Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Hassua,että +40 vuotiaat täällä kertovat, miksi nykynuoret uupuu
Maamme väestöikärakenteen muuttuessa yllättävän moni vanhan oloinen on keskimääräistä nuorempi
syntyvyyden vähetessä vauhdilla. Toimeentulon saaminen on tekemällä tehty vaikeaksi/mahdottomaksi.
Todellisuudessa harva "sohvalla makaaja" haluaa jäädä sohvalle jäädä ja jos joutuu jäämään, niin ei tuota jälkeläistä ainakaan. - Viimme vuonna Suomessa syntyvyys oli pienin mitatuista tilaston alkaessa nälkävuosista 1868 seuduilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinpärjäämisen kulttuuri on kyllä vahingollinen. Meillä on vaadittu lapsilta jo tosi varhain itsenäisyyttä ja sitä että kaikessa täytyy yksin pärjätä.
Vanhemmuus oli... no.. se oli omassa lapsuudessa sitä että yh-äiti oli aina töissä ja me lapset huolehdittiin sitten pienemmistä sisaruksista, kodista ja omista läksyistä. Ei ollut aikaa olla lapsi.
N37
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Vanhempi ikäpolvi on uskomattoman tunnekylmää. Jopa omia lapsia kohtaa ollaan oltu melko sadistisia ja se on ollut ihan normaalia. Piiskaa on annettu ja kuri oli kova ainakin omassa lapsuudessani. Ja ihan milleniaali olen. Äitini syntynyt 64 eli 58v.
En ymmärrä tuota lellimistä ja pilalle hemmottelupuhetta? Päinvastoin, olen yrittänyt omille alakoululaisilleni olla sitten se empaattisempi ja lempeämpi äiti.
- vm 88 , eli nainen 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikassa on työntekijöitä 26-57 ikähaitarilla. Kuulun 50v kaartiin. Pidän kaikista työkavereista. Pääsin työelämään kunnolla vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. En ole "menestyjä" perinteisessä mielessä vaan "selviytyjä". Jos jokin on uuvuttanut, niin työn hakeminen uuvutti. Nyt teen hektistä työtä, ja huomaan, että nuoret uupuvat. Olen siitä aidosti pahoillani. Huomaan ehkä kovaa tarvetta selvitä asioista ilman apua, halua esittää ylipärjääjää. Hieman vähättelyä myös meitä vanhempia työntekijöitä kohtaan? Joka on niin turhaa...
Ehkä maailmasta on tullut jollakin tapaa hallitsemattomampi - sama koskee myös työelämää. Se trendi valitettavasti heijastuu nuoriin. Kun teillä nuorilla, ja usein työelämässä menestyvillä uupujilla on mahdollisuus, niin etsikää ja kartoittakaa vaihtoehtojanne. Se oikea työ löytyy kyllä aikanaan. Tuleen ei kannata jäädä makaamaanNäin se on. Nuorilla on kauhea pärjäämisen tarve. Itse olen huomannut, että tuo vanhemmille nokittelu on lähinnä sitä oman osaamattomuuden peittelyä. Ei uskalleta myöntää että tarvitaan apua tai neuvoa.
Outo piirre nuorissa tämä että sulkeudutaan piipertämään sitä työtä yksin, vaikka voisi pyytää apuakin. Tosin tämän keskustelun jälkeen en enää niin paljoa ihmettele, miksi eivät halua kertoa että ovat pulassa.
"Outo piirre nuorissa tämä että sulkeudutaan piipertämään sitä työtä yksin, vaikka voisi pyytää apuakin."
Tästä voi kyllä nopeasti keittiöpsykologi päätellä, että jostain on nuorille tullut käsitys, ettei apua voi, kannata tai saa pyytää. Se on todennäköisesti kulttuurin ja yhteiskunnan muutoksen tulosta tavalla tai toisella. Yksilökeskeisyys, paineet omasta riittävyydestä, käsitys että yksin täytyy pärjätä. Aika lohduttomat käsitykset, muttei varmaan heidän omaa keksintöä. Ja tietenkin altistaa uupumukselle.
