Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Koska ihmisen elinkaari ja muisti on niin heikkoa.
Strong people create good times.
Good times create weak people.
Weak people create bad times.
Bad times create strong people.
Olemme kohdassa weak.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden ihmisen, joka täyttää lähes kaikki nykyajan vaatimukset.
Hän harrasti nuorena urheilua mm-tasolla, kirjoitti hyvät paperit, pääsi suoraan lukiosta yliopistoon, meni 20v naimisiin, hankki opintojen ohessa 3 lasta, meni opintojen aikana kokopäivätyöhön omalle alalle, valmistui silti 5v päästä opintojen aloittamisesta maisteriksi.Nyt tekee 9h työpäiviä, kiitää siitä hakemaan nuorimman lapsen hoidosta, osti oman asunnon miehensä kanssa (sama mies, jonka kanssa meni 20v naimisiin), töistä kuljettaa lapsia harrastuksiin melkein päivittäin (3 lapsen harrastukset osuu kaikki eri päiville) ja heillä on kämppäkin siisti aina. Lisäksi sekä hän että mies harrastavat.
Kukaan ei tiedä miten he kaiken ehtivät. Tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä, mutten ketään muuta, joka pystyisi tuohon. Itse olisin uupunut jo siitä 3 pientä lasta + opiskelu + kokopäivätyö -kombosta. Eikä muuten vanhemmat ihmiset tuota kaveria kehu, vaikka tekee uupumatta noin paljon. Päinvastoin.
Eli on olemassa yksi n. 30v ihminen, joka ei uuvu täysin normaalista elämästä.
Moniko boomeri oli 3 pienen lapsen äiti hiukan yli 20v, joka opiskeli 8-16 ja kävi töissä 8-16?
Tai moniko lähti aamulla 6.30 viemään lasta hoitoon, jotta ehti tehdä 7-16 työpäivän ja lähti siitä viemään lapsia harrastuksiin?
Ei kukaan. Koska lapsiin ei panostettu sen vertaa, että olisi saanut harrastaa vaikka harrastuspaikka ei olisi ollut pyörä- tai bussimatkan päässä. Ne lapset meni ulos ennen viittä etteivät olleet vanhempien tiellä, tulivat kotiin 21, suoraan iltapalapöytään ja nukkumaan ettei olla vanhempien tiellä. Lomat mummolassa.
Niin selvennätkö vielä miksi näin pitää kenenkään tehdä?
En ole sitä mieltä että pitäisi, mutta tuossahan joku ikäloppu pitää tuota "normielämänä", jota itse on viettänyt.
Kuten huomaat huonoa on, jos ei tee 100% kaikkea, mutta huonoa heistä on sekin jos tekee 100% kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden ihmisen, joka täyttää lähes kaikki nykyajan vaatimukset.
Hän harrasti nuorena urheilua mm-tasolla, kirjoitti hyvät paperit, pääsi suoraan lukiosta yliopistoon, meni 20v naimisiin, hankki opintojen ohessa 3 lasta, meni opintojen aikana kokopäivätyöhön omalle alalle, valmistui silti 5v päästä opintojen aloittamisesta maisteriksi.Nyt tekee 9h työpäiviä, kiitää siitä hakemaan nuorimman lapsen hoidosta, osti oman asunnon miehensä kanssa (sama mies, jonka kanssa meni 20v naimisiin), töistä kuljettaa lapsia harrastuksiin melkein päivittäin (3 lapsen harrastukset osuu kaikki eri päiville) ja heillä on kämppäkin siisti aina. Lisäksi sekä hän että mies harrastavat.
Kukaan ei tiedä miten he kaiken ehtivät. Tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä, mutten ketään muuta, joka pystyisi tuohon. Itse olisin uupunut jo siitä 3 pientä lasta + opiskelu + kokopäivätyö -kombosta. Eikä muuten vanhemmat ihmiset tuota kaveria kehu, vaikka tekee uupumatta noin paljon. Päinvastoin.
Eli on olemassa yksi n. 30v ihminen, joka ei uuvu täysin normaalista elämästä.
