Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
- Liikaa ruutuaikaa. Jatkuvasti tuijotetaan älypuhelinta, tietokonetta, TV:tä, tablettia jne. Jos aamu alkaa puhelimen selaamisella, sitten mennään toimistolle 8 tunniksi päätteen äärelle ja sitten tullaan kotiin tuijottamaan Netflixiä niin eihän tuo terveellistä ole.
- Liian vähäinen liikunta. Tutkitusti joka päivä vähintään tunnin liikkuvat ovat onnellisempia ja terveempiä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka pitää peittää koska nykyään jokaisen pitäisi olla brändi ja menestyvä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat siitä että Suomessa ei osata ruokkia lasten tervettä itsetuntoa, jonka vuoksi meillä on aina vaan uusia sukupolvia jotka häpeävät itseään ja ovat epävarmoja.
- Työelämän vaativuus ja johtuva tehostaminen, kvartaalitalous.
- Heikot ja huonot johtajat.
- Monta stressitekijää samanaikaisesti, esim. taloudellinen paine, sosiaalinen paine, huoli tulevaisuudesta, huoli ympäristöstä...
ja vielä lisääkin syitä löytyisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on hyvin sanottu. Mistä nuoriso on saanut käsityksen, että työssä ei voisi olla kova kiire ja mäntti pomo. Tai että koko ajan muuten on kivaa tai helppoa, ettei välillä ole ihan normaalia olla tosi väsynytkin.
Normaalia varmaan on olla VÄLILLÄ väsynyt. Ei kokoajan. Työn ei myöskään kuulu olla elämän tarkoitus.
Tämä. Itse nukuin 3v ajan n. 20h/vko. Olin aivan loppu. Toki vanhusten suureksi iloksi en ollut päivääkään töistä pois, vaikka meninkin sinne 0-3h unien jälkeen.
Ja ei en ollut puhelimella, telkkarilla, baarissa tms. Olin sängyssä ja yritin nukkua siinä onnistumatta. Se oli aivan hirveää. Edelleen korjailen tuota aikaa, enkä edelleenkään nuku kuin 4-6h yössä. Ja ihan töiden takia. Koko ajan pyörii työasiat mielessä ja ahdistaa mikä kaikki on tekemättä ja mitä on tulossa listan jatkoksi.
Mulla alkoi tää jo lukiossa. Koulutehtävät stressasivat niin, että valvoin aamuneljään sängyssä itkien. Ja menin aina kouluun niillä unilla. Onneksi 20-vuotiaana löytyi lääke joka lyö tajun kankaalle ilman että olen seuraavana päivänä ihan zombie. Jaksaminen huomattavasti parempi.
Vierailija kirjoitti:
- Liikaa ruutuaikaa. Jatkuvasti tuijotetaan älypuhelinta, tietokonetta, TV:tä, tablettia jne. Jos aamu alkaa puhelimen selaamisella, sitten mennään toimistolle 8 tunniksi päätteen äärelle ja sitten tullaan kotiin tuijottamaan Netflixiä niin eihän tuo terveellistä ole.
- Liian vähäinen liikunta. Tutkitusti joka päivä vähintään tunnin liikkuvat ovat onnellisempia ja terveempiä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka pitää peittää koska nykyään jokaisen pitäisi olla brändi ja menestyvä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat siitä että Suomessa ei osata ruokkia lasten tervettä itsetuntoa, jonka vuoksi meillä on aina vaan uusia sukupolvia jotka häpeävät itseään ja ovat epävarmoja.
- Työelämän vaativuus ja johtuva tehostaminen, kvartaalitalous.
- Heikot ja huonot johtajat.
- Monta stressitekijää samanaikaisesti, esim. taloudellinen paine, sosiaalinen paine, huoli tulevaisuudesta, huoli ympäristöstä...
ja vielä lisääkin syitä löytyisi...
Näin juuri. Tämä on niin iso sekoitus nyky-yhteiskuntaa, kasvatusta, vanhempien polvien asenteita, suomalaista työelämää ym, että sitä ei pysty keskustelupalstalla avaamaan.
