Lue keskustelun säännöt.
Suomessa 140 000 turvaverkon ulkopuolella eikä töissä
02.03.2023 |
Sellainen hyvinvointiyhteiskunta ja sellainen työvoimapula
Kommentit (173)
Ilkeydellä ja kyyläämisellä tällainen tulos-joten jatketaan yrittämistä samoilla keinoilla. Kyllä se kansa vielä onnelliseksi muuttuu! (tai itkee ja muuttuu,prkl...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taidan olla näitä. Elän toimeentulotuella ja asumistuella, joille jättäydyin tahallani saatuani työkkärin kyykkykerhoista tarpeekseni. En omaa minkäänlaita suunnitelma b:tä tai turvaverkkoa (siis noita tukia lukuunottamatta) enkä usko että minusta, vanhahkosta ruppanasta enää tulee jotain parempaa (tai huonompaakaan) joten-joo.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse tuohon ryhmään ja voin valaista asiaa. Menin ilmoittamaan itseni työttömäksi. Puolen vuoden kaikkien kalliiden pakollisten kurssien jälkeen en ollut vielä saanut töitä enkä mitään tukia. Rahat loppuivat ja kyllästyin työttömien kyykyttämisen kelan ja te-toimiston taholta, Niinpä jättäydyin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Millä elän ilman rahaa? Luonnon antamilla, roskisdyykkauksella. Asun missä sattuu.Tälle asialle pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain.
Miksi ei saisi tukia? Olen ollut 20c työttömänä ja tukia saanut koko ajan. Taisit mennä itse sössimään asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla näitä. Elän toimeentulotuella ja asumistuella, joille jättäydyin tahallani saatuani työkkärin kyykkykerhoista tarpeekseni. En omaa minkäänlaita suunnitelma b:tä tai turvaverkkoa (siis noita tukia lukuunottamatta) enkä usko että minusta, vanhahkosta ruppanasta enää tulee jotain parempaa (tai huonompaakaan) joten-joo.
Et ole sillä nuo eivät saa mitään tukia.
Jos saa tukia et kuulu tuohon kadoksissa olevien joukkoon vaan olet valtion järjestelmissä vero maksajana ja tukien saajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on jo manipuloiva ja varmaan artikkeli yhden ihmisen oma näkemys, uskaltaako koko artikkelia edes lukea. Ei työpaikalla luoda turvaverkkoa kaikille, on perussairauksiakin monilla. Rahan suuruus tuessa ja mahdollisuus valita asumista ratkaisee. Moni yrittää selvitä hyvin pienellä rahalla, suurin osa menee pienituloisilla asumiseen ja laskuihin, ruokakauppaan. On sitten eri asia missä jotkut kohtaavat Suomen olosuhteissa ns. luotettavan ihmisen.
Hyppäsin nyt 56 vuotiiana pois oravanpyörästä, elän omilla säästöillä kunnes saan eläkepaperit sisään. Ei tässä maassa kuulkaa kannata töitä tehdä, verotkin menee ihan kankkulan kaivoon tai johonkin kehitysmaa tukien leikkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreää siirtymää kukaan ei käy töissä varakkaat (ketä he ovat) maksavat verot ja elättää lois kastin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitin itse suuren summan taannoin, elän mieheni kanssa ihan tavallista lapsiperhearkea muuten paitsi että verottajalle kuuluu pelkkä kiinteistövero ja s-ryhmän kuuluminen.
Kelalta tulee lapsilisä, hain ennen rikastumista ja olen antanut juosta.
Muuten en taida olla kirjoilla missään, paitsi väestörekisterissä. Joten ei tarvitse kenenkään etsiä ja ihmetellä missä olemme.
Olemme laskeneet että rahat riittää hautaan asti ja jää vielä lapsillekin annettavaksi.
Ei kiinnosta työn teko, enkä halua viedä paikkaa joltain jolla ei ole muuta rahan lähdettä.
viher punikit loisii kirjoitti:
vihreää siirtymää kukaan ei käy töissä varakkaat (ketä he ovat) maksavat verot ja elättää lois kastin
Näinhän se kuuluu mennäkin, en näe ongelmaa. Jos sopulina käyt töissä esittämässä yhteiskunnan tukipilaria niin varmasti myös nautit siitä. Minä nautin sinun verorahoistasi toimeentulotukena mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Lue viimeinen lauseeni. Perimisestä en ole puhunut mitään. Sanoin jo aiemmin ettei tällaista järjestelyä oikein tunneta Suomessa tai ainakaan siitä ei kukaan mielellään puhu. En ihmettele ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Millä rahalla ne elävät? Kyllä minä mieluumin ottaisin vastaan työttömyyskorvausta kuin olisin täysin tuloton, vaikka silloin pitäisikin osallistua työllisyystoimiin tai hakea työpaikkoja (siis jos en haluaisi oikeasti työllistyä).
Minulle kyykytys ei ole vaihtoehto. Toistaiseksi homma rullaa, mutta varsinaista elintasoa ei ole. Mutta vapaus olla oma herra on tärkeämpi. Päättäjiemme pahuuden määrittämiseen ei ole olemassa sanavarastoa.
Mä haaveilen myös että irtaantuisin tästä yhteiskunnasta ja muuttaisin johonkin korpeen asumaan omavaraisesti. Jättäisin työpaikkani enkä haluaisi olla missään kirjoilla eli mun sos tunnukset pitäis poistaa yms :D
Toki mahdottomuus toi on koska kiinteistövero on aina maksettava. Suomi on surkea maa ja täällä on surkeimmat ihmiset sekä päättäjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Lue viimeinen lauseeni. Perimisestä en ole puhunut mitään. Sanoin jo aiemmin ettei tällaista järjestelyä oikein tunneta Suomessa tai ainakaan siitä ei kukaan mielellään puhu. En ihmettele ollenkaan.
Sovittu testamentillä vai millä? Ei kai mikään muu sopimus ole juridisesti pätevä? Testamentinkin kyseessä ollessa perillisillä on oikeus lakiosaan, ei sitä voi ohittaa millään omilla sopimuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Lue viimeinen lauseeni. Perimisestä en ole puhunut mitään. Sanoin jo aiemmin ettei tällaista järjestelyä oikein tunneta Suomessa tai ainakaan siitä ei kukaan mielellään puhu. En ihmettele ollenkaan.
Ei tunneta ehkä siksi että järjestely kuulostaa hähmäiseltä. Entä jos puoliso muuttuu ja rakkaus loppuu sinun puoleltasi, oletko silloin vapaa lähtemään?
Hyvä, että elättävät itsensä vaikka sitten rikoksia tekemällä. Kunhan eivät näy työttömyystilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Lue viimeinen lauseeni. Perimisestä en ole puhunut mitään. Sanoin jo aiemmin ettei tällaista järjestelyä oikein tunneta Suomessa tai ainakaan siitä ei kukaan mielellään puhu. En ihmettele ollenkaan.
Sovittu testamentillä vai millä? Ei kai mikään muu sopimus ole juridisesti pätevä? Testamentinkin kyseessä ollessa perillisillä on oikeus lakiosaan, ei sitä voi ohittaa millään omilla sopimuksilla.
On juridisesti sovittu. En ole viranomaisille tilivelvollinen elämästäni, mutta täällä näköjään olen.
Mun aikuinen lapsi kuuluu tuohon joukkoon. Hän on masentunut, mutta ei saa sairauspäivärahaa eikä koe olevansa työkuntoinen (eikä olekaan), joten ei ole ilmoittautunut työnhakijaksi, ei ole edes siihen voimia. Asuu minun kanssani ja minä elätän hänet.