Moniko boomeri oli 3 pienen lapsen äiti hiukan yli 20v, joka opiskeli 8-16 ja kävi töissä 8-16?
Tai moniko lähti aamulla 6.30 viemään lasta hoitoon, jotta ehti tehdä 7-16 työpäivän ja lähti siitä viemään lapsia harrastuksiin?
Ei kukaan. Koska lapsiin ei panostettu sen vertaa, että olisi saanut harrastaa vaikka harrastuspaikka ei olisi ollut pyörä- tai bussimatkan päässä. Ne lapset meni ulos ennen viittä etteivät olleet vanhempien tiellä, tulivat kotiin 21, suoraan iltapalapöytään ja nukkumaan ettei olla vanhempien tiellä. Lomat mummolassa.
Niin selvennätkö vielä miksi näin pitää kenenkään tehdä?
En ole tuo kenelle vastasit, mutta sanoisin että ajanhenki. Ei nykyään ole tapana laittaa lapsia ulos leikkimään, kun ei siellä ole kenenkään muidenkaan lapsia ja seuraa. Kun on ne saakelin älypuhelimet ja harrastukset ja ryhmäpaine.
Tietenkin jos kaikki vanhemmat yhdessä tuumin päättäisi että nyt toimitaan niinkuin ennenvanhaan! Mutta nyt on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden ihmisen, joka täyttää lähes kaikki nykyajan vaatimukset.
Hän harrasti nuorena urheilua mm-tasolla, kirjoitti hyvät paperit, pääsi suoraan lukiosta yliopistoon, meni 20v naimisiin, hankki opintojen ohessa 3 lasta, meni opintojen aikana kokopäivätyöhön omalle alalle, valmistui silti 5v päästä opintojen aloittamisesta maisteriksi.Nyt tekee 9h työpäiviä, kiitää siitä hakemaan nuorimman lapsen hoidosta, osti oman asunnon miehensä kanssa (sama mies, jonka kanssa meni 20v naimisiin), töistä kuljettaa lapsia harrastuksiin melkein päivittäin (3 lapsen harrastukset osuu kaikki eri päiville) ja heillä on kämppäkin siisti aina. Lisäksi sekä hän että mies harrastavat.
Kukaan ei tiedä miten he kaiken ehtivät. Tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä, mutten ketään muuta, joka pystyisi tuohon. Itse olisin uupunut jo siitä 3 pientä lasta + opiskelu + kokopäivätyö -kombosta. Eikä muuten vanhemmat ihmiset tuota kaveria kehu, vaikka tekee uupumatta noin paljon. Päinvastoin.
Eli on olemassa yksi n. 30v ihminen, joka ei uuvu täysin normaalista elämästä.
Moniko boomeri oli 3 pienen lapsen äiti hiukan yli 20v, joka opiskeli 8-16 ja kävi töissä 8-16?
Tai moniko lähti aamulla 6.30 viemään lasta hoitoon, jotta ehti tehdä 7-16 työpäivän ja lähti siitä viemään lapsia harrastuksiin?
Ei kukaan. Koska lapsiin ei panostettu sen vertaa, että olisi saanut harrastaa vaikka harrastuspaikka ei olisi ollut pyörä- tai bussimatkan päässä. Ne lapset meni ulos ennen viittä etteivät olleet vanhempien tiellä, tulivat kotiin 21, suoraan iltapalapöytään ja nukkumaan ettei olla vanhempien tiellä. Lomat mummolassa.
Niin selvennätkö vielä miksi näin pitää kenenkään tehdä?
Jos lapset eivät opi mitään modernista maailmasta ja vuorokausirytmistä, niin ei ne opi mitään muutakaan täsmällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Varhaiskasvatus ja peruskoulu pilaavat surkealla tasollaan parhaidenkin vanhempien tekemän kasvatustyön.
Eli vanhemmat sukupolvet joka tapauksessa, olivat ne sitten kotona tai kasvatuslaitoksissa. Eipä siis vastuuteta ja haukuta nuoria vanhemman väen epäonnistumisista. Ei voi nuoremmat kuin yrittää kasvattaa itse itsensä jälkeenpäin, muun elämän ohella. Se muuten on uuvuttavaa.
