Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Tämä on hyvä ketju. Kyllä se niin on,että nuorena on kivempaa. Paljon kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ketju. Kyllä se niin on,että nuorena on kivempaa. Paljon kivempaa.
Hyvä ketju on kyllä.
Mutta ei nuorena ole helpompaa. Sitä mieltä 57 v, joka kirjoitti työtuntien vähenemisestä.
Koittakaa, nuoret, jaksaa. Tämä aika on vaikeaa, mutta toivon että jaksatte. Uskokaa itseenne ja olkaa terveesti ylpeitä itsestänne.
Nuoret on ihania, me vanhat jo vähän jäähyllä.
Isoin ongelmani on se, että elämäni on kokoelma monia osin itse aiheutettuja ja osin ilman omaa syytä kohdalle osuneita asioita, jotka kokonaisuutena kuormittavat.
Niitä ovat mm. :
-sairas iäkäs isä
- tuoreehko avoliitto, joka osoittautui virheeksi; yhteinen asunto ehdittiin ostaa...
- osakkuus riitaisassa kuolinpesässä
- työ, joka ei vastaa koulutustasoani ja on kuormittava
-muuton vuoksi sosiaaliset turvaverkot nykyisellä asuinpaikkakunnallani puuttuvat
56v. Lämmityspuut loppu ja kelirikon vuoksi joudun odottamaan uusia muutaman viikon vielä. Keskuslämmitys siis pois päältä eikä lämmintä vettä. Purkujätelaudanklapeilla ja pienellä kamiinalla on sisälämpötila vielä pysynyt 15 asteessa.
Korkeakouluopinnot lopputöineen ohessa työt ja perhe 7kk pitäisi vielä jaksaa burn out on jo.
Ikä 36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella iso ikäero ja miehen takertuminen ja painostus jäädä suhteeseen vaikken välttämättä enään halua ja on alkanut inhottaa nukkua niin vanhan ihmisen vieressä. Mies haluaa pitää vielä kiinni nukkuessaan eikä anna valvoa vaan pitää mennä samaan aikaan sänkyyn ja on alkanut ärsyttämään ja inhottamaan mutta hankala erota , mies tulee oman kotini pihaan ja ovelle ja paikkoihin missä olen niin oon jäänyt vielä suhteeseen mutta sisimmässään en halua ja tiedän että ei suostu eroomaan ja mulle voi tulla tosi isoja ongelmia jos erotaan. N26.
Varaudu ennalta niihin ongelmiin, joita voi tulla, ja eroa sitten, heti. Jos mies seuraa sinua paikkoihin, muuta erotessasi toisaalle, vaihda puhelimesi ja puhelinnumerosi, pidä tauko harrastuksista. Ei pidä alistua miehen käytöksen takia. Miehellä ei ole käskyvaltaa sinuun.
Tai, jos katsot parhaaksi keinoksi tilanteessasi, ala toimia niin että mies haluaa erota (jätä sheivaamatta, heittäydy haluttomaksi tai superhalukkaaksi, kumpi nyt tepsiikään paremmin,... jne). Jos miehellä on yhtään vientiä muualla, niin tuo voi auttaa. Toisaalta, jos on psyko-mustis-vahtaaja, niin tuo sheivaamatta jättäminen jne. voi olla ihan väärin toimittu. Olisiko sinulla ketään luotettavaa henkilöä jonka kanssa jutella asiasta?
Siis onko sheivaamatta jättäminen jotenkin iso asia, joka olisi hyvä syy erota??
Vierailija kirjoitti:
40, avioeron partaalla. Paha on olla.
Menkää viikonloppuna jonnekin metsään jossa on nuotiopaikka, yritä jutella ongelmista. Ota mukaan valokuvia suhteenne alkuajoilta. Jutelkaa. Paistakaa makkaraa, relatkaa hetkeksi. Onko kyse miehen puhumattomuudesta?
Vierailija kirjoitti:
46 vatsavaivat
4vs
Jätä hetkeksi viljat, maito.
