Päädyimme koulushoppailemaan. Emme missään nimessä halunneet muuttaa alueelle, jossa iso osa oppilaista olisi ollut vieraskielisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Mikään raha ei korkaa inkluusion mukanaan tuomia ongelmia. Jos se raha sijoitetaan erillisiin erityisluokkiin, niin kenties sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Ei ole vaan kyllä se on määrä.

Liikaa kielitaidottomia pakkautuneena yhteen.

Kummasti vain ne oppimistulokset ovat hyviä hyvinkin maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, jos koululla on riittävät resurssit. Varsin keskinkertaisia oppimistuloksia taas on nähtävissä lähes umpisuomenkielisillä paikkakunnilla, joissa ulkomaalaisia on vain nimeksi. Vaikka väitteesi mukaan tulosten pitäisi olla hyviä, koska kielitaidottomia ei ole joukossa, jostain syystä osa lapsista ei opi. Olisiko vika koulussa vai olisiko syy jokin ihan muu kuin lasten äidinkieli?

Laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Olisipa se noin helppoa. Suomessa on kuitenkin paljon pienituloisia ja vähävaraisia suomenkielisiä perheitä, joissa ei ole kykyä tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä. Koulun yhteydenottoihinkin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Maahanmuuttajaperheissä ongelma voi olla kielitaito eli lasta ei voida auttaa ja tukea koulunkäynnissä vaikka haluttaisiin, koska vanhemmat eivät osaa suomea. Ne maahanmuuttajatkin haluavat lastensa pärjäävän elämässään, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa,  että niin on. Siksi pitäisikin varmistaa, että myös maahanmuuttajalasten vanhemmat oppivat suomea.

Monella suomalaiselle tekisi hyvää asua vuosi tai pari ulkomailla sellaisessa maassa, jonka kieltä ei itse osaa. Siinä oppii äkkiä ymmärtämään, millaisia haasteita perheelle voi olla. Englanninkielisessä maassa asuminen on ihan eri asia, koska suomalaiset yleensä osaavat englantia sen verran, että kykenevät pitämään yhteyttä kouluun ja auttamaan lapsia koulunkäynnissä. Mutta kokeilkaapa asua vaikkapa Saksassa tai Espanjassa paikkakunnalla, jossa ei ole kansainvälistä tai suomalaista koulua.

Suomessa on kielenopetusta saatavilla muutajille, ilmaiseksi. Jos on halua, niin kyllä oppii, jos ei ole halua, niin pakottaakaan ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Ei ole vaan kyllä se on määrä.

Liikaa kielitaidottomia pakkautuneena yhteen.

Kummasti vain ne oppimistulokset ovat hyviä hyvinkin maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, jos koululla on riittävät resurssit. Varsin keskinkertaisia oppimistuloksia taas on nähtävissä lähes umpisuomenkielisillä paikkakunnilla, joissa ulkomaalaisia on vain nimeksi. Vaikka väitteesi mukaan tulosten pitäisi olla hyviä, koska kielitaidottomia ei ole joukossa, jostain syystä osa lapsista ei opi. Olisiko vika koulussa vai olisiko syy jokin ihan muu kuin lasten äidinkieli?

Laatu.

Mitä mahdat tarkoittaa? Onko vika suomenkielisten lasten laadussa vai suomenkielisen alueen koulun laadussa, jos tulokset ovat heikompia kuin asiallisesti rahoitetun maahanmuuttajavaltaisen alueen koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan PK-seudulla alueella, jossa on tosi paljon vieraskielisiä. Suunnitelmana on muuttaa täältä pois, ennen kuin lapsi menee kouluun. Olin juuri sijaistamassa eskarissa, jossa oikeasti ehkä yksi paikalla olleista oli äidinkieleltään suomenkielinen ja aikuisistakin vain yksi puhui todella hyvin suomea. Jos vertaan omiin eskarimuistoihini niin kyllä sen näkee selvästi siinä, mitä ryhmässä voidaan tehdä. Ihania lapsia he olivat, mutta tuo vaikuttaa kaikkeen toimintaan ja varmasti jo suomenkielistenkin kielen kehittymiseen.

Tervetuloa asumaan vaikkapa Keski-pohjanmaalle. Täällä puhutaan vielä suomea ja vähän ruotsiakin :)

Aika moni varmaankin voisi laittaa lapsen ruotsinkieliseen kielikylpypäiväkotiin. Siitä kuitenkin on tiettyjä etuja Suomessa, toisin kuin vaikkapa swahilista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Kyllä. Me asutaan hyvällä alueella ja naapurustossa on tosi rikkaita ja sit meitä vaan hyvätuloisia. Eipä ole yksi eikä kaksi tosi rikkaan perheen vesaa, jotka kaikkein vähiten muista välittävät. Kaikki kun annetaan tarjottimella ja kultalusikka on syvällä, minkäs teet. Siihen kun lisää sit sen että näissä perheissä vanhemmat on mitä on, onpa ne poliisit tulleet tutuiksi täälläkin. Varmasti meillä on vähemmän ongelmia täällä kuin paikassa, jossa suomalaiset narkit pyörii ja ulkomaalaisia vihaa, mutta ei se elintaso poista sitä mahdollisuutta että on k.pää narsisti.

