Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Mä uskon siihen, että tällä nykynuorisolla tulee olemaan paljon paremmat työkalut omien lasten kasvatukseen ja heidän tukemiseen, jolloin uupuminenkaan ei ole niin näyttävä ongelma sillä kasvavalla sukupolvella. Lisäksi arvostelu on vähentynyt ja yleinen ilmapiiri on paljon hyväksyvämpi. Ja on ihan mahtavaa, että mielenterveyden asioista nyt puhutaan, eikä niitä pidetä tabuina. Onneksi sitä tietoa on kaikille saatavilla ja kaikilla on mahdollisuus kehittyä omasta kasvatuksesta huolimatta. Pidetään lippu korkealla, meille on kasvamassa tiedostavat ja fiksut aikuiset.
Elämässä on tärkeempiäkin asioita, kuin pakonomainen suorittaminen ja tämä tullaan yhteiskuntatasollakin joskus ymmärtämään, vaikkakin kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä väitetään myös että duunarin hommissa ei tienaa mitään. Aijaa, katsokaapa vaikka nyt ahtaajien tienestejä, samoin esim metsäkonehommissa ja veturinkuljettajilla on tienestit ihan toista luokkaa (siis huomattavasti paremmat) kuin vaikka maistereilla. Samoin paperikonemiehillä. Kyllä näitä perusammatteja on vielä mistä tienaa, myös LVI -asentajilla yms on melko hyvät tienestit. Ei ne toki sohvalla istuen tule, mutta ei tarvitse hinkata koulunpenkilläkään pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.
Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.
Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.
Ala-asteella opettaja avustaa nyky lapsia sukupuolen valinnassa. Vessat on koulussa "yleismallisia."
Kun tämä nuori on aikanaan työelämässä, pää menee pyörällä pelkästä vessan valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.
Nykylapset lellitään pilalle jo kehdossa. Kaikessa annetaan periksi, mitään ei vaadita.. nykylapset tulee olemaan pullamössöin sukupolvi ikinä. Onneksi en ole näkemässä mitä heidän jälkeensä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
Suurin osa ei edes joudu sopeutumaan siihen.
"Nuoret ovat laiskoja"-boomerit ovat pääasiassa hyvin toimeentulevaa johtotason porukkaa joka delegoi infotulvan ja multitaskaamisen nuorille. Tai sitten aloilla joilla on tapana että veemäiset hommat nakitetaan nuoremmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Ei siinä kauaa menisi että hinnat alkaisi laskea. Ihan voitaisiin päättää että leikataan kaikesta 50%. Se olisi juuri niin helppoa.
Vuokrat -50%, työaika -50%, palkat -50%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Sama.
Minulle riittäisi esim. 80-luvun tai 90-luvun elintaso. Se pystyttäisiin tuottamaan lyhyellä työviikolla.
Mutta ne vanhat puhelinverkot eivät enää toimi, auto olisi säännösten vastainen ja asunto pitäisi purkaa kalliin velkavivutetun uusiotuotannon tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
Suurin osa ei edes joudu sopeutumaan siihen.
"Nuoret ovat laiskoja"-boomerit ovat pääasiassa hyvin toimeentulevaa johtotason porukkaa joka delegoi infotulvan ja multitaskaamisen nuorille. Tai sitten aloilla joilla on tapana että veemäiset hommat nakitetaan nuoremmille.
Niinpä. Eläkeläisiä, johtajia ja nakittajia. Ne jotka tosissaan tekevät nuorten ihmisten kanssa töitä ovat näiden kanssa normaalissa vuorovaikutuksessa.
Esim meillä töissä nuoret puhuu paljon kieliä ja auttavat vanhimpia vaikeammissa kielijutuissa. Sekä tietokoneiden kanssa yms mikä nyt vanhemmalle porukalle on vaikeaa. Vastaavasti vanhat auttaa nuoria työelämän säännöissä ja töissä.
Win-win ja noin se kuuluu mennä. Kaikki oppii kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Sama.
Minulle riittäisi esim. 80-luvun tai 90-luvun elintaso. Se pystyttäisiin tuottamaan lyhyellä työviikolla.
