Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Itseasiassa kirjoitetussa historiassa ei taida olla yhtä ainoaa sukupolvea, joka olisi saanut kasvaa ihan rauhassa lapsina. Nyt 2010-> syntyneet ovat ehkä ensimmäinen "pumpulissa" kasvatettu sukupolvi.
Kaikki edelliset ovat käyneet läpi sotia tai vanhemmat ovat piesseet ja haukkuneet kunnes tuli traumoja. Emme siis tiedä mitä voi tulla sukupolvesta, jolla on hyvä itsetunto ja avara tapa katsoa maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Itseasiassa kirjoitetussa historiassa ei taida olla yhtä ainoaa sukupolvea, joka olisi saanut kasvaa ihan rauhassa lapsina. Nyt 2010-> syntyneet ovat ehkä ensimmäinen "pumpulissa" kasvatettu sukupolvi.
Kaikki edelliset ovat käyneet läpi sotia tai vanhemmat ovat piesseet ja haukkuneet kunnes tuli traumoja. Emme siis tiedä mitä voi tulla sukupolvesta, jolla on hyvä itsetunto ja avara tapa katsoa maailmaa.
Vahva veikkaus sille, että sieltä tulee luojia ajattelijoita, jotka vie maailmaa eteenpäin vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Sotien jäljet ulottuu pitkälle ja nykyinen nuori sukupolvi on sitä, joka vihdoin korjaa ja kohtaa näitä ylisukupolvisia traumoja ja taakkoja.
Haavoja parannetaan. Nykyajan nuoret on ensimmäisiä sukupolvia, jotka on valmiit päästämään irti siitä "pakko mennä vaikka läpi harmaan kiven"- asenteesta ja osataan jo erottaa esimerkiksi surun ja vihan tunne perunasta.
Siksi he uupuu. Mutta se on hyvä. Se on uuden alku. Uhriutumisen ja sairaalloisen vahvuuden loppu.
Itsemurhatilastot ovat laskeneet tasaisesti laman jälkeen. Ehkäpä sekin on osa tätä sukupolvien tunnekäsittelyn eroa, on kuitenkin terveellisempää olla rehellisesti uupunut ajoittain kuin kuolla jos ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Kyllä minua vaan uuvuttaa enemmän se, että aina on pitänyt pärjätä yksin - myös nykyisin, kumppania ei ole siunaantunut lukuisista muutoista, opinnoista, työpaikanvaihdoista, harrastuksista ja matkoista huolimatta, vaikka kuulemma naisille tämä on helppoa - ja kasvattaa itse itsensä, huolehtia itse omista läksyistä ja koulunkäynnistä, huolehtia omasta terveydestä itse myös ala-asteella (esim. hampaita ja hiuksia ei harjattu meillä tyyliin kuin kerran vuodessa, tämäkin piti opetalla itse) ja käsitellä vanhempien asenne, että lapsi menee siinä sivussa omin voiminensa kuin automaattiohjattu huonekalu. Meillä ei muuten ollut alkoholin, uskonnon tai fyysisen väkivallan ongelmia kotona. Ihan "tavallinen" välinpitämätön perhe.
Ikää on 40 vuotta, ja vaikka tunnetilana on, että kaikesta selviää aina, niin en aina haluaisi vaan selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Kyllä minua vaan uuvuttaa enemmän se, että aina on pitänyt pärjätä yksin - myös nykyisin, kumppania ei ole siunaantunut lukuisista muutoista, opinnoista, työpaikanvaihdoista, harrastuksista ja matkoista huolimatta, vaikka kuulemma naisille tämä on helppoa - ja kasvattaa itse itsensä, huolehtia itse omista läksyistä ja koulunkäynnistä, huolehtia omasta terveydestä itse myös ala-asteella (esim. hampaita ja hiuksia ei harjattu meillä tyyliin kuin kerran vuodessa, tämäkin piti opetalla itse) ja käsitellä vanhempien asenne, että lapsi menee siinä sivussa omin voiminensa kuin automaattiohjattu huonekalu. Meillä ei muuten ollut alkoholin, uskonnon tai fyysisen väkivallan ongelmia kotona. Ihan "tavallinen" välinpitämätön perhe.
Ikää on 40 vuotta, ja vaikka tunnetilana on, että kaikesta selviää aina, niin en aina haluaisi vaan selvitä.