Kun kaikki on muiden syytä. Normaali nuori aikuinen ymmärtää jossain vaiheessa että vanhemmat olivatkin tavallisia vajavaisia ihmisiä, ja pääsevät siitä sitten yli ja kohtaavat asian taas kun itse ovat vanhempia. Tai siis ennen näin.
Valittamisessa te olette niin hyviä, että kannattasi varmaan keksiä joku työ jossa saa valittaa. Ette niin uupuisi sitten kun olisi mieluisaa tekemistä.
Sinähän oletkin niin valittamaton ja vilpittömän kiltti persoonakin vielä, että nurisevaa jälkeläistäsi voi syyttää heti lehtolapseksi!
Äitini purki pettymyksensä elämään valittamalla kaikesta ja hakkaamalla lapsia. Kun lapset valittovat, niin sitten ei myönnetäkään valituslupaa. Ei tarvinnut miettiä, kenen napa oli tärkein ja kenen tunteet olivat totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.
Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?
Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?
Mä vähän luulen, että uupuvien nuorten kohdalla on kyse jonkinlaisesta toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen. Siinä missä ysärin laman aikanakin uskottiin tulevaan ja siihen, että laman jälkeen tulee taas nousukausi, nyt ei enää uskota. Vuodet vierii, elämä rullaa paikoillaan eikä mikään muutu paremmaksi.
Tätä se nimenomaan on. Nykynuorten elämä on ollut pelkkää kriisiä. Tämänhetkistä inflaatiota edeltävä taantuma alkoi vuonna 2008. Se kesti yhtäjaksoisesti 15v, eikä vieläkään ole helpottanut. Pahemmaksi vain mennyt.
Nyt on uudestaan sodan uhka hiipimässä, on pandemiaa ja talous aivan surkealla tolalla. Eläkeikä vain nousee ja nousee. Kertakaikkiaan mitään valoa tunnelin päässä ei ole.Jos miettii 20-30v ihmisiä, heidän elämästään suurin osa on ollut taantumaa, lamaa, sodan uhkaa yms. Kaikki nousukaudet ja hyvät ajat puuttuvat kokonaan. Edeltävillä polvilla on kaikilla ollut jälleen rakentamista, 80l. nousukautta, Nokian ihmettä yms tasaisin väliajoin toivoa tuomassa.
Finanssikriisin jälkeen Suomen talous ei oikein kasvanut ennen kuin tehtiin pääministeri Sipilän ehdottamat määräaikaiset työajanpidennykset ja lomarahaleikkaukset. Euroalueella talous lähti kasvuun jo vuosia aikaisemmin kun EKP:n Mario Draghi sanoi että lainarahaa tulee niin paljon kuin sitä tarvitaan (whatever it takes).
Koronavuonna 2020 tuli pieni lasku talouskasvuun ja juuri nyt Suomi on uudestaan taantumassa. Työllisyystilanne on kasvanut jos katsotaan työllisyysastetta mutta työikäisen väestön pienentymisen vuoksi ei töissä ole lukumääräisesti yhtään enempää väkeä. Monella alalla on huutava työvoimapula eli töitä riittää monella alalla jos on sopiva koulutus.
Suomen talouden ongelmat eivät juuri ole muuttuneet viime vuosina. Vanhenva väestö tarvitsee lisää sote-palveluita, työikäisen väestön pienentyminen vähentää verotuloja ja luo monelle alalla työntekijäpulaa sekä heikko syntyvyys ei tule tilannetta korjaamaan. Muitakin uhkakuvia on kuten koulutuksen tason lasku, valtion velkaantuminen, inflaatio, ilmastomuutos ja Venäjän uhittelu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Omasta mielestäni työn tekemisen pitäisi olla aina kannattavaa vaikka saisi jotain tukea. Asuminen pitäisi olla myös kohtuuhintaista. Koulutukseen pitäisi päästä reilummin eli pääsykokeet takaisin isommalle osalle hakijoista. Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi lisätä ja byrokratiaa vähentää.
