Lue keskustelun säännöt.
Selvitätkö ennen suhdetta millaisia naisia miehellä on ollut ennen sinua?
05.03.2023 |
Minä selvitin jo nuorena. Silloin katsoin minkätyyppisiä naisia he ovat (ruumiinrakenne, tyyli) ja päättelin siitä kannattaako mieheen panostaa. Eli jos tykkäsi aivan erityyppisistä kuin itse olen, niin jätin asian sikseen.
Olen pitkässä suhteessa, mutta tuli mieleen sinkkujuttuja lukiessa, että nykyisin toimisin samoin. Paitsi että katsoisin myös sitä ovatko miehet valinneet täyspäisiä naisia vai täydellisiä hattarapäitä. Jos mies haukkuu exäänsä, mahdollisesti lastensa äitiä, niin se on tietysti muutenkin turn off.
Toimivatko muut samalla periaatteella, miehet ja naiset? Eikö se kuitenkin ole yksi paljastavimmista asioista ihmisessä millaisen ihmisen on valinnut puolisokseen ja - mikä merkittävintä - omien lastensa vanhemmaksi?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Rakkaus ei rajoiitu vain vanhempien suhteeseen. Kulissiliitot jossa toinen tai molemmat sivusuhteilevat ei ole terve lapselle.
Mutta sitten on se mistä moni ei halua keskustella vaan suorastaan vihaa jos tämä asia nostetaan esiin mutta sanon kuitenkin sen.
Eli jommankumman vanhemman identiteettikriisistä tai oman lapsuuden traumasta johtuva ero joka toteutetaan suhteesta toiseen lennosta vaihtamalla sekä samaan aikaan toista vanhempaa tietoisesti julkisella tavalla häpäisemällä ei ole lapsen psyykkisen kehityksen kannalta hyvä asia. Päinvastoin.
Miehen muka-hauskassa Insta-kuvassa ex-naisen silmistä kuvastui pelko ja ahdistus. Kuva oli laitettu juhannuksen tienoilla ja suhde päättyi saman vuoden syksyllä. Suhde kesti huikeat neljä vuotta.
Tätä ennen miehellä takana avioliitto, joka kesti viitisen vuotta. Näiden lisäksi ollut eri mittaisia seurustelu- ja tapailusuhteita, joista osa samaan aikaan avio- ja avoliiton kanssa, niiden välissä ja jälkeen. Niistäkin osa rinnakkaissuhteita.
Miehellä jonkin sortin kiintymyssuhdetrauma ja ongelmainen äitisuhde edelleen. Ikää päälle 40v. Ja jatkuvasti haku päällä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen muka-hauskassa Insta-kuvassa ex-naisen silmistä kuvastui pelko ja ahdistus. Kuva oli laitettu juhannuksen tienoilla ja suhde päättyi saman vuoden syksyllä. Suhde kesti huikeat neljä vuotta.
Tätä ennen miehellä takana avioliitto, joka kesti viitisen vuotta. Näiden lisäksi ollut eri mittaisia seurustelu- ja tapailusuhteita, joista osa samaan aikaan avio- ja avoliiton kanssa, niiden välissä ja jälkeen. Niistäkin osa rinnakkaissuhteita.
Miehellä jonkin sortin kiintymyssuhdetrauma ja ongelmainen äitisuhde edelleen. Ikää päälle 40v. Ja jatkuvasti haku päällä.
Ja joku tässä ketjussa vielä haukkuu sitä että selvittää tapailukumppanin taustoja hieman ja pyrkii leimaamaan tällaiset vainoharhaisiksi ja sairaalloisen mustasukkaisiksi sekä epävarmoiksi itsetunnottomiksi. Just joo.
Kuka täysjärkinen lähtisi tollaisen miehen matkaan vaikka mies osaisi puhua kauniita sanoja. Sanat eivät merkitse mitään tekojen rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen muka-hauskassa Insta-kuvassa ex-naisen silmistä kuvastui pelko ja ahdistus. Kuva oli laitettu juhannuksen tienoilla ja suhde päättyi saman vuoden syksyllä. Suhde kesti huikeat neljä vuotta.
