Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuotakaan todellisuutta ei vakityöläiset ymmärrä. Pätkissä lomat eivät siirry automaattisesti. Itse sain pätkän päätyttyä lomapäivät rahana, koska en ehtinyt niitä pitää. Ja seuraava pätkä ja sama homma. Ja seuraava. Tarvittiin heti toisaalla. Tein mielissäni kun oli tehtävää. Ei ole ns. neuvotteluasema kovin hyvä, kun tarve on just ja nyt. Ota tai jätä. Myöhemmin ajateltuna se ei ollut hyvä jaksamisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi ikäpolvi on uskomattoman tunnekylmää. Jopa omia lapsia kohtaa ollaan oltu melko sadistisia ja se on ollut ihan normaalia. Piiskaa on annettu ja kuri oli kova ainakin omassa lapsuudessani. Ja ihan milleniaali olen. Äitini syntynyt 64 eli 58v.
En ymmärrä tuota lellimistä ja pilalle hemmottelupuhetta? Päinvastoin, olen yrittänyt omille alakoululaisilleni olla sitten se empaattisempi ja lempeämpi äiti.
- vm 88 , eli nainen 35
Jos sun äiti on ollut tuollainen niin se ei tarkoita että muidenkin äidit ovat ..olleet.
No aika monen kyllä oli. Se oli juuri tuota. Nalkutusta ihan nalkuttamisen ilosta. Samat mammat ovat muuten viimeiset 40-50v nalkuttaneet miehilleenkin ihan älyttömistä asioista. Sekin oli lapsena kamalaa. Jatkuva nalkutus ja riitely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.
Esimerkiksi;
Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.
Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?
Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.
Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.
Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.
Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.
Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.
Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.
Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.
Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.
Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.
Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.
Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan
Mistä te oikein revitte näitä nuoria joilla ei ole autoja eikä omaa kotia?Opetelkaa rahan käyttöä!Tavallisilla kaupassa työskentelevilläkin on omat autot ja kodit.,en edes tiedä ketään joilla ei olisi.
Ei kyllä ole. Kaupan kassa ei missään olosuhteissa saa asuntolainaa nykyisin. Ei tulot riitä. Vuokraluukun saa toki.
Autoa ei tuttavapiirini nuorista omista kuin kourallinen. Omistusasuntoa ei ole kenelläkään.Sulla on kummallinen tuttavapiiri.Olen itse tavallisella as.palvelualalla ja kaikilla n.30-vuotiailla työkavereilla on omat asunnot ja autot tietysti jo töissä kulkemisen takia.Lähipiirin nuorilla on jopa useampi auto.ja ok-talot.Ja täälläpäin saa se kaupan työntekijäkin as.lainaa.
Oletko mahdollisesti kotoisin 80-luvulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.
Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.
Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.
Tässä se vastaus ehkä pähkinänkuoressa onkin. Kaikille ei ole opetettu, tai heiltä ei ole vaadittu, työelämässä tarvittavia taitoja lapsuudessaan. Curling-sukupolvi on kasvanut aikuisiksi ja realiteetti lyö kuin märkä rätti kasvoille, kun kotona ei ole opetettu selviämään vastoinkäymisistä, ei ole tarvinnut tehdä epämieluisia tehtäviä, eikä ole tarvinnut ottaa vastuuta omasta pärjäämisestään. Työelämässä se ei sitten enää autakaan äidin soittaa pomolle, että Mirkku-Iisakilla vähän nukkumaanmeno venähti, niin tulee tänään vasta lounaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi ikäpolvi on uskomattoman tunnekylmää. Jopa omia lapsia kohtaa ollaan oltu melko sadistisia ja se on ollut ihan normaalia. Piiskaa on annettu ja kuri oli kova ainakin omassa lapsuudessani. Ja ihan milleniaali olen. Äitini syntynyt 64 eli 58v.
En ymmärrä tuota lellimistä ja pilalle hemmottelupuhetta? Päinvastoin, olen yrittänyt omille alakoululaisilleni olla sitten se empaattisempi ja lempeämpi äiti.
- vm 88 , eli nainen 35
Jos sun äiti on ollut tuollainen niin se ei tarkoita että muidenkin äidit ovat ..olleet.
