Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Omia mielipiteitä asiaan.
Minusta nykyajan kaupunkinuoret on pääosin laiskoja. Toki osa on taas sitten yliyrittäjiä ja uuvuttavat sillä itsensä. Laiskuus näkyy mielestäni esim. omallakin työpaikalla osin siten, että ihan jo vähän varttuneemmallakin porukalla työnteko on melko hidasta puurtamista. Välillä tuntuu, että ihan yksinkertaisten 10minuuttia kestävien hommien tekoon menee viikko tai kaksi kun ei sitä ehdi kuulemma tehdä. Itse on maaseudulla varttunut ja tottunut siihen, että asiat tehdään itse ja mieluusti heti. Maaseudulla tottuu työrytmiin, että aloitetaan aamusta ja lopetetaan illasta. Ei tarvitse hiki hatussa painaa, mutta kun koko ajan touhuaa jotakin niin hommat etenee. En ole koskaan ymmärtänyt, että miten joku jaksaa katsoa vaikkapa päivän netflixiä... Senkin ajan voisi käyttää johonkin viisaaseen toimintaan kuten ulkoiluun, urheilemiseen, laitteiden tai talon korjaukseen, lasten kasvattamiseen...
No toki myös uupumus voi iskeä, kuten itsellekin on kerran burnout iskenyt. Tähän on minusta hyvä perussääntö. Nuku riittävästi, syö riittävästi energiankulutukseen nähden ja liiku sopivasti. Itsellä meni liian liikunnan ja vajaan syömisen kanssa homma puihin joskus. Pitää olla tavoitteita, mutta ei sellaisia, että pitää olla kaikki heti huomenna vaan asioita on hyvä oppia tavoittelemaan pidemmälläkin aikavälillä. Toivon, että korkojen nousu ja elämän realiteettien vastaantuleminen opettaa nuorisolle sen, että kaikkea ei voi saada helposti ja heti. Some elämässähän kaikki istuu rannnalla päivät pitkät ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa tätä keskustelua on jatkaa. Tässä kiteytyy koko ketju: nuoret on huonoja ja boomerit on kultaa. taputellaanpa vielä lisää itseämme olkapäille kuinka paljon parempia me olemekkaan kuin nykynuoriso!
Ja samalla vielä vähän uhriudutaan jos kukaan kehtaa väittää että NUORILLA olisi joskus vaikeaa! Ei herran jestas vain meidän sukupolvella on ollut hankalaa senkin hassut lapset!Siinä koko ketju.
Miksi te nykynuoret ette osaa muuta kuin hokea tuota jenkeistä kopioitua boomeria joka paikassa? Ettekö keksi mitään omaa tai vaivaudu edes selvittämään termin alkuperää? Suomalaiset boomerit ovat syntyneet 1945-50 ja nuorimmatkin heistä ovat yli 70-vuotiaita. Tuskin monikaan heistä tänne kirjoittelee.
No milläs nimellä teitä pitäisi kutsua sitten? Onko vanhus parempi termi? Kyllähän tekin kutsutte kaikkia milleniaaleiksi vaikkka ne huitelee tuolla 30-40v kieppeillä
Työelämä on raaistunut pikkuhiljaa ei yhdessä yössä. Me vanhemmat ollaan totuttu siihen kiristymiseen pikkuhilja kun taas nuoriso pamahtaa tilanteeseen suoraan.
Me 40+ ollaan totuttu erilaisiin elämän muutoksiin, rankkuuteen ja kauheuksiin pidempään.
Tsernobyl, ddr, lama, tsunami, 9/11 jne. Koulussa pelättiin opettajaa ja tuli karttakepistä sormille jos et käyttäytynyt.
Kaiken hoitaminen vaati enemmän työtä, aikaa ja vaivaa kun ei ollut tietokoneita, kännyköitä, somea, verkkopalveluita ja nettiä. Piti mennä paikan päälle hoitamaan jokainen asia. Kaveria ei kovin usein lankapuhelimella tavoittanut vaan piti hypätä pyörän selkään ja lähteä pimpottamaan ovikelloa.
Tvtä ei kauheasti katsottu ja vapaa-aika ja lomat touhuttiin ulkona tai käytiin luistelemassa, mäenlaskussa, uimahallissa, pyöräilemässä, hiihtämässä tms.
Lomareissutkin oli rikkaiden herkkua. Merkkivaatteita ei juuri ollut kuin rikkailla.
