Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Mulle väitti ettei mulla oo masennusta, kun olin nuori. Yritin selittää, miten mua ahdistaa kun vanhemmat pahoinpiteli kun olin lapsi, enkä tiedä miten toimisin heidän kanssaan. Ihan turhaa verorahojen haaskausta. Mitä jos vain koulutettaisiin oikeita terapeutteja, jotta ihmiset saisi apua ongelmiinsa.
Kyllä terapeutteja koulutetaan, koulutus vain on maksullinen, joten sitä ei moni halua.
Ja hinta on 100€ tunti vähintään. Mikä niissä maksaa niin mielettömästi. Jos pääsisi vastaanotolle 30€ tuntitaksalla niin siellä voisi käydä pienemmässäkin hädässä.
Tarkoitin siis sen terapeutin vastaanoton hintaa.
ai että joku saa 10e per tunti käteen siitä, että sä käytät häntä likasaavina ja näin 7-8 asiakasta päivässä..se koulutuskin maksaa päälle 10 000e eli ne rahat pitää saada joskus takaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Mulle väitti ettei mulla oo masennusta, kun olin nuori. Yritin selittää, miten mua ahdistaa kun vanhemmat pahoinpiteli kun olin lapsi, enkä tiedä miten toimisin heidän kanssaan. Ihan turhaa verorahojen haaskausta. Mitä jos vain koulutettaisiin oikeita terapeutteja, jotta ihmiset saisi apua ongelmiinsa.
Kyllä terapeutteja koulutetaan, koulutus vain on maksullinen, joten sitä ei moni halua.
Ja sairaanhoitajan koulutusko on sitten ilmainen?
Mikäs muu koulutus meillä maksaa kuin terapeutin koulutus? Se on ainoa, mistä itse olen kuullut. Muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Mulle väitti ettei mulla oo masennusta, kun olin nuori. Yritin selittää, miten mua ahdistaa kun vanhemmat pahoinpiteli kun olin lapsi, enkä tiedä miten toimisin heidän kanssaan. Ihan turhaa verorahojen haaskausta. Mitä jos vain koulutettaisiin oikeita terapeutteja, jotta ihmiset saisi apua ongelmiinsa.
Kyllä terapeutteja koulutetaan, koulutus vain on maksullinen, joten sitä ei moni halua.
Ja hinta on 100€ tunti vähintään. Mikä niissä maksaa niin mielettömästi. Jos pääsisi vastaanotolle 30€ tuntitaksalla niin siellä voisi käydä pienemmässäkin hädässä.
Tarkoitin siis sen terapeutin vastaanoton hintaa.
ai että joku saa 10e per tunti käteen siitä, että sä käytät häntä likasaavina ja näin 7-8 asiakasta päivässä..se koulutuskin maksaa päälle 10 000e eli ne rahat pitää saada joskus takaisinkin.
Ei pysty terapeutti ottamaan 7-8 asiakasta päivässä. 3-5 on todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Mulle väitti ettei mulla oo masennusta, kun olin nuori. Yritin selittää, miten ua ahdistaa kun vanhemmat pahoinpiteli kun olin lapsi, enkä tiedä miten toimisin heidän kanssaan. Ihan turhaa verorahojen haaskausta. Mitä jos vain koulutettaisiin oikeita terapeutteja, jotta ihmiset saisi apua ongelmiinsa.
Kyllä terapeutteja koulutetaan, koulutus vain on maksullinen, joten sitä ei moni halua.
Ja hinta on 100€ tunti vähintään. Mikä niissä maksaa niin mielettömästi. Jos pääsisi vastaanotolle 30€ tuntitaksalla niin siellä voisi käydä pienemmässäkin hädässä.
Et saa edes siivoojaa 30 euroa tuntia taksalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Mulle väitti ettei mulla oo masennusta, kun olin nuori. Yritin selittää, miten mua ahdistaa kun vanhemmat pahoinpiteli kun olin lapsi, enkä tiedä miten toimisin heidän kanssaan. Ihan turhaa verorahojen haaskausta. Mitä jos vain koulutettaisiin oikeita terapeutteja, jotta ihmiset saisi apua ongelmiinsa.
Kyllä terapeutteja koulutetaan, koulutus vain on maksullinen, joten sitä ei moni halua.
Ja sairaanhoitajan koulutusko on sitten ilmainen?
Mikäs muu koulutus meillä maksaa kuin terapeutin koulutus? Se on ainoa, mistä itse olen kuullut. Muita?
Lentäjän koulutus ja lähes kaikki koulutus ulkomailla
Vierailija kirjoitti:
Ihan pelleilyä. Noista ei ole mitään apua. Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain. Sen sijaan terveystietosi täyttyy aivan sekopäisistä teksteistä joista et edes tunnista itseäsi. Se tulee haittamaan kaikkea myöhempää hoitoasi.