Sen sanon, että turhaan vanhemmat polvet ovat itseään jalustalle nostamassa. Uupumusta on ollut aina. Nyt se vain sanotaan ääneen. Ennen apuna oli viina, lääkkeet ja köysi. Jotkut veivät mukana koko perheen. Silloin käytettiin köyden sijaan muuta työkalua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on hyvin sanottu. Mistä nuoriso on saanut käsityksen, että työssä ei voisi olla kova kiire ja mäntti pomo. Tai että koko ajan muuten on kivaa tai helppoa, ettei välillä ole ihan normaalia olla tosi väsynytkin.
Normaalia varmaan on olla VÄLILLÄ väsynyt. Ei kokoajan. Työn ei myöskään kuulu olla elämän tarkoitus.
Tämä. Itse nukuin 3v ajan n. 20h/vko. Olin aivan loppu. Toki vanhusten suureksi iloksi en ollut päivääkään töistä pois, vaikka meninkin sinne 0-3h unien jälkeen.
Ja ei en ollut puhelimella, telkkarilla, baarissa tms. Olin sängyssä ja yritin nukkua siinä onnistumatta. Se oli aivan hirveää. Edelleen korjailen tuota aikaa, enkä edelleenkään nuku kuin 4-6h yössä. Ja ihan töiden takia. Koko ajan pyörii työasiat mielessä ja ahdistaa mikä kaikki on tekemättä ja mitä on tulossa listan jatkoksi.
Mulla alkoi tää jo lukiossa. Koulutehtävät stressasivat niin, että valvoin aamuneljään sängyssä itkien. Ja menin aina kouluun niillä unilla. Onneksi 20-vuotiaana löytyi lääke joka lyö tajun kankaalle ilman että olen seuraavana päivänä ihan zombie. Jaksaminen huomattavasti parempi.
Muistan itsekin itkeneeni tuota unenpuutetta. Jossain vaiheessa alkoi sydänkin uhkaavasti oikutella. Tosin silloin toivoin että se pettäisi, koska haudassa ainakin saisi levätä.
Ovatko kaikki uupujat näitä ilmastoahdistujia, vegaaneja, lgbt-häröjä, itsensä toteuttajia ja koko maailman pelastajia?
Tosi monessa kommentissa mainitaan noi ilmastohölinät ja vastaavat, kuinka ei ole tulevaisuutta ym.
Ainakin itse tiedän tosi paljon nuoria aikuisia, jotka kuitenkin jaksavat, mutta heillä on kyllä perinteiset arvot. 19-v. naimisiin, 25-vuotiaina jo kolme lasta, aamulla herätään klo 5 lypsämään lehmät. Siis näin maaseudulla varsinkin jos on lypsy- ja lihakarjaa. Raskasta työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Liikaa ruutuaikaa. Jatkuvasti tuijotetaan älypuhelinta, tietokonetta, TV:tä, tablettia jne. Jos aamu alkaa puhelimen selaamisella, sitten mennään toimistolle 8 tunniksi päätteen äärelle ja sitten tullaan kotiin tuijottamaan Netflixiä niin eihän tuo terveellistä ole.
- Liian vähäinen liikunta. Tutkitusti joka päivä vähintään tunnin liikkuvat ovat onnellisempia ja terveempiä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka pitää peittää koska nykyään jokaisen pitäisi olla brändi ja menestyvä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat siitä että Suomessa ei osata ruokkia lasten tervettä itsetuntoa, jonka vuoksi meillä on aina vaan uusia sukupolvia jotka häpeävät itseään ja ovat epävarmoja.
- Työelämän vaativuus ja johtuva tehostaminen, kvartaalitalous.
- Heikot ja huonot johtajat.
- Monta stressitekijää samanaikaisesti, esim. taloudellinen paine, sosiaalinen paine, huoli tulevaisuudesta, huoli ympäristöstä...
ja vielä lisääkin syitä löytyisi...
Näin juuri. Tämä on niin iso sekoitus nyky-yhteiskuntaa, kasvatusta, vanhempien polvien asenteita, suomalaista työelämää ym, että sitä ei pysty keskustelupalstalla avaamaan.