38v ja isoin ongelmani tällä hetkellä rahanmeno. Palkka tulee ja palkka menee
Mies petti ja jäin suhteeseen mutta kaduttaa etten lähtenyt silloin. Olisin päässyt henkisesti ja fyysisesti helpommalla kun olisin eronnut. Kaikki on ulkoisesti hyvin, on täydellinen koti, työtä ja rahaakin on, mutta mietin päivittäin etten haluaisi olla tässä. Olisin mieluummin yksin. Elämä tuntuu merkityksettömältä kun en ole onnellinen tässä suhteessa. Mietin päivittäin että mitä väliä tällä kaikella on kun olen vain kuori entisestä. Olen käynyt vuosia terapiassa, mutta en yrityksestä huolimatta ole onnistunut löytämään iloa elämään. Opettelen rakastamaan itseäni mutta on se kuitenkin onttoa olla. N46
Vierailija kirjoitti:
48 ja esiteinitytön todella uhmakas ja huono käytös on päällimmäisenä murheena tällä hetkellä.
Anna esiteinille huomiota, halaa ja kerro, miten arvostat ja välität.
vie elokuviin, jos on varaa. Tai viekää yhdessä kirpparille myyntiin vanhoja leluja, kirjoja, vaatteita.
Ulkoilu on ilmaista. Linnut laulavat.
Vierailija kirjoitti:
Mies petti ja jäin suhteeseen mutta kaduttaa etten lähtenyt silloin. Olisin päässyt henkisesti ja fyysisesti helpommalla kun olisin eronnut. Kaikki on ulkoisesti hyvin, on täydellinen koti, työtä ja rahaakin on, mutta mietin päivittäin etten haluaisi olla tässä. Olisin mieluummin yksin. Elämä tuntuu merkityksettömältä kun en ole onnellinen tässä suhteessa. Mietin päivittäin että mitä väliä tällä kaikella on kun olen vain kuori entisestä. Olen käynyt vuosia terapiassa, mutta en yrityksestä huolimatta ole onnistunut löytämään iloa elämään. Opettelen rakastamaan itseäni mutta on se kuitenkin onttoa olla. N46
Mikä estää nyt eroamasta?
28 v. Raskaus.
Tiedän ei tarvitse haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40. Olen Höpsustäperheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Höpö höpö, jos/kun menet yhteen sen sielunkumppanisi kanssa, niin ei aikaakaan, kun arki tulee siihenkin suhteeseen. Se vaan on luonnonlaki.
Juu kyllä se sielunkumppanuus karisisi naisella, kun likaisia sukkiasi lattialta keräisi pyykkiin ja jarrujälkiäsi pytystä pesisi. Oletko koskaan sanonut mistään asiasta kiitos vaimollesi?
Joka nurkumatta on pitänyt kotisi siistinä?
Työuupumus ja kiusaaminen. En saa uutta työtä. Yritän kyllä, mutta alan uupua ja ahdistua siitäkin. N47
39v ja lapsen jatkuva sairastelu. Viime kuussa olin 6päivää töissä, loput sairaan lapsen kanssa kotona. T: yh ilman turvaverkkoja, miksi teinkään lapsen
48, kipu joka rajoittaa elämää
45 ja parisuhdeongelmia. Mies on menettänyt kiinnostuksensa s3ksiin, masentunut (jota ei myönnä eikä hanki apua) ja tuntuu, että minultakin loppuu kaikki virrat. Työt häneltä loppui aika vasta, mutta tätä seksittömyyttä ja masennusta on jatkunut vuosia. Alan pikkuhiljaa katsella ympärilleni ja mietin eroa. Toisaalta rakastan miestäni edelleen.
19, täytän loppuvuodesta 20. Työttömyys ja opiskelupaikattomuus. Olen hakenut nyt keväällä opiskelemaan kolmeen mieluisimmalta vaikuttavaan paikkaan, joten ihan sama mistä saan paikan niin todennäköisesti otan sen. Mua ei varsinaisesti työttömyys ja opiskelemattomuus itsessään häiritse vaan se, miten henkisesti väsynyt mä olen jatkuvasti. Lukio ei todellakaan ollut mitään helpointa aikaa, mut ainakin silloin oli kunnon rutiinit ja kaikki. Nyt tuntuu siltä, että mä haron eteenpäin ja koitan saada jostakin kiinni, mutta mitään ei tapahdu.