Lue keskustelun säännöt.
Selvitätkö ennen suhdetta millaisia naisia miehellä on ollut ennen sinua?
05.03.2023 |
Minä selvitin jo nuorena. Silloin katsoin minkätyyppisiä naisia he ovat (ruumiinrakenne, tyyli) ja päättelin siitä kannattaako mieheen panostaa. Eli jos tykkäsi aivan erityyppisistä kuin itse olen, niin jätin asian sikseen.
Olen pitkässä suhteessa, mutta tuli mieleen sinkkujuttuja lukiessa, että nykyisin toimisin samoin. Paitsi että katsoisin myös sitä ovatko miehet valinneet täyspäisiä naisia vai täydellisiä hattarapäitä. Jos mies haukkuu exäänsä, mahdollisesti lastensa äitiä, niin se on tietysti muutenkin turn off.
Toimivatko muut samalla periaatteella, miehet ja naiset? Eikö se kuitenkin ole yksi paljastavimmista asioista ihmisessä millaisen ihmisen on valinnut puolisokseen ja - mikä merkittävintä - omien lastensa vanhemmaksi?
Kommentit (262)
Ei tarvinnut, kun kummallakaan ole ollut muita suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mistä tuo tarve vääristellä tulee? Eihän kukaan ole sanonut, että pitäisi unohtaa tunteet kokonaan.
Tunteet ovat siis lähtökohta, eihän minulla ole tarvetta selvitellä yhdentekevistä ihmisistä mitään, mutta tuntemattomasta ihmisestä haluan selkoa myös järjen avulla. Se pätee kaikkiin ihmissuhteisiini, myös ystäviin. Minullakaan ei ole ollut taipumusta renttuihin koskaan, mutta sen sijaan pari ystävää on jäänyt matkasta epäluotettavuuden takia. En käyttänyt järkeäni, vaan pyrin ymmärtämään heitä liikaa. Ap
Terveellä tavalla varovainen ihminen havainnoi lähipiiriään ja reagoi ristiriitaisuuksiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Eksien penkominen ei silti mahdu ajatuksissani tohon "selon ottamiseen myös järjen avulla". Etenkään merkityksissä "jos tykkäsi tuosta niinmiten voi tykätä minusta", koska vieraan ihmisen luonteesta on vaikea sanoa mitään kuitenkaan.
Tämä. Itse ajattelen, että tapailun ja seurustelun tehtävä on nimenomaan osoittaa, sovitaanko yhteen, onko toinen ihminen sellainen kuin odotin ja oletin. On tavattu kiinnostava ihminen, ihastuttu molemmin puolin, halutaan alkaa viettää aikaa yhdessä, ja sitä mukaa kuin yhdessäolo tiivistyy ja syvenee, sitä ihmistä oppii tuntemaan.
Tuossa yhteydessä ne aloituksen mainitsemat asiat juuri selviävät lopullisesti ja itsekseen, jolloin suhde joko päättyy tai jatkuu. Joku vain yrittää tarkoitushakuisesti väännellä asiaa ihan toisenlaiseksi, kuin olisin jonkinlainen yksityisetsivä :) No, syynsä kullakin moiseen toimintaan. Ap
Haiskahtaa tuo tarkoitushakuinen vääntely siltä että tuo asia on vääntelijälle henkilökohtaisella tasolla herkkä. Ei pysty ulkoistamaan sitä tämän ketjun keskustelussa jostain syystä.
Niin, herkkiä asioitahan nämä ovatkin, meille kaikille. Mutta jätän jatkossa tuon ihmisen väännöt kuitenkin huomiotta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.
Hmm. Minulle se ei ole mikään meriitti, jos menee siitä missä aita on matalin. Pätee erityisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa. En ymmärrä alkuunkaan sellaista, että ollaan yhdessä vain siksi, että pitää olla joku, en missään nimessä hyväksyisi kumppaniksi miestä, joka sanoo jotain tuollaista exästään, koska se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Arvostan esimerkiksi ikisinkkua huomattavasti enemmän kuin tuollaista.
Lasten takia yhdessä olijat ovat myös sellainen, jota en arvojeni pohjalta arvosta yhtään. Lapsihan saa mallin rakkaudesta vanhempien parisuhteen perusteella. Ap
Rakkaus on aika paljon enemmän, kuin vain vanhempien suhde ja siitä saatava malli. Lapsi saa mallia rakkaudesta siinäkin, että vanhemmat rakastavat häntä. Joskus myös siitä, että vanhemmat rakastavat niin paljon lasta, että eivät halua repiä perhettä, vaan haluavat sietää toinen toistaan hänen vuokseen, vaikka keskenään olisikin hieman hankalampi vaihe. Usein terapia auttaa, ja sinne suostuminenkin on rakkautta.