No huh mäkin sain niin ihmeellistä kohtelua terv. asuiussa etenkin lapsen kanssa, että piti tilata ihan kaikki raportit. Ei siellä mitään ollut. Jos jotkut keskenään on jotain jupisseet, no harmi. Ei ole haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia masentunut. Millaista elämä oli. Tässä pääkohdat.
1) Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua eikä kukaan halua minun rakkauttani
2) Vaikka minulla on paljon opittua tietoa, mutta koulutuksesta puuttuu se yliopisto. Sen takia minua vähätellään.
3) Minulta on kyllä pyydetty palveluksia, mutta ilman korvausta
Olin syvässä suossa. Yhtenä päivänä aloin kysellä itseltäni. Miksi?
Tulin lopulta siihen tulokseen, että ympärilläni on ihmisiä, joilta puuttuu empatiaa, ymmärrystä ja kykyä ajatella. Jos ihmisellä ei ole näitä taitoja, hän ei myös jaa niitä. Annoin kaikille anteeksi. En odotata keneltäkään mitään. Mikä helpotus. Olen parantunut ja empaattinen.
Kuulostaa siltä että et ole uskaltanut pitää puoliasi etkä ole rakastanut itseäsi. Maailma on täynnä hyväksikäyttäjiä ja sellaisen tunnistaa hyvin nopeasti. Näiden asioiden oivaltaminen tuo itseluottamusta.
No mulle kyllä oli oikeasti akuuttiin ahdistukseen apua esim. niistä hengitysharjoituksista. Ei ne toki ratkaisu ahdisuneisuuteeni ollut pelkästään, mutta niiden avulla pystyin paremmin kestämään läpi sellaisen ahdistus/paniikkikohtauksen jos alkoi tuntua että sellainen on taas tuloillaan, enkä mennyt itsetuhoiseen moodiin.
Kävin kerran korkean vetenpaineen takia. Sh kiinnosi vaan joku limun juonti ja siinä lässytettiin typeriä. Liiku, syö oikein ja nuku. Joo mut jos en teekkään. No en mennyt toista kertaa. Halvalla nuo sh menee tai niiden palvelut kun ivhan hömppään käytetään eli pas.. kanjauhamisiin. Oikeesti ei voi diagnosoida, ei voi kirjoittaa reseptejä. Jokainen käynti tyyliin ensin sh ja sitten lääkäri on ollut täysin turha sh osalta.
Sitä se on. Potilaat ohjataan nettiin. En tiedä onko vielä käytössä se itsehoitopolku masennuksen hoitoon, se toimii ihan tutkitusti.
Jos pystyt niin tutki nettiä itse. Monilla on tosi hyviä juttuja itsehoitoon liittyen esim väkevät karkit, kylmä vesi kasvoille. Hengitysharjoitukset voi lisätä osalle oireita.
Ei meitä köyhät ja sairaat kiinnosta.
Ei ne tee meille tarpeeksi rahaa.
Työntäkää ihmisiä junan alle niin pääsette hoitoon.
Tai hypätkää sinne itse.
On aika erilaiset kokemukset kahdesta sairaanhoitajasta. 1. TK puolella, aivan ihme tyyppi. 2. Psykiatrian polilla, on järkevää toimintaa. Eli ehkä se myös, että missä kyseinen henkilö työskentelee vaikuttaa siihen sairaanhoitajan omaan orientoitumiseen työhönsä ja koulutusmahdollisuuksiin. Lisäksi psyk.polilla ovat tekemisissä psykiatrien, psykologien ja psykoterapeuttien kanssa, eli keskustelu esim. kahvihuoneessa tai työkaverin konsultointi jossain asiassa hieman eri, kuin että kysyy tk:n yleislääkäriltä tai toiselta sairaanhoitajalta, jolla ei ole kokemusta psykiatriasta.
Ei ole minkäänlaista apua ollut ei psykologista, ei varsinkaan psyk. hoitsuista masennuseen ja ahdistukseen. Psykologit ovat olleet suorastaan haitallisia. En haluaisi sanoa näin, mutta itse on traumoista selvinnyt ja ystävillekin voi puhua. Eivät sanoneet mitään, mitä en itse olisi jo psykologiasta lukenut. Hoitsut tiesivät teoriasta vähemmän.
Ihmiset luulee, että on joku taika, jolla masennus katoaa kun pääsee keskustelemaan. Moni haluaa psykiatrillekin että saisi keskusteluapua. Ei se ole mitään keskusteluapua vaan siinä on idea miten edetään. Keskustella voit vaikka naapurin mummon kanssa.
Moni ihminen on vaan niin naiivi, että luullaan että on joku hokkuspokkus ja sitten ei ahista enää. Mitään ei tosin itse viitsitä tehdä. Voimaa riittää itkeä vauva- palstalla haukkumassa hoitajia ja milloin mitäkin. Kaikki missä itse pitäisi jotain tehdä koetaan huonona ja oikeaa hoitoa on vaan se, että päästään itkemään 24- vuotiaan kandin vastaanotolle miten ahdistaa. Hyvin tyypillistä nykyään.
