Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 1,5-vuotias rikkoo kyläpaikassa kaiken?
26.02.2023 |
Tai oikeastaan rikkoisi kaiken, jos talon isäntäväki ei ehtisi puuttua. Kysyn koska itsellä ei lapsia eikä kokemusta pienistä lapsista.
Sukulainen kävi kylässä reilu 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa. Koko vierailu meni kirjaimellisesti lapsen perässä juoksemiseen. Lapsi ei ollut hetkeäkään paikallaan. Televisiota oltiin tökkimässä sormella, eläimiä ajettiin takaa, kaikkia mahdollisia tavaroita oltiin ottamassa käteen ja heittelemässä. Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki.
Oli todella raivostuttava vierailu ja toivon, että seuraava kyläily tapahtuu vasta sitten, kun lapsi on jo hieman isompi.
Joskus on tullut harkittua lasten hankintaa, mutta kyllä tällaisen vierailun jälkeen lisääntymishalut ovat taas täysin nollissa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Aivan normaali mutta selvästi kasvattamaton lapsi..
Terve normaali taapero aistii eron kodin ja kyläpaikan välillä ja vierastaa ainakin hivenen kyläpaikkaa eikä ryntää outojen tavaroiden kimppuun, jos on kotona saanut tarpeeksi huomiota ja ohjeistusta ja mielekästä yhdessäoloa aikuisen kanssa.
Kyläpaikassakin taapero aistii aikuisten käytöstä ja pyrkii vuorovaikutukseen heidä kanssaan ja hakee ikään kuin hyväksyntää tai lupaa tutkia jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähny näitä tuhoajia, ei välttämättä lopu vaikka ikää tulee lisää. Onko nämä sitten niitä jotka kasvaessaan hajottaa bussipysäkkejä ym. Mielestäni ei ole normaalia.
Pienelle normaalia, isolle ei. Ja jos ei pienenä kerrota että hajottaminen on väärin, niin juuri tuohan siitä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Miksi kukaan antaa rikkoa toisen kodissa tavaroita?
- ohisEi kai tämä lapsi mitään rikkonut, kun ap vahti lasta. Mutta miksi tällainen tilanne syntyi? Miksei ap sanonut lapsen äidille, että vahdi nyt lastasi. Ja miksi tämä äiti tuli kylään, kun varmasti tiesi ap:n asenteen. Vai oliko tämä vieras täysin tuntematon kadulta?
Ei ole helppoa sanoa vieraalle, että vahdi lastasi. Ei edes hyvälle kaverille puhumattakaan jostain vähemmän läheisestä sukulaisesta.
Ja minkä ihmeen ap:n asenteen? Asenteeni siitä, että en tykkää kotini tavaroita rikottavan?Ap
Asenteesi on hyvin lapsivihamielinen, se näkyy aloituspuheenvuorossasi. Tuo kokemus, (riiviö taapero tuhoamassa kotiasi!) vahvistaa jo aiempaa ajatustasi, ettet halua hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko niillä vanhemmilla jonkinlainen passiivisaggressiivinen asenne - "oma vika, jos on koriste-esineitä", "niuhottaja ei ymmärrä lapsia"
On normaalia, että utelias 1,5-vuotias rikkoisi kyläpaikassa kaiken, se taas ei ole normaalia, että sen lapsen vanhempi antaa lapsen rikkoa toisten tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähny näitä tuhoajia, ei välttämättä lopu vaikka ikää tulee lisää. Onko nämä sitten niitä jotka kasvaessaan hajottaa bussipysäkkejä ym. Mielestäni ei ole normaalia.
Ei 1,5 vuotiaan käytöksestä voi kyllä vielä tuollaista ennustaa. Tuon ikäinen voi olla myös pelokas ja arkaillen ympäristöönsä suhtautuva, mikä voi taas johtua siitä, että on vähä kokemuksia eri paikoissa käynneistä. Lapset ovat erilaisia ja eri tahtiin kehittyviä esim halussaan tutkia ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
No se on totta, tuon ikäinen lapsi tarvitsee kokoaikaisen aikuisen valvonnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
No se on totta, tuon ikäinen lapsi tarvitsee kokoaikaisen aikuisen valvonnan.
Entä jos lapsia on kaksi tai enemmän? Yksi aikuinen ei voi juosta kuin yhden lapsen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Eli lapset saavat saavat tehdä mitä mieli tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Ei kuulosta kovin hyvältä idealta kyläillä jos ei ehdi seurustella lainkaan vaan koko ajan pitää kävellä lapsen perässä jotta lapsi ei tee tuhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Ei kuulosta kovin hyvältä idealta kyläillä jos ei ehdi seurustella lainkaan vaan koko ajan pitää kävellä lapsen perässä jotta lapsi ei tee tuhoja.
Sellaista se on tuossa tilanteessa. Vaihtoehtoina on pysyä kotona yksin tai kutsua se lapseton ystävä tai muita lapsiperheitä kylään omaan kotiinsa jos oma koti sisustettu niin että taaperona ei tarvi jatkuvasti vahtia. Tai sitten hetki kyläillään ilman lasta ja toinen vanhempi on lapsen kanssa sillävälin kotona.
