Päädyimme koulushoppailemaan. Emme missään nimessä halunneet muuttaa alueelle, jossa iso osa oppilaista olisi ollut vieraskielisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Kyllä. Me asutaan hyvällä alueella ja naapurustossa on tosi rikkaita ja sit meitä vaan hyvätuloisia. Eipä ole yksi eikä kaksi tosi rikkaan perheen vesaa, jotka kaikkein vähiten muista välittävät. Kaikki kun annetaan tarjottimella ja kultalusikka on syvällä, minkäs teet. Siihen kun lisää sit sen että näissä perheissä vanhemmat on mitä on, onpa ne poliisit tulleet tutuiksi täälläkin. Varmasti meillä on vähemmän ongelmia täällä kuin paikassa, jossa suomalaiset narkit pyörii ja ulkomaalaisia vihaa, mutta ei se elintaso poista sitä mahdollisuutta että on k.pää narsisti.

Juu, eipä löydy sellaista kohtaa maastamme, jossa teinit eivät aiheuttaisi häiriötä. Sit kun siihen lisätään vielä kaiken aina saan kun ulisen-mentaliteetti, osa nuorista on ihan menetettyjä tapauksia. Me asutaan Suomessa vain kesäisin, yksi suurin syy on se että meidän lapset saa paljon paremman koulutuksen kansainvälisessä koulussa ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan PK-seudulla alueella, jossa on tosi paljon vieraskielisiä. Suunnitelmana on muuttaa täältä pois, ennen kuin lapsi menee kouluun. Olin juuri sijaistamassa eskarissa, jossa oikeasti ehkä yksi paikalla olleista oli äidinkieleltään suomenkielinen ja aikuisistakin vain yksi puhui todella hyvin suomea. Jos vertaan omiin eskarimuistoihini niin kyllä sen näkee selvästi siinä, mitä ryhmässä voidaan tehdä. Ihania lapsia he olivat, mutta tuo vaikuttaa kaikkeen toimintaan ja varmasti jo suomenkielistenkin kielen kehittymiseen.

Tervetuloa asumaan vaikkapa Keski-pohjanmaalle. Täällä puhutaan vielä suomea ja vähän ruotsiakin :)

Jos haluaa lapsensa väkivallattomaan kouluun niin pohjanmaa ei kyllä ole vaihtoehto. Tehän hakkaatte siellä milloin kuka kenentkin ja "pojat on vaan poikia",

Pojat on poikia. Ja mikä tärkeintä suomalaisia poikia!

Niin, perinteet kunniaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun poliitikot ja päättäjät ovat epäonnistuneet mm-politiikassa ja asuntokaavoituksessa, niin ei ole lapsiperheiden velvollisuus korjata tätä.

Tämä kaavoituksen syyttäminen ogelmista on kyllä koomista.

Jos sijoitettava väestöpohja on koulutettua, monokulttuurista protestanttisen työmoraalin omaavaa sinisilmäistä pottunenää niin ei näistä saa millään kaavoitusvirheellä aikaiseksi ongelma-alueita.

Kyllä suomessa kärsitään itseaiheutetuista ongelmista jotka johtuvat siitä etteivät poliitikot ole olleet töissä suurtalouskeittiöissä.

Niissä reseptiin tulevat 48 kananmunaa rikotaan yksi kerrallaan erilliseen kippoon koska yksikin isoon kulhoon lipsahtanut mätämuna pilaa minkä kokoisen annoksen hyvänsä eikä tämä muutu vaikka miten sekoittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Oishan se kauheeta jos lapset näkisivät ettei kaikki ole suomalaista metsäkansaa. Meidän lapsilla on ystäviä monesta maasta, he puhuvat neljää kieltä ja vanhin seurustelee ulkomaalaisen kanssa. Tervetuloa katsomaan.

Puhun itse kuutta kieltä, olen seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa ja asunut monta vuotta tämän kotimaassa Pohjois-Amerikassa. Olen silti sitä mieltä, että "koulushoppailu" on ok silloin kun on oman lapsen ainutkertaisesta elämästä ja tulevaisuudesta kyse. On nimittäin ulkkareita ja ulkkareita. 

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät nämä segregaatiosta huolestuneet asiantuntijat ja poliitikot laita omia lapsiaan näihin maahanmuuttovaltaisiin kouluihin, mutta kärjekkäästi moittivat muita vanhempia sellaisesta, mitä itsekin tosiasiassa harrastavat? Näyttäisivät esimerkkiä, jos se heidän ajamansa linja muka on niin hyvä.

Erittäin hyvä kysymys, varsinkin näin vaalien alla. Meitä on runsaasti tässä maassa, jotka haluaisimme saada rehellisen ja kiertelemättömän vastauksen ko. asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Nyt alkaa käytännössä näkyä elävässä elämässä se, että viimeisten 15 vuoden aikana on leikattu koulutuksesta.

On lakkautettu pikkukouluja (joissa porukka voi hyvin!), yhdistelty erityiskoululaiset ja S2-oppilaat normiluokkiin ja suurennettu luokkakokoja.

