Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että vanhempi av-mammasukupolvi on omassa erinomaisuudessaan oivaltanut, että se uupuminenhan saadaan loppumaan kun tarpeeksi syyllistää! Ettei vaan olisi alunperinkin yhteydessä teidän kasvatusperiaatteisinne? Kun ei ne saatanan laiskat pumpulissa kasvaneet nuoret tajua tai osaa mitään! Kun mitään ei ole koskaan vaadittu! Kun eivät ole oikeita vaikeuksia kohdanneet!!! Mitä nyt pientä koronaa, sodanuhkaa, henkilökohtaisia taloudellisia katastrofeja, täydellisen vanhemmuuden vaatimusta, kasvavia työelämän vaatimuksia. Mutta mitäs noista pikkujutuista. Yli 70-vuotiaatkaan ei mitään ymmärrä, ovat ihan harhaisia ja irrallaan todellisuudesta ja siitäkin on kiva tehdä keskusteluja! Parasta heti nuorten haukkumisen jälkeen! Rankinta on ollut +40v av-mamoilla ja hyvin jaksetaan silti palstailla. Nyt vaan nuoret ja vanhuksetkin itseänne niskasta kiinni!
Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.
Niinpä, teillä on rankinta! 😂
Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.
Kuvitteletko idiootti oikeasti, että ikäluokallasi on ollut kaikista rankinta? Kysytäänkö vanhempiesi sukupolvelta? Mutta ainiin, niiltähän löytyy jopa empatiakykyä, toisin kuin teillä. Joten teitä ei kukaan palauta maanpinnalle. Omia virheitänne ette myönnä missään nimessä. Minä, minä ja minä!
Yritäpä vielä kerran ymmärtää. Nelikymppinen ei ole boomeri, jos sillä nyt viittaat että vanhempani olisivat sotasukupolvi. 40+ ikäisten vanhemmat ovat niitä boomereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Koska ihmisen elinkaari ja muisti on niin heikkoa.
Strong people create good times.
Good times create weak people.
Weak people create bad times.
Bad times create strong people.
Olemme kohdassa weak.
Strong people create good times: sodan käyneet ihmiset, jotka jälleenrakensivat maan
Good times create weak people.
Weak people create bad times (millaiseksi maailma muuttui boomereiden valtakaudella)
Bad times create strong people: nykynuoret jotka joutuvat kasvamaan aikuisiksi tässä suurten ikäluokkien p*skomassa hyvinvointivaltiossa.
Nykynuoret ei tajua mistään mitään kun omien aivojen käyttö ja tiedonhaku ei ole hallussa.
Niinpä. Mokomat nykynuoret esim haksahtivat Rinteen vappusatashuijaukseen tilanteessa, jossa tyhmempikin tajusi ettei siihen ole ikinä varaa. Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Täytin kesällä 40 vuotta. Koko aikuiselämäni olin ollut pätkä- ja silpputöissä, kunnes pari vuotta sitten sain ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen. Olen nyt myös saanut kokea ensimmäisen työuupukseni.
Ajattelin, että saatuani vakityön, olen onnellinen ja tasainen, vakavarainen ihminen. Olenkin tylsistynyt, ahdistunut ja vähän kauhuissani. Ajatus siitä, että katselisin vuosikymmeniä näitä samoja naamoja, on hirveä.
Vuosien pätkätyöt kai rikkoivat minut niin, etten enää pysty normaaliin. Tätä kohti olin ponnistellut kilpailulla alalla, lisäkouluttautunut ja tehnyt kaiken tarvittavan.
Nyt kaipaan takaisin kilpailuun ja kamppailuun.
Minulle kävi samoin. Olin niin tottunut 15-20 vuoden aikana pelkkiin keikka- ja pätkätöihin sekä siihen, ettei kukaan työnantaja sitoudu minuun, että saatuani useamman vuoden pituisen, hyväpalkkaisen määräaikaisuuden sanoinkin itseni irti koeajalla.