Tuo lapsuudesta jäänyt selviämismoodi on muuten hirveä. Jatkuva taistele tai pakene tila päällä ja koskaan ei oikein osaa olla rennosti. Pitää tehdä jotain koko ajan ja keksiä uusia tavoitteita jos vanhat on saavutettu. Kuitenkin niin, että koko ajan joka elämän osa-alueella on pieni pelko persuksessa:
Mies varmaan haluaa jonkun fiksumman ja nätimmän
Lapset kasvaa kieroon
Töissä ei oikeasti osaa mitään
Rahat loppuu varmaan ihan juuri, koska ei tajunnut jotain ehtoa tai kiemuraa lainaneuvottelussa
Työpaikalla kaikki puhuu varmaan selän takana
Ei kannata yrittää kun ei tule täydellistä kumminkaan
Kaikki muut menestyy jotenkin ja itse olen vain tällainen
Tai sitten mulla on joku paha mt ongelma diagnosoimatta. Sitäkin olen pohtinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Sama.
Minulle riittäisi esim. 80-luvun tai 90-luvun elintaso. Se pystyttäisiin tuottamaan lyhyellä työviikolla.
Mutta ne vanhat puhelinverkot eivät enää toimi, auto olisi säännösten vastainen ja asunto pitäisi purkaa kalliin velkavivutetun uusiotuotannon tieltä.
Tämä.
Yhteiskunta toimii siten että perusasiat (asunto, ravinto, liikkuminen) vaativat aina enemmistöltä sen 40h työviikon ja kovaa suorittamista.
Ja ennen 40h työviikkoa vaatimus siihen, että on asunto, ravintoa ja liikkuminen kunnossa, oli 14-16h päivä ma-la eli 84-96h työviikkoa. Työaikaa päätettiin lyhentää tuohon 40h viikossa ja se kohtasi ihan hirvittävää vastustusta ja vänkäämistä.
Nyt näen samaa, kun yritetään ajaa 6h/päivä työtunteja ja sama vääntäminen vastaan.
Kaikki tällaiset asiat ovat ihmisen määrittelemiä asioita ja ihmiset voivat ne myös halutessaan muuttaa, mutta yleensä johtava (ja sitä kautta tienaava taso) ei näitä muutoksia halua tehdä, koska se tienaisi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Sama.
Minulle riittäisi esim. 80-luvun tai 90-luvun elintaso. Se pystyttäisiin tuottamaan lyhyellä työviikolla.
Mutta ne vanhat puhelinverkot eivät enää toimi, auto olisi säännösten vastainen ja asunto pitäisi purkaa kalliin velkavivutetun uusiotuotannon tieltä.
Tämä.
Yhteiskunta toimii siten että perusasiat (asunto, ravinto, liikkuminen) vaativat aina enemmistöltä sen 40h työviikon ja kovaa suorittamista.
Ja ennen 40h työviikkoa vaatimus siihen, että on asunto, ravintoa ja liikkuminen kunnossa, oli 14-16h päivä ma-la eli 84-96h työviikkoa. Työaikaa päätettiin lyhentää tuohon 40h viikossa ja se kohtasi ihan hirvittävää vastustusta ja vänkäämistä.
Nyt näen samaa, kun yritetään ajaa 6h/päivä työtunteja ja sama vääntäminen vastaan.
Kaikki tällaiset asiat ovat ihmisen määrittelemiä asioita ja ihmiset voivat ne myös halutessaan muuttaa, mutta yleensä johtava (ja sitä kautta tienaava taso) ei näitä muutoksia halua tehdä, koska se tienaisi vähemmän.
Yllättävän harva tajuaa tätä. Keskusteluissakin kauhea huuto, miten ei toimi aloilla x y z. Mitä väliä? Ei se työntekijän huoli ole laittaa sitä toimimaan.
Itse ainakin olen aivan valmis käymään töissä vain 6h/pv tai vaihtoehtoisesti 4pv/vko. Työnantajan murhe miten asian hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotien jäljet ulottuu pitkälle ja nykyinen nuori sukupolvi on sitä, joka vihdoin korjaa ja kohtaa näitä ylisukupolvisia traumoja ja taakkoja.
Haavoja parannetaan. Nykyajan nuoret on ensimmäisiä sukupolvia, jotka on valmiit päästämään irti siitä "pakko mennä vaikka läpi harmaan kiven"- asenteesta ja osataan jo erottaa esimerkiksi surun ja vihan tunne perunasta.
