Päädyimme koulushoppailemaan. Emme missään nimessä halunneet muuttaa alueelle, jossa iso osa oppilaista olisi ollut vieraskielisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Olisipa se noin helppoa. Suomessa on kuitenkin paljon pienituloisia ja vähävaraisia suomenkielisiä perheitä, joissa ei ole kykyä tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä. Koulun yhteydenottoihinkin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Maahanmuuttajaperheissä ongelma voi olla kielitaito eli lasta ei voida auttaa ja tukea koulunkäynnissä vaikka haluttaisiin, koska vanhemmat eivät osaa suomea. Ne maahanmuuttajatkin haluavat lastensa pärjäävän elämässään, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa,  että niin on. Siksi pitäisikin varmistaa, että myös maahanmuuttajalasten vanhemmat oppivat suomea.

Monella suomalaiselle tekisi hyvää asua vuosi tai pari ulkomailla sellaisessa maassa, jonka kieltä ei itse osaa. Siinä oppii äkkiä ymmärtämään, millaisia haasteita perheelle voi olla. Englanninkielisessä maassa asuminen on ihan eri asia, koska suomalaiset yleensä osaavat englantia sen verran, että kykenevät pitämään yhteyttä kouluun ja auttamaan lapsia koulunkäynnissä. Mutta kokeilkaapa asua vaikkapa Saksassa tai Espanjassa paikkakunnalla, jossa ei ole kansainvälistä tai suomalaista koulua.

Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa, joista yksi oli Venäjä. Olin opiskellut hieman Venäjää ennen sitä ja osasin aakkoset, mutta olin kyllä aika ummikko. Arkiset asiat oli pakko hoitaa venäjäksi. Tämä oli vielä käsitaksiaikaa, ja ihan turha kuvitella, että se kaveri romulla Ladallaan puhui mitään muuta kieltä kuin venäjää.

If there is a will, there is a way.

Hyvä viddupäät! Ensin äänestätte viherkommarit valtaan ja täytätte maata kaikenmaailman XXX ja sitten itkette, että kouluissa on huonoa ainesta. Tää maa menee vessasta alas ja iso syy siihen on suomalaisten naisten täysin idioottimaiset ratkaisut viimeiset 30 vuotta.

Muistakaa, että teitä on puolet väestämme. Se riittää ohjaamaan yhteiskunnan suuntaa. Me miehet olemme sen verran nössöjä, ettemme pysty tuohon vaikuttamaan.

Kyllä pitää koulushoppailla. Kuka haluaa lapsensa käyvän koulua tulevien linnakundien seassa.

Tutkijat, taivaanrannanmaalarit ja poliitikot viekööt lapsensa noihin kouluihin.

Itseä ei häiritse alueiden ulkomaalaisuus vaan alueen sosioekonominen asema, koska se on ainoa millä on oikeasti väliä. Kulosaaren yms. alueilla on paljon ulkomaalaisia diplomaattien jne lapsia eikä mitään ongelmia. Sitten taas tietyillä alueilla on paljon kantiksia, mutta paljon ongelmia... 

Sen takia mekin päädyimme varakkaammalle alueelle välittämättä siitä minkämaalaisia siellä asuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Tuo "hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa" on kertakaikkisen ärsyttävä hokema. Oletko itse tai lapsesi ollut hyvä oppilas, joka joutuu hidastalemaan omaa oppimistaan, kun luokassa edetään hitaiden tahtiin? Et saa edetä eteenpäin, et saa oikeasti eriyttäviä tehtäviä. Korkeintaan saat pari monistetta niitä samoja, jotka jo osaat, ja jotka sitten turhautuneena teet. Se on enempi rangaistus kuin mitään muuta. Eikä kukaan koskaan opeta juuri sinua sinun tasollasi, vaan itsenäisesti opettelet asiat tai kuuntelet, kuinka opetetaan jotain jo oppimaasi.

Ennemmin olisin hyvän luokan keskitasoinen oppilas kuin huonon paras. Todellakin.

Se nyt on kuitenkin tutkittu fakta, että yleisesti ottaen hyvät oppilaat pärjäävät koulusta huolimatta, huonojen pärjäämistä koulu voi auttaa. Toisaalta etevä oppilas on aika usein itse kiinnostunut opittavasta asiasta ja etsii itsekin lisää tietoa vapaa-ajallaan.

Jos koulu estää hyvää oppilasta etenemästä nopeammin, vika on yksittäisessä koulussa tai opettajassa, eikä koulujärjestelmässä. Esimerkiksi Itä-Helsingissä on kouluja, joissa hyville oppilaille annetaan mahdollisuus edetä nopeammin ja pitemmälle ja toisaalta pystytään tukemaan niitä, joilla on vaikeuksia. Sitten on niitä "hyvän" alueen kouluja, joissa kaikki etenevät samaan tahtiin.

Minulla on asiasta kokemusta sekä peruskoulun ja lukion oppilaana kauan sitten että useamman hyvän oppilaan vanhempana. Vaikka minun aikanani lukio ei vielä ollut kurssimuotoinen nykyiseen tapaan, koulussa oli mahdollista osallistua lisäkurssille, jossa opetettiin yliopistomatematiikkaa kiinnostuneille. Sisältönä taisi olla differentiaaliyhtälöiden perusteita tai jotain sen tapaista. Luin kotona omatoimisesti aika paljon kaikenlaisista asioista, sillä meillä oli aika hyvä ja kattava kotikirjasto.

Omien lasteni kouluissa opettajat ovat kertoneet eriyttäneensä opetusta ylöspäin. Yhden lapsen lukiossa eriyttäminen oli viety poikkeuksellisen pitkälle, sillä tarjolla oli runsaasti ylimääräistä opetusta tai vähintään neuvoja, mistä löytyy syventävää tietoa.