Alkoi ahdistaa ja jopa uuvuttaa, kun ei ollut kunnon perehdytystä, tylyt työkaverit, tylsät asiakkaat ja itse asia, poissaoleva pomo, hirveät odotukset, piti omaksua todella nopeasti kaikki mahdolliset ohjelmat ym. ja työt kasautuivat jo kovaa kyytiä, piti olla asiantuntija ja verkostoituja, antaa kaikkensa. Liian hapokasta.
Päätin sitten lähteä keikkahommiin ja olla edelleen se sitoutumaton yksinäinen susi. Oma tahti ja omat vapaat valinnat. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että vanhempi av-mammasukupolvi on omassa erinomaisuudessaan oivaltanut, että se uupuminenhan saadaan loppumaan kun tarpeeksi syyllistää! Ettei vaan olisi alunperinkin yhteydessä teidän kasvatusperiaatteisinne? Kun ei ne saatanan laiskat pumpulissa kasvaneet nuoret tajua tai osaa mitään! Kun mitään ei ole koskaan vaadittu! Kun eivät ole oikeita vaikeuksia kohdanneet!!! Mitä nyt pientä koronaa, sodanuhkaa, henkilökohtaisia taloudellisia katastrofeja, täydellisen vanhemmuuden vaatimusta, kasvavia työelämän vaatimuksia. Mutta mitäs noista pikkujutuista. Yli 70-vuotiaatkaan ei mitään ymmärrä, ovat ihan harhaisia ja irrallaan todellisuudesta ja siitäkin on kiva tehdä keskusteluja! Parasta heti nuorten haukkumisen jälkeen! Rankinta on ollut +40v av-mamoilla ja hyvin jaksetaan silti palstailla. Nyt vaan nuoret ja vanhuksetkin itseänne niskasta kiinni!
Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.
Niinpä, teillä on rankinta! 😂
Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.
Kuvitteletko idiootti oikeasti, että ikäluokallasi on ollut kaikista rankinta? Kysytäänkö vanhempiesi sukupolvelta? Mutta ainiin, niiltähän löytyy jopa empatiakykyä, toisin kuin teillä. Joten teitä ei kukaan palauta maanpinnalle. Omia virheitänne ette myönnä missään nimessä. Minä, minä ja minä!
Yritäpä vielä kerran ymmärtää. Nelikymppinen ei ole boomeri, jos sillä nyt viittaat että vanhempani olisivat sotasukupolvi. 40+ ikäisten vanhemmat ovat niitä boomereita.
En minä ole sinua boomeriksi väittänytkään. Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.
Niinpä, teillä on rankinta! 😂
Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.
Etkö tuossa juuri "itkenyt", kun "täytyy" tehdä uupujienkin työt. Ei täydy. Teillä on yhtälainen oikeus uupua.
Ei hyvää päivää. Oikeus uupua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.
Niinpä, teillä on rankinta! 😂
Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.
Etkö tuossa juuri "itkenyt", kun "täytyy" tehdä uupujienkin työt. Ei täydy. Teillä on yhtälainen oikeus uupua.
Ei hyvää päivää. Oikeus uupua.
Eikö mielestäsi ole? Täytyy jaksaa vaikka toinen jalka haudassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tämä. Hoidan meidän virastolla asiakirjahallinnan kokonaan yksin. Siis kaiken kirjaamisesta arkistointiin. Viime vuonna mulle lyötiin myös saapuvan postin avaaminen ja sen vieminen. No siinä ei nyt vielä ole paljoa.
Tällä viikolla ilmoitettiin, että mulle tulee myös laskutus. Vaihtoehdot on ota tai irtisanoudu. Palkkaa ei tule euroakaan lisää.Eli siis teen nyt yksin sen, mitä täti-aikaan teki 4-5 ihmistä.
No sanomattakin selvää, että uusi työpaikka on jo haussa. Ei vain ole mikään itsestäänselvyys saada uutta paikkaa näinä aikoina.
Voi kauhistus, postin avaaminen. Ei ihme että uuvut.
Ikäluokallesi tyypillisesti poimit juuri tuon lillukanvarren sieltä. Ja yrität sillä nyt alentaa nuorempaasi.
Et ollenkaan noteeraa sitä että se minkä ennen teki 4-5 ihmistä tekee nyt yksi.