Sen sanon, että turhaan vanhemmat polvet ovat itseään jalustalle nostamassa. Uupumusta on ollut aina. Nyt se vain sanotaan ääneen. Ennen apuna oli viina, lääkkeet ja köysi. Jotkut veivät mukana koko perheen. Silloin käytettiin köyden sijaan muuta työkalua.
Oikeastaan surullista, että nuoria haukutaan ongelmasta, joka aina on ollut. Nuoret hakee rakentavia ratkaisuja eikä vain läträä viinalla ja aiheuta perheilleen traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Epärealistiset käsitykset siitä mitä elämä on. Kuvitellaan ettei ahdistus, epäonnistuminen ja kriisit kuuluisi normaaliin elämään. Harhaluulot siitä, että joka päivä rakastaa työtään ja elämäänsä.
Me 50+ vuotiaan ollaan väsyneitä , uupuneista, eronneita, läheisiä haudanneita, petettyjä, jätettyjä, velallisia, unelmansa kadottaneita, sairaita, kivuliaita, yksinäisiä Mutta kun sekin on elämää, eikä tästä ainoastaan halua luopua, niin hammasta purren kohti niitä pieniä ilon hetkiä joita aina välillä on.
Hammasta purren kestäminen ja valittamatta eteenpäin puskeminen on vain yksi tapa käsitellä vaikeuksia. Nuoret tuntuvat nykyään hakevan humaanimpia tapoja selviytyä. Se, että asettaa rajoja ja hakee tukea toisilta ei tarkoita, että odottaisi koko elämän olevan yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Enää ei vain olla valmiita mitä tahansa paskaa nielemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki uupujat näitä ilmastoahdistujia, vegaaneja, lgbt-häröjä, itsensä toteuttajia ja koko maailman pelastajia?
Tosi monessa kommentissa mainitaan noi ilmastohölinät ja vastaavat, kuinka ei ole tulevaisuutta ym.
Ainakin itse tiedän tosi paljon nuoria aikuisia, jotka kuitenkin jaksavat, mutta heillä on kyllä perinteiset arvot. 19-v. naimisiin, 25-vuotiaina jo kolme lasta, aamulla herätään klo 5 lypsämään lehmät. Siis näin maaseudulla varsinkin jos on lypsy- ja lihakarjaa. Raskasta työtä!
Eivät ole. Itse olen uupunut ihan työnmäärään ja siihen, että tulevaisuus näyttää siltä, että palkka riittää yhä vähempään, ympäristö(suomi) on turvattomampi, eläke karkaa käsistä ja koskaan ei näytä tulevan sellaista aikaa, että voisi vain olla ja tehdä mitä haluaa.
Lasten puolesta saa pelätä ihan absurdeja asioita: oppiiko ne koulussa mitään, pääsevätkö hengestään kun joku luokkakaveri ei tajua että putkella hakkaaminen ei ole vitsi, onko heille mitään hyvinvointivaltiota edes olemassa...
Vierailija kirjoitti:
Ainahan töissä on ollut raskasta ja vaativaa, ja perheet ym on ollut hoidettava. Mikä tässä nyt on kymmenessä vuodessa muka muuttunut. Meidän vanhempamme selvisivät sodista, jälleenrakensivat maamme pommitusten jäljiltä, ei ollut "teknologiaa" apuna, ei pesukoneita eikä muitakaan rankkoja päiviä helpottavia asioita, koulussa ja töissä käytiin lauantaisinkin. Miten silloin selvittiin mutta nyt ei mitenkään. En ymmärrä.
Ihmiskunta kehittyy. Kun ei ole ensimmäisenä mielessä sota ja sen tuhoista selviytminen , niin on kapasiteettia murehtia muita asioita. Kuten, onko tässä mitään järkeä? Voisiko jotain tehdä toisin? Tarviiko tämmöiseen suostua? Milloin meiltä vaaditaan jo liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Liikaa ruutuaikaa. Jatkuvasti tuijotetaan älypuhelinta, tietokonetta, TV:tä, tablettia jne. Jos aamu alkaa puhelimen selaamisella, sitten mennään toimistolle 8 tunniksi päätteen äärelle ja sitten tullaan kotiin tuijottamaan Netflixiä niin eihän tuo terveellistä ole.
