Lue keskustelun säännöt.
Lenita Airisto ei usko työuupumukseen
04.03.2023 |
Hänen mielestään työstä ei voi uupua. Mitä mieltä tästä?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28d4a578-cf76-422d-b23a-c2b754…
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään kaivamaan ojaa lapiolla niin voi mieli muuttua.
Lenita Airisto on varmasti tehnyt oman osuutensa suom. työelämässä, vaikka hänen ei ole tarvinnut ojaa kaivaakaan!
Aika harva nykypäivän suomalainen lienee tutustunut edes ojankaivuun saloihin...Elämänkerrasta olen lukenut, että jos joku on tehnyt ihan päättömästi töitä, niin Lenita! Hän on mm. pitänyt konttorialan koulua yhdessä äitinsä kanssa, muiden töiden ohessa. Silloin ei kuulemma ollut hetkeäkään vapaa-aikaa. Kun muut ovat kotirouvailleet ja silitelleet kotona lapsiaan, Lenita on painanut duunia. Mutta hei, nainenhan on aina vääränlainen!
Ei aina, Lenita on nainen paikallaan. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt miksi nainen on naiselle susi ja uskon että täälläkin juuri naiset solvaavat Lenitaa.
Käsittääkseni Lenita on paitsi vienyt Suomea aikanaan maailmalle, hän on auttanut nuoria naisia urallaan.
Miehisessä maailmassa kaikki on varmasti vaatinut paitsi rautaista tahtoa, myös älykkyyttä.
Kyllä, mutta hän näyttää elävän omassa kuplassaan. Realismi puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ikäluokka tuntee erittäin huonosti tosiasiaa "mielipide ei ole sama kuin tosiasia".
Moni pitää omaa itseään kaiken vertailukohtana, kuten äitini joka ei ole koskaan kipeä eikä sairas eikä voi käsittää että ihmiset todella ovat kipeitä ja sairaita. Hänen mielestään ovat vaan heikkoja ja pitäisi sen kuuluisan sanonnan mukaan "ryhdistäytyä." Ihan kammottavaa itseasiassa. Itsekeskeisyyden huippu. Ja erittäin yleistä juuri vanhoilla hyväkuntoisilla naisilla jotka kokevat että ovat aina selvinneet kaikesta omalla reippaudellaan.
No on se vähän valintakysymyskin, että mitä pitää itselleen arvokkaana. Ja mihin sitä vapaa-aikaa niin paljon tarvitsee? Sarjojen katseluun? Tai oma aika lapsiperheessä. Lapset ovat omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään kaivamaan ojaa lapiolla niin voi mieli muuttua.
Lenita Airisto on varmasti tehnyt oman osuutensa suom. työelämässä, vaikka hänen ei ole tarvinnut ojaa kaivaakaan!
Aika harva nykypäivän suomalainen lienee tutustunut edes ojankaivuun saloihin...Ei hänen silti tarvitse halveksua ihmisiä jotka uupuvat. Onkohan samalla logiikalla fyysiset sairaudetkin heikkoutta?
En usko, että kysymys on mistään halveksumisesta, vaan hän edelleenkin sanavalmiina ihmisenä "laukaisee" joskus jotakin, ajattelematta sen enempää.
Hän on tätä samaa asiaa toitottanut vuosikymmenet. Ettei hän laiskottele vaan painaa duunia.
Lenita on elättänyt itsensä, ei oo ollut miehestä riippuvainen. Onko ikinä ollut palkollinen vaan yrittäjä. Eikö taas ole kirja projekti meneillään omassa tahdissa.
Nimenomaan omassa tahdissa on se taikasana. Jos tämä kirja olisikin se josta pitäisi saada koko loppuvuoden rahat ja tilinäyttää nollaa voisi uupumustaso olla eri. Elämän käyttäminen pelkästään siihen että saa ruuan ja asunnon on hyvin raskasta. Teki mitä hyvänsä.
