Päädyimme koulushoppailemaan. Emme missään nimessä halunneet muuttaa alueelle, jossa iso osa oppilaista olisi ollut vieraskielisiä

Mikseivät nämä segregaatiosta huolestuneet asiantuntijat ja poliitikot laita omia lapsiaan näihin maahanmuuttovaltaisiin kouluihin, mutta kärjekkäästi moittivat muita vanhempia sellaisesta, mitä itsekin tosiasiassa harrastavat? Näyttäisivät esimerkkiä, jos se heidän ajamansa linja muka on niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Yksikään koulu ei ole ongelmaton. Siksi on naurettavaa valita koulu ulkomaalaisten oppilaiden kautta. Sit kun siellä koulussa sitä omaa lasta kiusataan tai luokka on rauhaton tai omalla lapsella on oppimisvaikeuksia, ihmetellään että mites tässä näin kävi.

Jokainen valitkoon koulun ja asuinpaikan miten haluaa, mutta kannattaisi opettaa lapsilleen ihan eri arvoja kuin ulkomaalaisvihaa.

Juuri noin. Omasta näkökulmastani katsottuna ns. huonomman alueen koulun suuri ongelma on se, että koulutetun perheen etevän lapsen voi olla vaikeampi löytää sellaisessa samanhenkisiä kavereita kuin paremman alueen koulussa. Mikään ei tietysti takaa sitä, että kavereita löytyisi sieltä paremmastakaan koulusta. Tämä ongelma ei tietenkään ole uusi, sillä jo minun kouluvuosinani ongelma oli se, että suurin osa lapsista oli kiinnostuneempia mopoista, urheilusta, tv-sarjoista, huonosta musiikista ja vastaavista, eikä esimerkiksi tieteestä, taiteesta tai kirjallisuudesta.

Kampaajani on yksinhuoltajan lapsi Vesalasta. Hän sanoi että osa hänen luokkakavereistaan on jo kuollut. Huumeet.

Eikä se Maria Ohisalokaan kotikulmillaan omaa lastaan kasvata, vaan Kulosaaressa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oishan se kauheeta jos lapset näkisivät ettei kaikki ole suomalaista metsäkansaa. Meidän lapsilla on ystäviä monesta maasta, he puhuvat neljää kieltä ja vanhin seurustelee ulkomaalaisen kanssa. Tervetuloa katsomaan.

Tuon näkee telkkarista ja matkailemalla. Ei sitä kulttuuria tarvitse naamaan hieroa, roskaa kun on.

Saksalainen ystäväni muutti perheensä kanssa pieneen kaksioon, vain jotta saisi lapsensa parempaan kouluun.

Heillä oli ongelmana se, että opettajilla oli huono kielitaito, koska he olivat 'tähän kielletty sana '.

He halusivat lapsilleen saksankieliset opettajat. Mielestäni se on täysin validi syy vaihtaa koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan PK-seudulla alueella, jossa on tosi paljon vieraskielisiä. Suunnitelmana on muuttaa täältä pois, ennen kuin lapsi menee kouluun. Olin juuri sijaistamassa eskarissa, jossa oikeasti ehkä yksi paikalla olleista oli äidinkieleltään suomenkielinen ja aikuisistakin vain yksi puhui todella hyvin suomea. Jos vertaan omiin eskarimuistoihini niin kyllä sen näkee selvästi siinä, mitä ryhmässä voidaan tehdä. Ihania lapsia he olivat, mutta tuo vaikuttaa kaikkeen toimintaan ja varmasti jo suomenkielistenkin kielen kehittymiseen.

Tervetuloa asumaan vaikkapa Keski-pohjanmaalle. Täällä puhutaan vielä suomea ja vähän ruotsiakin :)

Jos haluaa lapsensa väkivallattomaan kouluun niin pohjanmaa ei kyllä ole vaihtoehto. Tehän hakkaatte siellä milloin kuka kenentkin ja "pojat on vaan poikia",

Pojat on poikia. Ja mikä tärkeintä suomalaisia poikia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Ymmärtääkseni painotusta ei haluttu poistaa, vaan ainoastaan se, että painotetut oppilaat keskitetään tiettyihin kouluihin tai tietyille luokille. Ideana kai olisi se, että painotus olisi parasta järjestää lähikoulussa niin, että painotetut oppilaat ovat samoissa luokissa ja painotus tehdään ryhmiä jakamalla ja mahdollisesti lisätunteina.

Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Jos, jos ja jos

Sinulle ei ole selvästikään ole käsitystä siitä millaisille alueille muuttoliike Valkoinen Lento Oy kuljettaa lapsistaan välittävää koulutettua väestöä jonka tulotaso ja asema on sellainen että jaloillaan äänestäminen ylipäätänsä on mahdollista.

Vinkki: samoille aluille kuin missä CEO-tason liksaa nostava muuttovoittoa ylistävä poliittinen eliitti itse asuu lapsiensa koulujen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Kyllä keskiluokkaisen ja pienituloisenkin perheen lapsen on ollut mahdollista hakea painotuksiin, eli esimerkiksi musiikkiluokalle oman lähikoulualueen ulkopuolelle. Mutta tämähän nyt haluttiin poistaa. Hyvätuloinen voi edelleen ostaa itselleen kodin mistä vaan ja sitä kautta valita lapselleen koulun, mutta juuri painotukset poistamalla viedään mahdollisuus pienempituloisilta.

Keskiluokkainen voi hetkellisesti vuokrata halvan asunnon haluamansa koulun oppilaaksiottoalueelta.

Mitä se muuttaa? Estääkö nämä lapsiaan leikkimästä kotona muiden kanssa? Jos asut alueella, jossa on ulkomaalaisia, ne lapset näkee heitä vaikka kuinka koulu olisi muualla. Jos on niin pikkusieluinen että ulkomaalaiset on ongelma, muuttakoon sit Ivaloon, siellä ei lapset näe muuta vähemmistöä kuin suomalaisvähemmistöä.

Asun Itä-Helsingissä, eikä omat lapsenikaan ole kantasuomalaisia, mutta he on käyneet koko koulutaipaleensa koulushopaten, koska en halunnut heitä huonoon kouluun.

Niinpä. Monasti unohtuu, ettei esimerkiksi intilainen IT-asiantuntijakaan (tai edes ravintoloitsija) halua missän tapauksessa omia lapsiaan rauhattomiin ja "erityishaasteellisiin" kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

En todellakaan kannata mitään maksullisia yksityiskouluja tai lukukausimaksullisia yliopistoja Suomeen. Olen itse duunariperheen ensimmäinen maisteri, enkä olisi ikinä päässyt tähän, jos koulutus olisi Suomessa pitänyt maksaa kokonaan omasta pussista.

Pienen maan ei kannata heittää hukkaan fiksuja, mutta köyhiä ihmisiä, joiden avulla voidaan tehdä innovaatioita ja kehittää maata edelleen.

White flight on suorastaan luonnonlaki, ja nyt hallitus yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan. Estäkää koulushoppailu, niin seuraavaksi ihmiset shoppailevat koko asuinkaupungin uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Kyllä. Me asutaan hyvällä alueella ja naapurustossa on tosi rikkaita ja sit meitä vaan hyvätuloisia. Eipä ole yksi eikä kaksi tosi rikkaan perheen vesaa, jotka kaikkein vähiten muista välittävät. Kaikki kun annetaan tarjottimella ja kultalusikka on syvällä, minkäs teet. Siihen kun lisää sit sen että näissä perheissä vanhemmat on mitä on, onpa ne poliisit tulleet tutuiksi täälläkin. Varmasti meillä on vähemmän ongelmia täällä kuin paikassa, jossa suomalaiset narkit pyörii ja ulkomaalaisia vihaa, mutta ei se elintaso poista sitä mahdollisuutta että on k.pää narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun siivousfirmat eivät saa maksimoitua voittojaan jos suomeen ei tuoda massoittain heikkoa aineista, siksi kokoomuskin on luvannut tuoda kouluihimme tuhansia pikkurikollisia ensi vuonnakin.

