmärtää ja asettua hädänalaisen asemaan sekä ihan vain tavanomaisetkin keskustelutaidot ovat persoonaan ja monipuoliseen elämänkokemukseen sidottuja ominaisuuksia, eivätkä tietyn koulutuksen mukanaan tuomia vahvuuksia.
En tietenkään väitä, etteikö tällaisissa työtehtävissä toimiessa olisi tarpeen omata soveltuvan persoonallisuuden lisäksi myöskin teoriatietoa mielensairauksista sekä yleisemminkin psyyken toiminnasta. Kuitenkaan ilman soveltuvia persoonallisia ominaisuuksia ei välttämättä päästä riittävän lähelle potilasta. Jos ei päästä riittävän lähelle ihmistä, mikäli ei pääse syntymään luottamuksellista ja turvallisen hyväksyvää ilmapiiriä, ei päästä välttämättä lainkaan kiinni potilaan ongelmien ytimeen ja silloin taas ei päästä kuntoutumisenkaan alkuun. Silloinkin voidaan kyllä auttaa lääkehoidon keinoin, eli sairauden oirehdintaa tukahduttaen, mutta ei varsinaista ongelmaa parantaen ja poistaen.
Voit miettiä tätä persoonaan liittyvää aspektia osittain ihan omaan lähipiiriisikin peilaten. Kaveripiiriisi kuuluva
terveydenhuollon ammattihenkilö ei välttämättä ole juuri se persoona, jolle mieluiten avaudut ongelmistasi, jonka kanssa vaihdat hedelmällisimmin ajatuksia tunne-elämääsi yms liittyvistä isommista ongelmista.
Näen siis ongelmaksi, että äärimmäistä ihmistuntemusta sekä empatiakykyä ja sosiaalista herkkyyttä vaativia työtehtäviä tehdään liian usein oikealla koulutuksella ja riittävällä teoriatiedolla, mutta vääräntyyppisellä (enkä tarkoita tätä pahalla) persoonalla, jolloin potilaan saama todellinen kuntouttava hyöty voi jäädä vähäiseksi.