On ollut varmaan eri vänkää opetella työtehtävät neljän tiimissä. Jos Sirkka ei tiennyt, niin Sinikka muisti. Tai viimeistään Selma osasi. Nykypäivänä joutuu kävelemään peilin ääreen ja kysymään itseltään :D
Sinulta eli seuraavalta vaaditaan nextin levelin kokonaisuuksien hallintaa ja seuraajan seuraajalta varmasti räjähtää pää, sillä hänet palkataan pystymetsästä ainoan mahdollisen perehdyttäjän karattua.
Sen perehdytys on tietysti se "uuden työntekijän opas" missä ei sanallakaan viitata siihen työntekemiseen, kerrotaan mitä sääntöjä työpaikalla on. Lisäksi joku tulee antamaan sille salasanat ja näyttää missä on vessa, leimauslaite ja jääkaappi. Siinä se nykyajan perehdytys työhön kuin työhön.
Huonot elintavat, ei liikuntaa. Kaikki on digitalisoitu kouluissa ja työelämässä, itsekin vietän helposti 6-10h päivässä tietokoneella. Työelämä on muuttunut monimutkaisemmaksi, perushommissakaan ei välttämättä enää riitä se päätyö, vaan sen ohessa pitää osata kaikkea muuta. Esim. ruokakaupoissa on samanaikaisesti Postia, Veikkausta, UPS:ää, Matkahuoltoa, Woltia, Foodoraa, kaupan omia verkkokauppakeräilyjä..... Ja siihen päälle monta muuta kaupan sisäistä järjestelmää. Perehdytys on huonoa, joten vähintäänkin järjestelmien oppiminen on omalla vastuulla. Puhumattakaan sitten akateemisista/asiantuntijatöistä, en halua edes tietää kuinka uuvuttavia nämä hommat ovat.
Opiskelen yliopistossa ja olen sen jo päättänyt, että en aio uuvuttaa itseäni töissä. Tutkintoni voi olla pelkkää ajan ja rahan haaskausta, mutta haluan huolehtia omasta (mielen)terveydestäni. Ehkä päädynkin takaisin kaupan kassalle....
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
On kivempi tuntea olevansa kontrollissa kuin katsella sivusta toisen (harmittomia, opettavaisia, tarpeellisia) kommelluksia.
Tämä. Eikä kyllä ennen ollut rakkautta ja rajoja. Nälvimistä ja rajoja kyllä. Suorituskeskeisyyttä ja rajoja.
Tulee mieleen jännä ilmiö: äitini mielestä hän kannustaa, kun hän moittii. Äitini mielestä hän yrittää sisuunnuttaa ja rohkaista, kun minä koen että hän haukkuu ja itkettää minua.
Äiti kokee olleensa huolehtivainen curling-vanhempi. Minä koen äitini olleen sadisti, jolla oli liikaa aikaa olla lapsensa kanssa. Äidin äidillä ei ollut tietenkään juuri lainkaan aikaa olla lasten kanssa. Ehkä äiti kokee sen takia, että mikä tahansa huomio, ilkeä nälviminenkin, on lapselle positiivinen kokemus.)
Äiti 50-lukulainen, minä 90-lukulainen.
Kyllä, olemme molemmat erittäin ahdistuneita. Eri tavalla vain.
Mun isäni on myös sitä mieltä että hän kannustaa mua elämässä eteenpäin ja tekee musta vahvan kertomalla etten osannut sitten tätäkään, olen paljon paskempi kuin kavereidensa ja sisarustensa lapset ja voisin joskus yrittää edes olla normaali ettei aina tarvitsisi hävetä. Antaa kuulemma rakentavaa palautetta. Opiskelen yliopistossa, kirjoitin LEEEE-paperit lukiosta, teen oman alan töitä opintojen ohella, harrastan tavoitteellisesti ja olen avoliitossa, mutta ilmeisesti olen epäonnistunut luuseri hamaan hautaan asti.
T. Toinen ysärillä syntynyt, isä 70-luvun lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että ne väsyvät ap:n kaltaisiin työkavereihin.