Tietysti jos jaksaa kyläillä ja opettaa lasta siellä niin voi olla että muutaman kuukauden (tai vuoden ) kuluttua lapsi osaa taas olla ok kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Miksi kukaan antaa rikkoa toisen kodissa tavaroita?
- ohisEi kai tämä lapsi mitään rikkonut, kun ap vahti lasta. Mutta miksi tällainen tilanne syntyi? Miksei ap sanonut lapsen äidille, että vahdi nyt lastasi. Ja miksi tämä äiti tuli kylään, kun varmasti tiesi ap:n asenteen. Vai oliko tämä vieras täysin tuntematon kadulta?
Ei ole helppoa sanoa vieraalle, että vahdi lastasi. Ei edes hyvälle kaverille puhumattakaan jostain vähemmän läheisestä sukulaisesta.
Ja minkä ihmeen ap:n asenteen? Asenteeni siitä, että en tykkää kotini tavaroita rikottavan?Ap
Asenteesi on hyvin lapsivihamielinen, se näkyy aloituspuheenvuorossasi. Tuo kokemus, (riiviö taapero tuhoamassa kotiasi!) vahvistaa jo aiempaa ajatustasi, ettet halua hankkia lapsia.
Kyllä se on niin, että minun koti, minun säännöt!
Tehkööt kotonaan mitä tykkää, mutta en pidä siitä, että tavaroita rikotaan, kaapit ja laatikot avataan.
Heti, jos Lumi-Hiutalekeijusta sanoo vähänkin negatiivisen asian, on lapsivihamielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
No se on totta, tuon ikäinen lapsi tarvitsee kokoaikaisen aikuisen valvonnan.
Entä jos lapsia on kaksi tai enemmän? Yksi aikuinen ei voi juosta kuin yhden lapsen perässä.
No harvoin kuitenkaan samanikäisiä (1,5 v) on useampia samassa perheessä. Iän lisääntyessä lapset oppivat tietämään, mitä saa tehdä ja mitä ei. Perheen vanhemmat lapset voivat jo hetken leikkiä yhdessä. Kun oma nuorimmainen oli vauva ja taapero, niin kaksi vanhempaa saattoivat leikkiä omia leikkejään toisessa huoneessa. Toki silloinkin tarkkaan piti kuulostella, mitä milloinkin oli menossa ja tarvittaessa puuttua lasten touhuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Ei kuulosta kovin hyvältä idealta kyläillä jos ei ehdi seurustella lainkaan vaan koko ajan pitää kävellä lapsen perässä jotta lapsi ei tee tuhoja.
Sellaista se on tuossa tilanteessa. Vaihtoehtoina on pysyä kotona yksin tai kutsua se lapseton ystävä tai muita lapsiperheitä kylään omaan kotiinsa jos oma koti sisustettu niin että taaperona ei tarvi jatkuvasti vahtia. Tai sitten hetki kyläillään ilman lasta ja toinen vanhempi on lapsen kanssa sillävälin kotona.
Tietysti jos jaksaa kyläillä ja opettaa lasta siellä niin voi olla että muutaman kuukauden (tai vuoden ) kuluttua lapsi osaa taas olla ok kylässä.
Myös esimerkiksi koottava leikkikehä jonka voi ottaa kyläpaikkaan mukaan on yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Sellaista se on lasten kanssa:) Vanhempien rauhallinen kyläily on sitten taas ajankohtaista kun lapset on isompia tai vaikka mummolassa. Siihen saakka vanhemmat vahtii omiaan ja mennään lsten ehdoilla
Ei kuulosta kovin hyvältä idealta kyläillä jos ei ehdi seurustella lainkaan vaan koko ajan pitää kävellä lapsen perässä jotta lapsi ei tee tuhoja.
No useinhan se on niin, että lapsiperheelliset kyläilevät toistensa luona. Toisen lapsiperheen luokse on helpompi mennä, kun koti on tehty lapsiturvalliseksi. Keskustelut käydään usein siinä lattialla istuen samalla pikkuautolla ajaen, palapeliä rakennellen tai legotorneja tehden. Lapsetkin viihtyvät siinä ympärillä, kun aikuiset ovat alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä se opettaminen, neuvottelu ja johdattelu on onnistunut tässäkin tapauksessa.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi, vanhemmat EIVÄT tehneet sitä siellä kyläpaikassa, antoivat mellastaa!
"Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki."
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Samalla kerrotaan miksi sitä tavaraa ei voi ottaa, ja ohjataan lapsi muuhun tekemiseen. Tai katsotaan yhdessä lapsen kanssa sitä kiinnostavaa esinettä, ja todetaan sitten ääneen että laitetaan se takaisin tähän hyllylle, eikä kosketa siihen ollenkaan, niin ei mene rikki. Ihan esimerkkinä näin.
Ja tähän menee sitten 100% kyläilyajasta eikä kylässä ehdi tehdä muuta.
Niinhän se menee. Jos haluaa kunnolla jutella ja kyläillä niin pitää jättää muksu hoitoon.
Mä oon nähny näitä tuhoajia, ei välttämättä lopu vaikka ikää tulee lisää. Onko nämä sitten niitä jotka kasvaessaan hajottaa bussipysäkkejä ym. Mielestäni ei ole normaalia.