Tätä ennen miehellä takana avioliitto, joka kesti viitisen vuotta. Näiden lisäksi ollut eri mittaisia seurustelu- ja tapailusuhteita, joista osa samaan aikaan avio- ja avoliiton kanssa, niiden välissä ja jälkeen. Niistäkin osa rinnakkaissuhteita.
Miehellä jonkin sortin kiintymyssuhdetrauma ja ongelmainen äitisuhde edelleen. Ikää päälle 40v. Ja jatkuvasti haku päällä.
Ja joku tässä ketjussa vielä haukkuu sitä että selvittää tapailukumppanin taustoja hieman ja pyrkii leimaamaan tällaiset vainoharhaisiksi ja sairaalloisen mustasukkaisiksi sekä epävarmoiksi itsetunnottomiksi. Just joo.
Kuka täysjärkinen lähtisi tollaisen miehen matkaan vaikka mies osaisi puhua kauniita sanoja. Sanat eivät merkitse mitään tekojen rinnalla.
Niinpä. Ja moni lähtee kaiken aikaa. FB:n deittisovelluksesta löytää seuraa kaiken aikaa.
Tällä miehellä on hyvät tutkinnot ja hyvä työpaikka. Yksityiselämä vain on tuollaista, mitä kuvasin.
Onneksi tutustuin hänen Instaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus todennut, etten varmaan ole miehelle hyvä match, kun pitkäaikaisen exänsä koulutustaso ja ammatti ollut jotain ihan muuta kuin itsellä, esim. liikunnanohjaaja. Parhaiten on juttu toiminut, kun tapailemani miehen exälläkin ollut akateeminen koulutus. Silloin voi ennakoida, että keskustelut ja mielenkiinnonkohteet ovat samalla tasolla. Ei tarvitse mennä katsomaan elokuviin "Luokkakokous 3:sta".
Eikö se yhteensopivuus kannattaisi arvioida sen miehen ominaisuuksien perusteella eikä sen perusteella millainen hänen exänsä on?
Jos exä ja tämän koulutustaso ylipäätään tulee puheeksi niin kai sitä tuntee sitä miestäkin jo jonkin verran, että on joku käsitys hänen älykkyydestään, sivistystasostaan ja kiinnostuksenkohteistaan?
No siis tää akateeminen mies itse mainitsi katselleensa juuri kyseisen leffan. Ja vaikutti olleen hänestä hsuska. Tuli siis ihan häneltä itseltään tämä. Eikä exäkään luultavasti ollut itä-eurooppalaisten taideleffojen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus todennut, etten varmaan ole miehelle hyvä match, kun pitkäaikaisen exänsä koulutustaso ja ammatti ollut jotain ihan muuta kuin itsellä, esim. liikunnanohjaaja. Parhaiten on juttu toiminut, kun tapailemani miehen exälläkin ollut akateeminen koulutus. Silloin voi ennakoida, että keskustelut ja mielenkiinnonkohteet ovat samalla tasolla. Ei tarvitse mennä katsomaan elokuviin "Luokkakokous 3:sta".
Eikö se yhteensopivuus kannattaisi arvioida sen miehen ominaisuuksien perusteella eikä sen perusteella millainen hänen exänsä on?
Jos exä ja tämän koulutustaso ylipäätään tulee puheeksi niin kai sitä tuntee sitä miestäkin jo jonkin verran, että on joku käsitys hänen älykkyydestään, sivistystasostaan ja kiinnostuksenkohteistaan?No siis tää akateeminen mies itse mainitsi katselleensa juuri kyseisen leffan. Ja vaikutti olleen hänestä hsuska. Tuli siis ihan häneltä itseltään tämä. Eikä exäkään luultavasti ollut itä-eurooppalaisten taideleffojen ystävä.
Minulla ei ole aavistustakaan, millaisista elokuvista puolisoni edesmennyt vaimo piti. En itse asiassa tiedä hänen koulutustakaan, ammatin tiedän, mutta se oli sellainen, mihin ei ollut yhtä tiettyä koulutustaustaa.
