Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Vierailija kirjoitti:
36 v. Nuoresta asti ollut jo ties mitä terveysvaivaa (terveellisistä elämäntavoista huolimatta), ja lisää taitaa olla tulossa, hoh-hoijaa.
Mites henkinen puoli? stressi yms? Stressi sairastuttaa pidemmän päälle. Itse huomasin että vatsa alkoi oirella kun aloin stressata.
32v. Puolison työpaikka meni alta konkurssin vuoksi, jouduin aikaisemmin töihin vanhempainvapaalta mitä oltiin ennakkoon ajateltu. Puoliso ei saa työttömyystukea koska aloitti amk opinnot 6kk ennen työpaikan konkurssia. Eli hänen tulot 290e per kk seuraavat kolme vuotta, ellei saa työtä ja sitten onkin Päivät töissä ja illat kouluhommissa (on hakenut työtä konkurssin jälkeen koko ajan, ei ole, vaikka työkokemusta 15v. Rakennusala)
Miten tämä minuun liittyy? Jouduin töihin aiemmin kuin odotin, motivaatio aivan hukassa. Lisäksi palkkani ei riitä 5 henkisen perheemme kuluihin, kun mies ei saa käytännössä mitään. En voi tehdä lyhennettyä viikkoa enkä muitakaan kevennyksiä haaveilla, päinvastoin pitäisi löytää jotain lisäduunia 😬
Minua harmittaa, suututtaa ja raivostuttaa. Haluaisin toteutta jotain haaveitani ja elää elämääni itsellenikin, nyt se ei onnistu kuin hyvin pieniltä osin. En jaksa töiden jälkeen liikkua tai tehdä mieluisia asioita mikä lisää tyytymättömyyttä entisestään.
48v, ei ole töitä, eikä taida enää koskaan tullakaan.
35v, uupumus, köyhyys, fyysinen terveys reistailee.
Kohta 73. Nokian pörssikurssin flatline! 🤢
N44
Siirtyisinkö kokonaan silkkisiin alusvaatteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Kohta 73. Nokian pörssikurssin flatline! 🤢
Unohtu mainita: joogalentäjät ovat kai vieläkin daardurii-siddhi - tasolla (jumping like a frog, sanskritiksi: dardura)
Vierailija kirjoitti:
32v. Puolison työpaikka meni alta konkurssin vuoksi, jouduin aikaisemmin töihin vanhempainvapaalta mitä oltiin ennakkoon ajateltu. Puoliso ei saa työttömyystukea koska aloitti amk opinnot 6kk ennen työpaikan konkurssia. Eli hänen tulot 290e per kk seuraavat kolme vuotta, ellei saa työtä ja sitten onkin Päivät töissä ja illat kouluhommissa (on hakenut työtä konkurssin jälkeen koko ajan, ei ole, vaikka työkokemusta 15v. Rakennusala)
Miten tämä minuun liittyy? Jouduin töihin aiemmin kuin odotin, motivaatio aivan hukassa. Lisäksi palkkani ei riitä 5 henkisen perheemme kuluihin, kun mies ei saa käytännössä mitään. En voi tehdä lyhennettyä viikkoa enkä muitakaan kevennyksiä haaveilla, päinvastoin pitäisi löytää jotain lisäduunia 😬
Minua harmittaa, suututtaa ja raivostuttaa. Haluaisin toteutta jotain haaveitani ja elää elämääni itsellenikin, nyt se ei onnistu kuin hyvin pieniltä osin. En jaksa töiden jälkeen liikkua tai tehdä mieluisia asioita mikä lisää tyytymättömyyttä entisestään.
Pystyykö puoliso keskeyttämään opinnot tai hakemaan opintolainaa?
rakennusmiehille on hommia vaikka kuinka paljon miksei ap ukko saa muka hommia
35v, seksittömyys, stressi, lähes kaikki ihmissuhteeni ovat "terapiasuhteita" joissa vatvotaan vain toisten ongelmia vuodesta toiseen. Ehkä nämä ovat toistensa syitä ja/tai seurauksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
56. Yritän saada riittävää kilpirauhaslääkitystä nyt jo kolmatta vuotta. Ei ole saatavilla oikein lääkäreitä, jotka olisi perehtyneet asiaan. Ei muuten, mutta ei töiden jälkeen jaksa tehdä mitään, ja paino nousee hallisemattomasti
Muuten elämässä kaikki oikein hyvin. Mutta jos tätä ei saa korjattua, työssä jaksaminen menee ensimmäisenä, sitten parisuhde ja ystävyydet, kun en jaksa mitäänMikä s aatana näitä Suomen lääkäreitä vaivaa, kun kukaan ei saa (kunnon) hoitoa paitsi ehkä jotkut syöpäpotilaat?? Kas kun eivät niiltäkin kipulääkkeet, antibiootit ja muut turhakkeet. Mikä on taho, johon voisi tehdä kantelun Suomen hoitokäytännöistä? Joku kansainvälinen taho ilmeisesti?
Kaikki pätevät ovat paenneet yksityiselle puolelle. Ne loput hyvät paloivat loppuun julkisella puolella.
Kaffebulla kirjoitti:
53 v. Läskiys ja rahan puute.
Tietänet miten ratkaiset ongelmasi? Nikkisi mukaan mussutat liikaa pullaa....lopeta pullansyönti niin hyödyt kahdessa asiassa.
Täytin juuri 40 vuotta. Olen ollut viisi vuotta niin sairas, että olen työkyvytön, mutta lääkärit eivät löydä mitään vikaa. Rakastin työtäni, mutta en pysty enää tekemään sitä, koska olen fyysisesti niin romuna: olen tolkuttoman väsynyt koko ajan, en muista mitään ja lihakseni ovat usein kipeät kuin olisin jäänyt jyrän alle vaikken ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi voinut aiheuttaa kipeyden. En käytä päihteitä eikä työni ollut erityisen kuormittavaa henkisesti eikä fyysisesti. Yhtäkkiä vain aloin väsyä kauheasti ja muisti alkoi pätkiä. Mitään syytä ei löydetä, joten en pääse työkyvyttömyyseläkkeellekään. Odotan tulevaisuutta ahdistuneena ja epätietoisena.
51 v oma sairastuminen ja huoli vanhemmistani
31v. Puolison haluttomuus. Mietinnässä mitä oikeasti haluankaan elämältä ja haluanko elää loppuelämäni tässä suhteessa. Tää ongelma jatkunut kauan ja harmittaa, koska muuten tullaan hyvin juttuun ja samankaltaiset arvomaailmat ym.
N54
Elämässä ei enää mitään odotettavaa, haaveita ei ole, kaikki näkemisen arvoinen on nähty. Ei ystäviä, ei työtä, ei harrastuksia, rakkaudeton parisuhde, huoli aikuistuneiden lasten pärjäämisestä. Masennus, joka oireilee uupumuksena ja voimakkaana ärtymyksenä ja vihana. Kolme itsemurhakeinoa mietittynä.
28-vuotias, tasan nolla ystävää ja koulutuksen puute. Jälkimmäinen ongelma on nyt työn alla.
27, ilmastokriisi ja siitä seuraavat lieveilmiöt tekevät tulevaisuudennäkymistä painajaismaiset. Arkisena huolena työn kuormittavuus ja sitovuus, olen jumissa epämiellyttävässä kaupungissa enkä pysty tekemään itselleni tärkeitä asioita, kun kaikki jaksaminen menee töistä selviytymiseen.