Lue keskustelun säännöt.
Selvitätkö ennen suhdetta millaisia naisia miehellä on ollut ennen sinua?
05.03.2023 |
Minä selvitin jo nuorena. Silloin katsoin minkätyyppisiä naisia he ovat (ruumiinrakenne, tyyli) ja päättelin siitä kannattaako mieheen panostaa. Eli jos tykkäsi aivan erityyppisistä kuin itse olen, niin jätin asian sikseen.
Olen pitkässä suhteessa, mutta tuli mieleen sinkkujuttuja lukiessa, että nykyisin toimisin samoin. Paitsi että katsoisin myös sitä ovatko miehet valinneet täyspäisiä naisia vai täydellisiä hattarapäitä. Jos mies haukkuu exäänsä, mahdollisesti lastensa äitiä, niin se on tietysti muutenkin turn off.
Toimivatko muut samalla periaatteella, miehet ja naiset? Eikö se kuitenkin ole yksi paljastavimmista asioista ihmisessä millaisen ihmisen on valinnut puolisokseen ja - mikä merkittävintä - omien lastensa vanhemmaksi?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen muka-hauskassa Insta-kuvassa ex-naisen silmistä kuvastui pelko ja ahdistus. Kuva oli laitettu juhannuksen tienoilla ja suhde päättyi saman vuoden syksyllä. Suhde kesti huikeat neljä vuotta.
Tätä ennen miehellä takana avioliitto, joka kesti viitisen vuotta. Näiden lisäksi ollut eri mittaisia seurustelu- ja tapailusuhteita, joista osa samaan aikaan avio- ja avoliiton kanssa, niiden välissä ja jälkeen. Niistäkin osa rinnakkaissuhteita.
Miehellä jonkin sortin kiintymyssuhdetrauma ja ongelmainen äitisuhde edelleen. Ikää päälle 40v. Ja jatkuvasti haku päällä.
Näistä pitäisi voida varoittaa jossakin. Nimen ja kuvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus todennut, etten varmaan ole miehelle hyvä match, kun pitkäaikaisen exänsä koulutustaso ja ammatti ollut jotain ihan muuta kuin itsellä, esim. liikunnanohjaaja. Parhaiten on juttu toiminut, kun tapailemani miehen exälläkin ollut akateeminen koulutus. Silloin voi ennakoida, että keskustelut ja mielenkiinnonkohteet ovat samalla tasolla. Ei tarvitse mennä katsomaan elokuviin "Luokkakokous 3:sta".
Eikö se yhteensopivuus kannattaisi arvioida sen miehen ominaisuuksien perusteella eikä sen perusteella millainen hänen exänsä on?
Jos exä ja tämän koulutustaso ylipäätään tulee puheeksi niin kai sitä tuntee sitä miestäkin jo jonkin verran, että on joku käsitys hänen älykkyydestään, sivistystasostaan ja kiinnostuksenkohteistaan?No siis tää akateeminen mies itse mainitsi katselleensa juuri kyseisen leffan. Ja vaikutti olleen hänestä hsuska. Tuli siis ihan häneltä itseltään tämä. Eikä exäkään luultavasti ollut itä-eurooppalaisten taideleffojen ystävä.
No, oletko itse edes nähnyt kyseistä leffaa? Ehkä se sisältää älykkäämpää huumoria kuin uskot ;)
Sitä paitsi itse ainakin tiedän monia akateemisia, sivistyneitä ihmisiä jotka katsovat "aivot narikkaan"-meiningillä tosi-TV:tä ym.
Kun ihan tieteellisesti tutkittu asia on että ihmisiä viehättää kumppania etsiessä myös tietty fyysinen samankaltaisuus heihin itseensä tai tuttuus (vanhempia tai muita perheenjäseniä muistuttava ulkonäkö), niin helposti ajattelen että kovin erinäköinen mies ei viehäty minusta. Että näytän liian oudolta ja vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihan tieteellisesti tutkittu asia on että ihmisiä viehättää kumppania etsiessä myös tietty fyysinen samankaltaisuus heihin itseensä tai tuttuus (vanhempia tai muita perheenjäseniä muistuttava ulkonäkö), niin helposti ajattelen että kovin erinäköinen mies ei viehäty minusta. Että näytän liian oudolta ja vieraalta.
Ja tätä siis usein tukee se että exät ovat olleet aivan erityyppisiä kuin minä ja ulkoisesti tyypille "paremmin sopivia."