Tekojen rakkaus, niin paljon enemmän kuin Harlekiinihenkiset tunnekuohut!
Tutkimusnäyttö ei vain tue sinun väitettäsi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Olen joskus todennut, etten varmaan ole miehelle hyvä match, kun pitkäaikaisen exänsä koulutustaso ja ammatti ollut jotain ihan muuta kuin itsellä, esim. liikunnanohjaaja. Parhaiten on juttu toiminut, kun tapailemani miehen exälläkin ollut akateeminen koulutus. Silloin voi ennakoida, että keskustelut ja mielenkiinnonkohteet ovat samalla tasolla. Ei tarvitse mennä katsomaan elokuviin "Luokkakokous 3:sta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Keskustelu olisi varmasti melko tylsää, jos toistelisin sitä mitä aloituksessa sanottiin. Se on keskustelun avaus, mistä keskustelu lähtee kehittymään ja jokainen voi sen pohjalta miettiä miten itse ajattelee.
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa, että tuppaan olemaan melko järkiperäinen ihmissuhteissani ja ehdotonkin. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia, vaikka mielestäni se on yksi tekijöistä, joka on auttanut minua säästymään suuremmilta rakkauselämän kolhuilta.
Ajattelen samoin kuin sinä siitä, ettei mitään kiinnostusta edes synny, ellei ole riittävästi yhteistä arvopohjaa ja kiinnostuksenkohteita. Ennenhän se oli lähtökohta, kun ei ollut mitään deittiäppejä, vaan tavattiin siellä missä muutoinkin liikuttiin ja usein tuttavan kautta tavalla tai toisella. Nykyisin tavataan ihmisiä vain äpin perusteella, mikä tuntuu itsestäni todella vieraalta, koska ehdokkaita ei voi seuloa samojen kiinnostuksen kohteiden avulla. Sikäli deittailu on muuttunut radikaalisti ja muuttunut varmaan huomattavasti työläämmäksi kaikille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Keskustelu olisi varmasti melko tylsää, jos toistelisin sitä mitä aloituksessa sanottiin. Se on keskustelun avaus, mistä keskustelu lähtee kehittymään ja jokainen voi sen pohjalta miettiä miten itse ajattelee.
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa, että tuppaan olemaan melko järkiperäinen ihmissuhteissani ja ehdotonkin. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia, vaikka mielestäni se on yksi tekijöistä, joka on auttanut minua säästymään suuremmilta rakkauselämän kolhuilta.
Ajattelen samoin kuin sinä siitä, ettei mitään kiinnostusta edes synny, ellei ole riittävästi yhteistä arvopohjaa ja kiinnostuksenkohteita. Ennenhän se oli lähtökohta, kun ei ollut mitään deittiäppejä, vaan tavattiin siellä missä muutoinkin liikuttiin ja usein tuttavan kautta tavalla tai toisella. Nykyisin tavataan ihmisiä vain äpin perusteella, mikä tuntuu itsestäni todella vieraalta, koska ehdokkaita ei voi seuloa samojen kiinnostuksen kohteiden avulla. Sikäli deittailu on muuttunut radikaalisti ja muuttunut varmaan huomattavasti työläämmäksi kaikille. Ap
Ehdottomuus tietyissä asioissa parisuhteessa on turvallisen puolison merkki.
Rajattomuus on turvattoman merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Keskustelu olisi varmasti melko tylsää, jos toistelisin sitä mitä aloituksessa sanottiin. Se on keskustelun avaus, mistä keskustelu lähtee kehittymään ja jokainen voi sen pohjalta miettiä miten itse ajattelee.
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa, että tuppaan olemaan melko järkiperäinen ihmissuhteissani ja ehdotonkin. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia, vaikka mielestäni se on yksi tekijöistä, joka on auttanut minua säästymään suuremmilta rakkauselämän kolhuilta.