Tässäkin puolittainen yritys sälyttää ilmiötä nuorten typeryydeksi, eivät apua tajua pyytää. No eipä kukaan tarjoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
En tiedä alkup. kirjoittajasta, mutta olin pätkätyöläinen enkä luottanut nuorena, että töitä riittäisi. Otin rahat ja aloitin seuraavan pätkän. Se oli ihan hyvä strategia, koska työttömänä tuli myös niitä 700 e/kk -kuukausia.
Ensimmäistä kertaa palkalliselle lomalle 14 vuoden jälkeen.
Kyllä hölllliiiiiiiii. (Lapset jäi tässä rumbassa tekemättä ja mies löytämättä.)
Nykyisin arvostetaan vapaa-aikaa. Ehkä nuoret hakevat helpommin apua, kun eivät palaudu työstä. Vanhemmissa ikäryhmissä on totuttu sinnittelemään ja hoitamaan työ vaikka muun elämän kustannuksella pahoinvoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon, että vaikka tietokoneet, elektroniikka ja esim. some ovat tehneet ihmisten elämästä monella tapaa helpompaa ja parempaa, niin ne ovat myös suurin syy tähän nykyiseen tilaan. Tämä aihe on sen pahin varjopuoli, jota ei ole ehkä tutkittu riittävästi. Lisäksi kaikenlaiset elämän hienoudet, kuten pikaruokapaikat joka paikassa ja kauppojen kymmenien metrien pituiset herkkuhyllyt. Semmoinen kapitalistinen ylitsekylläisyys.
Ennen älylaitteita ja nettiä ihmiset liikkuivat enemmän. Sosiaalisia suhteita luotiin urheilupiireissä tai älyköt vaikka shakkia pelaamalla. Jos halusi hengailla kaverien kanssa niin mentiin ulos ja koko ajan liikuttiin kuitenkin. Ruoka oli perusruokaa. Nykyään tuijotetaan ruutua 24/7 ja luodaan itsetunto perustuen some-tykkäyksiin. Woltista tilataan mättöä, joka toimitetaan puolessa tunnissa kotiovelle. Mielestäni nuorten peruskunto on liian huono nykyään. Mikä muu tämän muka selittää? Esim. vielä 80-luvulla ilman nykyisiä mukavuuksia ihmiset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa. Vai puhuttiinko silloinkin, että varusmiehet eivät jaksa ja lopettavat ja että kolmasosa varusmiehistä ei harrasta liikuntaa tarpeeksi? En usko. Toki silloin ihmisillä ei ollut kaikkea näin paljon, mutta silloin jaksettiin paremmin jokapäiväistä työ-harrastukset-koti elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi ikäpolvi on uskomattoman tunnekylmää. Jopa omia lapsia kohtaa ollaan oltu melko sadistisia ja se on ollut ihan normaalia. Piiskaa on annettu ja kuri oli kova ainakin omassa lapsuudessani. Ja ihan milleniaali olen. Äitini syntynyt 64 eli 58v.
En ymmärrä tuota lellimistä ja pilalle hemmottelupuhetta? Päinvastoin, olen yrittänyt omille alakoululaisilleni olla sitten se empaattisempi ja lempeämpi äiti.
- vm 88 , eli nainen 35
Jos sun äiti on ollut tuollainen niin se ei tarkoita että muidenkin äidit ovat ..olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse näe asiaa lainkaan ikäkysymyksenä, koska henkinen kuormitus kuormittaa niin nuorta kuin vanhaa. Jos ihminen ei osaa fokusoida, priorisoida ja tehdä asioita myös oman pään mukaan vastoin toisten odotuksia, uupuu pinnallisuuksiin ja epäolennaisuuksiin keskittyvässä nykymaailmassa varmasti. Kone tai puhelin kiinni rohkeasti, ei se oikeasti keneltäkään asiansa osaavalta töitä tai ystäviä vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.
Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu hyvistä työpaikoista on tänä päivänä kovaa. Yleinen ajatus on se, että keskiluokkaan on kuuluttava, jotta säilyttää arvonsa yhteisössä.
Yhteen työpaikkaan on kuitenkin helposti satoja hakijoita ja työn vaatimukset kasvavat kokoajan. Työt tulevat kotiin asti, on jatkuvia palavereja, sähköposteja, muutoksia, kehittämishankkeita ja samalla pitäisi se jokapäiväinen työkin tehdä ajallaan. Jos et täytä näitä älyttömiä vaatimuksia, on jonossa sata seuraavaa työn vastaanottajaa.Myös omalla vapaa-ajallaan on suoritettava hyvinvointiaan.
Toinen vaihtoehto on sitten perusduuniin jääminen ja persaukisuus näillä hinnoilla. Sitten voikin unohtaa tulevaisuuden suunnittelemisen kokonaan. Ennen oli varaa duunariammatissakin säästää omaa asuntoa varten ja lisäksi pitää vaikka autoa ja/tai harrastaa asioita, ylipäänsä tehdä jotain.
Ja huomio, korkeakouluun ei todellakaan noin vaan pienellä vaivannäöllä keskiverto pääse. Vaan pänttääminen alkaa jo yläasteella, josta on päästävä hyvään jatkokouluun ja siitä huippunumeroilla suoraan korkeakouluun. Jonka jälkeen suorittaminen jatkuu läpi elämän, eikä koskaan tule pääsemään eläkkeelle.
Ja ainiin päiväkodista asti saat kasvaa sairaassa metelissä, tungoksessa ja huonossa ilmapiirissä mistä kaikki työntekijätkin haluaa vaan pois. Enkä tarkoita tällä tilityksellä kaikkia ihmisiä, vaan nämä on niitä mahdollisia syitä uupumiselle sen huonon kasvatuksen lisäksi...
Nykyäänkin on varaa autoon ja asuntoon jos miettii miten rahansa käyttää.Ihan duunariammatissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkiset ongelmat, jotka johtuvat vanhempien kiireisen elämän johdosta. Eivät ole olleet läsnä lapsiensa elämässä, eivät ole ehtineet kasvattaa.
Muuttuneet arvot myös vaikuttaa.
Hmm, X-sukupolvisena sanoisin, että meidän aikaan paljon vähemmän kasvatettiin ja silti meillä ei näitä ongelmia samassa mittakaavassa ole. "Mukulat" sai pääosin kasvaa itsekseen, toruttiin ja rangaistiin kyllä kun teki väärin tai ei totellut, mutta juurikaan ei opetettu asioita saati jotain tunnepuolta, se oli vanhemmille ihan hepreaa. Vanhemmat kävi töissä ja pienestä asti oltiin iltapäivät ja alkuillat yksin, avainlapsina. Kouluun ei vanhemmat puuttuneet eikä tukeneet, mutta kuin että jos tuli kielteistä palautetta koululta, sitten saatettiin huutaa ja haukkua laiskaksi ja tyhmäksi.
Kasvoin 80-ja 90-luvulla ja tunnistan niin nuo jutut. Siis ihan siellä kaikkein koulutetuimmissakin perheissä oli tyypillistä se meno, että "lapset kasvaa itsekseen". Ei mitään puhetta tunteista, ei elämänohjeita tärkeistä ihmissuhdeasioista, oletettiin vaan että sujuu, jos ei sujunut, niin suututtiin. Mutta mitään opastusta ja henkistä tukea ei saanut.
Ja ällistyttävää oli juuri se avainkaulaisuus, eli lasten annettiin mennä missä sattuu. Ei suojeltu sitten yhtään. Hyvällä tuurilla ei joutunut liian montaa pervoa kohtaamaan! Kyllä se oli sellaista vapaata kasvatusta, että huhhuh.