Eihän Lenitalla voi olla omakohtaista kokemusta uupumuksesta, koska on ollut itsensä työllistäjä ja saanut valita mitä ja milloin mitäkin tekee.
Sen valossa tajuaa hänen sanomansa hyvin.
Lenita on ollut oman tiensä kulkija ja on loppuun saakka. Ei uskoisi että on lähempänä 90v nyt kuin lähempänä 80v.
Vierailija kirjoitti:
Lenita ei ole päivääkään oikeita töitä tehnyt joten ei voi kauheasti asiasta puhuakaan.
Jospa vaikka tutustut hänen elämäkertaansa ensin, ja tulet sitten laukomaan ns. totuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lenita on tehnyt suomalaisen naisen tasa-arvon eteen julkisesti enemmän kuin äkkiseltään kukaan muu. Moni mies kunnioittaa itsellistä, kouluttautunutta ja itse omalla työllään paljon aikaan saanutta sivistynyttä naista. Naisten olisi syytä itse ymmärtää tämä. Loanheitto saa arvostelijat näyttämään kanoilta.
-mies
Siis mitä hän on tehnyt tasa-arvoni eteen? Se on kyllä mennyt minulta kokonaan ohi.
Minusta tasa-arvon eteen moni muukin on tehnyt paljon ja jo ennen Lenitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Kuten täälläkin. Kuka nyt mieluisasta työstä uupuisi? Minäkin paahdan menemään.
Tiedän kaltaisiasi paahtajia jotka eivät itse tajua olevansa burnoutissa ja masentuneita. Kun tuntuu pahalta painetaan vaan kovemmin töitä kun se on ainoa asia jossa tuntee olevansa elossa. Varsinainen elämä jää elämättä.
Hassua, että katsot olevasi asemassa, jossa voit määritellä miten ihmiset elämänsä käyttävät.
Olen nyt 55 v. ja ei ole vielä haluja eläköityä. Töitä olen tehnyt koko ikäni, nytkin on vielä sivuviritelmä. Olen lapset, on harrastuksia, lemmikkejä. Ei työ aina herkkua ole, mutta musta on kiva olla tarvittu. Matkustelemaan pääsen lomilla. Ei vielä ole hinkua muuttaa hyväksi kokemaani elämää.
Minäkin (tuo edellinen työmyyrä) saan energiaa kivasta työstäni, joka on myös vaativaa. Minulla on kestänyt kauan päästä sille alalle, joten kehtaan vielä olla tyytyväinen ja onnellinenkin työssäni. Mitä minun pitäisi niin kauheasti haluta, tai mistä jään paitsi vapaa-ajallani? Pelata jotain pelejä koneella? Olen myös 55v., mutta onko se rikollista, jos kuvittelen vielä tekeväni työtäni ainakin 15v.? Jos tämä on patologista, niin sori siitä. Tiedän, että minuakin työssäni tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaunis Elämä sarjassa rouva ei noussut sängystä ennen puolta päivää muiden joukkoon aamulla.
Helpoissa töissä jossa voi torkkuja ottaa milloin lystää lepotuolissa määräten omat työaikansa niin voi pärjätä vaikka kuinka pitkään.
Tajuatko kuinka vanha hän on? Muut on eläkkeellä tai arkussa tuon ikäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hyvä, jos on löytänyt työn, josta saa voimaa ja joka tuottaa iloa ja jota jaksaa tehdä niin kauan kuin terveyttä riittää.
Mutta totuus on, ettei kaikilla ole sellaista onnea.
Huomasin sen omista vanhemmistanikin. He eivät varsinaisesti uupuneet töissä, mutta äitikin, jolle työ oli hyvin tärkeää ja joka nuorena koki sen antoisaksi, oli 60-vuotiaana valmis eläkkeelle ja eläkkeelle hän sitten siinä iässä jäikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ikäluokka tuntee erittäin huonosti tosiasiaa "mielipide ei ole sama kuin tosiasia".