Ajattelen samoin kuin sinä siitä, ettei mitään kiinnostusta edes synny, ellei ole riittävästi yhteistä arvopohjaa ja kiinnostuksenkohteita. Ennenhän se oli lähtökohta, kun ei ollut mitään deittiäppejä, vaan tavattiin siellä missä muutoinkin liikuttiin ja usein tuttavan kautta tavalla tai toisella. Nykyisin tavataan ihmisiä vain äpin perusteella, mikä tuntuu itsestäni todella vieraalta, koska ehdokkaita ei voi seuloa samojen kiinnostuksen kohteiden avulla. Sikäli deittailu on muuttunut radikaalisti ja muuttunut varmaan huomattavasti työläämmäksi kaikille. Ap
Ehdottomuus tietyissä asioissa parisuhteessa on turvallisen puolison merkki.
Rajattomuus on turvattoman merkki.
En oikeastaan tiedä onko noin, jos ajattelee sitä miten puoliso sen kokee. En itse asiassa ole koskaan kysynyt miten hän sen kokee. Mutta minulle itselleni se on helppoa, kun on kristallinkirkasta tietyt asiat kuten se, että en hyväksy pettämistä enkä petä. Jos puolisoni pettäisi, hän tietäisi että otan eron välittömästi. Se tarkoittaisi, ettei hän enää rakasta minua. En myöskään hyväksy epäkunnioittavaa puhetta ja käytöstä keneltäkään ja toivon, että myös itselleni huomautetaan siitä, että voin pyytää anteeksi, jos loukkaan.
Minulle tuollaiset asiat ovat itsestäänselviä sen vuoksi, että lapsena minua on kohdeltu hyvin ja arvostettu. Vanhempani ovat antaneet hyvän mallin parisuhteesta eli he ovat rakastaneet toisiaan aidosti ja ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Vanhempien malli vaikuttaa, siitä on vahva tutkimusnäyttö. Ap
Kyllä mua aidosti kiinnostaa miehen edelliset suhteet. Millainen suhde oli, kuinka suhde loppui ja miksi? Onko ollut rakastunut koskaan. Mielelläni kerron myös omista suhteistani. Ei tarvitse tietenkään kertoa liikaa tai toisten henkilökohtaisia asioita.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että avopuolisoni on ollut naimisissa ennen minua ja olen nähnyt kuvan hänen eksästään. Eipä ole koskaan tullut mieleenkään kysellä muista saati alkaa etsiä heidän valokuviaan.
Oliko parempi vartalo kuin sulla eli näytti alusvaatteissa paremmalta, kun heillä oli seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.
Taitaa olla joku vakkaritrolli vain, jolla ei edes ole mitään asiaa :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jonka elämäntarinassa ei ole mitään salattavaa ei myöskään saa aggressiokohtausta jos tapailutyyppi olisi selvittänyt hänen taustojaan.
Ajatusleikkinä:
Käyt treffeillä mukavan tyypin kanssa. Jälkikäteen sinulle käy ilmi, että kyseinen henkilö on käynyt kollaamassa läpi kaikkien aiempien kumppaniesi some profiilit ja kuvat.Väitätkö tosissasi että sinulla ei tuossa kohtaa soisi varoituskellot päässä, ja heräisi ajatus siitä että tämä henkilö ei välttämättä ole ihan stabiili?
Ihmisen menneisyyden käyttäytyminen suhdeasioissa (pettämiset, poikkeuksellisen tiuhat vaihdot valtavirtaan nähden) ennustaa tulevaa käyttäytymistä suhteellisen hyvin. Peruspiirteet eivät pohjalla muuti vaikka näyttelisikin jotain muuta aluksi.
Totta, on miehiä joille ei riitä mikään nainen. Jos saavat lapsen niin nainen jää yksinhuoltajaksi. Nähty on. Naistenmies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Keskustelu olisi varmasti melko tylsää, jos toistelisin sitä mitä aloituksessa sanottiin. Se on keskustelun avaus, mistä keskustelu lähtee kehittymään ja jokainen voi sen pohjalta miettiä miten itse ajattelee.
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa, että tuppaan olemaan melko järkiperäinen ihmissuhteissani ja ehdotonkin. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia, vaikka mielestäni se on yksi tekijöistä, joka on auttanut minua säästymään suuremmilta rakkauselämän kolhuilta.
Ajattelen samoin kuin sinä siitä, ettei mitään kiinnostusta edes synny, ellei ole riittävästi yhteistä arvopohjaa ja kiinnostuksenkohteita. Ennenhän se oli lähtökohta, kun ei ollut mitään deittiäppejä, vaan tavattiin siellä missä muutoinkin liikuttiin ja usein tuttavan kautta tavalla tai toisella. Nykyisin tavataan ihmisiä vain äpin perusteella, mikä tuntuu itsestäni todella vieraalta, koska ehdokkaita ei voi seuloa samojen kiinnostuksen kohteiden avulla. Sikäli deittailu on muuttunut radikaalisti ja muuttunut varmaan huomattavasti työläämmäksi kaikille. Ap
Ehdottomuus tietyissä asioissa parisuhteessa on turvallisen puolison merkki.