Mutta ne vanhat puhelinverkot eivät enää toimi, auto olisi säännösten vastainen ja asunto pitäisi purkaa kalliin velkavivutetun uusiotuotannon tieltä.
Tämä.
Yhteiskunta toimii siten että perusasiat (asunto, ravinto, liikkuminen) vaativat aina enemmistöltä sen 40h työviikon ja kovaa suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.
Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.
Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.
Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.
Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.
Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.
Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.
Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.
Onko suurikin yllätys että stressaantuneet, ylityöllistetyt ja ahtaalle ajetut nuoret aikuiset ei jaksa enää nauraa. Omista kollegoista yksi joutui muuttamaan kimppakämppään kun tulot ei riittäneet enää omillaan asumiseen, toinen sanoi olleensa opiskelijana taloudellisesti turvatumpi, kolmas syö enää vain leipää koska rahat ei riitä. Asuntojen vuokrat tapissa, palkat pohjamudissa, vaatimukset korkealla ja kompensaatio hilaa perässä. Tällaista on parikolmekymppisen uraa tekevän nuoren aikuisen todellisuus. En yhtään ihmettele että kukaan ei hanki lapsia ja tulevaisuudenusko on nollissa.
Maailmalla (esim. Englanti) on aivan normaalia, että alle 30-v. ammattilainen - jopa pariskunnat - asuvat kimppakämpässä kalliissa suurkaupungissa. Se ei ole mikään tragedia.
Mutta Helsinkiä lukuun ottamatta Suomen kaupungeissa on takuulla varaa yksiöön keskustan tuntumassa. Pk-seudullakin on varaa, jos menee riittävän kauas - vaikka Hämeenlinnaan lyhyen junamatkan päähän, silloin saa superloistoasunnon. Ja sekin on vielä lyhyt työmatka maailman kaupunkien mittakaavassa. Jos ei saa yksiötä akselilta Vallila-Tapiola, siitä ei ole mitään syytä kenenkään uhriutua. Vaikeuksia on rahan kanssa niin nuorilla kuin muillakin, mutta tämä on puhdasta ylellisyysvalitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mt ongelmia,enemmän rikollisuutta, enemmän huumeidenkäyttöä, enemmän velkaa, sukupuolisekoilua, ei käsitystä oikeasta ja väärästä...joo hyvin menee nykysukupolvi!:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.
Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.
Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.
Niin, haluaisiko joku vanhemmista konkareista muistella ja kertoa, millainen se oman työuran alku oli ja mikä tunnelma siitä jäi? Mitkä asiat auttoivat ja mikä oli haastavaa? Ehkä siitä voisi oppia jotain, mutta samalla selkiytyisi se, ovatko asiat muuttuneet.
Itse menin julkiselle. Silloin lyötiin vanhemman tekijän pariksi opettelemaan ja pikkuhiljaa lisättiin sitä itsenäisyyttä. Kaikki eivät silloinkaan halunneet opettaa, mutta aina joku auttoi. Ei tarvinnut opetella miljoonaa järjestelmää ja salasanaa kun niitä ei ollut niin paljon. Oli paperia ja paperikalentereja ja sihteerejä.
Nykyiseen verrattuna oma perehdytykseni oli sellaista rauhallista opettelua. Varmaan joku nurisi selän takana, mutta en muista että olisi huudettu tai haukuttu. Ehkä vähän vittuiltiin joskus.
Nyt muistan sen ainakin ihan kivana aikana ja sellaisena, että opettelin luottamaan niihin omiin taitoihin. Olen ollut aina samassa työpaikassa, eli ei ole muuhun vertailukohtaa.
Mun palkaton harjoittelu opintojen aikana oli tuollainen, mitä kuvasit. Töihin mennessä sitten täysin itsenäisesti yksin ensimmäisestä päivästä ja sama tahti kuin kokeneilla, koska työt ei odota.
Ennen oli jotkut asiat tosiaan letkeämmin. Kaikki ei ollut, mutta ehkä ne oleelliset.