Vierailija kirjoitti:
Kun ihan tieteellisesti tutkittu asia on että ihmisiä viehättää kumppania etsiessä myös tietty fyysinen samankaltaisuus heihin itseensä tai tuttuus (vanhempia tai muita perheenjäseniä muistuttava ulkonäkö), niin helposti ajattelen että kovin erinäköinen mies ei viehäty minusta. Että näytän liian oudolta ja vieraalta.
En ole kuullut, että ulkonäön samankaltaisuudesta olisi tehty tutkimuksia, mutta kansanperinteessähän on sanonta "naimanaamoista" eli että kumppanit muistuttavat toisiaan.
Yllättävän pitkä ketju tästä kehkeytyi, en olisi uskonut, että on vieläkin elossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Exäni ex-vaimoon toki tutustuin ja hänen kanssaan ollaan hyvissä väleissä, mukava nainen. Muuten en kysele, enkä selvittele mutta toki kuuntelen jos jotain kerrotaan. Pidän aina mielessä, että asioilla on kaksi puolta.
Kun on lapset monen puolison kanssa, useampi avioero, etunimien vaihdokset sukunimen lisäksi kyllä ihmetyttävät, mutta eivät kaikkia siinä mielessä, että löytyy yhä uudestaan se uusi avioitumiskaveri. Molemmat varmaan uskovat yhä uudestaan rakkauteen tai sitten ei vain osata olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Mistä päättelet, että miehiä kiinnostaisi kumppaninsa exät sen enempää kuin naisiakaan kiinnostaa?
Näin miehenä itse voin sanoa, että ei kyllä kiinnostanut kumppanini exä sitten yhtään. :D
Ei kumppaniakaan sen kummemmin kiinnostanut minin exä, ei kysellyt edes kuka exäni oli. Ei ollut mitenkään oleellista meidän kahden suhteessa. Exät on historiaa, nykyinen kumppani on se mihin molemmat keskittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihan tieteellisesti tutkittu asia on että ihmisiä viehättää kumppania etsiessä myös tietty fyysinen samankaltaisuus heihin itseensä tai tuttuus (vanhempia tai muita perheenjäseniä muistuttava ulkonäkö), niin helposti ajattelen että kovin erinäköinen mies ei viehäty minusta. Että näytän liian oudolta ja vieraalta.
En ole kuullut, että ulkonäön samankaltaisuudesta olisi tehty tutkimuksia, mutta kansanperinteessähän on sanonta "naimanaamoista" eli että kumppanit muistuttavat toisiaan.
Yllättävän pitkä ketju tästä kehkeytyi, en olisi uskonut, että on vieläkin elossa. Ap
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007631766.html
Esim. tuossa jutussa on kerrottu asiasta lyhyesti, ja siinä on myös linkki tutkimukseen. Varmasti muitakin tutkimuksia on tehty.
Ei tarvitse kuin vähän havainnoida ympäristöä niin huomaa, että noinhan se menee. Kun mietin millaisista miehistä itse kiinnostun, on samaa näköä jopa koomisen paljon. En edes tajunnut tätä ennen kuin ystäväni huomautti asiasta :D
Sivusta
Tarvitaan sellannen parisuhde-CV :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Mistä päättelet, että miehiä kiinnostaisi kumppaninsa exät sen enempää kuin naisiakaan kiinnostaa?
Näin miehenä itse voin sanoa, että ei kyllä kiinnostanut kumppanini exä sitten yhtään. :D
Ei kumppaniakaan sen kummemmin kiinnostanut minin exä, ei kysellyt edes kuka exäni oli. Ei ollut mitenkään oleellista meidän kahden suhteessa. Exät on historiaa, nykyinen kumppani on se mihin molemmat keskittyvät.
Sokkona suhteeseen meno ei ole viisasta eikä normaalit ihmiset niin teekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Mistä päättelet, että miehiä kiinnostaisi kumppaninsa exät sen enempää kuin naisiakaan kiinnostaa?
Näin miehenä itse voin sanoa, että ei kyllä kiinnostanut kumppanini exä sitten yhtään. :D
Ei kumppaniakaan sen kummemmin kiinnostanut minin exä, ei kysellyt edes kuka exäni oli. Ei ollut mitenkään oleellista meidän kahden suhteessa. Exät on historiaa, nykyinen kumppani on se mihin molemmat keskittyvät.