Uskotaan liian paljon itsen kehittämiseen ja oman mukavuusalueen yli menemiseen. Sitten on se toinen ääripää jolta ei saa heidän mielestään vaatia yhtikäs mitään. Kun nuori ihminen saa täysin itse valita oman tavan ajatella niin valitsee jotain tolkutonta suuntaan taikka toiseen. Ei ole mitään joko tai vaan kaikenlainen ylivedetty ajattelu on yleistynyt ja siihen saa netissä vertaistukea, algoritmit suorastaan työntävät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Koska ihmisen elinkaari ja muisti on niin heikkoa.
Strong people create good times.
Good times create weak people.
Weak people create bad times.
Bad times create strong people.
Olemme kohdassa weak.
Strong people create good times: sodan käyneet ihmiset, jotka jälleenrakensivat maan
Good times create weak people.
Weak people create bad times (millaiseksi maailma muuttui boomereiden valtakaudella)
Bad times create strong people: nykynuoret jotka joutuvat kasvamaan aikuisiksi tässä suurten ikäluokkien p*skomassa hyvinvointivaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että ne väsyvät ap:n kaltaisiin työkavereihin.
Haha tämä. Oma jo eläkkeellä oleva isäni (ammatiltaan sosiaalityöntekijä) sanoi vähän aikaa sitten ettei todennäköisesti ikinä olisi nuorena pärjännyt nykyisenkaltaisessa maailmassa. Suree kovasti miten vaikeaa nuorilla on ja kiroaa "digidigin" alimpaan helvettiin. Kyllä ennenkin oli paineita, mutta aivan eri tasolla. Riitti tyyliin kun oli suht ahkera eikä ryypännyt. Yliopistoon pääsi melko helposti jnejne. Oltiin optimistisia tulevaisuuden suhteen ihan eri tavalla.
Teidän aikana ei ollut pelkkää pelottelua, kuten nykyaikana. Ei mitään muuta ole tarjolla tulevaisuudessa kuin maalattuna kauheita uhkakuvia. Ilmastokriisit, sodat, nälänhätä jne.
Olen syntynyt -76 ja muistan, miten lapsena 80-luvulla mietin, että mitäs jos Neuvostoliitto ja USA alkaa sotia ja räjäyttää koko planeetan taivaan tuuliin ydinpommilla. Yksi ydinuhka oikeasti toteutuikin kesken koulupäivän, nimittäin Tsernobyl.
Ja kyllä silloinkin jauhettiin luonnon tuhoutumisesta ja saasteista, koulussa ainakin ja uutisissa.
Ei se nyt niin huoletonta ollut silloinkaan. Ehkä me ei vaan jaksettu niin hirveästi kuitenkaan miettiä, vaan alettiin kirkonrottaa tai hypittiin twistiä. Myöhemmin sit tuli grunge ja kirppikset ja siihenhän se ekologisuus sopi hyvinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Uupumus johtuu siitä, että ei saakaan elää oman rytmin mukaan ja tehdä mitä huvittaa, vaan työnantaja jne sanelee työajat yms tehtävät. Ei voi koko ajan poseerata peilin äärellä peräsuoli pitkällä someposeja, vaan pitää keskittyä työhön ja sinne työpaikalle oikeasti pitää mennä johonkin tiettyyn kelloinaikaan ja työnantajan vaatimina päivinä. Samaan aikaan mielessä pyörii somen edesottamukset yms tyhjänpäiväiset hömpät ja eroahdistus somesta aiheuttaa krapulankaltaisia oireita. Koko ajan pitää kuitenkin suorittaa jotain, someen pitää esittää, että elämä on mahtavaa, iltaisin harrastetaan ja koetaan kaikkea, parhaat valokuvat pitää toki jakaa instaan, faceen, tiktokiin jne ja whatsap ryhmiin. Elämästä on tehty suorittamista älylaitteiden orjina ja some vaatii näkyvyyttä ja menestystä, koska jos et päivitä, niin olet tylsä tavis ja epäkiinnostava ihminen. Matkustelua, shoppailua yms pitää tehdä mahdollisimman näkyvästi. Ei ihme, jos on suorituspaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on työpaikalla uuvuttu ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Työelämä on nykyään paljon raadollisempaa ja useita kansainvälisiä firmoja nähneenä kuvio on ollut aina sama: pikkuhiljaa työtehtäviä aletaan ulkoistaa halpamaihin vaikka prosessien pilkkominen rikkoo välttämättä tiettyä koheesiota ja synergiaa organisaatiossa. Irtisanomiskierrokset syö aina päitä enemmän tai vähemmän eikä uusia palkata vaikka työmäärä ei ole vähentynyt. Tuodaan kehiin uusia järjestelmiä, systeemeitä ja prosesseja jotka eivät välttämättä tuo mitään muuta kuin stressiä ja paineita kaikille ilman että homma toimii sen sujuvammin tai nopeammin. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on todellakin mahtavaa, mutta joskus/usein firmojen halu olla äärimmäisen LEAN säästää resursseja vain lyhyellä tähtäimellä.