Omaan kaveri- ja lähipiiriini vedoten ja mikäli yhtään on lukenut tätä ketjua , niin lienee päivänselvää ettei oma äitini ole suinkaan ollut ainoa sukupolvensa Tinasotilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuotakaan todellisuutta ei vakityöläiset ymmärrä. Pätkissä lomat eivät siirry automaattisesti. Itse sain pätkän päätyttyä lomapäivät rahana, koska en ehtinyt niitä pitää. Ja seuraava pätkä ja sama homma. Ja seuraava. Tarvittiin heti toisaalla. Tein mielissäni kun oli tehtävää. Ei ole ns. neuvotteluasema kovin hyvä, kun tarve on just ja nyt. Ota tai jätä. Myöhemmin ajateltuna se ei ollut hyvä jaksamisen kannalta.
Tämä on kyllä totta. Pätkää pätkän perään. On uuvuttavaa aloittaa aina uudessa työympäristössä, tutustua uusiin työkavereihin ja perehtyä asiaan. Noin 6kk menee että pääsee vähän kartalle eikä ole aina ihan poikki töiden jälkeen. Koko ajan pitää yrittää suoriutua, että saisi jatkoa. Kun hanke loppuu, työt loppuu, ja ei kun uutta taas etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkiset ongelmat, jotka johtuvat vanhempien kiireisen elämän johdosta. Eivät ole olleet läsnä lapsiensa elämässä, eivät ole ehtineet kasvattaa.
Muuttuneet arvot myös vaikuttaa.
Hmm, X-sukupolvisena sanoisin, että meidän aikaan paljon vähemmän kasvatettiin ja silti meillä ei näitä ongelmia samassa mittakaavassa ole. "Mukulat" sai pääosin kasvaa itsekseen, toruttiin ja rangaistiin kyllä kun teki väärin tai ei totellut, mutta juurikaan ei opetettu asioita saati jotain tunnepuolta, se oli vanhemmille ihan hepreaa. Vanhemmat kävi töissä ja pienestä asti oltiin iltapäivät ja alkuillat yksin, avainlapsina. Kouluun ei vanhemmat puuttuneet eikä tukeneet, mutta kuin että jos tuli kielteistä palautetta koululta, sitten saatettiin huutaa ja haukkua laiskaksi ja tyhmäksi.
Kasvoin 80-ja 90-luvulla ja tunnistan niin nuo jutut. Siis ihan siellä kaikkein koulutetuimmissakin perheissä oli tyypillistä se meno, että "lapset kasvaa itsekseen". Ei mitään puhetta tunteista, ei elämänohjeita tärkeistä ihmissuhdeasioista, oletettiin vaan että sujuu, jos ei sujunut, niin suututtiin. Mutta mitään opastusta ja henkistä tukea ei saanut.
Ja ällistyttävää oli juuri se avainkaulaisuus, eli lasten annettiin mennä missä sattuu. Ei suojeltu sitten yhtään. Hyvällä tuurilla ei joutunut liian montaa pervoa kohtaamaan! Kyllä se oli sellaista vapaata kasvatusta, että huhhuh.
Ja se haukkuminen - ymmärrän toki, että useimmilla tarkoituksena oli "tökkiä eteenpäin", kun eivät muuhun pystyneet eivätkä edelleenkään pysty.
Ja tämän ikäluokan vanhemmat ovat edelleen täysin kykenemättömiä myöntämään puutteitaan ja seurauksia. Heille myös lastenhankinta oli "no se kuului asiaan". Tuo ikäpolvi oikeasti antaa itselleen anteeksi niin liikaa ja päästää itsensä niin vähällä ihmissuhteissa ja henkisesti. Että kyllä se on parempi, että ihmiset lisääntyvät nykyään harkiten.
He varmaan myös julistavat, ettei vanhemmuuskaan ole muuttunut tai sen vaativampaa. Nykyisin on vaan hyvin nopeasti joku taho niskassa jos lapset ovat yhtä omillaan tai tunnekasvatus niin puutteellista. Normit ovat muuttuneet. Hyvään, mutta myös enemmän vanhemmuudelta vaativaan suuntaan. Ja lasten somenkäyttökin on yksi murhe lisää lieveilmiöineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.
Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.