Kyllä minä ihan seurusteluaikana itse tutustuin puolisoni leffamakuun. En osaa kuvitella, että hän ehdottaisi Luokkakokous-elokuvia, mutta mikään hänen eksänsä ammatissaan ei kyllä siitä kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.[/
Ei ap:n argumenteissa mitään väärää ole. En minä niin väittänyt. Vaan sitä, että hän ajattelee, että vain hänen mielipiteensä on oikeita. Näin ajattelee vain teiniasteelle jäänyt ihminen
En ajattele niin, että minun mielipiteeni ovat ainoita oikeita. Ne ovat vain minun mielipiteitäni, joihin on sitoutunut myös erilaisia arvoja. Parisuhdekriteereitä on meillä kaikilla, erilaisia painotuksia ja arvotuksia, jotka syntyvät oman elämäntarinan ja -kokemusten pohjalta.
Tein jo monta sivua sitten tulkinnan, että jotkut kokevat nuo minun kriteerinini uhkaavina, mikä itse asiassa on täällä todella yleinen ilmiö. Heti kun joku kirjoittaa haluavansa hoikan puolison, se kokee vastustusta, kuten mikä tahansa muukin kriteeri. Se että kaikilla on omat kriteerinsä perusteensa valita kumppani tuntuu olevan vaikea asia, mikä tuntuu jopa hassunkuriselta sikäli, etten edes ole ketään etsimässä. Ja tuskin etsinkään enää tässä elämässä. Ap
Mä sanoisin että ketjussa esiintuomasi kriteerit ovat varsin tavanomaisia ja normaaleja. Vaikea on siksi ymmärtää miksi joku kokee normaalit kriteerit uhkaavana itselleen millään tavalla.
Sen perusteella mitä olen palstaa lukenut, niin kaikki kriteerien asettelut koetaan uhkana olivat ne millaisia hyvänsä. Merkillinen ilmiö, mihin en oikein ole saanut selitystä. Voi tietysti olla puhdasta trollaustakin, mutta kuka toisaalta jaksaa päivästä toiseen triggeröityä siitä, että joku haluaa hoikan tai akateemisen puolison. Vasta-argumentti on ollut ihan sama kuin tässäkin eli että hyvä ja ei-pinnallinen ihminen valitsee puolisonsa vain tunteiden perusteella, ei ulkonäön tai jonkun muun epäolennaisuuden (kuten "statuksen") takia.
Reaktio aloitukseeni on siis mitä tyypillisin palstalla. Ap
Pelkkään tunneperusteiseen valintaan nojannut paikkailee joskus lapsuuden kiintymyssuhdetraumaa tavallaan toimia suhteissaan.
Se johtaa aika usein normaalilla mittapuulla tiheästi vaihtuviin suhteisiin kun sitä traumaa paikkaillaan muiden ihmisten avulla eikä oteta vastuuta siitä paikkaamisesta aidosti omiin käsiin. Tarinat näistä ovat hyvin surullisia monesti heidän läheisten kannalta.
Tunneperäinen valinta ei sulje pois muita kriteerejä. Lähinnä tässä on taidettu kritisoida tapaa, jolla kriteereiden täyttymistä tarkistetaan ja selvitetään. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.[/
Ei ap:n argumenteissa mitään väärää ole. En minä niin väittänyt. Vaan sitä, että hän ajattelee, että vain hänen mielipiteensä on oikeita. Näin ajattelee vain teiniasteelle jäänyt ihminen
En ajattele niin, että minun mielipiteeni ovat ainoita oikeita. Ne ovat vain minun mielipiteitäni, joihin on sitoutunut myös erilaisia arvoja. Parisuhdekriteereitä on meillä kaikilla, erilaisia painotuksia ja arvotuksia, jotka syntyvät oman elämäntarinan ja -kokemusten pohjalta.
