Lue keskustelun säännöt.
Suomessa 140 000 turvaverkon ulkopuolella eikä töissä
02.03.2023 |
Sellainen hyvinvointiyhteiskunta ja sellainen työvoimapula
Kommentit (173)
Hyvä niin! Mutta hyvä ymmärtää että kaikilla tilanne ei ole sama ja vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä on todella tukalassa tilanteessa. Hienoa, jos tilanteen voi hoitaa hyvin ja molempien kannalta reilusti. Ei tuota voi monelle suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvaverkko. Hehehe. No, on sentään vaalit tulossa. Toivottavasti liian moni ei äänestä sitä "turvaverkkoa" vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunnalla ei ole tarjota edes kaikille kouluttautuneille jäsenilleen työpaikkaa ja taulukon mukaista ammattista riippuvaa ansiotuloa, niin sitten ollaan työttömänä työnhakijana, jolle on maksettava työttömyyskorvaus. Perusturva ja tuki kuuluu kaikille kansalaisilleen, oli työtön sitten parisuhteessa asuva tai ei! 1990- luvun lopultahan silloinen eduskunta hallituksineen keksi jättää tarveharkinnaisella työmarkkinatuella vuoteen 2014 saakka avo-/avioliitossa eläviä työttömiä puolisoita laskennallisesti puolison bruttotuloihin vedoten jopa täysin ilman henkilökohtaista työttömyyspäivärahaa. Pahimmillaan valtiomme säästi 60 000 työttömän avo-tai avioliitossa olevan tuloja saamattoman työpaikattoman puolison ja häntä täysin elättävän veroja maksavan ansaitsevan puolison selkänahkaa raapimalla kovin ottein. Mutta siitä vuosikymmenien tietyssä siviilisäädyssä olleiden työttömien hylkäämiskokeilusta yhteiskunta maksaa monin verroin vieläkin aiheuttamalla turhia avioeroja, ja avoliittojen purkautumisia perheiden hajoamiseniin. Ja jos ei edellisiä tuhoja tuo kyseinen laki aiheuttanutkaan, niin ainakin se tappoi lopullisesti työttömän työhön pyrkimisen ja teki työttömästä osapuolesta ikuisesti katkeran yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden vastaista ja epätasa-arvoista kohtelua saatuaan vain sen takia, että työtön puolisko oli avio-/avoliitossa ja jätettiin ilman henkilökohtaista ns. työnhakurahaa ja ilmaispiiaksi tai -rengiksi omalle puolisolleen. Kaiken lisäksi vielä korkeatasoisenkin ammattitutkinnon omaavana ja pitkänkin työhistoriakertymän kera. Sinkkutyöttömäthän eivät tuolla ajanjaksolla joutuneet kärsimään. Työttömyyskorvaukset heille juoksivat tilille ja kaiken maailman muut toimeentulotuet, asumistukineen ja yh.työttömille verottomien lapsilisien lisätuet kuin myös työttömyyspäivärahojensa lisät alaikäisten lapsiensa takia.
Että sellaista!