Tiivistettynä, globalisoituva maailma tuo lisää kilpailua työelämässä kokoajan vähenevistä työpaikoista. Työelämä on epävarmaa ja perheen ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Työpaikka katsoo poissaoloja pahalla, mutta lapsia ei voi istuttaa koko päivää hoidossa, neuvolat ja hammaslääkärit on työajalla ja lapset tuppaavat sairastelemaankin. Yhden ihmisen palkka harvoin elättää koko perhettä pidempiä aikoja, etenkään nykyään kun kaiken hinta kasvaa inflaation myötä paljon nopeammin kuin kenenkään palkka.
Puhumattakaan siitä miten työn alttarille kaiken annettuasi korvaus siitä on lopulta sen verran pieni ettet saa ostettua sillä arkea helpottavia palveluita siivouksesta lastenhoitoapuun. Mietihän, kuinka paljon ruoka ja asuntojen hinnat kautta maan ovat nousseet viimeisen 10v aikana ja paljon palkkasi on noussut kyseisenä aikana?
Jos saat syystä tai toisesta kenkää ja työllistyminen on hankalaa, pääset tukijärjestelmän pompoteltavaksi ja olet sosiaalista pohjasakkaa ja pääset tappelemaan toisten kanssa työpaikoista jossa pääset leikkimään pelleleikkejä ja vakuuttelemaan miksi juuri sinä ansaitset kyseisen työpaikan muiden mahdollisesti satojen samassa jamassa olevien kanssa.
Uupumisen suhteen muuten kyseessä ei ole mikään suomalainen ongelma vaan globaali ilmiö. Lapsia syntyy vähemmän, asuntojen hinnat ovat pilvissä, palkat laahaa perässä.
Kaikki mainitsemasi lähtivät graafin mukaan siitä, kun petrodollari irroitettiin kultakannasta 1971. Tuon jälkeen työn tuottavuus ja siitä saatava korvaus lähti erilleen. Olen tallentanut ko. graafin tietokoneelle, enkä pysty liittämään sitä tästä puhelimesta. Mutta siis joo, tuottavuus jatkoi vaakasuoraa kasvua ylöspäin, mutta siitä saatava ansio rahan arvollisestä lähti suuntaamaan alaspäin. Yhdysvallat talousmahtina on vuosikymmenien ajan vaikuttanut globaalisti näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.
Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?
Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?
Mä vähän luulen, että uupuvien nuorten kohdalla on kyse jonkinlaisesta toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen. Siinä missä ysärin laman aikanakin uskottiin tulevaan ja siihen, että laman jälkeen tulee taas nousukausi, nyt ei enää uskota. Vuodet vierii, elämä rullaa paikoillaan eikä mikään muutu paremmaksi.
Tätä se nimenomaan on. Nykynuorten elämä on ollut pelkkää kriisiä. Tämänhetkistä inflaatiota edeltävä taantuma alkoi vuonna 2008. Se kesti yhtäjaksoisesti 15v, eikä vieläkään ole helpottanut. Pahemmaksi vain mennyt.