Välillä on hiukan vaikea ymmärtää näitä kommentteja, kun ne eivät tunnu koskevan omaa viestiä lainkaan. Tuossahan olin juuri miettimässä sitä mikseivät ole kiinnostuneita siitä millaista historiaa kumppanilta löytyy. Se on kuitenkin aika tavanomainen aihe jopa small talk - keskuisteluissa.
Se ettei historia kiinnosta ja että sitä pitää oikein painottaa tuntuu sen vuoksi erikoiselta. Kukaan ei tupsahda eteemme tyhjästä, vaan nuorellakin ihmisella on tausta ja historia, joka on muokannut häntä monin tavoin.
Ketjussa ei taida enää tulla mitään uutta näkökulmaa, sekin jo monesti käsitelty, että historia alkaa joidenkin osalta juuri siitä sekunnista, kun tunteet leimahtavat. Sitä varten vaihtuu ehkä nimikin, kun uusi elämä alkaa. He lienevät kuitenkin marginaalia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Mistä päättelet, että miehiä kiinnostaisi kumppaninsa exät sen enempää kuin naisiakaan kiinnostaa?
Näin miehenä itse voin sanoa, että ei kyllä kiinnostanut kumppanini exä sitten yhtään. :D
Ei kumppaniakaan sen kummemmin kiinnostanut minin exä, ei kysellyt edes kuka exäni oli. Ei ollut mitenkään oleellista meidän kahden suhteessa. Exät on historiaa, nykyinen kumppani on se mihin molemmat keskittyvät.Välillä on hiukan vaikea ymmärtää näitä kommentteja, kun ne eivät tunnu koskevan omaa viestiä lainkaan. Tuossahan olin juuri miettimässä sitä mikseivät ole kiinnostuneita siitä millaista historiaa kumppanilta löytyy. Se on kuitenkin aika tavanomainen aihe jopa small talk - keskuisteluissa.
Se ettei historia kiinnosta ja että sitä pitää oikein painottaa tuntuu sen vuoksi erikoiselta. Kukaan ei tupsahda eteemme tyhjästä, vaan nuorellakin ihmisella on tausta ja historia, joka on muokannut häntä monin tavoin.
Ketjussa ei taida enää tulla mitään uutta näkökulmaa, sekin jo monesti käsitelty, että historia alkaa joidenkin osalta juuri siitä sekunnista, kun tunteet leimahtavat. Sitä varten vaihtuu ehkä nimikin, kun uusi elämä alkaa. He lienevät kuitenkin marginaalia. Ap
Se että oikein painotetaan että menneisyys ei kiinnosta millään tavalla kertoo enemmän lausujastaan. Ehkäpä siitä ettei ole omaa menneisyyttään käsitellyt kunnolla. Se on huono lähtökohta suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihan tieteellisesti tutkittu asia on että ihmisiä viehättää kumppania etsiessä myös tietty fyysinen samankaltaisuus heihin itseensä tai tuttuus (vanhempia tai muita perheenjäseniä muistuttava ulkonäkö), niin helposti ajattelen että kovin erinäköinen mies ei viehäty minusta. Että näytän liian oudolta ja vieraalta.
En ole kuullut, että ulkonäön samankaltaisuudesta olisi tehty tutkimuksia, mutta kansanperinteessähän on sanonta "naimanaamoista" eli että kumppanit muistuttavat toisiaan.
Yllättävän pitkä ketju tästä kehkeytyi, en olisi uskonut, että on vieläkin elossa. Ap
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007631766.html
Esim. tuossa jutussa on kerrottu asiasta lyhyesti, ja siinä on myös linkki tutkimukseen. Varmasti muitakin tutkimuksia on tehty.
Ei tarvitse kuin vähän havainnoida ympäristöä niin huomaa, että noinhan se menee. Kun mietin millaisista miehistä itse kiinnostun, on samaa näköä jopa koomisen paljon. En edes tajunnut tätä ennen kuin ystäväni huomautti asiasta :D
Sivusta
Kiitos linkistä, mielenkiintoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa olla ihmissuhteissa manipuloija ja vehkeilijä!
Kyse ei ole manipuloinnista, vaan kumppanin valinnasta. Ensimmäinen kohta ei tietenkään päde, mutta nuorena kuvittelin, että kaikilla miehillä on sama naismaku (kuten itselläni on miesten suhteen). Kaikilla miehillä ei tuollaista samaa makua ole, vaikka valintakriteereideni takia minun miehilläni onkin ollut.