Tämän muistan hyvin ja verottaja vielä kehtasi ihmetellä, että millä tuloilla sitä eletään. Sanoin, että saatana, jos kela osaa kattoa puolison tulot ja olla maksamatta työttömyyskorvausta niin kai tekin ymmärrätte millä rahoilla silloin eletään! Eivät kysyneet enää eikä ole mitään tukia koskaan haettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunnalla ei ole tarjota edes kaikille kouluttautuneille jäsenilleen työpaikkaa ja taulukon mukaista ammattista riippuvaa ansiotuloa, niin sitten ollaan työttömänä työnhakijana, jolle on maksettava työttömyyskorvaus. Perusturva ja tuki kuuluu kaikille kansalaisilleen, oli työtön sitten parisuhteessa asuva tai ei! 1990- luvun lopultahan silloinen eduskunta hallituksineen keksi jättää tarveharkinnaisella työmarkkinatuella vuoteen 2014 saakka avo-/avioliitossa eläviä työttömiä puolisoita laskennallisesti puolison bruttotuloihin vedoten jopa täysin ilman henkilökohtaista työttömyyspäivärahaa. Pahimmillaan valtiomme säästi 60 000 työttömän avo-tai avioliitossa olevan tuloja saamattoman työpaikattoman puolison ja häntä täysin elättävän veroja maksavan ansaitsevan puolison selkänahkaa raapimalla kovin ottein. Mutta siitä vuosikymmenien tietyssä siviilisäädyssä olleiden työttömien hylkäämiskokeilusta yhteiskunta maksaa monin verroin vieläkin aiheuttamalla turhia avioeroja, ja avoliittojen purkautumisia perheiden hajoamiseniin. Ja jos ei edellisiä tuhoja tuo kyseinen laki aiheuttanutkaan, niin ainakin se tappoi lopullisesti työttömän työhön pyrkimisen ja teki työttömästä osapuolesta ikuisesti katkeran yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden vastaista ja epätasa-arvoista kohtelua saatuaan vain sen takia, että työtön puolisko oli avio-/avoliitossa ja jätettiin ilman henkilökohtaista ns. työnhakurahaa ja ilmaispiiaksi tai -rengiksi omalle puolisolleen. Kaiken lisäksi vielä korkeatasoisenkin ammattitutkinnon omaavana ja pitkänkin työhistoriakertymän kera. Sinkkutyöttömäthän eivät tuolla ajanjaksolla joutuneet kärsimään. Työttömyyskorvaukset heille juoksivat tilille ja kaiken maailman muut toimeentulotuet, asumistukineen ja yh.työttömille verottomien lapsilisien lisätuet kuin myös työttömyyspäivärahojensa lisät alaikäisten lapsiensa takia.
Että sellaista!Tämän muistan hyvin ja verottaja vielä kehtasi ihmetellä, että millä tuloilla sitä eletään. Sanoin, että saatana, jos kela osaa kattoa puolison tulot ja olla maksamatta työttömyyskorvausta niin kai tekin ymmärrätte millä rahoilla silloin eletään! Eivät kysyneet enää eikä ole mitään tukia koskaan haettu.
Juuri näin ja mä olen kirjoittanut tuon, johon laitoit vastinettasi ilmeisesti samanlaisesta tilanteestasi kuin mäkin, eli olen ollut samassa tilanteessa aikoinani työttömänä, ja meillä oli vieläpä lapsia, joten piti vieläpä elättää yhden nettopalkalla heidätkin, ja ei saatu mitään yh.lapsilisän lisäkettä, mitä varsinainen eronnut yh.huoltaja sai, vaikka olisi ollut töissäkin tienaten vieläpä isompaa palkkaa kuin koko pakan elättävä puolisoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunnalla ei ole tarjota edes kaikille kouluttautuneille jäsenilleen työpaikkaa ja taulukon mukaista ammattista riippuvaa ansiotuloa, niin sitten ollaan työttömänä työnhakijana, jolle on maksettava työttömyyskorvaus. Perusturva ja tuki kuuluu kaikille kansalaisilleen, oli työtön sitten parisuhteessa asuva tai ei! 1990- luvun lopultahan silloinen eduskunta hallituksineen keksi jättää tarveharkinnaisella työmarkkinatuella vuoteen 2014 saakka avo-/avioliitossa eläviä työttömiä puolisoita laskennallisesti puolison bruttotuloihin vedoten jopa täysin ilman henkilökohtaista työttömyyspäivärahaa. Pahimmillaan valtiomme säästi 60 000 työttömän avo-tai avioliitossa olevan tuloja saamattoman työpaikattoman puolison ja häntä täysin elättävän veroja maksavan ansaitsevan puolison selkänahkaa raapimalla kovin ottein. Mutta siitä vuosikymmenien tietyssä siviilisäädyssä olleiden työttömien hylkäämiskokeilusta yhteiskunta maksaa monin verroin vieläkin aiheuttamalla turhia avioeroja, ja avoliittojen purkautumisia perheiden hajoamiseniin. Ja jos ei edellisiä tuhoja tuo kyseinen laki aiheuttanutkaan, niin ainakin se tappoi lopullisesti työttömän työhön pyrkimisen ja teki työttömästä osapuolesta ikuisesti katkeran yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden vastaista ja epätasa-arvoista kohtelua saatuaan vain sen takia, että työtön puolisko oli avio-/avoliitossa ja jätettiin ilman henkilökohtaista ns. työnhakurahaa ja ilmaispiiaksi tai -rengiksi omalle puolisolleen. Kaiken lisäksi vielä korkeatasoisenkin ammattitutkinnon omaavana ja pitkänkin työhistoriakertymän kera. Sinkkutyöttömäthän eivät tuolla ajanjaksolla joutuneet kärsimään. Työttömyyskorvaukset heille juoksivat tilille ja kaiken maailman muut toimeentulotuet, asumistukineen ja yh.työttömille verottomien lapsilisien lisätuet kuin myös työttömyyspäivärahojensa lisät alaikäisten lapsiensa takia.