Haha tämä. Oma jo eläkkeellä oleva isäni (ammatiltaan sosiaalityöntekijä) sanoi vähän aikaa sitten ettei todennäköisesti ikinä olisi nuorena pärjännyt nykyisenkaltaisessa maailmassa. Suree kovasti miten vaikeaa nuorilla on ja kiroaa "digidigin" alimpaan helvettiin. Kyllä ennenkin oli paineita, mutta aivan eri tasolla. Riitti tyyliin kun oli suht ahkera eikä ryypännyt. Yliopistoon pääsi melko helposti jnejne. Oltiin optimistisia tulevaisuuden suhteen ihan eri tavalla.
Teidän aikana ei ollut pelkkää pelottelua, kuten nykyaikana. Ei mitään muuta ole tarjolla tulevaisuudessa kuin maalattuna kauheita uhkakuvia. Ilmastokriisit, sodat, nälänhätä jne.
Olen syntynyt -76 ja muistan, miten lapsena 80-luvulla mietin, että mitäs jos Neuvostoliitto ja USA alkaa sotia ja räjäyttää koko planeetan taivaan tuuliin ydinpommilla. Yksi ydinuhka oikeasti toteutuikin kesken koulupäivän, nimittäin Tsernobyl.
Ja kyllä silloinkin jauhettiin luonnon tuhoutumisesta ja saasteista, koulussa ainakin ja uutisissa.
Ei se nyt niin huoletonta ollut silloinkaan. Ehkä me ei vaan jaksettu niin hirveästi kuitenkaan miettiä, vaan alettiin kirkonrottaa tai hypittiin twistiä. Myöhemmin sit tuli grunge ja kirppikset ja siihenhän se ekologisuus sopi hyvinkin :)
Tsernobylin muistan minäkin ja fysiikan opettaja sanoi että jää lähinnä paikalliseksi onnettomuudeksi. Neuvostiliiton uhkakuvat tiedostettiin vaikka vasemmisto yritti syyttää länttä varustelukierteestä ja ydinaseuhasta.
Ympäristöongelmia on Suomessa ollut pitkään mutta moni asia on jo painunut unholaan. Helsingissä ja muissa kaupungeissa kattava jätevesien puhdistus on alle sata vuotta vanha asia. Kaatopaikkoja perustettiin myös aikaisemmin holtittomasti eikä mitään roskia lajiteltu. Sellutehtaista tuli päästöjä aivan eri mallin aikaisemmin ja Lievestuoreella oli oikein Lipeälampi. Lannoitteet huuhtoutuivat vesistöön ja aiheuttivat rehevöitymisetä. Lyijyä lisättiin bensiiniin moottorin toiminnan parantamiseksi (ja kansaa tyhmentämään). Abestia käytettiin rakentamisessa eristeenä ilman pohdintoja haitoista.
Moni asia on paremmin nykyään mutta meillä on omat haasteet kuten ilmastomuutoksen estäminen, luonnonvarojen järkevä hyödyntäminen, energiatehokkuuden parantaminen ja tavaroiden kattava kierrätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tietotekniikka on varmasti vähentänyt työntekijöiden määrää, mutta vielä enemmän se on pienentänyt työmäärää.
Ajatellaan vaikka matkatoimistoa, tai pankkia. Asiakas tekee kaiken työn, varaa matkat, maksaa ne, tulostaa itselleen matkaliput, tai pankin puolella, maksaa laskunsa, siirtelee rahojaan tililtä toiselle, maksaa kortilla eikä tarvitse käteistä.
Tiedoksesi, että kyllä se on tietyillä aloilla lisännyt työmäärää. Ja se työ on sitten tehokasta eikä sekoilua yhdessä Marja-Tertun kanssa. Ja työn tehokkuuta seurataan. Koskaan et myöskään tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Jos joku menee rikki, se on korjattava nyt eikä huomenna. Muuten ette te kuluttajat tykkää kun sähköiset palvelut on nurin.
T. Ohjelmistokehittäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.
Niinpä, teillä on rankinta! 😂
Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.
Etkö tuossa juuri "itkenyt", kun "täytyy" tehdä uupujienkin työt. Ei täydy. Teillä on yhtälainen oikeus uupua.