Siksi he uupuu. Mutta se on hyvä. Se on uuden alku. Uhriutumisen ja sairaalloisen vahvuuden loppu.
Itsemurhatilastot ovat laskeneet tasaisesti laman jälkeen. Ehkäpä sekin on osa tätä sukupolvien tunnekäsittelyn eroa, on kuitenkin terveellisempää olla rehellisesti uupunut ajoittain kuin kuolla jos ei jaksa.
Turruttavat psyykelääkkeet korjasivat itsemurhatilastot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.
Esimerkiksi;
Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.
Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?
Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.
Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.
Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.
Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.
Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.
Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.
Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.
Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.
Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.
Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.
Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan
Tämähän on täyttä mutuilua, jota mitkään tutkimukset eivät tue. 70-luvun 15-16 vuotias, joka keskiarvolla 8 meni lukioon pärjäisi huippuoppilaana tämän päivän kursseilla huipputuloksin.
Osaamistason laskuhan on tosiasia jo kolmen vuosikymmenen ajan ihan alaluokilta yliopistoon asti.
Toisin sanoen opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan kautta linjan jo useampaan kertaan, kun oppilasaines keskimäärin ei enää kykene oppimaan samaa määrää ja vieläpä samalla tasolla kuin entisaikaan. Helpotuksia pitää jo työelämäänkin tuoda!
Perehdyttämistä ei ole ollut minullakaan, ja jälkeenpäin katsottuna tietysti harmittaa kun ei ole osannut puoliaan pitää. Mutta työ tekijäänsä opettaa ja seuraavassa työpaikassa sitä onkin jo paljon osaavampi yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.
Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.
Ainakin meillä kaikki 60-vuotiaat konkarit puhuu kovaan ääneen sitä, että työelämä on muuttunut paljon rankemmaksi jo pelkästään 10v aikana puhumattakaan 25v... Samaan aikaan he juhlivat kohta pääsevänsä eläkkeelle. Samaan aikaan se 25v aloittaa painamalla niska limassa töitä (mistä jo konkarit valittaa ja tehostaminen vaan jatkuu) ja tietää ettei tule saamaan eläkettä ja työskentelemään vähintään yli 70-vuotiaaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu hyvistä työpaikoista on tänä päivänä kovaa. Yleinen ajatus on se, että keskiluokkaan on kuuluttava, jotta säilyttää arvonsa yhteisössä.
Yhteen työpaikkaan on kuitenkin helposti satoja hakijoita ja työn vaatimukset kasvavat kokoajan. Työt tulevat kotiin asti, on jatkuvia palavereja, sähköposteja, muutoksia, kehittämishankkeita ja samalla pitäisi se jokapäiväinen työkin tehdä ajallaan. Jos et täytä näitä älyttömiä vaatimuksia, on jonossa sata seuraavaa työn vastaanottajaa.Myös omalla vapaa-ajallaan on suoritettava hyvinvointiaan.
Toinen vaihtoehto on sitten perusduuniin jääminen ja persaukisuus näillä hinnoilla. Sitten voikin unohtaa tulevaisuuden suunnittelemisen kokonaan. Ennen oli varaa duunariammatissakin säästää omaa asuntoa varten ja lisäksi pitää vaikka autoa ja/tai harrastaa asioita, ylipäänsä tehdä jotain.
Ja huomio, korkeakouluun ei todellakaan noin vaan pienellä vaivannäöllä keskiverto pääse. Vaan pänttääminen alkaa jo yläasteella, josta on päästävä hyvään jatkokouluun ja siitä huippunumeroilla suoraan korkeakouluun. Jonka jälkeen suorittaminen jatkuu läpi elämän, eikä koskaan tule pääsemään eläkkeelle.
Ja ainiin päiväkodista asti saat kasvaa sairaassa metelissä, tungoksessa ja huonossa ilmapiirissä mistä kaikki työntekijätkin haluaa vaan pois. Enkä tarkoita tällä tilityksellä kaikkia ihmisiä, vaan nämä on niitä mahdollisia syitä uupumiselle sen huonon kasvatuksen lisäksi...Nykyäänkin on varaa autoon ja asuntoon jos miettii miten rahansa käyttää.Ihan duunariammatissakin.
Mutta olennainen asia on siinä että elintaso nousee, mutta aina asunto+auto edellyttävät samaa määrää työtä.