Jopa yrittäjät näyttävät vihdoin hylänneen kokoomuksen ainakin Espoossa.

Tuoreen uutisen mukaan yrittäjätaustaiset ehdokkaat ovat kadonneet kokonaan kokoomuksen listoilta erilaisiin protestiliikkeisiin ja jopa persuihin.

Jospa Suomen pienet yksityisyrittäjät ovat viimeinkin ymmärtäneet, ettei Kokoomus aja kuin isojen ja kansainvälisten yritysten asiaa.

Kun poliitikot ja päättäjät ovat epäonnistuneet mm-politiikassa ja asuntokaavoituksessa, niin ei ole lapsiperheiden velvollisuus korjata tätä. Minä en uhraa omia lapsiani paskaan kouluun, kun jotkut höyrähtäneet poliitikot kuvittelevat, että on hyvä idea, että suurin osa oppilaista ei puhu suomea, esim. Helsingissä ei ole suomen kielen valmistavia luokkia ollenkaan, vaan suoraan vaan se kielitaidoton sinne muiden joukkoon hidastamaan opetusta. Tämä on poliitikkojen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Kun poliitikot ja päättäjät ovat epäonnistuneet mm-politiikassa ja asuntokaavoituksessa, niin ei ole lapsiperheiden velvollisuus korjata tätä. Minä en uhraa omia lapsiani paskaan kouluun, kun jotkut höyrähtäneet poliitikot kuvittelevat, että on hyvä idea, että suurin osa oppilaista ei puhu suomea, esim. Helsingissä ei ole suomen kielen valmistavia luokkia ollenkaan, vaan suoraan vaan se kielitaidoton sinne muiden joukkoon hidastamaan opetusta. Tämä on poliitikkojen syytä.

Kumma kun se asuinalue on hyvä, mutta koulu samoilla ihmisillä ihan paska. Koulussa se ongelma on, et ulkomaalaisissa. Et sä niistä koulujen ongelmista pääse eroon missään muualla kuin kotiopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Pakko sanoa tähän näin opettajana ja myös ns. hyvän alueen koulun oppilaan vanhempana, että väittämäsi siitä, että vauraan alueen vanhemmat keräävät omatoimisesti rahaa lapsensa kouluun on vale.

Tätä ei voida tehdä missään koulussa, sillä sen kieltää laki. Koulu ei voi kehoittaa antamaan eikä ottaa vastaan vapaaehtoisiltakaan vanhemmilta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissahan aletaan säästää rahaa lasten koulutukseen melkein heti lapsen synnyttyä ja hyvissä ajoin varaamaan paikkaa hyvään kouluun.

Miksi Suomessa ei saisi ajatella lapsensa parasta myös kouluvalinnoissa. Mikä on luonnollisempaa. Jos vanhempi ei halua lapsellern hyvää niin kuka sitten.

Ajatellaanko Suomessa, että vanhempien pitäisi uhrata lapsensa jonkinlaiseen idealistiseen yhteiskuntakokeeseen.

Osaoptimointi johtaa harvoin hyvään tulokseen. Koulushoppailu on juuri sitä osaoptimointia, jossa pieni osa näennäisesti hyötyy toiminnastaan, mutta lopulta kaikki kärsivät.

Oman lapsen parhaan tavoittelu on ymmärrettävää. Varmasti kaikki haluavat omille lapsilleen mahdollisimman hyvän koulun. Valitettavasti vain koulushoppailu on mahdollista vain pienelle vauraalle eliitille. Suurin osa ihmisistä ei kykene ostamaan asuntoa vauraalta alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Koulushoppailu yhdistyy usein oikeistolaisen verojenalentamispoliitikaan kannattamisen kanssa ja se taas merkitsee sitä, että myös koulujen rahoitusta halutaan leikata. Kun samaan aikaan halutaan omalle lapselle hyvä koulu ja kannatetaan politiikkaa, joka johtaa koulujen rahoituksen leikkaamiseen, tuloksena on julkisesti rahoitettujen koulujen tason lasku. Vauraalla alueella varmastikin vanhemmat ovat halukkaita keräämään rahaa koululle, joka saa siten rahoitusta ohi julkisen budjetin.