Nykyinen kiire ja niukat resurssit tekee sen, ettei ole aikaa notkua toisen mukana seuraamassa kun on mitoitettu henkilöstö niin tiukalle. Pahimmillaan nämä palkattomat harjoittelutkin menevät niin, että laitetaan tekemään jonkun poissaolevan tehtävät, kun sijaisia ei ole. Jolloin harjoittelun oppi ja ohjauskin jää saamatta, sen lisäksi että teet täyttä työpäivää itsenäisesti ilman palkkaa. Mutta harjoittelun arvio on oltava hyvä jatkoa ajatellen, jotta ei auta nurinat. Tämä alkaa olla jo yleistä akateemisilla aloilla.
Se joka sanoo, että ei ole itsenäisyyttä, pystyvyyttä tai sietoa, ei tiedä mistä puhuu. Silti tällainen määrä stressiä, odotuksia ja ihan yksinäistä selviytymistä tekee kyllä jaksamisongelmaa, sen lisäksi että mutkistuvan maailman mukana myös työtehtävät vaativat entistä laajempia taitoja. Resilienssi on ehdoton edellytys, ei valinnainen erityistaito. Silläkin on kuitenkin rajansa, ihan kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Meidän työpaikassa on työntekijöitä 26-57 ikähaitarilla. Kuulun 50v kaartiin. Pidän kaikista työkavereista. Pääsin työelämään kunnolla vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. En ole "menestyjä" perinteisessä mielessä vaan "selviytyjä". Jos jokin on uuvuttanut, niin työn hakeminen uuvutti. Nyt teen hektistä työtä, ja huomaan, että nuoret uupuvat. Olen siitä aidosti pahoillani. Huomaan ehkä kovaa tarvetta selvitä asioista ilman apua, halua esittää ylipärjääjää. Hieman vähättelyä myös meitä vanhempia työntekijöitä kohtaan? Joka on niin turhaa...
Ehkä maailmasta on tullut jollakin tapaa hallitsemattomampi - sama koskee myös työelämää. Se trendi valitettavasti heijastuu nuoriin. Kun teillä nuorilla, ja usein työelämässä menestyvillä uupujilla on mahdollisuus, niin etsikää ja kartoittakaa vaihtoehtojanne. Se oikea työ löytyy kyllä aikanaan. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikassa on työntekijöitä 26-57 ikähaitarilla. Kuulun 50v kaartiin. Pidän kaikista työkavereista. Pääsin työelämään kunnolla vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. En ole "menestyjä" perinteisessä mielessä vaan "selviytyjä". Jos jokin on uuvuttanut, niin työn hakeminen uuvutti. Nyt teen hektistä työtä, ja huomaan, että nuoret uupuvat. Olen siitä aidosti pahoillani. Huomaan ehkä kovaa tarvetta selvitä asioista ilman apua, halua esittää ylipärjääjää. Hieman vähättelyä myös meitä vanhempia työntekijöitä kohtaan? Joka on niin turhaa...
Ehkä maailmasta on tullut jollakin tapaa hallitsemattomampi - sama koskee myös työelämää. Se trendi valitettavasti heijastuu nuoriin. Kun teillä nuorilla, ja usein työelämässä menestyvillä uupujilla on mahdollisuus, niin etsikää ja kartoittakaa vaihtoehtojanne. Se oikea työ löytyy kyllä aikanaan. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan
Näin se on. Nuorilla on kauhea pärjäämisen tarve. Itse olen huomannut, että tuo vanhemmille nokittelu on lähinnä sitä oman osaamattomuuden peittelyä. Ei uskalleta myöntää että tarvitaan apua tai neuvoa.
Outo piirre nuorissa tämä että sulkeudutaan piipertämään sitä työtä yksin, vaikka voisi pyytää apuakin. Tosin tämän keskustelun jälkeen en enää niin paljoa ihmettele, miksi eivät halua kertoa että ovat pulassa.
Kun omat lapset on aikuisia niin aion olla tukena ja apuna enemmän, kuin mitä minulle ja miehelleni on oltu.
Alue: Aihe vapaa
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.