Sori sh:t kirjoitti:
Kävin kerran korkean vetenpaineen takia. Sh kiinnosi vaan joku limun juonti ja siinä lässytettiin typeriä. Liiku, syö oikein ja nuku. Joo mut jos en teekkään. No en mennyt toista kertaa. Halvalla nuo sh menee tai niiden palvelut kun ivhan hömppään käytetään eli pas.. kanjauhamisiin. Oikeesti ei voi diagnosoida, ei voi kirjoittaa reseptejä. Jokainen käynti tyyliin ensin sh ja sitten lääkäri on ollut täysin turha sh osalta.
Kyllä ihminen osaa vaan olla typerä...
Ja sitten nämä, jotka haluaa oikeaa hoitoa kun itse eivät tee mitään. On nivelrikko ja 40kg ylipainoa jo nuorella iällä. Halutaan pillereitä ja sitä ja tätä. Mutta sitä omaa osuutta ja tärkeintä ei tehdä eli esim.laihduteta. Siihenkin saadaan usein tukea monesta paikasta ja sitte haukutaan hoitajat ja ravitsemusterapeutit kun " ei ollu mitään apua". Välillä tekis mieli sanoa ihan päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin tämä traumajuttu alkaa kuulostamaan taas jotain muoti-ilmiötä. Kaikki selittyy sillä kun on joku trauma. Ymmärrän jos on joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi , on rankasti piesty tai jotain vastaavaa, mutten millään voi uskoa että jokaisella nuorella "ahdistuneella" on näin vakavaa taustalla. Ei kenenkään lapsuus mitään koko aikaista kivaa voi olla, kyllä kaikki ovat varmasti kokeneet jotain mikä ei ollutkaan niinkivaa, mutta tämä trauma -hypetys alkaa olla jo liikaa. Ymmärrän, jos sodan ajan eläneillä noita traumoja on varmasti ollut mutta mistä niitä nyt yhtäkkiä jokaisella riittää ja yhtäkkiä kaikki tarvii terapiaa. Tuo terapia aalto alkoi Yhdysvalloissa joskus 70-luvulla, jolloin jokaisella julkkiksella oli oma "shrink" eli kallonkutistaja, mutta nytkö tämä vasta on levinnyt Suomeenkin täydellä teholla.
Pitkäaikainen koulukiusaaminen ainakin aiheuttaa vakavia muutoksia psyykkiseen terveyteen, ja täyttää c-ptsd oireiston monesti. Muuten samaa mieltä, itsekin ihmetellyt
Minusta jokainen saa silti olla niin traumatisoitunut kuin on. Ei minua se "lohduta", jos joku toinen kärsii lievemmästä jutusta kuin minä. Kyllä jokainen saa minusta kokea elämänsä niin kuin sen kokee. En ole mikään määrittämään sitä. Tuohon kiusaamiseen voin sanoa, että itsellä se on yksi suurin tekijä siihen miten voin nyt. Kyllä vuosien kiusaaminen jättää jälkensä ihmiseen monesti. Se tavallaan on "näivettänyt" persoonani. En olisi näin epävarma ja jännittäisi kaikkea niin paljon. Se on tehnyt paljon pahaa. Varmaan joku siellä ilkeästi nauraa ja ei usko mitään, mutta minulle on tullut jopa dissosiaatio ja depersonalisaatio kokemuksia ja en keksi niille mitään muuta syytä kuin kiusaamisen ja lähes täyden yksinäisyyden nuoruudessa. Tähän toki vielä ongelmia vanhempien kanssa päälle, mutta ei toisaalta väkivaltaa kuitenkaan. Ehkä olen herkempi ihminen, koska olen jotenkin ymmärtänyt, että näihin oireisiin pitäisi olla kokenut jotain hyvin kauheaa. Kiusaaminen ei ehkä monelle tuo kuitenkaan näitä oireita. Ehkä sekin vaikuttaa miten pystyy purkamaan kaiken. Itse en ole koskaan voinut edes vanhempien kanssa puhua kiusaamisesta. Tai tiesiväthän ne siitä, mutta ei se mitään hyödyttänyt.
Kylmä koti jossa olet ollut aivan yksin. Päälle koulukiusaaminen. Yksin jääminen senkin murheen kanssa. Ei ole mikään ihme että dissosiaatio oireita on, varsinkin jos olet paljon eristyksissä nykyään kuten monet traumaoireilusta kärsivät ovat. Voimia.🧡
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun."
Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972
Kun täällä moni on kysellyt että minkälaista apua sitten odotat? No hemmetti niitä rauhoittavia. Olisi niin kivaa olla taas toimintakykyinen. Ei ne kaikkia lamaa!
Ja sairaanhoitajan koulutusko on sitten ilmainen?