Koulushoppailu merkitseekin myös sitä, että oman lapsen edun vuoksi ollaan valmiita uhraamaan keskiluokkaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa koulushoppailuun. Käytännössä koulushoppailu tarkoittaa pintapuolisesti katsottuna kauniilta kuulostavan oman lapsen parhaan ajamisen sijasta vähintään epäsuorasti, mutta usein myös suoraan yhteiskunnallisen eriytymisen kannattamista.

Pakko sanoa tähän näin opettajana ja myös ns. hyvän alueen koulun oppilaan vanhempana, että väittämäsi siitä, että vauraan alueen vanhemmat keräävät omatoimisesti rahaa lapsensa kouluun on vale.

Tätä ei voida tehdä missään koulussa, sillä sen kieltää laki. Koulu ei voi kehoittaa antamaan eikä ottaa vastaan vapaaehtoisiltakaan vanhemmilta rahaa.

Vanhemmat voivat kerätä rahaa vanhempainyhdistyksessä. Ja keräävätkin. Niillä voi sitten rahoittaa mm urheilupäiviä yms. Ja yksityiskouluissa mm. ihan kouluun oppimateriaaliakin.

Samaten leirikouluihin voidaan kerätä rahaa, mikä tyssää sosiaaliaineksen kanssa alkuunsa, koska he jankuttaa vain että koulun pitää olla ilmainen ja lokkeilevat.

Kouluille voi muuten tehdä myös lahjoituksia, siis yritykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Päättäjät voisivat toimia esimerkkinä kansalle ja muuttaa tällaisille alueille, joilla on perusteettomasti huono maine ja laittaa lapsensa niiden alueiden kouluihin.

Kyllä se typerä ja junttimainen rahvaskin seuraisi perässä. Niinhän se aina on mennyt, että rahvas on oppinut uusia tapoja matkimalla aatelisia ja muita etuoikeutettuja.

Sellainen ei ole koskaan toiminut oikein hyvin, että eliitti käskyttää ja toimii itse eri tavalla kuin saarnaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Ei ole, lakkaa herjaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ihmiset luulevat asioita. Monet luulevat, että S2-oppilaiden suuri määrä on tärkein selittävä tekijä, kun katsotaan koulujen keskiarvojen eroa. Jos niin oikeasti olisi, pitäisi jokaisen pikkukunnan koulujen olla tuloksiltaan huippuja, koska niissä S2-oppilaita on vähän tai ei ollenkaan. Mutta eipä se näy tuloksissa, jotka ovat aika lailla keskitasoisia.

Eroja koulujen tuloksissa on vain suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kouluja. Mutta niissäkin tuloksiin vaikuttaa paljon enemmän oppilaiden vanhempien tulotaso ja koulutus, eikä suinkaan S2-oppilaiden määrä. Tulokset ovat huonompia alueilla, joilla oppilaiden vanhemmilla on alhainen koulutus ja/tai pienet tulot. Ei se S2-oppilaiden määrä ole lopulta kovinkaan keskeistä koulussa, sillä aivan samoja ongelmia on sekä köyhien ja kouluttamattomien kantasuomalaisperheiden lapsilla kuin vastaavilla maahanmuuttajaperheilläkin.

Ongelmaa ei ratkaista koulushoppailulla, vaan antamalla kouluille riittävät resurssit opettaa. Ei ole mikään ihme, että oppimistulokset huononevat, kun meillä on puolueita, jotka pettävät kaikki antamansa koulutuslupaukset. Jos kouluille annetaan riittävä rahoitus, jotta opetusryhmät saadaan suositusten mukaisiksi (eli riittävän pieniksi) ja muutenkin kouluille annetaan tarvittavat resurssit, ei ole koulushoppailu muuttaa tarpeettomaksi.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä ei ole terveydenhoito tai vanhusten hoito. Tärkein asia on opetus eli koulut eskarista yliopistoihin ja ammattikouluihin asti. Missään tilanteessa meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä opetuksen laadusta ja koulujen tasosta. Silti meillä on poliitikkoja, jotka suorastaan kannustavat leikkaamaan kouluista ja opetuksesta.