Että sellaista!Tämän muistan hyvin ja verottaja vielä kehtasi ihmetellä, että millä tuloilla sitä eletään. Sanoin, että saatana, jos kela osaa kattoa puolison tulot ja olla maksamatta työttömyyskorvausta niin kai tekin ymmärrätte millä rahoilla silloin eletään! Eivät kysyneet enää eikä ole mitään tukia koskaan haettu.
Juuri näin ja mä olen kirjoittanut tuon, johon laitoit vastinettasi ilmeisesti samanlaisesta tilanteestasi kuin mäkin, eli olen ollut samassa tilanteessa aikoinani työttömänä, ja meillä oli vieläpä lapsia, joten piti vieläpä elättää yhden nettopalkalla heidätkin, ja ei saatu mitään yh.lapsilisän lisäkettä, mitä varsinainen eronnut yh.huoltaja sai, vaikka olisi ollut töissäkin tienaten vieläpä isompaa palkkaa kuin koko pakan elättävä puolisoni.
...Niin ja meidän perhe ei olisi saanutkaan mitään toimeentulotukiaisia eikä asuntotukea, vaikka olisimme niitä hakeneetkin, koska tuloraja oli just siinä ja siinä hilkulla, että mitään ei olisi tippunut kuitenkaan. Laskurit sen kertoivat. Nolla euroa/kk ja sillä selvittävä oli. No, eipähän hirveesti ollut varaa matkustella ulkomailla ja törsäillä kalliisiin hankintoihinkaan noina tiukkoina vuosina, mutta onneksi lapsista on kasvanut hyvin menestyviä ja työtätekeviä ahkeria veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunnalla ei ole tarjota edes kaikille kouluttautuneille jäsenilleen työpaikkaa ja taulukon mukaista ammattista riippuvaa ansiotuloa, niin sitten ollaan työttömänä työnhakijana, jolle on maksettava työttömyyskorvaus. Perusturva ja tuki kuuluu kaikille kansalaisilleen, oli työtön sitten parisuhteessa asuva tai ei! 1990- luvun lopultahan silloinen eduskunta hallituksineen keksi jättää tarveharkinnaisella työmarkkinatuella vuoteen 2014 saakka avo-/avioliitossa eläviä työttömiä puolisoita laskennallisesti puolison bruttotuloihin vedoten jopa täysin ilman henkilökohtaista työttömyyspäivärahaa. Pahimmillaan valtiomme säästi 60 000 työttömän avo-tai avioliitossa olevan tuloja saamattoman työpaikattoman puolison ja häntä täysin elättävän veroja maksavan ansaitsevan puolison selkänahkaa raapimalla kovin ottein. Mutta siitä vuosikymmenien tietyssä siviilisäädyssä olleiden työttömien hylkäämiskokeilusta yhteiskunta maksaa monin verroin vieläkin aiheuttamalla turhia avioeroja, ja avoliittojen purkautumisia perheiden hajoamiseniin. Ja jos ei edellisiä tuhoja tuo kyseinen laki aiheuttanutkaan, niin ainakin se tappoi lopullisesti työttömän työhön pyrkimisen ja teki työttömästä osapuolesta ikuisesti katkeran yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden vastaista ja epätasa-arvoista kohtelua saatuaan vain sen takia, että työtön puolisko oli avio-/avoliitossa ja jätettiin ilman henkilökohtaista ns. työnhakurahaa ja ilmaispiiaksi tai -rengiksi omalle puolisolleen. Kaiken lisäksi vielä korkeatasoisenkin ammattitutkinnon omaavana ja pitkänkin työhistoriakertymän kera. Sinkkutyöttömäthän eivät tuolla ajanjaksolla joutuneet kärsimään. Työttömyyskorvaukset heille juoksivat tilille ja kaiken maailman muut toimeentulotuet, asumistukineen ja yh.työttömille verottomien lapsilisien lisätuet kuin myös työttömyyspäivärahojensa lisät alaikäisten lapsiensa takia.