Nyt on uudestaan sodan uhka hiipimässä, on pandemiaa ja talous aivan surkealla tolalla. Eläkeikä vain nousee ja nousee. Kertakaikkiaan mitään valoa tunnelin päässä ei ole.Jos miettii 20-30v ihmisiä, heidän elämästään suurin osa on ollut taantumaa, lamaa, sodan uhkaa yms. Kaikki nousukaudet ja hyvät ajat puuttuvat kokonaan. Edeltävillä polvilla on kaikilla ollut jälleen rakentamista, 80l. nousukautta, Nokian ihmettä yms tasaisin väliajoin toivoa tuomassa.
Finanssikriisin jälkeen Suomen talous ei oikein kasvanut ennen kuin tehtiin pääministeri Sipilän ehdottamat määräaikaiset työajanpidennykset ja lomarahaleikkaukset. Euroalueella talous lähti kasvuun jo vuosia aikaisemmin kun EKP:n Mario Draghi sanoi että lainarahaa tulee niin paljon kuin sitä tarvitaan (whatever it takes).
Koronavuonna 2020 tuli pieni lasku talouskasvuun ja juuri nyt Suomi on uudestaan taantumassa. Työllisyystilanne on kasvanut jos katsotaan työllisyysastetta mutta työikäisen väestön pienentymisen vuoksi ei töissä ole lukumääräisesti yhtään enempää väkeä. Monella alalla on huutava työvoimapula eli töitä riittää monella alalla jos on sopiva koulutus.
Suomen talouden ongelmat eivät juuri ole muuttuneet viime vuosina. Vanhenva väestö tarvitsee lisää sote-palveluita, työikäisen väestön pienentyminen vähentää verotuloja ja luo monelle alalla työntekijäpulaa sekä heikko syntyvyys ei tule tilannetta korjaamaan. Muitakin uhkakuvia on kuten koulutuksen tason lasku, valtion velkaantuminen, inflaatio, ilmastomuutos ja Venäjän uhittelu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Omasta mielestäni työn tekemisen pitäisi olla aina kannattavaa vaikka saisi jotain tukea. Asuminen pitäisi olla myös kohtuuhintaista. Koulutukseen pitäisi päästä reilummin eli pääsykokeet takaisin isommalle osalle hakijoista. Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi lisätä ja byrokratiaa vähentää.
Ja lasten saamisesta pitäisi tehdä houkuttelevaa, ettei 40v päästä olla taas tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosina 1949-1952 syntyi 520 TUHATTA lasta. Eli lähemmäs puoli miljoonaa.
Oman ikäluokkani milleniaaleja on ehkä viidesosa tuosta. Töitä on kuitenkin uhan saman beetan, ellei jopa enemmän koska se tehostaminen.
Ja ne puoli miljoonaa hoidettavaa.
Voisko tämä olla yks syy,miks vähän väsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimustaso on noussut. Elämän joka osa-alueella. Kun vertaa teihin viis-kuuskymppisiin.
Hitaus puuttuu maailmasta. Osasyy on kaiken teknologistuminen. Tehokkuutta ja tehostettua kaikki tyynni. Ei ihmiset jaksa sellaista. Ei nuoret eikä vanhat. Mutta elämä on.
Elämme murroksessa. Työelämä on murroksessa. Etsitään uusia tapoja. Vanhat 8-16 työajat ei toimi enää ym..ym.. Maailma on muuttunut.
Suurin osa esim toimistotöistä olisi hoidettavissa 100% sähköisesti ja 80% etänä. 8-16 ajalle ei ole enää perustetta vaan kivuttomasti voitaisiin siirtyä malliin, jossa ei ole kellokorttia vaan se ratkaisee onko työt tehty. Myöskään sillä missä työt tehdään ei oikeasti ole enää väliä. Mutta jostain syystä vanhat haluavat tiukasti pitää kiinni konttorilla nököttämisestä tiukasti 8-16, mikä ei useinkaan enää sovi muuhun elämään.
Työ ei ole pelkkä suorite. Se on kuuluminen tiimiin ja työyhteisöön, yhteinen tavoite jne. Innovaatiot eivät synny siten, että jossain shoppailureissun välissä tehdään joku taskilistan nakki ja sillä hyvä. Työssä pärjääminen vaatii vuorovaikutusta ja keskittymistä. Korona-aika taisi sotkea monelta pään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Koska ihmisen elinkaari ja muisti on niin heikkoa.