Hyväosaisuus tämä ketjun aiheen kontekstissa tuskin tarkoittaa vain rahan määrää, vaan sosiaalista pääomaa, akateemisuutta, sivistystä, näköalaisuutta. Rahan määrä ei tee kenestäkään mitään näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Ei toimi enää noin. Oppilas joutuisi seuraavan lukuvuoden alussa oikeaan lähikouluunsa.

Helsingissä todellakin toimii noin. Olennaista on olla oikealla oppilaaksiottoalueella oikeaan aikaan.

No tässäpä Helsingille malli torjua koulushoppailua: kaukana Helsingistä sijaitsee kunta nimeltä Vantaa, jossa oppilas joutuu vaihtamaan koulua, jos muuttaa pois oppilaaksiottoalueelta. Kesken olevan kouluvuoden saa jatkaa loppuun, mutta sitten pitää vaihtaa koulua. Aina voi toki anoa koulupaikkaa toisen alueen koulusta.

Miksei vanhempi saisi haluta lapselleen parasta jos vain paukut riittää? Ei ole päättäjien lapsetkaan mamukouluissa!

yle koulukone, monessa kunnassa ei s2 tai hyvin vähän , silti ka alle 8.

Itä-Hki, painotettu yläaste, Hgin yliopisto nk hakupaineala

Suomeen on syntymässä alempi luokka, jonka tunnistaa ulkonäöstä, käytöksestä ja viimeistään epämääräisestä kielestä. Samaan luokkaan kuuluvat kaikista köyhimmät kantasuomalaiset, taparikolliset sun muu heikompi aines. Tämä alempi luokka tulee asuttamaan valtaosan suurimpien kaupunkien alueista ja elämään lähinnä Kela-tuilla ja te toimiston osoittamilla pätkätöillä. Ylempi luokka muuttaa maaseutumaisiin vehreisiin kaupunginosiin ja ruuhka-Suomen ulkopuolelle sekä työskentelee entistä enemmän etätöissä.

Hyvin meni SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Itä-Hki, painotettu yläaste, Hgin yliopisto nk hakupaineala

lukio , ei lähilukio vaan keskustan lukio

Edes sujuva suomenkielen taito ei takaa mitään. Naapurini osaa paremmin ja sujuvammin suomenkieltä kuin moni kantasuomalainen enää nykyään, mutta ei halua tehdä työtä vaan poltella huumeita kavereiden kanssa. Umpiterve nuorehko mies, jolla ei ole pienintäkään rajoitusta työkyvyssä. Tuet riittävät ruokaa, vuokraan ja huumeisiin, niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole pelkästään kielitaidon puutteessa, vaan matalan sosioekonomisen aineksen keskittymisessä tiettyihin alueisiin.

Hyvä ratkaisu olisi jakaa esimerkiksi Itäkeskuksen oppilaita kouluihin ympäri Helsinkiä, korkean sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten alueille.

Ei se ole kenenkään etu, että muodostuu ghettoalueita ja että oppilaat omaksuvat sellaisen identiteetin yhteiskunnassa. Hyväosaisten kouluihin pääseminen toisi hyviä vaikutteita niille, jotka eivät niitä kotoaan tai omalta asuinalueeltaan saa.

Onko lapsesi Itäkeskuksen koulussa vai heitteletkö arvioitasi ihan omasta päästäsi? Itäkeskuksen peruskoulu on hyvä koulu, jossa on hyvät opettajat. Koulun tulokset ovat myös hyviä, kun ottaa huomioon sen, että oppilaiden perheet ovat keskimääräistä pienituloisempia ja kouluttamattomampia.

Suurin selittävä tekijä koulujen keskimääräisessä keskiarvossa ei ole S2-oppilaiden määrä, vaan oppilaiden vanhempien koulutus ja tulotaso.

Itäkeskuksen peruskoulu yle koulukone ka 7,8

monissa kunnissa alle 8 ka ja ei yhtään s2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Yksikään koulu ei ole ongelmaton. Siksi on naurettavaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta. Sit kun siellä koulussa sitä omaa lasta kiusataan tai luokka on rauhaton tai omalla lapsella on oppimisvaikeuksia, ihmetellään että mites tässä näin kävi.

Jokainen valitkoon koulun ja asuinpaikan miten haluaa, mutta kannattaisi opettaa lapsilleen ihan eri arvoja kuin ulkomaalaisvihaa.

Juuri noin. Omasta näkökulmastani katsottuna ns. huonomman alueen koulun suuri ongelma on se, että koulutetun perheen etevän lapsen voi olla vaikeampi löytää sellaisessa samanhenkisiä kavereita kuin paremman alueen koulussa. Mikään ei tietysti takaa sitä, että kavereita löytyisi sieltä paremmastakaan koulusta. Tämä ongelma ei tietenkään ole uusi, sillä jo minun kouluvuosinani ongelma oli se, että suurin osa lapsista oli kiinnostuneempia mopoista, urheilusta, tv-sarjoista, huonosta musiikista ja vastaavista, eikä esimerkiksi tieteestä, taiteesta tai kirjallisuudesta.