Moni pitää omaa itseään kaiken vertailukohtana, kuten äitini joka ei ole koskaan kipeä eikä sairas eikä voi käsittää että ihmiset todella ovat kipeitä ja sairaita. Hänen mielestään ovat vaan heikkoja ja pitäisi sen kuuluisan sanonnan mukaan "ryhdistäytyä." Ihan kammottavaa itseasiassa. Itsekeskeisyyden huippu. Ja erittäin yleistä juuri vanhoilla hyväkuntoisilla naisilla jotka kokevat että ovat aina selvinneet kaikesta omalla reippaudellaan.
No on se vähän valintakysymyskin, että mitä pitää itselleen arvokkaana. Ja mihin sitä vapaa-aikaa niin paljon tarvitsee? Sarjojen katseluun? Tai oma aika lapsiperheessä. Lapset ovat omaa aikaa.
Olisiko vaikka siihen, mitä on aina halunnut tehdä?
Jos on vaikkapa konttorirotta, joka haluaisi maalata tauluja ja kirjoittaa romaaneja, mutta konttorityö vie kaiken energian niin, ettei ole aikaa tehdä vapaa-ajallakaan sitä, mitä haluaisi.
Moni työssä käyvä ei aina jaksa edes pitää kotiaan siistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lenita: - Minä olen diplomiekonomi. Kuulihan nyt jokainen? Diplomiekonomi.
Lenita löi kirjaimellisesti nyrkkiä pöytään, että sai suorittaa diplominsa. Hänen aikanaan naiset eivät päässeet opiskelemaan diplomiekonomeiksi ilman erityistä lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.
Juurikin niin, aikansa kutakin. Minäkin muistan työuran alussa, että työntekijöitä oli enemmän ja työtahti rauhallisempaa. Nyt on toisinpäin ja työn vaatimuksen vaan lisääntyy. Sitä muistelee entisiä aikoja, kun teilläkin varmaan oli hoitoapulaisia ja muuta avustavaa henkilökuntaa, toisin kuin nyt. Maailma on ihan toinen tänä päivänä, eikä ole ihme, että ihmiset uupuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs vollotatte, tehkää perässä kuten Lenita on jo opastanut 😉
Lenitasta välittyy kuva että määrittelee oman arvonsa työn kautta. Onko vanhemmilta opittua vai tuleeko sitä kautta että on aikoinaan joutunut ottamaan liikaa vastuuta perheessä mm. sisaruksestaan. Eli on sairastunut vahvuuteen.
Voi liittyä myös koko ikäpolven asenteeseen eli siihen että ihmisen arvo määräytyy sen mukaan kuinka ahkera ja menestynyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenita: - Minä olen diplomiekonomi. Kuulihan nyt jokainen? Diplomiekonomi.
Lenita löi kirjaimellisesti nyrkkiä pöytään, että sai suorittaa diplominsa. Hänen aikanaan naiset eivät päässeet opiskelemaan diplomiekonomeiksi ilman erityistä lupaa.
Kuulostaa keskiaikaiselta. Naiset kuitenkin pääsivät lääkäreiksikin jo sitä ennen ja saivat lukea oikeustiedettäkin.
Olen kyllä itse sen verran nuori, 60-luvun alussa syntynyt, että olen saanut opiskella ilman tuollaisia rajoituksia ja ravintolaankin olen päässyt ilman miesseuraa. Myös äitini sai opiskella niin pitkälle kun tahtoi. Mutta ehkä se riippui alasta?
Olen näet lukenut, ettei 60-luvun alussa naista päästetty edes sisään ravintolaan, jos hän oli yksin.
Valitettavasti vanhempani ovat jo kuolleet, joten en voi kysyä heiltä näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenita: - Minä olen diplomiekonomi. Kuulihan nyt jokainen? Diplomiekonomi.