Tuottavuus on moninkertaistunut, mutta näiden hankinta ei ole helpottunut yhtään. Se että autossa on enemmän varusteita, ei tee elämää onnellisemmaksi. Kuten ei tee useammin vaihtuva puhelin tai läppärikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.
Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.
Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä.
Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.
Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän.
Sopisi hyvin.
Asiassa on sellainen ongelma, että esimerkiksi asuntojen ja autojen standardit muuttuvat koko ajan. Sama pätee viestiliikenteeseen ja kaikkeen muuhunkin.
Et siis voi tehdä 4h päivää ja pitää nykyistä elintasoasi. Esimerkiksi asunto on aina kallis. Vaikka asuisit puulämmitteisessä torpassa, tonttien hinnat nousevat ja uudet säännökset pitävät huolen siitä että puukin on kallista. Sitten joko ostat superkalliilla kaupungin alueelta, tai joudut ostamaan sen uudemman auton joka maksaa taas palkkaan nähden paljon.
Nyt käykin niin että 4h työpäivällä joutuisit asumaan kadulla.
Sama.
Minulle riittäisi esim. 80-luvun tai 90-luvun elintaso. Se pystyttäisiin tuottamaan lyhyellä työviikolla.
Mutta ne vanhat puhelinverkot eivät enää toimi, auto olisi säännösten vastainen ja asunto pitäisi purkaa kalliin velkavivutetun uusiotuotannon tieltä.
Tämä.
Yhteiskunta toimii siten että perusasiat (asunto, ravinto, liikkuminen) vaativat aina enemmistöltä sen 40h työviikon ja kovaa suorittamista.
Ja ennen 40h työviikkoa vaatimus siihen, että on asunto, ravintoa ja liikkuminen kunnossa, oli 14-16h päivä ma-la eli 84-96h työviikkoa. Työaikaa päätettiin lyhentää tuohon 40h viikossa ja se kohtasi ihan hirvittävää vastustusta ja vänkäämistä.
Nyt näen samaa, kun yritetään ajaa 6h/päivä työtunteja ja sama vääntäminen vastaan.
Kaikki tällaiset asiat ovat ihmisen määrittelemiä asioita ja ihmiset voivat ne myös halutessaan muuttaa, mutta yleensä johtava (ja sitä kautta tienaava taso) ei näitä muutoksia halua tehdä, koska se tienaisi vähemmän.
Tutkittua on että 6h työviikko on käytännössä yhtä tuottava kuin 8h. Etenkin nykyajan multitaskaaminen on sellaista että ahrvalla riittää oikeasti virtaa tehdä kovalla teholla täyttä päivää.
Poliittisesti ei haluta vähentää työntekoa. Yksi syy on siinä että suuret ikäluokat ovat päättäneet itselleen eläkkeet joita ei saada maksettua jos nuoremmat ikäluokat saavat tarpeekseen raadannasta joka ei lisää onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.
Tämä on globaali ongelma. Amerikkalainen ystäväni kertoi, että hän on aina asunut samassa kodissa ja samalla alueella. Vanhempansa ostivat asunnon aikoinaan 45 000 dollarilla, joten ystäväni ajatteli, että hän säästää pesämunan ja ostaa itse asunnon samasta naapurustosta. Nyt naapuruston samojen, remppaamattomien talojen arvo, noin 20-25 vuoden jälkeen, on noin 300 000 dollaria. Ei puhettakaan siitä, että kaksi tavallista palkansaajaa voisi ostaa sieltä perheelle edes pienen kodin.
Mummoni, joka osti omalla siivoojan palkalla 80-luvun puolivälissä läheltä kaupungin keskustaa asunnon, ei sisäistä sitä, miksi minä 40-vuotias sinkku pätkätyöläinen en ole ostanut asuntoa vielä.
Minä saan asunnon vaan lottovoitolla tai rikkailla naimakaupoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Kyllä minua vaan uuvuttaa enemmän se, että aina on pitänyt pärjätä yksin - myös nykyisin, kumppania ei ole siunaantunut lukuisista muutoista, opinnoista, työpaikanvaihdoista, harrastuksista ja matkoista huolimatta, vaikka kuulemma naisille tämä on helppoa - ja kasvattaa itse itsensä, huolehtia itse omista läksyistä ja koulunkäynnistä, huolehtia omasta terveydestä itse myös ala-asteella (esim. hampaita ja hiuksia ei harjattu meillä tyyliin kuin kerran vuodessa, tämäkin piti opetalla itse) ja käsitellä vanhempien asenne, että lapsi menee siinä sivussa omin voiminensa kuin automaattiohjattu huonekalu. Meillä ei muuten ollut alkoholin, uskonnon tai fyysisen väkivallan ongelmia kotona. Ihan "tavallinen" välinpitämätön perhe.