Strong people create good times.
Good times create weak people.
Weak people create bad times.
Bad times create strong people.
Olemme kohdassa weak.
Strong people create good times: sodan käyneet ihmiset, jotka jälleenrakensivat maan
Good times create weak people.
Weak people create bad times (millaiseksi maailma muuttui boomereiden valtakaudella)
Bad times create strong people: nykynuoret jotka joutuvat kasvamaan aikuisiksi tässä suurten ikäluokkien p*skomassa hyvinvointivaltiossa.
Sulla jäi lapsi pieni yksi sukupolvi välistä.
Vierailija kirjoitti:
Missä ne hyvät työpaikat on? Kouluissa ei opeteta mitään, työpaikoilla ei perehdytetä ja kolmenkin kk jälkeen oot ihan pihalla edelleen mitä siellä töissä oikeasti pitäisi tehdä.
Tai vuoden parinkin jälkeen
Ennen työ oli työtä, ei mikään kutsumus. Toisaalta muuttunut työkulttuuri ei ole pelkästään nuorten syytä. Jopa kaupan kassalle, siivousalalle, duunarihommiin haetaan nykyään "motivoituneita" ja "nälkäisiä" uraohjuksia. Ennen myös työnantaja hyväksyi sen, että töissä käydään palkan takia.
Nuoret taas hyväksyivät sen, ettei heistä ole kaikkeen. Unelma-alaa ei haettu opiskelemaan vuosikausia. Nykyään jos tahdosta huolimatta ei rahkeet riitä lääkikseen, oikikseen tms., niin ihan oikeasti mennään psykologin tai lääkärin vastaanotolle pohtimaan mikä on vikana.
Vapaa-aika ja harrastukset? Harrastuksia pidettiin aiemmin lasten juttuna. Aikuisilla ei ollut aikaa. TV:stä katseltiin niitä ohjelmia mitä tuli, lenkkeiltiin ja luettiin ehkä jotain.
Oma mummuni joutui lähtemään aamuisin klo 3-4 leipomoon töihin. Kotona iltapäivällä ruoka ja muut kotityöt. Kaikki tehtiin käsin, pyykit piti käydä pyykkituvalla pesemässä. Työ- ja kouluviikko oli 6-päiväinen.
Ajatelkaapa, jos nykynuoret joutuisivat käymään lauantaisinkin koulussa.
Nykyään jos töiden jälkeen ei jaksa harrastaa, käydä kuntosalilla, tanssitunnilla, työväenopiston kurssilla, opiskella uusia kieliä, lukea kirjoja... Niin tämä tulkitaan "uupumukseksi".
En osaa kuvitellakaan, että oma mummu tai pappa olisi heittäytynyt sohvalle ja sanonut olevansa uupunut. Eivät ihmiset ennen analysoineet omaa mielenterveyttään tms. tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Tämä. Hoidan meidän virastolla asiakirjahallinnan kokonaan yksin. Siis kaiken kirjaamisesta arkistointiin. Viime vuonna mulle lyötiin myös saapuvan postin avaaminen ja sen vieminen. No siinä ei nyt vielä ole paljoa.
Tällä viikolla ilmoitettiin, että mulle tulee myös laskutus. Vaihtoehdot on ota tai irtisanoudu. Palkkaa ei tule euroakaan lisää.
Eli siis teen nyt yksin sen, mitä täti-aikaan teki 4-5 ihmistä.
No sanomattakin selvää, että uusi työpaikka on jo haussa. Ei vain ole mikään itsestäänselvyys saada uutta paikkaa näinä aikoina.
Suurin osa esim toimistotöistä olisi hoidettavissa 100% sähköisesti ja 80% etänä. 8-16 ajalle ei ole enää perustetta vaan kivuttomasti voitaisiin siirtyä malliin, jossa ei ole kellokorttia vaan se ratkaisee onko työt tehty. Myöskään sillä missä työt tehdään ei oikeasti ole enää väliä. Mutta jostain syystä vanhat haluavat tiukasti pitää kiinni konttorilla nököttämisestä tiukasti 8-16, mikä ei useinkaan enää sovi muuhun elämään.