Lenita löi kirjaimellisesti nyrkkiä pöytään, että sai suorittaa diplominsa. Hänen aikanaan naiset eivät päässeet opiskelemaan diplomiekonomeiksi ilman erityistä lupaa.
Kuulostaa keskiaikaiselta. Naiset kuitenkin pääsivät lääkäreiksikin jo sitä ennen ja saivat lukea oikeustiedettäkin.
Olen kyllä itse sen verran nuori, 60-luvun alussa syntynyt, että olen saanut opiskella ilman tuollaisia rajoituksia ja ravintolaankin olen päässyt ilman miesseuraa. Myös äitini sai opiskella niin pitkälle kun tahtoi. Mutta ehkä se riippui alasta?
Olen näet lukenut, ettei 60-luvun alussa naista päästetty edes sisään ravintolaan, jos hän oli yksin.
Valitettavasti vanhempani ovat jo kuolleet, joten en voi kysyä heiltä näistä asioista.
Ravintolaan meno vapautui 60-luvun lopulla, samoin työpukeutuminen. Sai ruveta pitämään housuja siellä, missä ennen piti käyttää hametta.
Naisen opiskelu ja eteneminen oli todellakin alasidonnaista. Noita viimeisiä mieslinnakkeita oli vielä joitakin olemassa. Vanhojen koulujen elitistinen sisäpiiri poistui hiljakseen 70-luvun loppuun mennessä.
Fyysistä työtä se ei ainakaan ole tehnyt.Puheohjelma töllössä ei ole työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Kuten täälläkin. Kuka nyt mieluisasta työstä uupuisi? Minäkin paahdan menemään.
Tiedän kaltaisiasi paahtajia jotka eivät itse tajua olevansa burnoutissa ja masentuneita. Kun tuntuu pahalta painetaan vaan kovemmin töitä kun se on ainoa asia jossa tuntee olevansa elossa. Varsinainen elämä jää elämättä.
Hassua, että katsot olevasi asemassa, jossa voit määritellä miten ihmiset elämänsä käyttävät.
Olen nyt 55 v. ja ei ole vielä haluja eläköityä. Töitä olen tehnyt koko ikäni, nytkin on vielä sivuviritelmä. Olen lapset, on harrastuksia, lemmikkejä. Ei työ aina herkkua ole, mutta musta on kiva olla tarvittu. Matkustelemaan pääsen lomilla. Ei vielä ole hinkua muuttaa hyväksi kokemaani elämää.
Minäkin (tuo edellinen työmyyrä) saan energiaa kivasta työstäni, joka on myös vaativaa. Minulla on kestänyt kauan päästä sille alalle, joten kehtaan vielä olla tyytyväinen ja onnellinenkin työssäni. Mitä minun pitäisi niin kauheasti haluta, tai mistä jään paitsi vapaa-ajallani? Pelata jotain pelejä koneella? Olen myös 55v., mutta onko se rikollista, jos kuvittelen vielä tekeväni työtäni ainakin 15v.? Jos tämä on patologista, niin sori siitä. Tiedän, että minuakin työssäni tarvitaan.
Multa meni ohi sun pointti, siihen liittyen että Lenita ylenkatsoo työssään uupuneita.
Yhteistä näille "työn sankareille" on etteivät tee mitään fyysistä työtä.Suomalainen Huawei-pomo makailee puhelimen vieressä ja kehuu tekevänsä valtavasti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hän on joutunut jaksamaan, ja siitä on muodostunut monin tavoin tärkeä osa hänen persoonaansa ja elämäänsä.
Nykyään moni haluaa päästä helpolla, eikä jaksa oikein yhtään mitään.
Mitä jaksamista sillä on? Puhuminen vieraiden kanssa vai?
Tämä on kiistatonta. On tehnyt uran miehisessä maailmassa ja onnistunut upeasti. Mutta ei ole kyse siitä. On kyse siitä kuinka hän puhuu muista ihmisistä. Ja mitä hän ajattelee muista ihmisistä.