Ei se opetuksen resurssikaan ole autuaaksi tekevä asia. Asuinalueita tulisi sekoittaa runsaasti nykyistä enemmän. Opetuksen vaikutus lapsen kehitykseen on vain osa, suurempi vaikutus on ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla, myös siellä koulupäivän aikana.

Olisi varmasti hyvä sekoittaa oppilaita, jotta ei synny kouluja, joissa suomea osaamattomia on liian suuri osuus oppilaista. Mutta jos koululla on hyvät resurssit, opetus pystytään järjestämään pienissä ryhmissä ja asenne on muutenkin kohdallaan, tulokset ovat hyviä ja vanhemmilla ei ole syytä välttää koulua.

Omat kokemukset kertovat, että Itä-Helsingin kouluissa saa ihan kantasuomalainenkin lapsi tukiopetusta tai muuta tukea helpommin kuin niissä ns. paremmissa kouluissa. Pienistä opetusryhmistä hyötyvät kaikki koulun lapset, eivät vain S2-oppilaat tai vastaavat.

Kaikkein keskeisin asia on muistaa, että hyvät oppilaat pärjäävät missä koulussa tahansa, kun taas etenkin huonot ja jossain määrin myös keskinkertaiset tarvitsevat enemmän tukea. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, onko lapselle parempi olla ns. huonon koulun hyvä oppilas vai hyvän koulun keskinkertainen tai huono oppilas. Sitäkin kannattaa miettiä, onko lapselle hyväksi, että kaikilla kavereilla on uudet kalliit puhelimet ja kalliit vaatteet vai onko parempi, että kavereilla on samanlaiset halvat tai keskitasoiset puhelimet ja vaatteet. Lapselle voisi olla myös hyvä nähdä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen ja sen näkee ja ymmärtää paremmin tavallisessa koulussa kuin koulushoppaillussa hyvän alueen koulussa.

Sekin pitäisi olla perheiden itse päätettävissä, että laittaako lapsensa huonomaineiseen kouluun oppimaan, että joillain menee vielä huonommin, vai hyvämaineiseen kouluun saamaan hyviä vaikutteita yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevien perheiden lapsilta.

Se huono maine on aika usein pelkkää kuvitelmaa ja ennakkoluuloja. Tiedän, että monilla on sellainen käsitys, että Itä-Helsinki on aivan täysi slummi, jossa ei oskalla liikkua ulkona. Oikeastihan se on aivan tavallinen alue, jossa on kaikenlaisia ihmisiä.

Ei muuten ole mitenkään varmaa, että siellä hyvämaineisessa koulussa perheet ovat "yhteiskunnan toiminnoissa mukana olevia". Ns. hyvissä perheissä on aika usein ihmsiä, joilla on suuret luulot omista oikeuksistaan suhteessa muihin. Minusta esimerkiksi se, että oppii, että muihin ihmisiin saa suhtautua halveksivasti tai että hyvä yhteiskunnallinen asema oikeuttaa kahmimaan etuja itselle, ei ole hyvä vaikute. Jos koulussa on paljon vaikkapa yrityslakimiesten tai varakkaiden yrittäjien lapsia, sieltä voi oppia myös hyvin materialistisen ja rahakeskeisen arvomaailman. Sellaiseen ei oikein ole varaa esimerkiksi ympäristöongelmien vuoksi.

Niin, nyt tullaan siihen filosofiseen peruskysymykseen, että mikä on normaalia kullekin?

Onko normaalia se, että perheessä käytetään päihteitä ja hankitaan elanto varastettua kamaa netissä myyden? Vanhemmat makaa koko päivän peitto korvilla ja herää yöksi mölyämään? On OK kiroilla ja käyttää väkivaltaa? Että asunnossa on niin sotkuista, että pitää raivata polku?