Rajattomuus on turvattoman merkki.En oikeastaan tiedä onko noin, jos ajattelee sitä miten puoliso sen kokee. En itse asiassa ole koskaan kysynyt miten hän sen kokee. Mutta minulle itselleni se on helppoa, kun on kristallinkirkasta tietyt asiat kuten se, että en hyväksy pettämistä enkä petä. Jos puolisoni pettäisi, hän tietäisi että otan eron välittömästi. Se tarkoittaisi, ettei hän enää rakasta minua. En myöskään hyväksy epäkunnioittavaa puhetta ja käytöstä keneltäkään ja toivon, että myös itselleni huomautetaan siitä, että voin pyytää anteeksi, jos loukkaan.
Minulle tuollaiset asiat ovat itsestäänselviä sen vuoksi, että lapsena minua on kohdeltu hyvin ja arvostettu. Vanhempani ovat antaneet hyvän mallin parisuhteesta eli he ovat rakastaneet toisiaan aidosti ja ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Vanhempien malli vaikuttaa, siitä on vahva tutkimusnäyttö. Ap
Niin. Edustat tuolla kannallasi esimerkiksi pettämiseen selvää valtaenemmistöä suomalaisista.
Nykypäivänä on kyllä joitain vähemmistötyyppejö jotka väittävät toisin mutta heistä nyt ei tarvitse välittää millään tavalla. Kateuttaan normaaleille ihmisille joskus huutelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.[/
Ei ap:n argumenteissa mitään väärää ole. En minä niin väittänyt. Vaan sitä, että hän ajattelee, että vain hänen mielipiteensä on oikeita. Näin ajattelee vain teiniasteelle jäänyt ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut nyt koko ketjun ja kirjoittanutkin muutaman kommentin. Minulle on tullut tunne, että ap on epämiellyttävä ja yksinkertainen ihminen. Keski-ikäisellä luulisi olevan vähän laajempi katsantokanta elämään ja ihmissuhteisiin. Mutta ei. Samaa jankkausta kommentista toiseen.
Menet sitten henkilöön kun argumentit eivät riitä osoittamaan ap:n näkemyksiä yleisesti vääriksi.[/
Ei ap:n argumenteissa mitään väärää ole. En minä niin väittänyt. Vaan sitä, että hän ajattelee, että vain hänen mielipiteensä on oikeita. Näin ajattelee vain teiniasteelle jäänyt ihminen
Ap:n kannat edustavat normaalia valtavirtaa jota Suomessa pidetään yleisesti oikeana. Onko sulla joku ongelma tämän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa?
Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap
Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.
Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap
Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?
Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.
Mihin unohtui järki? Itse en voisi mennä vain tunteen perusteella, vaan pitää olla järkiasiatkin kohdillaan.
Paljon merkitsee, onko meillä samanlaiset arvot, maailmankatsomus, tulevaisuuden toiveet ja odotukset ym. Vaikka tunteet olisi kuinka huiput, niin jos nämä asiat ei natsaa, niin ei kannata.
Juuri näin. Ilman samanlaisia arvoja, maailmankatsomusta, elämäntapaa ja yhtenäistä näkemystä tulevaisuudesta suhteesta ei kovin hyvää voi tulla. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja, vaikka kuinka tahtoisi. Aviomiestäni edeltävän poikaystäväni jättäminen tapahtui tuollaisista syistä ja teki todella kipeää, koska hän oli ensirakkauteni ja rakastin häntä edelleen, vaikka jätinkin. Ja jälkeenpäin olen kiitellyt itseäni asiasta monta kertaa. Emme olisi sopineet yhteen alkuunkaan aikuisessa elämässä. Ap
Miten mitkään noista liittyvät aloitukseen, jossa puhutaan entisten naisten tarkistamisesta _ennen_ suhteeseen ryhtymistä?
Ollaan varmaan sikäli myös erilaisia, että ei mun tarvitse järjellistää arvoja tai elämäntapoja, vaan tietty määrä yhteistä on välttämätöntä että mitään tunteita puoleltani edes syntyisi. Pitkäaikaisemmista suhteestani erosin kun alettiin haluta ihan eri asioita, mutta juuri siksi että sinne ne tunteetkin vähitellen kuoli.