Likaa (siivouksesta säästetty), sisäilmaongelmia (säästetty huolloista ja ilmastoinneista loma-aikoina), vanhoja homeisia rakennuksia ja astmaa.

Jatkuvia projekteja ja kampanjoita, tutkimuksia ja kokeiluja, liian vähän oppimateriaaleja - kaikki sähköisiä - tuloksena melua, keskittymisongelmia sekä perusopetuksen vähyyttä.

Lisäksi osalla vanhemmista on ihan lastensa peruskasvatuksessa ja käytöstapojen opettamisessa puutteita. Myös omissaan.

Opettajapako on kohta todellista: OAJ:n tutkimuksessa 60% opettajista on harkinnut alanvaihtoa. En ihmettele, kun työympäristö on tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Ei toimi enää noin. Oppilas joutuisi seuraavan lukuvuoden alussa oikeaan lähikouluunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Ei toimi enää noin. Oppilas joutuisi seuraavan lukuvuoden alussa oikeaan lähikouluunsa.

Helsingissä todellakin toimii noin. Olennaista on olla oikealla oppilaaksiottoalueella oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Olisipa se noin helppoa. Suomessa on kuitenkin paljon pienituloisia ja vähävaraisia suomenkielisiä perheitä, joissa ei ole kykyä tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä. Koulun yhteydenottoihinkin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Maahanmuuttajaperheissä ongelma voi olla kielitaito eli lasta ei voida auttaa ja tukea koulunkäynnissä vaikka haluttaisiin, koska vanhemmat eivät osaa suomea. Ne maahanmuuttajatkin haluavat lastensa pärjäävän elämässään, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa,  että niin on. Siksi pitäisikin varmistaa, että myös maahanmuuttajalasten vanhemmat oppivat suomea.

Monella suomalaiselle tekisi hyvää asua vuosi tai pari ulkomailla sellaisessa maassa, jonka kieltä ei itse osaa. Siinä oppii äkkiä ymmärtämään, millaisia haasteita perheelle voi olla. Englanninkielisessä maassa asuminen on ihan eri asia, koska suomalaiset yleensä osaavat englantia sen verran, että kykenevät pitämään yhteyttä kouluun ja auttamaan lapsia koulunkäynnissä. Mutta kokeilkaapa asua vaikkapa Saksassa tai Espanjassa paikkakunnalla, jossa ei ole kansainvälistä tai suomalaista koulua.

Mutta jos tutkijan mukaan suurikaan s2-oppilaiden määrä ei haittaa ja opetus on yhtä hyvää ja koulu on yhtä hyvä jne, miksi sitten on ongelma jos suomalais-vanhemmat päätyvät laittamaan lapsensa toiseen kouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Pakko sanoa tähän näin opettajana ja myös ns. hyvän alueen koulun oppilaan vanhempana, että väittämäsi siitä, että vauraan alueen vanhemmat keräävät omatoimisesti rahaa lapsensa kouluun on vale.

Tätä ei voida tehdä missään koulussa, sillä sen kieltää laki. Koulu ei voi kehoittaa antamaan eikä ottaa vastaan vapaaehtoisiltakaan vanhemmilta rahaa.

Ei muuten ole vale. Vaikka koulu itse ei voi suoraan pyytää rahaa, vanhemmat voivat esimerkiksi kerätä rahaa leirikoulun järjestämiseen. Rahaa saa kerätä ja koululle saa tehdä lahjoituksia. Varsin virallinen lähde netissä kertoo: "Koulun opintokäyntejä ja -retkiä, leirikouluja sekä opetukseen liittyviä tapahtumia voidaan tukea oppilaiden ja huoltajien yhteisesti keräämillä varoilla. Varojen keruun tulee olla oppilaille ja huoltajille vapaaehtoista. Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun opetussuunnitelman ja siihen perustuvan vuotuisen suunnitelman mukaiseen toimintaan huolimatta siitä, onko hän tai hänen huoltajansa osallistunut varojen keräykseen."

Kokonaan toinen juttu sitten on se, haluavatko vanhemmat kerätä rahaa. Tiedän, että esim. leirikoulu oli kaatua siihen, että osa vanhemmista ei voinut hyväksyä sitä, että kerätyt rahat käytetään koko luokan hyväksi, eikä vain oman lapsen hyväksi. Useimmat vanhemmat olisivat olleet valmiita keräämään rahaa tai lahjoittamaan suoraan yhteiseen pottiin, josta maksetaan leirikoulun kulut, mutta ainakin yksi perhe ilmoitti, että he maksavat vain oman lapsensa kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Olisipa se noin helppoa. Suomessa on kuitenkin paljon pienituloisia ja vähävaraisia suomenkielisiä perheitä, joissa ei ole kykyä tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä. Koulun yhteydenottoihinkin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Maahanmuuttajaperheissä ongelma voi olla kielitaito eli lasta ei voida auttaa ja tukea koulunkäynnissä vaikka haluttaisiin, koska vanhemmat eivät osaa suomea. Ne maahanmuuttajatkin haluavat lastensa pärjäävän elämässään, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa,  että niin on. Siksi pitäisikin varmistaa, että myös maahanmuuttajalasten vanhemmat oppivat suomea.