Tein jo monta sivua sitten tulkinnan, että jotkut kokevat nuo minun kriteerinini uhkaavina, mikä itse asiassa on täällä todella yleinen ilmiö. Heti kun joku kirjoittaa haluavansa hoikan puolison, se kokee vastustusta, kuten mikä tahansa muukin kriteeri. Se että kaikilla on omat kriteerinsä perusteensa valita kumppani tuntuu olevan vaikea asia, mikä tuntuu jopa hassunkuriselta sikäli, etten edes ole ketään etsimässä. Ja tuskin etsinkään enää tässä elämässä. Ap
Mä sanoisin että ketjussa esiintuomasi kriteerit ovat varsin tavanomaisia ja normaaleja. Vaikea on siksi ymmärtää miksi joku kokee normaalit kriteerit uhkaavana itselleen millään tavalla.
Sen perusteella mitä olen palstaa lukenut, niin kaikki kriteerien asettelut koetaan uhkana olivat ne millaisia hyvänsä. Merkillinen ilmiö, mihin en oikein ole saanut selitystä. Voi tietysti olla puhdasta trollaustakin, mutta kuka toisaalta jaksaa päivästä toiseen triggeröityä siitä, että joku haluaa hoikan tai akateemisen puolison. Vasta-argumentti on ollut ihan sama kuin tässäkin eli että hyvä ja ei-pinnallinen ihminen valitsee puolisonsa vain tunteiden perusteella, ei ulkonäön tai jonkun muun epäolennaisuuden (kuten "statuksen") takia.
Reaktio aloitukseeni on siis mitä tyypillisin palstalla. Ap
Pelkkään tunneperusteiseen valintaan nojannut paikkailee joskus lapsuuden kiintymyssuhdetraumaa tavallaan toimia suhteissaan.
Se johtaa aika usein normaalilla mittapuulla tiheästi vaihtuviin suhteisiin kun sitä traumaa paikkaillaan muiden ihmisten avulla eikä oteta vastuuta siitä paikkaamisesta aidosti omiin käsiin. Tarinat näistä ovat hyvin surullisia monesti heidän läheisten kannalta.
Tunneperäinen valinta ei sulje pois muita kriteerejä. Lähinnä tässä on taidettu kritisoida tapaa, jolla kriteereiden täyttymistä tarkistetaan ja selvitetään. eri
Näin minäkin ymmärrän (noiden asiallisempien kommenttien kritiikin osalta). Jollakin tavalla ihminen pyrkii selvittämään muiden luotettavuutta kaikissa ihmissuhteissaan, eri asia sitten ovatko minun menetelmäni pätevät. Esimerkiksi tuo exien ulkonäöstä muodostuva jatkumo ei ainakaan kestä kriittistä tarkastelua, vaikka en olekaan halukas siitä luopumaan (olettaen, että olisin sinkku). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Tieteellinen näyttö kiintymyssuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydestä ongelmalliseen ja selvästi yhteiskunnan sosiaalisten normien vastaiseen parisuhdekäyttäytymiseen on ollut pitkään hyvin vahvaa.
Miksi tästä ei uskalleta Suomessa puhua avoimmemin? En näe mitään syyllistämistä siinä että tuodaan esiin tieteellisellä tutkimuksella vahvistettuja asioita esiin. Päinvastoin se voi olla hyödyksi monille ja ennenkaikkea lapsille ja nuorille jotta tulevaisuus olisi parempi heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Tieteellinen näyttö kiintymyssuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydestä ongelmalliseen ja selvästi yhteiskunnan sosiaalisten normien vastaiseen parisuhdekäyttäytymiseen on ollut pitkään hyvin vahvaa.
Miksi tästä ei uskalleta Suomessa puhua avoimmemin? En näe mitään syyllistämistä siinä että tuodaan esiin tieteellisellä tutkimuksella vahvistettuja asioita esiin. Päinvastoin se voi olla hyödyksi monille ja ennenkaikkea lapsille ja nuorille jotta tulevaisuus olisi parempi heillä.
On tästä minusta ollut hyvin paljon mediassakin puhetta, joten esimerkiksi itse olen kuvitellut, että "kaikki" tietävät kiintymyssuhdemallien vaikutuksen parisuhteissa, koska asiasta on puhuttu ihan parisuhdeohjelmissa ja kaikenlaisissa haastatteluissa jo ainakin 30 vuotta. Mutta kaikki eivät ole niin kiinnostuneita näistä aiheista, joten silloin asiaan ei ole ehkä törmännyt.