Keskustelu olisi varmasti melko tylsää, jos toistelisin sitä mitä aloituksessa sanottiin. Se on keskustelun avaus, mistä keskustelu lähtee kehittymään ja jokainen voi sen pohjalta miettiä miten itse ajattelee.
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa, että tuppaan olemaan melko järkiperäinen ihmissuhteissani ja ehdotonkin. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia, vaikka mielestäni se on yksi tekijöistä, joka on auttanut minua säästymään suuremmilta rakkauselämän kolhuilta.
Ajattelen samoin kuin sinä siitä, ettei mitään kiinnostusta edes synny, ellei ole riittävästi yhteistä arvopohjaa ja kiinnostuksenkohteita. Ennenhän se oli lähtökohta, kun ei ollut mitään deittiäppejä, vaan tavattiin siellä missä muutoinkin liikuttiin ja usein tuttavan kautta tavalla tai toisella. Nykyisin tavataan ihmisiä vain äpin perusteella, mikä tuntuu itsestäni todella vieraalta, koska ehdokkaita ei voi seuloa samojen kiinnostuksen kohteiden avulla. Sikäli deittailu on muuttunut radikaalisti ja muuttunut varmaan huomattavasti työläämmäksi kaikille. Ap
Ehdottomuus tietyissä asioissa parisuhteessa on turvallisen puolison merkki.
Rajattomuus on turvattoman merkki.En oikeastaan tiedä onko noin, jos ajattelee sitä miten puoliso sen kokee. En itse asiassa ole koskaan kysynyt miten hän sen kokee. Mutta minulle itselleni se on helppoa, kun on kristallinkirkasta tietyt asiat kuten se, että en hyväksy pettämistä enkä petä. Jos puolisoni pettäisi, hän tietäisi että otan eron välittömästi. Se tarkoittaisi, ettei hän enää rakasta minua. En myöskään hyväksy epäkunnioittavaa puhetta ja käytöstä keneltäkään ja toivon, että myös itselleni huomautetaan siitä, että voin pyytää anteeksi, jos loukkaan.
Minulle tuollaiset asiat ovat itsestäänselviä sen vuoksi, että lapsena minua on kohdeltu hyvin ja arvostettu. Vanhempani ovat antaneet hyvän mallin parisuhteesta eli he ovat rakastaneet toisiaan aidosti ja ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Vanhempien malli vaikuttaa, siitä on vahva tutkimusnäyttö. Ap
Niin. Edustat tuolla kannallasi esimerkiksi pettämiseen selvää valtaenemmistöä suomalaisista.
Nykypäivänä on kyllä joitain vähemmistötyyppejö jotka väittävät toisin mutta heistä nyt ei tarvitse välittää millään tavalla. Kateuttaan normaaleille ihmisille joskus huutelevat.
Valtaosaa ihmisistä loukkaa se syvästi, että puoliso pettää. Se on kiintymyssuhdetrauma, mutta aika monet parit myös selviävät uskottomuudesta menemällä terapiaan jne. Prosentit ovat kuitenkin hurjat siinä miten korkealle ihmiset uskollisuutta arvostavat eli se tosiaan on yleisesti jaettu arvo ja siinä mielessä tavallista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin kaikki hänen eksänsä jo ennestään enkä ole yhtään saman tyylinen heidän kanssaan. Ei olla saman näköisiä, ei jaeta samankaltaista lämäntyyliä ja niin pois päin. Minä olen ainoa, jonka kanssa miehellä lapsia on.
Ajattelen että sille on syynsä miksi joku on eksä.
Tietenkin sille on syynsä miksi joku on ex, pointtini ei liity mustasukkaisuuteen millään tavalla. Ap
Ei munkaan pointtini liittynyt mustasukkaisuuteen. Miksi joku haluaisi olla eksänsä kopion kanssa, mikäli se edellinen suhde ei toiminut?
Hyvin moni nimenomaan päätyy samantyyppisten ihmisten kanssa suhteeseen kerta toisensa jälkeen.
Voi hyvänen aika. Suurin osa potentiaalisista ihastuksista tietysti karsiutuu jo ensimmäisessä vaiheessa ennen deittailua ja tulee pakit. Seuraavassa vaiheessa karsitaan tapaamisen perusteella, sitten tapailun perusteella, sitten seurustelun aikana tapahtuu jälleen karsintaa, kun toiseen tutustuu paremmin. Seurustelu jatkuu vain, jos mikään ei häiritse ja rakkaus jatkuu. Ap