Ymmärrätkö kuinka paljon vaikeampi prosessi on nykyään saman työn saaminen? Samoihin töihin vaaditaan korkeakoulututkintoa, johon on ennen päästy merkonomin papereilla. Ja niihin mihin ei koulutusta ole tarvinnut, vaaditaan vähintään ammattitutkinto. Lisäksi samaan työhön on satoja hakijoita, mihin ennen oli varmasti vähemmän. Eikä niillä ammattitöiden palkoilla todellakaan nykyään rahallisesti pärjää.
Nykyään myös oma aika pitäisi käyttää itseään kehittäen, että pysyisi sosiaalisissa vaatimuksissa.
Nykyään on vaikka koko Suomen työpaikkailmoitukset saatavilla. Ammoisina aikoina avoimia työpaikkoja etsittiin paikallislehdistä. Osaan töistä on aina vaadittu tietyn tason tutkinto, esim. opetus- ja sotealoilla ja toisaalta taas vaikkapa kaupan kassalle pääsee tänäkin päivänä ilman tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Huonoista lähtökohdista eteenpäin "taistelleet" ovat kyllä kovuudellaan vahingoittaneet monia, kun eivät kykene hyväksymään haavoittuvaisuutta eivätkä osaa olla tukena kenellekään. Kun eihän heitäkään kukaan tukenut, prkl! Niin, se oli väärin se. Helpomallakin voi elämässä päästä, ja toivottavasti nuoret onnistuvat luomaan itselleen ja lapsilleen inhimillisemmän maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso asiahan on se, että ei saa sitä pankkilainaa helposti, jos ei ole vakinaista työpaikkaa. Enemmän on määräaikaisia ja pätkätöitä nykyään. Toki näillä vuokrahinnoilla asunnon hankinta on usein halvempaa, mutta korot nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi ikäpolvi on uskomattoman tunnekylmää. Jopa omia lapsia kohtaa ollaan oltu melko sadistisia ja se on ollut ihan normaalia. Piiskaa on annettu ja kuri oli kova ainakin omassa lapsuudessani. Ja ihan milleniaali olen. Äitini syntynyt 64 eli 58v.
En ymmärrä tuota lellimistä ja pilalle hemmottelupuhetta? Päinvastoin, olen yrittänyt omille alakoululaisilleni olla sitten se empaattisempi ja lempeämpi äiti.
- vm 88 , eli nainen 35
Jos sun äiti on ollut tuollainen niin se ei tarkoita että muidenkin äidit ovat ..olleet.
No aika monen kyllä oli. Se oli juuri tuota. Nalkutusta ihan nalkuttamisen ilosta. Samat mammat ovat muuten viimeiset 40-50v nalkuttaneet miehilleenkin ihan älyttömistä asioista. Sekin oli lapsena kamalaa. Jatkuva nalkutus ja riitely.
Liian moni on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Oletko ihan tosissasi? Eli lapsia tulee kohdella huonosti ja oikein vanhan hyvän ajan tapaan karaista, jotta pärjäävät elämässä?
Miten musta kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että ne hyvistä ja tasapainoisista perheistä tulleet lapset pärjää paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on rikki. Siinä on suurin syy. Jos työtä teetettäisiin inhimillisiä määriä, niin sitä riittäisi useammille. Palkalla ei enää elä. Ja kun palkka ei riitä oman kodin tai perheen hankkimiseen, niin mikä ihme tuo on, jos ei nuoria kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan.
Ja kun suurin osa saa oman kodin ja perheen niin nämä saamattomat voi miettiä miksi sama ei onnistu heiltä.
Juuri kaltaisesi ihmiset lisäävät mielenterveysongelmia. Mielenterveysongelmat ovat yksi suuri tekijä tässä kuviossa. Tietäisitpä millaisissa olosuhteissa nuoria elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan yhä tänäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on rikki. Siinä on suurin syy. Jos työtä teetettäisiin inhimillisiä määriä, niin sitä riittäisi useammille. Palkalla ei enää elä. Ja kun palkka ei riitä oman kodin tai perheen hankkimiseen, niin mikä ihme tuo on, jos ei nuoria kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan.
Ja kun suurin osa saa oman kodin ja perheen niin nämä saamattomat voi miettiä miksi sama ei onnistu heiltä.
Juuri kaltaisesi ihmiset lisäävät mielenterveysongelmia. Mielenterveysongelmat ovat yksi suuri tekijä tässä kuviossa. Tietäisitpä millaisissa olosuhteissa nuoria elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan yhä tänäänkin.