Ei hyvää päivää. Oikeus uupua.
Eikö mielestäsi ole? Täytyy jaksaa vaikka toinen jalka haudassa?
Kyllä, kun on vastuu muistakin kuin itsestä. Ja jossakin vaiheessa helpottaa, esimies vaihtuu parempaan tai vaan oma osaaminen karttuu niin että selviääkin töistä vaikka pomo on mitä on. Tai löytää uuden työpaikan.
Nuoret ei kanna vastuuta, on vain se minä ja minun tarpeet ja minun fiilikset. Ja sitten ollaankin takuueläkkeellä loppuikä, ei häävi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tietotekniikka on varmasti vähentänyt työntekijöiden määrää, mutta vielä enemmän se on pienentänyt työmäärää.
Ajatellaan vaikka matkatoimistoa, tai pankkia. Asiakas tekee kaiken työn, varaa matkat, maksaa ne, tulostaa itselleen matkaliput, tai pankin puolella, maksaa laskunsa, siirtelee rahojaan tililtä toiselle, maksaa kortilla eikä tarvitse käteistä.
Voi sen noinkin ajatella.
Toisaalta se tarkoittaa, että jokaisen aikuisen odotetaan osaavan matkanjärjestäjän ja pankkivirkailijan tehtävät. Kuin myös kassatädin, postinjakajan ja maistraatin tehtävät. Hirveän näppärää ja aivoystävällistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tämä. Hoidan meidän virastolla asiakirjahallinnan kokonaan yksin. Siis kaiken kirjaamisesta arkistointiin. Viime vuonna mulle lyötiin myös saapuvan postin avaaminen ja sen vieminen. No siinä ei nyt vielä ole paljoa.
Tällä viikolla ilmoitettiin, että mulle tulee myös laskutus. Vaihtoehdot on ota tai irtisanoudu. Palkkaa ei tule euroakaan lisää.Eli siis teen nyt yksin sen, mitä täti-aikaan teki 4-5 ihmistä.
No sanomattakin selvää, että uusi työpaikka on jo haussa. Ei vain ole mikään itsestäänselvyys saada uutta paikkaa näinä aikoina.
Voi kauhistus, postin avaaminen. Ei ihme että uuvut.
Ikäluokallesi tyypillisesti poimit juuri tuon lillukanvarren sieltä. Ja yrität sillä nyt alentaa nuorempaasi.
Et ollenkaan noteeraa sitä että se minkä ennen teki 4-5 ihmistä tekee nyt yksi.
On ollut varmaan eri vänkää opetella työtehtävät neljän tiimissä. Jos Sirkka ei tiennyt, niin Sinikka muisti. Tai viimeistään Selma osasi. Nykypäivänä joutuu kävelemään peilin ääreen ja kysymään itseltään :D
Sinulta eli seuraavalta vaaditaan nextin levelin kokonaisuuksien hallintaa ja seuraajan seuraajalta varmasti räjähtää pää, sillä hänet palkataan pystymetsästä ainoan mahdollisen perehdyttäjän karattua.
Sen perehdytys on tietysti se "uuden työntekijän opas" missä ei sanallakaan viitata siihen työntekemiseen, kerrotaan mitä sääntöjä työpaikalla on. Lisäksi joku tulee antamaan sille salasanat ja näyttää missä on vessa, leimauslaite ja jääkaappi. Siinä se nykyajan perehdytys työhön kuin työhön.
Näin se nykyään on. Kun menin lääkärinä uuteen työpaikkaan niin kymmenen minuutin päästä olivat ensimmäiset potilaat tulossa hoidettavaksi. Se siitä perehdytyksestä uudessa työpaikassa. kun olet erikoislääkäri niin siitä vaan työtä tekemään. Olen päättänyt että hoidan omat hommani mutta mitään ylimääräistä en ota tehtäväksi vaikka siitä maksettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska oikeisto haluaa itselleen lisää rahaa ja köyhät saa sitten kärsiä sivutuotteena.
Muistakaa äänestää järkevästi tulevissa vaaleissa.