Monella suomalaiselle tekisi hyvää asua vuosi tai pari ulkomailla sellaisessa maassa, jonka kieltä ei itse osaa. Siinä oppii äkkiä ymmärtämään, millaisia haasteita perheelle voi olla. Englanninkielisessä maassa asuminen on ihan eri asia, koska suomalaiset yleensä osaavat englantia sen verran, että kykenevät pitämään yhteyttä kouluun ja auttamaan lapsia koulunkäynnissä. Mutta kokeilkaapa asua vaikkapa Saksassa tai Espanjassa paikkakunnalla, jossa ei ole kansainvälistä tai suomalaista koulua.

Suomessa on suomen kieltä osaamattomia ihmisiä, jotka on syntyneet täällä ja jotka on päästetty jopa koulusta läpi armovitosilla, ilman että osaavat lukea ja kirjoittaa.

Kielen oppii noin vuodessa sille tasolle, että sillä jo pärjää erinomaisen hyvin. Siis normiälyllä varustettu tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Ei ole vaan kyllä se on määrä.

Liikaa kielitaidottomia pakkautuneena yhteen.

ei ole suomessa sijaa hyvätuloisten, keskituloisten vanhempien  vaaleille hetero lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Olisipa se noin helppoa. Suomessa on kuitenkin paljon pienituloisia ja vähävaraisia suomenkielisiä perheitä, joissa ei ole kykyä tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä. Koulun yhteydenottoihinkin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Maahanmuuttajaperheissä ongelma voi olla kielitaito eli lasta ei voida auttaa ja tukea koulunkäynnissä vaikka haluttaisiin, koska vanhemmat eivät osaa suomea. Ne maahanmuuttajatkin haluavat lastensa pärjäävän elämässään, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa,  että niin on. Siksi pitäisikin varmistaa, että myös maahanmuuttajalasten vanhemmat oppivat suomea.

Monella suomalaiselle tekisi hyvää asua vuosi tai pari ulkomailla sellaisessa maassa, jonka kieltä ei itse osaa. Siinä oppii äkkiä ymmärtämään, millaisia haasteita perheelle voi olla. Englanninkielisessä maassa asuminen on ihan eri asia, koska suomalaiset yleensä osaavat englantia sen verran, että kykenevät pitämään yhteyttä kouluun ja auttamaan lapsia koulunkäynnissä. Mutta kokeilkaapa asua vaikkapa Saksassa tai Espanjassa paikkakunnalla, jossa ei ole kansainvälistä tai suomalaista koulua.

Suomessa on suomen kieltä osaamattomia ihmisiä, jotka on syntyneet täällä ja jotka on päästetty jopa koulusta läpi armovitosilla, ilman että osaavat lukea ja kirjoittaa.

Kielen oppii noin vuodessa sille tasolle, että sillä jo pärjää erinomaisen hyvin. Siis normiälyllä varustettu tavallinen ihminen.

Kielen oppii, jos siihen on halua ja mahdollisuus. En usko, että kovin moni suomenkielinenkään pystyisi keskittymään kielen opiskeluun, jos aika kuluisi pienipalkkaisissa hanttihommissa toimeentuloa hankkien. Kaikilla ei ole edes aikaa osallistua kielikurssille, kun pitäisi samaan aikaan tehdä vuorotyötä tai huolehtia perheestä. Vaikka aikaa olisi kielikurssille osallistumiseen, pitkän työpäivän jälkeen opiskelu voi olla raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Kasvoin pienessä pitäjässä ja meillä oli kyllä koulussa useampikin vieraskielinen, luokallani oli muistaakseni 5 äidinkielenään jotain muuta kieltä puhuvaa. Olen siis jo 32v. Kukaan ei muodostanut kuppikuntia, ketään ei kiusattu ja pienen googlailun perusteella nuo luokkani vieraskielisetkin on nykyään ihan normaaleja, veroja maksavia perheenäitejä - ja isiä.

Mikä on muuttunut?

Määrä.

Vieraskielisten määrä ja koulujen ja luokkien koko.

Oikeastihan syy on rahoitus. Moni ongelma on peräisin Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista. Perusopetuksesta ei pitäisi missään oloissa säästää. Sipilän hallituksen säästötoimien seurauksista maksetaan nyt.

Ei ole vaan kyllä se on määrä.

Liikaa kielitaidottomia pakkautuneena yhteen.

Kummasti vain ne oppimistulokset ovat hyviä hyvinkin maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, jos koululla on riittävät resurssit. Varsin keskinkertaisia oppimistuloksia taas on nähtävissä lähes umpisuomenkielisillä paikkakunnilla, joissa ulkomaalaisia on vain nimeksi. Vaikka väitteesi mukaan tulosten pitäisi olla hyviä, koska kielitaidottomia ei ole joukossa, jostain syystä osa lapsista ei opi. Olisiko vika koulussa vai olisiko syy jokin ihan muu kuin lasten äidinkieli?

Jos asuisitte ruotsissa niin äänestäisittekö tätä puoluetta http://www.populisterna.se