Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Nainen 46 vuotta. Elämä tuntuu merkityksettömälle, vaikka puitteet on kunnossa ja periaatteessa elämä kohdillaan. Suunta puuttuu, en innostu, enkä kiinnostu mistään. Tuntuu, etten edes osaa enää mitään. Kaikki ärsyttää. Siis kaikki. Naama alkaa näyttää vanhalta, läskiä kertyy kummiin paikkoihin. Ummetta ja kolottaa ja kohta on vaihdevuodet, elleivät ole jo.

48 ja tiputteluvuoto. pe gyne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Lopeta. Ihminen pystyy siihen kun ymmärtää mitä tekee toisen kumppanille.

Minua taas murehduttaa mieheni lirkutteleva työkaveri. On aina niin iloinen ja etä"kokoukset" kaikuu kodissamme.

Oletko vaimoni?

Minua harmittaa, että olen mennyt naimisiin sinun kanssasi. Rakastin sinua vuosikausia, mutta koska lasten syntymän jälkeen et ole kaikkeni yritettyäni ollut enää kiinnostunut minusta seksuaalisesti etkä edes kumppanina, olen jo aikaa sitten kypsynyt ja katkeroitunut sinuun. 

Työkaverini on mahdollisesti ihastunut minuun. Hän näkee minussa jotakin enemmän kuin sinä. Minusta tuntuu, että sinä olet kanssani naimisissa enää sen vuoksi, että et halua lapsien näkevän avioeroamme, etkä halua myydä yhteistä kotia. Et ole kiinnostunut edes pariterapiasta. 

Kerron sinulle kotona työkaverista, jonka kanssa viihdyn hyvin. Näyttelet olevasi ilahtunut siitä, että minulla on hyvä työkaveri, mutta sinut tuntien olet kateellinen. Et työkaverilleni, vaan minulle, koska meistä kahdesta juuri minä olen löytänyt työyhteisöstäni sellaisen naisen, jonka kanssa minulla on aidosti hauskaa. Sinäkin olisit halunnut varmasti löytää jotakin sutinaa työpaikaltasi, mutta todennäköisesti et ole löytänyt, koska työskentelet naisvaltaisella alalla.

Kuule, tiedätkö, niin minäkin työskentelen. Viihdyn naisvaltaisessa työpaikassani, jossa tulen toimeen kaikkien naisten kanssa. Meillä on todella hauskaa yhdessä, nauramme yhdessä paljon enemmän, kuin olen nauranut sinun kanssasi vuosikausiin. Ja juuri tämän yhden työkaverin kanssa minulla on oikein erityisen hauskaa. Juttelemme paljon elämästämme ja elämäntilanteistamme. Hän tuntee ajatukseni paremmin kuin sinä. Hän antaa minulle tukea ja myötäelää suruissani ja iloissani paljon enemmän kuin sinä.

Onneksi minulla on hänet.

Harmi, että minulla on sinut.

Helppohan siellä työpaikalla on naureskella kaikkien naisten kanssa, ei siellä perhearki ole päällimmäisenä. jokainen meistä  voi työpaikallaan vääntää juttua työkavereiden kanssa, kun ei ole lapset parkumassa jaloissa korvasäryissään ja muutenkin suhteet työkavereihin on erilaiset kuin siihen puolisoon jonka kanssa jaetaan koko elämä. Työkavereiden kanssa jaetaan työelämä ja mennään sitten kotiin niihin ruuhkavuosiin ja eletään sitä perheelämää, joka aina välillä tympii. 

Mikään parisuhde ei kestä sitä, että jommalla kummalla tai molemmilla on työkavereiden kanssa hauskaa ja kotona puolison kanssa pelkkää psskaa. Etenkään, jos kotona on aina kuiva kausi ja työpaikalla olisi ikuinen vappu.