Tämä ei auta kun valttaan päässeet noudattavat mitä rikkaat sanovat tai ura katkeaa. Puolueella ei ole merkitystä. Suomi on rikkaiden johtama erämaa.
No, en tiedä kaikista muista mutta itse sairastuin uupumukseen kun jouduin kahdessa eri työpaikassa kiusatuksi. Toisessa oli lisäksi liian vähän hlökuntaa, kiirettä, liikaa tehtäviä, painetta. En enää palautunut ennalleni kokemusten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka olikaan se eduskuntavaalien ehdokas jonka teemana on "Kohti yksipäiväistä työviikkoa" ?
Kun vaan nimi ja ehdokasnumero saadaan selville niin kaikki meidän sovhoosin asukkaat aikovat äänestää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tämä. Hoidan meidän virastolla asiakirjahallinnan kokonaan yksin. Siis kaiken kirjaamisesta arkistointiin. Viime vuonna mulle lyötiin myös saapuvan postin avaaminen ja sen vieminen. No siinä ei nyt vielä ole paljoa.
Tällä viikolla ilmoitettiin, että mulle tulee myös laskutus. Vaihtoehdot on ota tai irtisanoudu. Palkkaa ei tule euroakaan lisää.Eli siis teen nyt yksin sen, mitä täti-aikaan teki 4-5 ihmistä.
No sanomattakin selvää, että uusi työpaikka on jo haussa. Ei vain ole mikään itsestäänselvyys saada uutta paikkaa näinä aikoina.
Voi kauhistus, postin avaaminen. Ei ihme että uuvut.
Ikäluokallesi tyypillisesti poimit juuri tuon lillukanvarren sieltä. Ja yrität sillä nyt alentaa nuorempaasi.
Et ollenkaan noteeraa sitä että se minkä ennen teki 4-5 ihmistä tekee nyt yksi.
On ollut varmaan eri vänkää opetella työtehtävät neljän tiimissä. Jos Sirkka ei tiennyt, niin Sinikka muisti. Tai viimeistään Selma osasi. Nykypäivänä joutuu kävelemään peilin ääreen ja kysymään itseltään :D
Sinulta eli seuraavalta vaaditaan nextin levelin kokonaisuuksien hallintaa ja seuraajan seuraajalta varmasti räjähtää pää, sillä hänet palkataan pystymetsästä ainoan mahdollisen perehdyttäjän karattua.
Sen perehdytys on tietysti se "uuden työntekijän opas" missä ei sanallakaan viitata siihen työntekemiseen, kerrotaan mitä sääntöjä työpaikalla on. Lisäksi joku tulee antamaan sille salasanat ja näyttää missä on vessa, leimauslaite ja jääkaappi. Siinä se nykyajan perehdytys työhön kuin työhön.
Näin se nykyään on. Kun menin lääkärinä uuteen työpaikkaan niin kymmenen minuutin päästä olivat ensimmäiset potilaat tulossa hoidettavaksi. Se siitä perehdytyksestä uudessa työpaikassa. kun olet erikoislääkäri niin siitä vaan työtä tekemään. Olen päättänyt että hoidan omat hommani mutta mitään ylimääräistä en ota tehtäväksi vaikka siitä maksettaisiin.
Kukaan ei silti tainnut kuolla.
Tuossa se ero nuoriin on, me vanhemmat purraan hammasta ja opitaan ne työt vaikka kaikki ei ole täydellistä.
Nuori luovuttaa heti eikä mieti pidemmän aikavälin seurauksia. Ei koskaan myöskään sitä itsetuntoa rakentavaa fiilistä, että "hei, mähän selvisin, vaikka oli alkuun vaikeaa".
Koulu on kai opettanut noin avuttomiksi ja helposti luovuttaviksi.
Tietotekniikka on varmasti vähentänyt työntekijöiden määrää, mutta vielä enemmän se on pienentänyt työmäärää.
Ajatellaan vaikka matkatoimistoa, tai pankkia. Asiakas tekee kaiken työn, varaa matkat, maksaa ne, tulostaa itselleen matkaliput, tai pankin puolella, maksaa laskunsa, siirtelee rahojaan tililtä toiselle, maksaa kortilla eikä tarvitse käteistä.