Ikää on 40 vuotta, ja vaikka tunnetilana on, että kaikesta selviää aina, niin en aina haluaisi vaan selvitä.
Tuo lapsuudesta jäänyt selviämismoodi on muuten hirveä. Jatkuva taistele tai pakene tila päällä ja koskaan ei oikein osaa olla rennosti. Pitää tehdä jotain koko ajan ja keksiä uusia tavoitteita jos vanhat on saavutettu. Kuitenkin niin, että koko ajan joka elämän osa-alueella on pieni pelko persuksessa:
Mies varmaan haluaa jonkun fiksumman ja nätimmän
Lapset kasvaa kieroon
Töissä ei oikeasti osaa mitään
Rahat loppuu varmaan ihan juuri, koska ei tajunnut jotain ehtoa tai kiemuraa lainaneuvottelussa
Työpaikalla kaikki puhuu varmaan selän takana
Ei kannata yrittää kun ei tule täydellistä kumminkaan
Kaikki muut menestyy jotenkin ja itse olen vain tällainenTai sitten mulla on joku paha mt ongelma diagnosoimatta. Sitäkin olen pohtinut.
Aika kärjistettyä olettaa tuollaista. Elämä ei ole ääripään esimerkkejä, vaan enemmistö ihmisistä sijaitsee Gaussin käyrällä huipun tienoilla. Heidän elämänsä ei ole helppoa, mutta ei myöskään selviytymistä päivästä toiseen. Mutta jos haluaa joko uhriutua tai vaihtoehtoisesti syyllistää, hakee esimerkkinsä juurikin ääripäistä. Se ei kuitenkaan tule koskaan muuttumaan, että jos et itse huolehdi itsestäsi ja pidä oikeuksistasi kiinni, olet ikuisesti avun ja tuen ulottumattomissa.
Turhaa tätä keskustelua on jatkaa. Tässä kiteytyy koko ketju: nuoret on huonoja ja boomerit on kultaa. taputellaanpa vielä lisää itseämme olkapäille kuinka paljon parempia me olemekkaan kuin nykynuoriso!
Ja samalla vielä vähän uhriudutaan jos kukaan kehtaa väittää että NUORILLA olisi joskus vaikeaa! Ei herran jestas vain meidän sukupolvella on ollut hankalaa senkin hassut lapset!
Siinä koko ketju.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa tätä keskustelua on jatkaa. Tässä kiteytyy koko ketju: nuoret on huonoja ja boomerit on kultaa. taputellaanpa vielä lisää itseämme olkapäille kuinka paljon parempia me olemekkaan kuin nykynuoriso!
Ja samalla vielä vähän uhriudutaan jos kukaan kehtaa väittää että NUORILLA olisi joskus vaikeaa! Ei herran jestas vain meidän sukupolvella on ollut hankalaa senkin hassut lapset!Siinä koko ketju.
Joskus totuus tekee hyvää, vaikka se satuttaisi. Niin nuorelle kuin vanhalle. Vanhoissa on itseasiassa aivan yhtä paljon yksilöitä, jotka ovat jääneet murehtimaan neljän seinän sisään ohitse lipuvaa elämää. Nykyään uupumuksesta vain pidetään huomattavasti suurempaa meteliä.
Kotiruoka, liikuntaa, terveet elintavat, uni, sometus minimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.
Tämä on globaali ongelma. Amerikkalainen ystäväni kertoi, että hän on aina asunut samassa kodissa ja samalla alueella. Vanhempansa ostivat asunnon aikoinaan 45 000 dollarilla, joten ystäväni ajatteli, että hän säästää pesämunan ja ostaa itse asunnon samasta naapurustosta. Nyt naapuruston samojen, remppaamattomien talojen arvo, noin 20-25 vuoden jälkeen, on noin 300 000 dollaria. Ei puhettakaan siitä, että kaksi tavallista palkansaajaa voisi ostaa sieltä perheelle edes pienen kodin.
Mummoni, joka osti omalla siivoojan palkalla 80-luvun puolivälissä läheltä kaupungin keskustaa asunnon, ei sisäistä sitä, miksi minä 40-vuotias sinkku pätkätyöläinen en ole ostanut asuntoa vielä.
