Päädyimme koulushoppailemaan. Emme missään nimessä halunneet muuttaa alueelle, jossa iso osa oppilaista olisi ollut vieraskielisiä

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole pelkästään kielitaidon puutteessa, vaan matalan sosioekonomisen aineksen keskittymisessä tiettyihin alueisiin.

Hyvä ratkaisu olisi jakaa esimerkiksi Itäkeskuksen oppilaita kouluihin ympäri Helsinkiä, korkean sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten alueille.

Ei se ole kenenkään etu, että muodostuu ghettoalueita ja että oppilaat omaksuvat sellaisen identiteetin yhteiskunnassa. Hyväosaisten kouluihin pääseminen toisi hyviä vaikutteita niille, jotka eivät niitä kotoaan tai omalta asuinalueeltaan saa.

Onko lapsesi Itäkeskuksen koulussa vai heitteletkö arvioitasi ihan omasta päästäsi? Itäkeskuksen peruskoulu on hyvä koulu, jossa on hyvät opettajat. Koulun tulokset ovat myös hyviä, kun ottaa huomioon sen, että oppilaiden perheet ovat keskimääräistä pienituloisempia ja kouluttamattomampia.

Suurin selittävä tekijä koulujen keskimääräisessä keskiarvossa ei ole S2-oppilaiden määrä, vaan oppilaiden vanhempien koulutus ja tulotaso.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Kyllä se nyt vaan on niin, että jos ei ole opetuskielen taitoa, eikä muutenkaan ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan (liittyvät vahvasti toisiinsa) niin se ongelma on kertaluokkaa tuhat verrattuna suomalaiseen matalan tason perheeseen, jonka kanssa voi edes kommunioida suomeksi ja joka ymmärtää edes jollain tasolla, mitä ne kouluaineetkin edes on.

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko suomessa yhtään ihmistä joka haluaa suomesta vieraskielisen, levottoman, epäsiistin, epäturvallisen, köyhän....joten miksi tällaista rakennetaan?

Ehkä Suomi on valittu uuden uljaan maailman pilottimaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun siivousfirmat eivät saa maksimoitua voittojaan jos suomeen ei tuoda massoittain heikkoa aineista, siksi kokoomuskin on luvannut tuoda kouluihimme tuhansia pikkurikollisia ensi vuonnakin.

Jopa yrittäjät näyttävät vihdoin hylänneen kokoomuksen ainakin Espoossa.

Tuoreen uutisen mukaan yrittäjätaustaiset ehdokkaat ovat kadonneet kokonaan kokoomuksen listoilta erilaisiin protestiliikkeisiin ja jopa persuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää. On turhauttavaa oppilaille ja opetuksen taso kärsii jos joudutaan odottamaan samassa luokassa muita jotka eivät osaa kunnolla suomea. Eri asia tietysti on lapset jotka ovat syntyneet suomessa ja puhuvat suomea mainiosti.  Valitsin itsekin asuinpaikan tulevalle perheelleni alueen mukaan.

Siellä koulussa se kousaaminen ja häiriköinti tapahtuu ihan suomeksi. Menepäs joskus katsomaan. Ne on niitä lapsia, joille kotona opetetaan että he on maailman napa ja muita parempia vaikka he on se persereikä ei napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Yksikään koulu ei ole ongelmaton. Siksi on naurettavaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta. Sit kun siellä koulussa sitä omaa lasta kiusataan tai luokka on rauhaton tai omalla lapsella on oppimisvaikeuksia, ihmetellään että mites tässä näin kävi.

Jokainen valitkoon koulun ja asuinpaikan miten haluaa, mutta kannattaisi opettaa lapsilleen ihan eri arvoja kuin ulkomaalaisvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Oishan se kauheeta jos lapset näkisivät ettei kaikki ole suomalaista metsäkansaa. Meidän lapsilla on ystäviä monesta maasta, he puhuvat neljää kieltä ja vanhin seurustelee ulkomaalaisen kanssa. Tervetuloa katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Ei koulushoppailu vaadi edes rahaa. Painotukseen voi ihan kuka vaan hakeutua. Ja ainahan voi pariksi kuukaudeksi vuokrata asunnon hyvän koulun oppilaaksiottoalueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Sittenhän tässä ei auta muu kuin se, että demarit sanoutuvat irti nykylinjasta ja alkavat sekä rajoittaa tulijoiden määrää, vaatia koulukuria sekä rahoittaa kouluja uudella tasolla, jotta niistä saadaan pienempiä. Ja puhuvat nimenomaan alemman keskiluokan eduista ja hädästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Yksikään koulu ei ole ongelmaton. Siksi on naurettavaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta. Sit kun siellä koulussa sitä omaa lasta kiusataan tai luokka on rauhaton tai omalla lapsella on oppimisvaikeuksia, ihmetellään että mites tässä näin kävi.

Jokainen valitkoon koulun ja asuinpaikan miten haluaa, mutta kannattaisi opettaa lapsilleen ihan eri arvoja kuin ulkomaalaisvihaa.

Juuri noin. Omasta näkökulmastani katsottuna ns. huonomman alueen koulun suuri ongelma on se, että koulutetun perheen etevän lapsen voi olla vaikeampi löytää sellaisessa samanhenkisiä kavereita kuin paremman alueen koulussa. Mikään ei tietysti takaa sitä, että kavereita löytyisi sieltä paremmastakaan koulusta. Tämä ongelma ei tietenkään ole uusi, sillä jo minun kouluvuosinani ongelma oli se, että suurin osa lapsista oli kiinnostuneempia mopoista, urheilusta, tv-sarjoista, huonosta musiikista ja vastaavista, eikä esimerkiksi tieteestä, taiteesta tai kirjallisuudesta.

Yksikään koulu ei ole ongelmaton. Siksi on naurettavaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta.

Tämä tuhoon tuomittu "sosiaalisen sekoittamisen" tarve johtuu nimenomaan siitä faktasta että ongelmat vetävät toisiaan puoleensa.

Kaikki maahan veronmaksajien piikkiin hankittu "rikkaus" kerääntyy luonnostaan juuri niille alueille joihin kotimainen whîtẹ trąsh oli kasaantunut jo Eila Kännön valtakaudella.

On siis turhaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta koska lapsistaan välittävät vanhemmat olisivat välttäneet näitä kouluja kuin ruttoa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.