- Liian vähäinen liikunta. Tutkitusti joka päivä vähintään tunnin liikkuvat ovat onnellisempia ja terveempiä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka pitää peittää koska nykyään jokaisen pitäisi olla brändi ja menestyvä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat siitä että Suomessa ei osata ruokkia lasten tervettä itsetuntoa, jonka vuoksi meillä on aina vaan uusia sukupolvia jotka häpeävät itseään ja ovat epävarmoja.
- Työelämän vaativuus ja johtuva tehostaminen, kvartaalitalous.
- Heikot ja huonot johtajat.
- Monta stressitekijää samanaikaisesti, esim. taloudellinen paine, sosiaalinen paine, huoli tulevaisuudesta, huoli ympäristöstä...
ja vielä lisääkin syitä löytyisi...
Näin juuri. Tämä on niin iso sekoitus nyky-yhteiskuntaa, kasvatusta, vanhempien polvien asenteita, suomalaista työelämää ym, että sitä ei pysty keskustelupalstalla avaamaan.
Sen sanon, että turhaan vanhemmat polvet ovat itseään jalustalle nostamassa. Uupumusta on ollut aina. Nyt se vain sanotaan ääneen. Ennen apuna oli viina, lääkkeet ja köysi. Jotkut veivät mukana koko perheen. Silloin käytettiin köyden sijaan muuta työkalua.
Oikeastaan surullista, että nuoria haukutaan ongelmasta, joka aina on ollut. Nuoret hakee rakentavia ratkaisuja eikä vain läträä viinalla ja aiheuta perheilleen traumoja.
Ikävä kyllä nuo norten rakentavat ratkaisut on uhriutuminen ja muilta palvelun vaatiminen kun itse ei suostu näkemään vaivaa sekä ottamaan vastuuta ja menee aina sieltä missä aita on matalin. Jos ei koskaan näe vaivaa asioiden eteen niin kyllähän se ahdistaa, masentaa ja uuvuttaa sitten kun on astumassa aikuisuuteen kun sitten on pakko nähdä vaivaa ja ottaa vastuuta kun ne kuuluu aikuisuuteen eikä enää voi käyttäytyä kuin lapsi
Maailma todellakin on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana! Täytyy olla aika luolassa elänyt jos muuta väittää. Yhdyn aikaisempiin syihin: huono ruokavalio, liian vähän liikuntaa ja unta.
Lisäksi: Työntekijä ei saa arvostusta osakseen, vaikka painaisi kuinka selkä vääränä töitä. Työnantajat vaativat koko ajan enemmän, panostamatta millään tapaa työntekijäänsä. Pätkätyöt ja 0-sopimukset ovat lisääntyneet koko ajan, ne eivät luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta, vaan ylläpitävät jatkuvaa stressiä taloudellisesta pärjäämisestä. Ne myös lisäävät tunnetta siitä, ettei työnantaja arvosta heidän panostaan.
Sitten: Hektisyys. Koko ajan ja kaikenaikaa, sitä ja tätä. Ei riitä, että elät vain todellisessa elämässä ja kohtaat ihmisiä silloin tällöin kasvokkain. On tunne siitä, että on ylläpidettävä suhteita myös sosiaalisen median kautta. Ylläpidettävä kuvaa omasta elämästä netissä - mieluiten hienoa sellaista. Asioiden koristelu on yleistä, joka synnyttää vertailua ja riittämättömyyden tunnetta.
Ja joka elämän saralla vaaditaan enemmän. Se mikä oli kelvollista vanhemmuutta 20 vuotta sitten, ei todellakaan enää riitä yhtään mihinkään. Tämä alkaa jo raskausaikana. On aika vaikea saada itsensä uskomaan oman vanhemmuutensa kelvollisuuteen, kun kaikki mahdottomat odotukset painavat niskassa.