Minä saan asunnon vaan lottovoitolla tai rikkailla naimakaupoilla.
No näinpä. Minä oon nyt 43-vuotiaana vihdoin onnistunut ostamaan ensimmäisen oman asuntoni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taaperoikäistä kohdellaan kotona kuin kiinankeisaria ja kysellään haluaako syödä ja, jos haluaa niin mitä. Ei ole ihme, että masentuu. Koulu- ja työelämässä vastaavaa kohtelua ei ole. Kotikasvatuksesta lähtee tämäkin. Komentaa ei tietenkää saa ja mitään vaatia.
Ehkä niistä taaperoikäisistä tulee mieleltään terveempiä, kun pieniä lapsia kohdellaan kuten pieniä lapsia kuuluu. Eli ei kuriteta, pakoteta, huudeta ja reuhuta joka pienemmästä asiasta?
Voisko uupujien vanhemmilla olla myös peiliinkatsomisen paikka? Onko omassa vanhemmuudessa mennyt ihan nappiin.
Vähän veikkaan, että se on juuri päin vastoin. Ne uupuu luultavasti helpommin, jotka ei ole jo nuoruudessa tottuneet taisteluun, epäoikeudenmukaisuuteen ja olemaan tarvittaessa kova. Sitä joutuu työelämässä kuitenkin kohtaamaan. Sanoisin, että se on tavallaan hyvä asia, jos joudutaan alkamaan huomioimaan epäkohtia, että joku pysyy töissä.
Usein historiassa on nähty, että helpot lähtökohdat usein veltostuttavat helpommalla elämällä muutaman sukupolven kuluttua niistä ihmisistä, jotka ovat taistelleet itsensä ylös huonoista lähtökohdista. Nyt kuitenkin taloudellisen kasvun hidastumisen realiteetit planeetalla on iskemässä vastaan, ja selviytyminen on hankalampaa. Jos on koko elämä annettu olettaa, että olisi helpompaa, ei ole paras lähtokohta tilanteeseen.
Kyllä minua vaan uuvuttaa enemmän se, että aina on pitänyt pärjätä yksin - myös nykyisin, kumppania ei ole siunaantunut lukuisista muutoista, opinnoista, työpaikanvaihdoista, harrastuksista ja matkoista huolimatta, vaikka kuulemma naisille tämä on helppoa - ja kasvattaa itse itsensä, huolehtia itse omista läksyistä ja koulunkäynnistä, huolehtia omasta terveydestä itse myös ala-asteella (esim. hampaita ja hiuksia ei harjattu meillä tyyliin kuin kerran vuodessa, tämäkin piti opetalla itse) ja käsitellä vanhempien asenne, että lapsi menee siinä sivussa omin voiminensa kuin automaattiohjattu huonekalu. Meillä ei muuten ollut alkoholin, uskonnon tai fyysisen väkivallan ongelmia kotona. Ihan "tavallinen" välinpitämätön perhe.
Ikää on 40 vuotta, ja vaikka tunnetilana on, että kaikesta selviää aina, niin en aina haluaisi vaan selvitä.
Tuo lapsuudesta jäänyt selviämismoodi on muuten hirveä. Jatkuva taistele tai pakene tila päällä ja koskaan ei oikein osaa olla rennosti. Pitää tehdä jotain koko ajan ja keksiä uusia tavoitteita jos vanhat on saavutettu. Kuitenkin niin, että koko ajan joka elämän osa-alueella on pieni pelko persuksessa:
Mies varmaan haluaa jonkun fiksumman ja nätimmän
Lapset kasvaa kieroon
Töissä ei oikeasti osaa mitään
Rahat loppuu varmaan ihan juuri, koska ei tajunnut jotain ehtoa tai kiemuraa lainaneuvottelussa
Työpaikalla kaikki puhuu varmaan selän takana
Ei kannata yrittää kun ei tule täydellistä kumminkaan
Kaikki muut menestyy jotenkin ja itse olen vain tällainenTai sitten mulla on joku paha mt ongelma diagnosoimatta. Sitäkin olen pohtinut.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani, muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Ja tietenkin olen mies. Mulla on myös tuollainen jatkuva selittämätön ahdistus koko ajan takaraivossa ja on tosi vaikea rentoutua edes hetkeksi.
Alue: Aihe vapaa
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.