Toinen kohta on ilmiselvä eli kaipa muutkin koettavat vältellä astumasta ihmissuhteissaan pommiin. En ikinä valitsisi miestä suhteeseen, joka esimerkiksi haukkuu exiään tai jonka suhteet ovat olleet hattarapäiden kokoelma, koska se osoittaa miehen itsensä olevan tasapainoton. Ap
Miten etuoikeutettu täytyy olla, että kumppanin voi vain valita ehdokkaiden kirjosta? Tämä kuulostaa ihan uskomattomalta sadulta. Omassa elämässä sinkkuja tulee vastaan ehkä yksi vuodessa ja kiinnostuneita noin kymmenen vuoden välein.
Minun kokemukseni ovat vilkkaimmasta pariutumisiästä parikymppisenä (=kauan sitten), jolloin olin melko suosittu nuori nainen. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä
Kyllä minäkin olen ollut aktiivinen ja aika lailla niin, että olen ottanut itse sen jonka olen halunnut. Mutta eivät kaikki ole minusta olleet kiinnostuneita, sen vuoksihan tuo ulkonäköteoria on kehittynyt.Varsinaisia pakkeja en ole ikinä saanut, koska olen tehnyt noita erilaisia etukäteistiedusteluja ja jättänyt tarvittaessa homman sikseen.
Olenkin miettinyt, että voiko pariutumisen pieleen menossa osittain olla siitäkin kyse, ettei tee etukäteisiä tiedusteluja ja pohdi rationaalisesti noita kumppaneita, joista itse on kiinnostunut? Olen käsittänyt tästäkin ketjusta, että monet naiset eivät toimi niin. Sen sijaan useimmat miehet taitavat toimia samaan tapaan kuin itsekin toimin. Ajattelutapani on ehkä aika miehinen tässä asiassa? Ap
Mistä päättelet, että miehiä kiinnostaisi kumppaninsa exät sen enempää kuin naisiakaan kiinnostaa?
Näin miehenä itse voin sanoa, että ei kyllä kiinnostanut kumppanini exä sitten yhtään. :D
Ei kumppaniakaan sen kummemmin kiinnostanut minin exä, ei kysellyt edes kuka exäni oli. Ei ollut mitenkään oleellista meidän kahden suhteessa. Exät on historiaa, nykyinen kumppani on se mihin molemmat keskittyvät.Välillä on hiukan vaikea ymmärtää näitä kommentteja, kun ne eivät tunnu koskevan omaa viestiä lainkaan. Tuossahan olin juuri miettimässä sitä mikseivät ole kiinnostuneita siitä millaista historiaa kumppanilta löytyy. Se on kuitenkin aika tavanomainen aihe jopa small talk - keskuisteluissa.
Se ettei historia kiinnosta ja että sitä pitää oikein painottaa tuntuu sen vuoksi erikoiselta. Kukaan ei tupsahda eteemme tyhjästä, vaan nuorellakin ihmisella on tausta ja historia, joka on muokannut häntä monin tavoin.
Ketjussa ei taida enää tulla mitään uutta näkökulmaa, sekin jo monesti käsitelty, että historia alkaa joidenkin osalta juuri siitä sekunnista, kun tunteet leimahtavat. Sitä varten vaihtuu ehkä nimikin, kun uusi elämä alkaa. He lienevät kuitenkin marginaalia. Ap
Se että oikein painotetaan että menneisyys ei kiinnosta millään tavalla kertoo enemmän lausujastaan. Ehkäpä siitä ettei ole omaa menneisyyttään käsitellyt kunnolla. Se on huono lähtökohta suhteelle.
Menneisyyttä myös peitellään tietoisesti, koska siellä on asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Toistuvia nimenmuutoksia tekevät pääasiassa rikolliset eli välttämättä pyrkimys ei edes koskaan ole ollut käsitellä mitään, vaan ainoastaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Silloin käy ahdistavaksi se, etteivät ihmiset yleensä ottaen hyväksy näkemystä siitä, että menneisyydellä ei ole minkäänlaista merkitystä. Yhteiskunnan toiminnotkin perustuvat sille, että on. Niin luotonannossa kuin ihmisen tunnistamisessa ja rikosrekisterissäkin varmistetaan eri lähteistä, että faktat pitävät paikkansa. Ap
Oon joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla hoikka, kaunis ja suosittu. En ole koskaan ollut. Parisuhteetkin on pitänyt saada kasaan ihan omasta aloitteesta, koska vapaaehtoisia kiinnostuneita ei ole ikinä ollut.
-sivusta tämä