Yleinen turvallisuuden tunne on kärsinyt. Eipä tulisi enää mieleenkään jättää vauvaa nukkumaan kaupan ulkopuolelle rattaisiin, edes siksi aikaa että kipaiset minuutissa yhden tuotteen hakemaan. Ei sinne uskalla jättää enää koiraakaan odottamaan.
Tietoisuus ihmisen jättämästä vaikutuksesta ympäristöön on kasvanut ja hyvä niin. Sekin tosin luo lisää vaatimuksia yksilötasolla, sekä murhetta siitä mitä olemme tehneet ja teemme luonnolle, sille viimekädessä meitä ylläpitävälle ja ruokkivalle perustalle. Ympäristömme on myös saastunut ja vaikuttaa hyvinvointiimme entistä enemmän.
Tietoisuus kaikesta pahasta ympäri maailman. Ja se pahuus meidän korviimme kantautuu paljon tehokkaammin kuin positiiviset uutiset ja tapahtumat.
Yhteiskuntamme tarjoama apu ei ole hoitaa ongelmia, vaan oireita. Paljon turhaa lääkkeillä turruttamista ja jopa ihmisten myrkytystä.
Ja tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Pidempään en nyt jaksa kirjoittaa, asioita olisi kirjaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin, että yksi iso tekijä on tiedon lisääntyminen. Esimerkiksi asiantuntijatyössä terveysalalla haltuun otettavan tiedon (opiskeltavan/työssä opittavan) määrä on lisääntynyt ihan räjähdysmäisesti. 20 v sitten kun ei osattu vielä tunnistaa tai hoitaa monia sairauksia ei näitä asioita tarvinnut myöskään opiskella ja oppia hoitamaan. Nykyään kun tietoa on aivan valtavasti, niin koulutus on lähinnä asioiden luettelua ja yksittäisiä esimerkkejä kun kaikkea ei ikinä ehditä käydä läpi ja kuitataan "sitten työelämässä oppii". Sitten kun pääset työelämään niin pitää yrittää ottaa haltuun käytännöt, tietojärjestelmät ym. ym. ja samalla hoitaa tilanteita, joita koulutuksen aikana ei olla käsitelty, koska aikaa ei ole ollut. Joten eipä tuo uupumisen lisääntyminen juuri nuorissa työelämään siirtyneissä ole yllätys. Niillä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä töissä, ovat opiskelleet sen rajatun tiedon määrän koulutuksen aikana ja sen jälkeen työelämässä pikkuhiljaa ottaneet haltuun lisääntynyttä tietomäärää.
Syitä on miljoonia. Ja kyllä ennenkin uuvuttiin. Ennen sitä vasta uuvuttiinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan töissä on ollut raskasta ja vaativaa, ja perheet ym on ollut hoidettava. Mikä tässä nyt on kymmenessä vuodessa muka muuttunut. Meidän vanhempamme selvisivät sodista, jälleenrakensivat maamme pommitusten jäljiltä, ei ollut "teknologiaa" apuna, ei pesukoneita eikä muitakaan rankkoja päiviä helpottavia asioita, koulussa ja töissä käytiin lauantaisinkin. Miten silloin selvittiin mutta nyt ei mitenkään. En ymmärrä.
Ihmiskunta kehittyy. Kun ei ole ensimmäisenä mielessä sota ja sen tuhoista selviytminen , niin on kapasiteettia murehtia muita asioita. Kuten, onko tässä mitään järkeä? Voisiko jotain tehdä toisin? Tarviiko tämmöiseen suostua? Milloin meiltä vaaditaan jo liikaa?
Ja tämä on ollut rankka vuosikymmen. Ensin pelättiin kuoleeko kaikki koronaan. Sitten onkin pelätty mitä venäjä tekee.
Kaiken yleisen pahoinvoinnin (työn vaativuus, nykyasenteet ym aiemmissa viesteissä luetellut asiat) lisäksi nuoret miettivät tällä hetkellä tuleeko sota. Jos tulee, niin miten käy isän, miehen, veljen, lasten, kavereiden.. onko Suomi varautunut vai käykö niinkuin huoltovarmuuskeskuksen maskien kanssa.