Toisaalta mediassa pinnalla ovat aina tietyt asiat kerrallaan, joten uusi sukupolvi ei tiedä niitä vanhoja juttuja, jotka olivat pinnalla 20 vuotta sitten uutuuksina. Ap
No en tosiaankaan . Ensimmäinen puoliso oli täysin kokematon, kuten minäkin. Toisella kaikenlaista taustaa ja historiaa ja paljon yhden illan juttuja sekä viehtymys itseään vanhempiin naisiin. Nykyinen mies oli ystäväni pitkään ennen kuin mitään oli välillämme ja tiesin muutamia hänen tyttöystävistään, koska kertoi heistä minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Tieteellinen näyttö kiintymyssuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydestä ongelmalliseen ja selvästi yhteiskunnan sosiaalisten normien vastaiseen parisuhdekäyttäytymiseen on ollut pitkään hyvin vahvaa.
Miksi tästä ei uskalleta Suomessa puhua avoimmemin? En näe mitään syyllistämistä siinä että tuodaan esiin tieteellisellä tutkimuksella vahvistettuja asioita esiin. Päinvastoin se voi olla hyödyksi monille ja ennenkaikkea lapsille ja nuorille jotta tulevaisuus olisi parempi heillä.
Tällaista näkökulmaa tutkimuksessa ei ole eikä myöskään tule. Minä en tahdo määritellä kenenkään elämäntapaa "yhteiskunnan normien vastaiseksi", sellainen arvomaailma ei ole ollenkaan minun kommenttieni takana aloituksen tiimoilta. Kyseessä eivät mielestäni edes ole aidosti ihmisten omat valinnat, vaan geenien ja varhaisen vuorovaikutuksen neurobiologisten lainalaisuuksien vaikutukset (epävakainen kasvuympäristö vaikuttaa esimerkiksi hypotalamukseen), joihin meistä kukaan ei voi vaikuttaa.
Sanoudun siis irti moralismista, mikä tuon tyyppiseen lähestymistapaan liittyy eikä aloitukseni tarkoitus ollut korostaa perhearvoja tai muutakaan vastaavaa. Kyse oli vain ja ainoastaan omista, osin lapsellisistakin kriteereistäni, jotka ovat syntyneet vain omista elämänkokemuksistani ja taustastani käsin (aivan kuten on muidenkin kohdalla). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Tieteellinen näyttö kiintymyssuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydestä ongelmalliseen ja selvästi yhteiskunnan sosiaalisten normien vastaiseen parisuhdekäyttäytymiseen on ollut pitkään hyvin vahvaa.
Miksi tästä ei uskalleta Suomessa puhua avoimmemin? En näe mitään syyllistämistä siinä että tuodaan esiin tieteellisellä tutkimuksella vahvistettuja asioita esiin. Päinvastoin se voi olla hyödyksi monille ja ennenkaikkea lapsille ja nuorille jotta tulevaisuus olisi parempi heillä.
On tästä minusta ollut hyvin paljon mediassakin puhetta, joten esimerkiksi itse olen kuvitellut, että "kaikki" tietävät kiintymyssuhdemallien vaikutuksen parisuhteissa, koska asiasta on puhuttu ihan parisuhdeohjelmissa ja kaikenlaisissa haastatteluissa jo ainakin 30 vuotta. Mutta kaikki eivät ole niin kiinnostuneita näistä aiheista, joten silloin asiaan ei ole ehkä törmännyt.
Toisaalta mediassa pinnalla ovat aina tietyt asiat kerrallaan, joten uusi sukupolvi ei tiedä niitä vanhoja juttuja, jotka olivat pinnalla 20 vuotta sitten uutuuksina. Ap
Tai vaihtoehtoisesti näiden asioiden tuominen voimakkaammin esiin ei sovi joidenkin ihmisten agendaan tai laajemmaltikin hedonistiseen individualismiin joka on saanut somen myötä yhä voimakkaampia muotoja.