Että sellaista!Tämän muistan hyvin ja verottaja vielä kehtasi ihmetellä, että millä tuloilla sitä eletään. Sanoin, että saatana, jos kela osaa kattoa puolison tulot ja olla maksamatta työttömyyskorvausta niin kai tekin ymmärrätte millä rahoilla silloin eletään! Eivät kysyneet enää eikä ole mitään tukia koskaan haettu.
Juuri näin ja mä olen kirjoittanut tuon, johon laitoit vastinettasi ilmeisesti samanlaisesta tilanteestasi kuin mäkin, eli olen ollut samassa tilanteessa aikoinani työttömänä, ja meillä oli vieläpä lapsia, joten piti vieläpä elättää yhden nettopalkalla heidätkin, ja ei saatu mitään yh.lapsilisän lisäkettä, mitä varsinainen eronnut yh.huoltaja sai, vaikka olisi ollut töissäkin tienaten vieläpä isompaa palkkaa kuin koko pakan elättävä puolisoni.
Joka maksoi vielä kovat verot kun puolison elättäminen ei ole vähennyskelpoista. Teki ylitöitä paljon. Ollaan onnellisesti naimisissa edelleen.
Jos älykäs ihminen poljetaan alas, mukana menee vähintään kymmeniä. Jos älykästä tuetaan lakia noudattamalla, mukana nousee vähintään kymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos älykäs ihminen poljetaan alas, mukana menee vähintään kymmeniä. Jos älykästä tuetaan lakia noudattamalla, mukana nousee vähintään kymmeniä.
Kiitos tästä. Itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin asiaa sen verran valaista, että elän kumppanini tuloilla. Töitä en ole saanut, suuresta työvoimapulasta huolimatta, sillä olen liian vanha (päälle 40 vuotias) ja minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta. Työtä ei saa kun ei ole työkokemusta ja työkokemusta ei saa kun ei ole työtä... Tämä noidankehä alkoi ja parikymppisenä.
Työkkäriin en koskaan ilmoittautunut. Kun tarpeeksi monta kertaa saa työhakemuksiin vastauksen ei kiitos, tai ei vastausta ollenkaan, niin lopulta sitä turhautuu ja lakkaa hakemasta mihinkään. Elämä sujuu näinkin. Olen hoitanut sekä isäni että äitini molempine kuolemaan asti ja kotona teen kaikki kotityöt. Olen siis vähän kuin 50-luvun kotirouva, vaikka ei meillä kyllä lapsia ole! Harrastuksia on niin paljon ettei tässä edes töihin ehtisi.... En saa yhteiskunnalta mitään tukia (tai edes niitä hakenut) joten rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta ainakin toistaiseksi pärjäämme näinkin.
Täällä toinen. En useinkaan viitsi tuoda esille tätä kotirouva-asiaa, koska Suomessa sitä ei arvosteta. Tulee tunne, että saisin enemmän ymmärrystä työttömänä tai ikuisena opiskelijana.
Niin ei kai tämä kiellettyä ole, jos ei perusteetta nostele tukia. Itsekin tunnen useamman kotirouvan, eikä se omassa kuplassa ole harvinaista. Taustalla on usein monia syitä.
Se nyt olisikin hullua, jos tämä olisi kiellettyä. Minä en ole yhteiskunnalle minkäänlainen kuluerä ja puoliso maksaa valtavia veroja.
Minne katosi itsenäinen omillaan tuleva feministien naisihanne ;D Vai nytkö sekin sitten joustaa kun löytyi ukko jonka siivellä pääsee elämään kivaa elämää.
Jos olet omilla avuilla saanut jonkun maksamaan elantosi, on sekin itsenäisyyttä. Se on kahden kauppa.
Yhteiskunnan tuet ovat toinen asia ja niistä ys niiden käyttämättömyydestä tässä ketjussa puhutaan.