Ei täällä ihmiset muista omaa nuoruuttaan. Kaikista on joku asia tuntunut nuorena saavuttamattomalta. Suurin osa saa perheen ja oman kodin, mutta jälkeenpäin ei muisteta miten epätodennäköiseltä se tuntui silloin nuorena.
Sotien jäljet ulottuu pitkälle ja nykyinen nuori sukupolvi on sitä, joka vihdoin korjaa ja kohtaa näitä ylisukupolvisia traumoja ja taakkoja.
Haavoja parannetaan. Nykyajan nuoret on ensimmäisiä sukupolvia, jotka on valmiit päästämään irti siitä "pakko mennä vaikka läpi harmaan kiven"- asenteesta ja osataan jo erottaa esimerkiksi surun ja vihan tunne perunasta.
Siksi he uupuu. Mutta se on hyvä. Se on uuden alku. Uhriutumisen ja sairaalloisen vahvuuden loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.
Nykynuorethan pistävät ne lapsensa kiertoon, kun on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, jonka nojalla voi viedä lapsensa päiväkotiin, vaikka olisi itse kotona. Olen takuuvarma, että tämä tulee näkymään 2020-luvun lapsissa vanhempana, kun varhaiskasvatuksen laatukin sattuu viime vuosina olleen mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.
Esimerkiksi;
Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.
Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?
Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.
Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.
Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.
Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.
Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.
Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.
Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.
Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.
Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.
Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.
Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan
Tuohon lihavoituun. Miten ihmeessä tämä väitteesi voi olla totta samaan aikaan, kun juuri hiljattain uutisoitiin, ettei nykypäivän oppilaille voi pitää edes muutaman vuoden takaista tasoa vastaavia kokeita, koska ne ovat liian vaikeita?
Koska nykyisin kaikki saavat vähintään 5, enää ei hylätä ja tajuatko kuinka paljon nukuisin esim. Pk seudulla on m**hanmuuttaj*a jotka eivät pääsisi kokeista ollenkaan läpi ja nytkin vain 5:lla jonka kaikki vähintään saa. Tavallinen koululainen pääsee heittämällä läpi, mutta kun ei tosiaan saisi enään hylätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.
Esimerkiksi;
Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.
Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?
Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.
Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.
Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.
Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.
Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.
Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.
Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.
Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.
Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.
Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.
Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan
Mistä te oikein revitte näitä nuoria joilla ei ole autoja eikä omaa kotia?Opetelkaa rahan käyttöä!Tavallisilla kaupassa työskentelevilläkin on omat autot ja kodit.,en edes tiedä ketään joilla ei olisi.
Ei kyllä ole. Kaupan kassa ei missään olosuhteissa saa asuntolainaa nykyisin. Ei tulot riitä. Vuokraluukun saa toki.
Autoa ei tuttavapiirini nuorista omista kuin kourallinen. Omistusasuntoa ei ole kenelläkään.Sulla on kummallinen tuttavapiiri.Olen itse tavallisella as.palvelualalla ja kaikilla n.30-vuotiailla työkavereilla on omat asunnot ja autot tietysti jo töissä kulkemisen takia.Lähipiirin nuorilla on jopa useampi auto.ja ok-talot.Ja täälläpäin saa se kaupan työntekijäkin as.lainaa.
30+-vuotiaat ovat vielä sitä ikäluokkaa, joka on saanut lainoja helpommin jos elämä on mennyt aikataulussa. Pankkien tiukennukset astuivat voimaan viitisen vuotta sitten ja nyt alkaa näkyä tilastoissa ensiasunnon oston viivästyminen. Sekin tiukennus tuli inflaation huomioiden liian myöhään, ihan tässä hetkessä alkaa näkyä ostovoiman supistumisen vaikutus kotitalouksien lainataakkaan, joka on monella liian suuri ja ahdasta alkaa olla korkojen nousun myötä.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on kummallinen tuttavapiiri.Olen itse tavallisella as.palvelualalla ja kaikilla n.30-vuotiailla työkavereilla on omat asunnot ja autot tietysti jo töissä kulkemisen takia.Lähipiirin nuorilla on jopa useampi auto.ja ok-talot.Ja täälläpäin saa se kaupan työntekijäkin as.lainaa.