Syntyy siis ristiriita oman toiminnan ja noiden tutkimustulosten välillä jota ei kyetä käsittelemään. Siksi parempi vaieta niistä tai sitten leimata ne arvokonservatiivisiksi vailla perusteita:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Mikähän tutkimus kyseessä?
Tutkimusnäyttö tarkoittaa sitä, että asiasta on paljon tutkimusta ja tuloksesta vallitsee konsensus tiedeyhteisön sisällä. Näitä tutkimuksia voit löytää ainakin Tunnekeskeisen pariterapian käsikirjasta (Johnson, Susan. Psykologien kustannus 2010) tutustumalla lähdeluetteloon. Uskoisin, että myös Väestöliiton sivuilta löytyy suomalaisesta aineistosta tehtyä tutkimusta.
Ikävä kyllä asia on niin, että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat kietoutuvat kiintymyssuhdemalliin ja ennakoivat katkonaista ja ongelmaista parisuhdehistoriaa, eikä tämä tutkimustulos ole mitenkään uusi. Ensimmäinen aineisto käsitteli thera play- menetelmää, missä tutkittiin vauvojen ja äitien vuorovaikutusta seuraten vauvoja eläkeikäisiksi asti, aineisto on amerikkalainen. Ap
Tieteellinen näyttö kiintymyssuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydestä ongelmalliseen ja selvästi yhteiskunnan sosiaalisten normien vastaiseen parisuhdekäyttäytymiseen on ollut pitkään hyvin vahvaa.
Miksi tästä ei uskalleta Suomessa puhua avoimmemin? En näe mitään syyllistämistä siinä että tuodaan esiin tieteellisellä tutkimuksella vahvistettuja asioita esiin. Päinvastoin se voi olla hyödyksi monille ja ennenkaikkea lapsille ja nuorille jotta tulevaisuus olisi parempi heillä.
On tästä minusta ollut hyvin paljon mediassakin puhetta, joten esimerkiksi itse olen kuvitellut, että "kaikki" tietävät kiintymyssuhdemallien vaikutuksen parisuhteissa, koska asiasta on puhuttu ihan parisuhdeohjelmissa ja kaikenlaisissa haastatteluissa jo ainakin 30 vuotta. Mutta kaikki eivät ole niin kiinnostuneita näistä aiheista, joten silloin asiaan ei ole ehkä törmännyt.
Toisaalta mediassa pinnalla ovat aina tietyt asiat kerrallaan, joten uusi sukupolvi ei tiedä niitä vanhoja juttuja, jotka olivat pinnalla 20 vuotta sitten uutuuksina. Ap
Tai vaihtoehtoisesti näiden asioiden tuominen voimakkaammin esiin ei sovi joidenkin ihmisten agendaan tai laajemmaltikin hedonistiseen individualismiin joka on saanut somen myötä yhä voimakkaampia muotoja.
Syntyy siis ristiriita oman toiminnan ja noiden tutkimustulosten välillä jota ei kyetä käsittelemään. Siksi parempi vaieta niistä tai sitten leimata ne arvokonservatiivisiksi vailla perusteita:
En usko, että taustalla on mitään "salaliittoa" tietojen pimittämiseksi, median toiminta vain on on luonteeltaan sellaista, että uutuudella on uutuusarvo. Jos joku ihminen on räväkkä ja erilainen, hän saa palstatilaa olkoonpa sitten seksityöläinen tai jokin panseksualisti. Ja onhan noita kiintymyssuhdejuttuja välillä nykyäänkin mediassa käsitelty silloin kun haastattelussa on oikea ammattilainen eikä jokin "terapeutti", jolla tosiasiassa ei ole psykoterapeutin tai muunkaan mt-ammattilaisen koulutusta. Sen sijaan on uusi kasvo, joka sanoo jotakin uutta ja erilaista. Sellainen on median toimintatapa muissakin asioissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Niin minunkin, viimeisen viidentoista vuoden ajalta.
Niin. Ollut kolme miestä joista jokainen ex