Ja se haukkuminen - ymmärrän toki, että useimmilla tarkoituksena oli "tökkiä eteenpäin", kun eivät muuhun pystyneet eivätkä edelleenkään pysty.
Ja tämän ikäluokan vanhemmat ovat edelleen täysin kykenemättömiä myöntämään puutteitaan ja seurauksia. Heille myös lastenhankinta oli "no se kuului asiaan". Tuo ikäpolvi oikeasti antaa itselleen anteeksi niin liikaa ja päästää itsensä niin vähällä ihmissuhteissa ja henkisesti. Että kyllä se on parempi, että ihmiset lisääntyvät nykyään harkiten.
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen kulttuuri on kyllä vahingollinen. Meillä on vaadittu lapsilta jo tosi varhain itsenäisyyttä ja sitä että kaikessa täytyy yksin pärjätä.
Vanhemmuus oli... no.. se oli omassa lapsuudessa sitä että yh-äiti oli aina töissä ja me lapset huolehdittiin sitten pienemmistä sisaruksista, kodista ja omista läksyistä. Ei ollut aikaa olla lapsi.
N37
Meillä taas viuhui piiska. Ihan arvaamatta ja oudoista jutuista. Kokeesta 9,5 -> piiskaa, menit vessaan illalla -> piiskaa, et syönyt tulikuumaa ruokaa heti -> piiskaa, joit vettä kuuman ruuan päälle -> piiskaa, et ollut ajatuksen lukija -> piiskaa, kaadoit mehulasin -> piiskaa
Myöhemmin teininä: et herättänyt 15v veljeä kouluun -> huutoa
Et ollut tajunnut pistää perunoita kiehumaan -> heitettiin perunoilla
Pikkuveli oli loukannut itsensä kotona (vaikka piti olla koulussa) sillä aikaa kun itse olin koulussa -> huutoa ja aresti.
Olen 92 syntynyt. Vanhemmat -59 ja -61.
Ja todellakin jaksan ymmärtää jos tässä talossa jollain lipsahtaa kynä tai kaatuu mehulasi. So not. Isoin on vastuussa pienemmistä vain, jos olen itse vessassa tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon, että vaikka tietokoneet, elektroniikka ja esim. some ovat tehneet ihmisten elämästä monella tapaa helpompaa ja parempaa, niin ne ovat myös suurin syy tähän nykyiseen tilaan. Tämä aihe on sen pahin varjopuoli, jota ei ole ehkä tutkittu riittävästi. Lisäksi kaikenlaiset elämän hienoudet, kuten pikaruokapaikat joka paikassa ja kauppojen kymmenien metrien pituiset herkkuhyllyt. Semmoinen kapitalistinen ylitsekylläisyys.
Ennen älylaitteita ja nettiä ihmiset liikkuivat enemmän. Sosiaalisia suhteita luotiin urheilupiireissä tai älyköt vaikka shakkia pelaamalla. Jos halusi hengailla kaverien kanssa niin mentiin ulos ja koko ajan liikuttiin kuitenkin. Ruoka oli perusruokaa. Nykyään tuijotetaan ruutua 24/7 ja luodaan itsetunto perustuen some-tykkäyksiin. Woltista tilataan mättöä, joka toimitetaan puolessa tunnissa kotiovelle. Mielestäni nuorten peruskunto on liian huono nykyään. Mikä muu tämän muka selittää? Esim. vielä 80-luvulla ilman nykyisiä mukavuuksia ihmiset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa. Vai puhuttiinko silloinkin, että varusmiehet eivät jaksa ja lopettavat ja että kolmasosa varusmiehistä ei harrasta liikuntaa tarpeeksi? En usko. Toki silloin ihmisillä ei ollut kaikkea näin paljon, mutta silloin jaksettiin paremmin jokapäiväistä työ-harrastukset-koti elämää.
Oletko pysynyt hoikkana woltitta ja sometta, vai onko taustalla sittenkin jokin isompi asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?