Kampaajani on yksinhuoltajan lapsi Vesalasta. Hän sanoi että osa hänen luokkakavereistaan on jo kuollut. Huumeet.

Eikä se Maria Ohisalokaan kotikulmillaan omaa lastaan kasvata, vaan Kulosaaressa.

Onko muuttanut? Asunut vanhankaupungin liepeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Pakko sanoa tähän näin opettajana ja myös ns. hyvän alueen koulun oppilaan vanhempana, että väittämäsi siitä, että vauraan alueen vanhemmat keräävät omatoimisesti rahaa lapsensa kouluun on vale.

Tätä ei voida tehdä missään koulussa, sillä sen kieltää laki. Koulu ei voi kehoittaa antamaan eikä ottaa vastaan vapaaehtoisiltakaan vanhemmilta rahaa.

Ei muuten ole vale. Vaikka koulu itse ei voi suoraan pyytää rahaa, vanhemmat voivat esimerkiksi kerätä rahaa leirikoulun järjestämiseen. Rahaa saa kerätä ja koululle saa tehdä lahjoituksia. Varsin virallinen lähde netissä kertoo: "Koulun opintokäyntejä ja -retkiä, leirikouluja sekä opetukseen liittyviä tapahtumia voidaan tukea oppilaiden ja huoltajien yhteisesti keräämillä varoilla. Varojen keruun tulee olla oppilaille ja huoltajille vapaaehtoista. Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun opetussuunnitelman ja siihen perustuvan vuotuisen suunnitelman mukaiseen toimintaan huolimatta siitä, onko hän tai hänen huoltajansa osallistunut varojen keräykseen."

Kokonaan toinen juttu sitten on se, haluavatko vanhemmat kerätä rahaa. Tiedän, että esim. leirikoulu oli kaatua siihen, että osa vanhemmista ei voinut hyväksyä sitä, että kerätyt rahat käytetään koko luokan hyväksi, eikä vain oman lapsen hyväksi. Useimmat vanhemmat olisivat olleet valmiita keräämään rahaa tai lahjoittamaan suoraan yhteiseen pottiin, josta maksetaan leirikoulun kulut, mutta ainakin yksi perhe ilmoitti, että he maksavat vain oman lapsensa kulut.

myyjäiset, kkssa 5 euroa ja leirikoulu Keski-Suomessa, Hki ps. vielä annoin rahaa että saa ylimääräistä siis omalle lapselle. 2 oppilasta ei lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Lähetin lapseni huippuyliopistoihin maailmalle. Omalla alallaan ranking 3 ja 15. Ei ollut ilmaista ja tuskin näistä veronmaksajia Suomeen tulee; hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Tuo "hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa" on kertakaikkisen ärsyttävä hokema. Oletko itse tai lapsesi ollut hyvä oppilas, joka joutuu hidastalemaan omaa oppimistaan, kun luokassa edetään hitaiden tahtiin? Et saa edetä eteenpäin, et saa oikeasti eriyttäviä tehtäviä. Korkeintaan saat pari monistetta niitä samoja, jotka jo osaat, ja jotka sitten turhautuneena teet. Se on enempi rangaistus kuin mitään muuta. Eikä kukaan koskaan opeta juuri sinua sinun tasollasi, vaan itsenäisesti opettelet asiat tai kuuntelet, kuinka opetetaan jotain jo oppimaasi.

Ennemmin olisin hyvän luokan keskitasoinen oppilas kuin huonon paras. Todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Jos, jos ja jos

Sinulle ei ole selvästikään ole käsitystä siitä millaisille alueille muuttoliike Valkoinen Lento Oy kuljettaa lapsistaan välittävää koulutettua väestöä jonka tulotaso ja asema on sellainen että jaloillaan äänestäminen ylipäätänsä on mahdollista.

Vinkki: samoille aluille kuin missä CEO-tason liksaa nostava muuttovoittoa ylistävä poliittinen eliitti itse asuu lapsiensa koulujen takia.

Poliittisella eliitillä ei ole varaa asua täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Kyllä. Me asutaan hyvällä alueella ja naapurustossa on tosi rikkaita ja sit meitä vaan hyvätuloisia. Eipä ole yksi eikä kaksi tosi rikkaan perheen vesaa, jotka kaikkein vähiten muista välittävät. Kaikki kun annetaan tarjottimella ja kultalusikka on syvällä, minkäs teet. Siihen kun lisää sit sen että näissä perheissä vanhemmat on mitä on, onpa ne poliisit tulleet tutuiksi täälläkin. Varmasti meillä on vähemmän ongelmia täällä kuin paikassa, jossa suomalaiset narkit pyörii ja ulkomaalaisia vihaa, mutta ei se elintaso poista sitä mahdollisuutta että on k.pää narsisti.

Taidat asua Espoossa