Itsekin asuin vuokralla 34-vuotiaaksi kunnes olin säästänyt tarpeeksi ja sain lainaa asunnon ostoon. Töitä olen tehnyt nuoresta ja aloitin ne 15 v lapsenlikkana, sanomalehdessä ilmoitin. Työpaikatkin etsittiin netistä. Minulla on kaksi tutkintoa (ammattikoulu ja amk) ja tein töitä koulun ohella, rankkaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Me 40+ ollaan totuttu erilaisiin elämän muutoksiin, rankkuuteen ja kauheuksiin pidempään.
Tsernobyl, ddr, lama, tsunami, 9/11 jne. Koulussa pelättiin opettajaa ja tuli karttakepistä sormille jos et käyttäytynyt.
Kaiken hoitaminen vaati enemmän työtä, aikaa ja vaivaa kun ei ollut tietokoneita, kännyköitä, somea, verkkopalveluita ja nettiä. Piti mennä paikan päälle hoitamaan jokainen asia. Kaveria ei kovin usein lankapuhelimella tavoittanut vaan piti hypätä pyörän selkään ja lähteä pimpottamaan ovikelloa.
Tvtä ei kauheasti katsottu ja vapaa-aika ja lomat touhuttiin ulkona tai käytiin luistelemassa, mäenlaskussa, uimahallissa, pyöräilemässä, hiihtämässä tms.
Lomareissutkin oli rikkaiden herkkua. Merkkivaatteita ei juuri ollut kuin rikkailla.
Itsekin asuin vuokralla 34-vuotiaaksi kunnes olin säästänyt tarpeeksi ja sain lainaa asunnon ostoon. Töitä olen tehnyt nuoresta ja aloitin ne 15 v lapsenlikkana, sanomalehdessä ilmoitin. Työpaikatkin etsittiin netistä. Minulla on kaksi tutkintoa (ammattikoulu ja amk) ja tein töitä koulun ohella, rankkaa oli.
*Työpaikat etsittiin siis sanomalehdistä ei netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Tähänhän liittyy myös se stereotypia rikkaiden lapsista, jotka ovat päässeet helpolla elämässä. Eipä noista yleensä juuri mitään tule, vaan velttoilijoita ja siivelläeläjiä.
Katse edelliseen sukupolveen eli oma sukupolveni X on saanut paljon tuhoa aikaan kasvatuksellaan. Meidän sukupolvessa suoritetaan tosi paljon ja onko tämä sit siirtynyt lapsille, että elämä ei ole elämää ilman ylitse pursuavaa stressiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa tätä keskustelua on jatkaa. Tässä kiteytyy koko ketju: nuoret on huonoja ja boomerit on kultaa. taputellaanpa vielä lisää itseämme olkapäille kuinka paljon parempia me olemekkaan kuin nykynuoriso!
Ja samalla vielä vähän uhriudutaan jos kukaan kehtaa väittää että NUORILLA olisi joskus vaikeaa! Ei herran jestas vain meidän sukupolvella on ollut hankalaa senkin hassut lapset!Siinä koko ketju.
Miksi te nykynuoret ette osaa muuta kuin hokea tuota jenkeistä kopioitua boomeria joka paikassa? Ettekö keksi mitään omaa tai vaivaudu edes selvittämään termin alkuperää? Suomalaiset boomerit ovat syntyneet 1945-50 ja nuorimmatkin heistä ovat yli 70-vuotiaita. Tuskin monikaan heistä tänne kirjoittelee.
No milläs nimellä teitä pitäisi kutsua sitten? Onko vanhus parempi termi? Kyllähän tekin kutsutte kaikkia milleniaaleiksi vaikkka ne huitelee tuolla 30-40v kieppeillä
Minä en kutsu ketään noilla jenkkitermeillä. Olen itse 40-vuotias, eli keski-ikäinen. Nuorempi sukupolvi minulle tämän langan kontekstissa tarkoittaa n. 20-30 -vuotiaita.
Tämä on moderni versio evoluutiosta. Ellei löydy tervettä määrää kiinnostusta panostaa omaan hyvinvointiinsa, ajautuu tielle, missä elinaika- ja lisääntymisodote on alhainen. Useimmilla kuitenkin riittää energiaa katsella kateellisena "menestyjien" pintasliipattua elämää ja purkaa vihaa ja katkeruutta virtuaalimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vaan siedettiin sitä uupumusta eikä pidetty siitä meteliä, painettiin vaan menemään koska rankkaa oli kaikilla ja se tiedettiin. Ja sama 40+ väellä edelleen.