No höpsis. Mitä tapahtuu jos tämä ns. elättäjä vaikka sairastuu/kuolee/haluaa erota. Paras turva on kyllä oma ammattitaito eikä se oikein himassa olemalla pysy yllä.
Ihmisten on selvästi vaikea Suomessa ymmärtää tällaista järjestelyä. Kyllä nuo kaikki asiat on otettu huomioon. Ei tämä mene niin, että minä olen puilla paljailla ja elän jollain almuilla kuukauden kerrallaan. Elämämme on järjestelty, ihan sinne loppuun ja kaikkiin vaihtoehtoihin asti.
Töihin en tule palkansaajana koskaan menemään. Eikä ole tarve.
Haluatko kertoa miten? Siis ymmärrän jos sulla on omia muita tuloja kuten pääomatulot, jotka eivät lopu jos puoliso kuolee. Muakin kiinnostaisi jäädä pois töistä mutta en ole keksinyt miten se tapahtuisi niin että en olisi taloudellisesti riippuvainen jollain tavalla puolison tuloista. Tiedän valitettavan hyvin myös elämän arvaamattomuuden. Toki jos hän olisi ostanut mun nimiin vaikkapa 20 sijoitusasuntoa, niin olisi mahdollista🤔
Rahat on yhteiset, ei ihan kokonaan, mutta tuota toimeentuloa ajatellen. Elämää on rakennettu yhdessä, joten miksi minun pitäisi eron tullen pudota "köyhyyteen"? Saisin asunnon ja elatusta.
Puolison poismenon jälkeen saisin tietenkin sen, mitä on sovittu.
Leskiään ei peri puolisoa. Toki sinulla on 50 % omaisuudestanne, mutta mitään elatusta ei kuoleman jälkeen ole, leskeneläkettä ehkä, mutta sekin poistunee/muuttuu lähivuosina.
Siis tietenkin perii kun ei kummallakaan ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvinvointiyhteiskunta tulee romahtamaan 10v sisällä jokainen vastaa itsestään seuraavan 30v sisällä
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä, olin tunnollinen ja tein parhaani mutta minut kiusattiin pois sieltä. Tulkitsen sen niin ettei tunnollisuudella ja sillä, että haluaa tehdä työn hyvin ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä osaatko mielistellä narskuja ja kiusata muita. Työpaikat ovat nykyään kaikkea muuta kuin työn tekemistä varten, ne ovat luonnehäiriöisten temmellyskenttä. Eli tein päätelmän ettei minua tarvita työelämässä. Olkoon kovat ihmiset siellä. Ei ole ollut ikävä työelämään.
Olen huomannut saman. Enää sillä miten töitä tekee ei ole väliä vaan sillä persoonalla. Ihan hullua. Itselläni tavoitteena jättää perinteinen työelämä mahdollisimman pian kunhan keksin vaihtoehtoiset tulonlähteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tosiaan on suurelle massalle ihan vieras ajatus, että varakas ja hyvätuloinen ihminen, yleensä mies, elättää myös puolisonsa, ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti. Vielä hämmentävämpää tuolle suurelle massalle on se, että sen puolison talous on turvattu myös eron sattuessa tai leskeksi jäädessä.
En oikein ymmärrä, miten tämän asian tajuaminen on suomalaisille niin vaikeaa, kun jokainen voisi näitäkin asioita vaikka googlata. Jonkinlaisen aivopesun tulosta ehkä? Vain raataminen on avain taloudelliseen turvaan ja kaikki muu pettää kuitenkin?
Maailmalla on aika harvinaista, että menestyneiden miesten vaimot tekevät palkkatöitä kodin ulkopuolella. Suomalainen malli, jossa toverit ja toverittaret rientävät rinta rinnan aamulla sorvin ääreen on tässä suhteessa se poikkeus. Mies perheen elättäjänä on sitten se normaali, tavallisempi malli.
Tottakai olemme kumpikin vapaita lähtemään suhteesta eikä kumpikaan silloin putoa tyhjän päälle.
Kiitos huolenpidosta, mutta ei ole aihetta huoleen. Nyt koen, että yksityiselämäni rajat tulevat vastaan.