Ja siihen päälle se, että ehditään pohtia onko tässä enää mitään mieltä, että koko elämä pyhitetään työlle, kun muitakin vaihtoehtoja olisi. Raha esim on vain ihmisen keksintö. Sen arvo on ihmisen keksintö.
Yleisesti on sellainen ajopuu olo. Ei voi vaikuttaa mihinkään mitä tapahtuu. Silloin ennemmin keskittyisi itselleen tärkeimpiin juttuihin ja harvalla se on siinä vaiheessa työ.
Väestönrakenne olikin jo tuotu esille. Työikäisiä oli yksinkertaisesti enemmän. Lisäksi oli paljon ns. "pilipalihommia" ja niitä saattoi olla iso joukko tekemässä.
Itsekin rakentaisin oikein mielellään vaikka tietä hyvän porukan kanssa hartiavoimin. Olisi oikeasti ihan huippua! Varmasti rankkaa, mutta myös antoisaa. Työ tekijäänsä kiittää.
Nykyään kaikki on jo valmista ja se turhauttaa. Siksi keksitään näitä kaikkia älyttömyyksiä, että miten voisi vielä tehdä asioita enemmän ja nopeammin ja paremmin. Ja kuitenkin semmoinen konkretia jää näkemättä. Tuntui, ettet tee mitään. Olet vaan osa jotain s aatanan isoa koneistoa missä kyllä täytyy olla nopea ja tehokas .
Kun ei oikeasti tarvitsisi. Kaikki on jo valmiina.
Ihminen on typerä olio.
Työelämä ON kuormittavampaa.
Omalla alallani vanhat ovat siirtyneet eläkkeelle, suuri osa niin pian kuin kykenivät koska eivät halunneet edes yrittää ottaa uusia asioita haltuun.
Homma meni siten että opettelit yhden systeemin ja sillä mentiin 20 vuotta. Nyt kaikki myllätään uusiksi jatkuvasti. Työvaiheet ovat myös lyhyempiä. Ennen keskityit tunnin tai pari yhteen tehtävään, nyt teet sen 5-10 minuutissa kun samalla haet dataa viideltä eri välilehdeltä yhtä monesta eri palvelusta, ja sitten siirryt seuraavaan tehtävän johon tarvitset viisi eri palvelua, sovellusta tai appia.
Muistelen kaiholla aikoja kun täytettiin lomake ja se vietiin postiin. Sai keskittyä vain siihen, ja päälle tuli virkistävä kävely postilaatikolle. Nyt istun toimistossa ja auki on 15 välilehteä kun multitaskaan viittä eri ilmoitusta kasaan kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Liikaa ruutuaikaa. Jatkuvasti tuijotetaan älypuhelinta, tietokonetta, TV:tä, tablettia jne. Jos aamu alkaa puhelimen selaamisella, sitten mennään toimistolle 8 tunniksi päätteen äärelle ja sitten tullaan kotiin tuijottamaan Netflixiä niin eihän tuo terveellistä ole.
- Liian vähäinen liikunta. Tutkitusti joka päivä vähintään tunnin liikkuvat ovat onnellisempia ja terveempiä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka pitää peittää koska nykyään jokaisen pitäisi olla brändi ja menestyvä.
- Itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat siitä että Suomessa ei osata ruokkia lasten tervettä itsetuntoa, jonka vuoksi meillä on aina vaan uusia sukupolvia jotka häpeävät itseään ja ovat epävarmoja.
- Työelämän vaativuus ja johtuva tehostaminen, kvartaalitalous.
- Heikot ja huonot johtajat.
- Monta stressitekijää samanaikaisesti, esim. taloudellinen paine, sosiaalinen paine, huoli tulevaisuudesta, huoli ympäristöstä...
ja vielä lisääkin syitä löytyisi...
Näin juuri. Tämä on niin iso sekoitus nyky-yhteiskuntaa, kasvatusta, vanhempien polvien asenteita, suomalaista työelämää ym, että sitä ei pysty keskustelupalstalla avaamaan.