Onhan tuo työelämä eri tavalla rankkaa nykyään. Ennen oli enemmän väkeä töissä mutta muita epäkohtia enemmän. Nykyään on perusjutut paremmin mutta kaikki kiristetty äärimmilleen ja yksi henkilö hoitaa kolmen työt koska voiton maksimointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaanko asiasta nyt enemmän kuin ennen? Ennen ei edes kehdattua puhua uupumisesta, arvelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko asia vain median leimaamaa ja koskettaa vain pientä porukkaa? Media leimaa milloin mitäkin. Joskus vaikutti, että kaikki vanhemmat on jotenkin huonoja, mutta ei vaan pitänyt paikkaansa, ei se vanhemmuus ollut kaikilta hukassa. Arvelen yhdeksi tekijäksi median antamaa leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo työelämä eri tavalla rankkaa nykyään. Ennen oli enemmän väkeä töissä mutta muita epäkohtia enemmän. Nykyään on perusjutut paremmin mutta kaikki kiristetty äärimmilleen ja yksi henkilö hoitaa kolmen työt koska voiton maksimointi.
Todellakin, mutta se koskettaa kaikkia. Jos joku lähtee downshiftailemaan liikaa ja ajatteelee, ei minun tarvitse sopeutua, huomaa nopeasti olevansa 50-vuotiaana hakemassa toimeentulotukea.
Mun 27-vuotiaalla serkulla kesti 3 vuotta tehdä gradu valmiiksi, vaikka hänellä ei ollut mitään muuta sinä aikan, ei ede stöitä muuta kuin yhtenä kesänä 3kk kesätöitä. Se on vaan niin raskasta, että ei vaan jaksa tehdö kuin pari sivua gradua kuuakudessa, loppuaika menee palautumiseen. Sen ymmärtäisin, että gradun tekemiseen menee vaikk 1,5 vuotta, jos samaan aikaan käy kokopäivätyössä ja on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen kulttuuri on kyllä vahingollinen. Meillä on vaadittu lapsilta jo tosi varhain itsenäisyyttä ja sitä että kaikessa täytyy yksin pärjätä.
mitä negatiivista siinä on, jos lapsi oppii jo nuoresta lähtien olemaan omatoiminen ja hoitamaan omat asiansa? Minä olen 35-vuotias nainen ja olen jo teini-ikäisestä lähtien hoitanut omat asiani. Esim. joskus kasiluokalla kävin yksin hammaslääkärissä ja 15-vuotiaana muistan käyneeni yksin verikokeissa, että ihan yksin kotoa käsin pyöräilin labraan. Nykypäivänä moni sen ikäinen pyytäisi huoltajan tai jonkun muun aikuisen mukaan pitelemään kädestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Nuori sukupolvi ei ole tottunut tekemään töitä. Edes kotitöitä. Kyllähän siinä uupuu, kun sitten aikuisena pitää jotain tehdäkin eikä vain maata somettamassa.
Ystäväni nuori sai kesätyöpaikassa kiitosta siitä, että teki töitä eikä roikkunut puhelimella koko aikaa. Kesätyö samassa paikassa (oma ala) oli koko opiskeluajalle taattu.
Olen itse ollut työelämässä jo 15 vuotta ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana muutos on ollut aivan valtava. Tulos tai ulos- kulttuuri on omiaan polttamaan ihmisiä loppuun. Taloudellinen turva on myös ihan erilaista kuin vielä 15 vuotta sitten, jolloin laman jälkeen omakotitalon hankinta ei ollut temppu tai mikään eli omaisuutta pystyi helposti kartuttamaan. Nykyään nuoret eivät uskalla edes lapsia tehdä, kun palkka nippa nappa riittää vuokraan ja muihin pakollisiin menoihin eikä monella ole varaa ottaa minkäänlaista lainaa.
Nykyinen nuoriso on myös valitettavasti kasvatettu aivan liian kaverillisesti sekä pumpulissa, jolloin kyky sietää pettymyksiä on lähes nolla. Nuorilta ei odoteta mitään eikä heitä kannusteta menemään eteenpäin elämässään. Työskentelen itse siis syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja todella monen kohdalla mietin, miksi ihmeessä vanhemmat ovat mahdollistaneet heidän lastensa kotiin jumahtamisen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi te nykynuoret ette osaa muuta kuin hokea tuota jenkeistä kopioitua boomeria joka paikassa? Ettekö keksi mitään omaa tai vaivaudu edes selvittämään termin alkuperää? Suomalaiset boomerit ovat syntyneet 1945-50 ja nuorimmatkin heistä ovat yli 70-vuotiaita. Tuskin monikaan heistä tänne kirjoittelee.