49, työtön ja ostin edullisen ensiasunnon viime syksynä. Rahat alkaa loppua, mutta niin ne olisivat yhtä lailla loppuneet, jos olisin jäänyt vuokralle, joka vain nousi ja nousi. Sinkkukin vielä, niin ei saa henkistä tukea keneltäkään.

38, ongelmia on kaikessa elämän osa-alueessa. Työpaikka antaa oman haasteen, lapset teinejä, emäntä motkottaa, koulu ei oikein maistu, välillä masentunut, aina väsynyt, äitikin jaksaa soitella ja motkottaa vaikka ikää on jo, jaksaminen aina kortilla. Mutta ongelmat on tehty ratkottavaksi. Ei niistä kannata turhaa stressiä ottaa.

36

Auton osto ja kämpän remontointi.

Sitä vaan jahkailee loputtomiin.

39 vuotta. Yritykseni toimialalla isosti vastatuulta. Tavoitteena selvitä tämän onneksi kaikesta päätellen väliaikaisen tilanteen yli irtisanomatta ketään, mutta pahalta näyttää juuri nyt.

N41, haluaisin perheen ja lapsia.

40, avioeron partaalla. Paha on olla.

55v.

-seksitön avioliitto

- ylipaino

- liikkumsttomuus

- alkoholiongelma (tissuttelu viinillä)

- verenpaine ja kolesteroli

- paskat hiukset ja silmälasit

44

Yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

40. Olen Höpsustäperheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.

Höpö höpö, jos/kun menet yhteen sen sielunkumppanisi kanssa, niin ei aikaakaan, kun arki tulee siihenkin suhteeseen. Se vaan on luonnonlaki.

48 v ja ylipaino. Painonpudotus ei vain onnistu, kahdeksan vuotta asiaa jo jahkaillut ja yrittänyt. Aina tulee hyvän alun jälkeen takapakkia.

vauvapalstan modet

53 v ja tällä hetkellä tuo ulkona oleva sää. Sataa, tuulee ja kylmä.

57 v. Stressiä siitä, että työtunnit vähentyneet ja työkkäri listaa minut työttömäksi, koska on nollatuntisopimus. Työpäivän jälkeen tosin särkee jalkoja, selkää ym. mutta tietysti tarvitsisin enemmän tunteja. Te-toimisto stressaa etenkin.

Lapsista ja lastenlapsista aina asiat sydämellä. Heidän hyvinvointinsa kun on kaikkein tärkein. Koetan auttaa toki.

Vierailija kirjoitti:

54 ja jonkinlainen ongelma on, että työ ei kiinnosta enää yhtään, eikä tule koskaan enää kiinnostamaan. Kuitenkin yli 10 vuotta on kitkutettava. Eli aika säälittävä elämäntilanne, koska eläkkeelle pääsyhän on sitten vain kuoleman odottelun alku. Elämä on lyhyt, sen tajuaa tässä iässä.

Olen 70-v ja todellakin nyt tajuaa, että vastaranta häämöttää. Eniten pelottaa se, että kuinka paljon joutuu kärsimään kipua ja kaltoinkohtelua. Jo nyt kun joutuu käymään lääkärissä, niin ei saa mitään apua tutkimuksista puhumattakaan. Lääkärit varmaan vihaavat meitä vanhoja ihmisiä.

66v. Asuntoasiat pitäisi saada kuntoon. Putkiremonttia pukkaa lähivuosina. On kyllä velaton asunto, mutta halpa, mistä löytäisi riittävän edullisen ja kunnollisen. On mietitty mun syntymäkaupunkiin muuttamista, mutta siellä ei ole oikein ketään läheistä, kaikki sisarukset ym. on täällä. Mies on sairastellut viime vuosina, niin ei ole saatu hoidettua asiaa kuntoon. Vuokralleko tästä joutuu?

37 v. akateeminen työttömyys.

48 ja esiteinitytön todella uhmakas ja huono käytös on päällimmäisenä murheena tällä hetkellä.