Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita.
Inflaatio on silti syönyt asuntolainasi ja perit vanhemmiltasi ison kasan rahaa, etkä ole elänyt koko lapsuuttasi ja aikuisikääsi erilaisten lamojen keskellä. Olet ollut turvassa. Ehkä ei olisi kannattanut leikata kaikesta ysärillä ja ajaa osaa väestöstä köyhyyteen ja stressiin. Näiden lapsia ollaan. Lue vähän kehityspsykologiaa ja mene terapiaan niin voit vielä tehdä/korjata osasi ja rakastaa lähimmäistäsi.
Lama iski, kun olin opiskelija, sen jälkeen noita taantumia on seurannut. Perin isältäni 300 €. En ollut ysärillä leikkaamassa keneltäkään mitään. Nyt olen 50 v täti, joka yrittää pärjäillä ja miettii nuorten uupumista, kun ei itsellekään kovin helppoa ole ollut. Samassa työelämässä edelleen ja vielä ainakin 17 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.
Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?
Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?
Mä vähän luulen, että uupuvien nuorten kohdalla on kyse jonkinlaisesta toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen. Siinä missä ysärin laman aikanakin uskottiin tulevaan ja siihen, että laman jälkeen tulee taas nousukausi, nyt ei enää uskota. Vuodet vierii, elämä rullaa paikoillaan eikä mikään muutu paremmaksi.
Tämä. Ilmastonmuutos tappaa kaikki joka tapauksessa. Sen lisäksi nykynuoret ei ole koskaan kokeneet oikeaa nousukautta joten toivottomuutta on paljon.
Ihmisiltä tuntuu puuttuvan täysin empatiakyky muita kohtaan. Vaikka itse ei ole uupunutkaan, ei se tarkoita, että kukaan muukaan ei voi uupua. Toiset ovat paljon herkempiä erilaisille kuormituksille.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt milleniaaleista, jotka ovat siis 27-40v,
Zoomereista 15-26v
Vai gen alphasta 15v alle?Milleniaalit eivät ole töllöttäneet tabletteja pienenä. Eivätkä kännyköitä. Kun ei niitä ollut. Älyluurit tulivat 2006 kun nämä olivat teinejä kaikki. Samoin some tuli silloin.
Eli taas syytetään milleniaaleja, kun puhutaan nuoremmista.
Samaa pohjasakkaa ovat kaikki!
Omien kokemusteni ja havaintojeni perusteella voi vain todeta, että pieleen alkoi mennä siinä kun lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin. Ennen käyttäydyttiin ja käytiin koulua tunnollisesti vitsan ja remmin pelossa. Omia virheitä oli hyvä miettiä pakarat sinisinä. Sanontakin sen jo kertoo, "kipu on sitä, kun heikkous poistuu". Voitaisiin ottaa vaikka vuodeksi kokeilu jonka ajan kuritus sallittaisiin. Takaan, että tulokset olisi positiivinen yllätys.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
-Sananlaskut 13:24
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä kirjoitettiin multitaskaamisesta ja jatkuvista muutoksista on totta.
Esimerkiksi ruokakaupoissa on tavallista että vanhempi henkilökunta ei hoida enää kassaa. Ei taitu kassa, Posti, Matkahuolto, Veikkaus ja kaikki muu. Tai sitten huudellaan työharjoittelijaa apuun että mikä koodi tässä oli ja miten tämä uusi pakettisysteemi toimii.
Homma on kaukana leppoisasta kun vertaa entiseen...
Hassua, kaikissa ruokakaupoissa, missä itse säännöllisesti käyn, on asia ihan päinvastoin. Se vanhempi täti huudetaan hätiin (tai sitten sille soitetaan puhelimella), kun parikymppisellä menee sormi suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun vain omasta kokemuksestani. Työ ei ollut itselleni ollenkaan raskasta. Uupumus tuli muista syistä kunnes en enää pystynyt käymään töissä kun energia ei riittänyt.
Ehkä nuorilla on jotain muuta henkistä taakkaa, joka vaan sitten näkyy työuupumuksena. Sitä en tiedä mitä se voisi olla.
Ne ovat nyyhkyjä luusereita. Paapottuja pikku lumihiutaleita, jotka friikkavat heti, jos aina ei olekaan kivaa ja kaikkea tekemistä ei kehuta.
Tuo on kyllä varmaan oikeasti yksi syy, että työnkuvat eivät enää ole yksiselitteisiä vaan päivät koostuu kaikenlaisesta silpusta.
Vanhat on opetelleet kuitenkin vähemmän silpun työn, eli nyt kun työ on sillisalaattia, siellä on siitä perustyöstä vakaa osaaminen. Sitten nuorempi alkaa ottaa suoraan haltuun kymmeniä ohjelmia ja järjestelmiä ja sivujuttuja siinä työn ohella.
Esim itse olen alunperin hoitanut arkistoa. Sitten siihen tuli kirjaamista kylkeen, sitten tuli vielä laskutusta ja postihommia sekä muita paperitöitä. Perustyö on edelleen se arkisto, josta on vakaa osaaminen. Nuo muut on saanut opetella yksi kerrallaan ja osaan nekin hyvin.
Kun jään eläkkeelle, seuraava opettelee nuo kaikki kerralla. Perehdytys todennäköisesti on tasoa tuossa salasanat ole hyvä. Pärjäile ja katsele mitä pitää tehdä, koska olen julkisella töissä ja siellä perehdytys on aina ollut ja varmaan aina tulee olemaan huonoa.
Siitä tulee äkkiä riittämättömyyden tunne, kun alat paniikissa opetella monta käytännössä toisiinsa liittymätöntä tehtävää. Varsinkin jos on nuori ja se oman alan osaaminenkaan ei ole vielä ihan parasta q-luokkaa.