Sen sanon, että turhaan vanhemmat polvet ovat itseään jalustalle nostamassa. Uupumusta on ollut aina. Nyt se vain sanotaan ääneen. Ennen apuna oli viina, lääkkeet ja köysi. Jotkut veivät mukana koko perheen. Silloin käytettiin köyden sijaan muuta työkalua.
Oikeastaan surullista, että nuoria haukutaan ongelmasta, joka aina on ollut. Nuoret hakee rakentavia ratkaisuja eikä vain läträä viinalla ja aiheuta perheilleen traumoja.
Ikävä kyllä nuo norten rakentavat ratkaisut on uhriutuminen ja muilta palvelun vaatiminen kun itse ei suostu näkemään vaivaa sekä ottamaan vastuuta ja menee aina sieltä missä aita on matalin. Jos ei koskaan näe vaivaa asioiden eteen niin kyllähän se ahdistaa, masentaa ja uuvuttaa sitten kun on astumassa aikuisuuteen kun sitten on pakko nähdä vaivaa ja ottaa vastuuta kun ne kuuluu aikuisuuteen eikä enää voi käyttäytyä kuin lapsi
Antaisitko esimerkin miten nuoret käyttäytyy kuin lapset? Ei ole lapsellista kertoa, että joku tuntuu kurjalta. Ei ole lapsellista olettaa, että kaikki tekevät osansa, eikä yhdelle kasata liikaa. Ei ole lapsellista sanoa ääneen, ettei koe arvostusta.
Typerää on olla sanomatta, jos joku asia ei ole hyvin ja purra hammasta. Samoin se, että vaatii kaikkia kärsimään, kuten itsekin on kärsinyt. Sellainen toiminta ei ole kehittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki uupujat näitä ilmastoahdistujia, vegaaneja, lgbt-häröjä, itsensä toteuttajia ja koko maailman pelastajia?
Tosi monessa kommentissa mainitaan noi ilmastohölinät ja vastaavat, kuinka ei ole tulevaisuutta ym.
Ainakin itse tiedän tosi paljon nuoria aikuisia, jotka kuitenkin jaksavat, mutta heillä on kyllä perinteiset arvot. 19-v. naimisiin, 25-vuotiaina jo kolme lasta, aamulla herätään klo 5 lypsämään lehmät. Siis näin maaseudulla varsinkin jos on lypsy- ja lihakarjaa. Raskasta työtä!
Eivät ole. Itse olen uupunut ihan työnmäärään ja siihen, että tulevaisuus näyttää siltä, että palkka riittää yhä vähempään, ympäristö(suomi) on turvattomampi, eläke karkaa käsistä ja koskaan ei näytä tulevan sellaista aikaa, että voisi vain olla ja tehdä mitä haluaa.
Lasten puolesta saa pelätä ihan absurdeja asioita: oppiiko ne koulussa mitään, pääsevätkö hengestään kun joku luokkakaveri ei tajua että putkella hakkaaminen ei ole vitsi, onko heille mitään hyvinvointivaltiota edes olemassa...
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Materialistinen hyvinvointi ei takaa psyykkistä hyvinvointia. Psyykkinen hyvinvointi taas ei ole riippuvainen ulkoisista puitteista, vaikka niillä siihen voi jollain tasolla vaikuttaa. Nykymaailma keskittyy pitkälti tuohon materialismiin ja ns näkyvien asioiden ympärillä elämiseen. Ihmisen psyykkinen maailma on jäänyt aivan toissijaiseksi, vaikka loppupeleissä jokaisen sisäinen maailma on se, joka vaikuttaa ihmisen olemassaolon kokemukseen ratkaisevimmin. Nykymaailma on aivan liian materiakeskeinen. Jopa luullaan ihmisten psyykkiseen pahoinvointiin löytyvän ratkaisu materiasta, pillereistä. Ihmiset on täysin hukassa ja erkaantuneita luonnollisesta tavasta elää. Siinä iso syy pahoinvointiin.
Allekirjoitan täysin. En ole nuorempaa sukupolvea, mutta koen kaiken tämän. T. 49 v