Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 1,5-vuotias rikkoo kyläpaikassa kaiken?
26.02.2023 |
Tai oikeastaan rikkoisi kaiken, jos talon isäntäväki ei ehtisi puuttua. Kysyn koska itsellä ei lapsia eikä kokemusta pienistä lapsista.
Sukulainen kävi kylässä reilu 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa. Koko vierailu meni kirjaimellisesti lapsen perässä juoksemiseen. Lapsi ei ollut hetkeäkään paikallaan. Televisiota oltiin tökkimässä sormella, eläimiä ajettiin takaa, kaikkia mahdollisia tavaroita oltiin ottamassa käteen ja heittelemässä. Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki.
Oli todella raivostuttava vierailu ja toivon, että seuraava kyläily tapahtuu vasta sitten, kun lapsi on jo hieman isompi.
Joskus on tullut harkittua lasten hankintaa, mutta kyllä tällaisen vierailun jälkeen lisääntymishalut ovat taas täysin nollissa.
Kommentit (152)
Lapsi on ihan normaali utelias ja maailmaan tutustuva, eikä tuossa iässä tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja juuri tällaisen kokeilun kautta sitä opettelee, mutta vanhemmat ovat kyllä nyt ihan kujalla, kun eivät edes opeta.
Pahoin pelkään, että tuota lasta ei ole mukava isompanakaan kutsua kylään jos vanhemmilla ei ole mitään kiinnostusta kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on aina vaivaa - mutta myös paljon iloa.
Kelle on, kelle ei. Aloittajan kirjoituksen perusteella en haluaisi hankkia lapsia. Korvia riipivä kiljuminen vielä päälle, niin pysyn onnellisesti velana koko elämäni.
Komppaan. Pahin ikä kyläillä, 1-2v. Jalat vie jo, mutta päässä ei ole vielä paljonkaan järkeä. Äitinsä odotti tietysti pientä lepohetkeä päivään, mutta pitäisi lapsen ollessa tässä iässä kutsua vieraat omaan kotiinsa tai ulos. Lapsi tietty porhalsi entistä pahemmin, koska äiti oli keskittynyt muihin juttuihin. Vuoden päästä kyläily on jo vähän helpompaa. Tästä syystä lapsiperheet löytävät toisensa. Kyläilyt eivät ole entisenlaisia. Joka toinen lause jää kesken. Sitä kestävät vain toiset samassa tilanteessa olevat.
Mamma x 4
Meidän 1v 3 kk tottelee kun sanoo ei..katsoo sanojaan ja lopettaa sen, mitä meinas tehä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1-2 vuotiaiden ryhmässä töissä., siellä ne taapertaa eri suuntiin ja vetää kaiken mahdollisen kaapeista, laatikoista ja seinältä. Siinä saa olla nopeajalkainen, että ehtii kaikkialle.
Oon aina ihan puhki perjantaisinMiksei ole kaapit salvassa ja portteja/aitoja kulkuesteinä?
Koska ollaan väistötilassa, kun näitä 1 vuotiaita tulee hoitoon nykyään ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Vierailija kirjoitti:
Meidän 1v 3 kk tottelee kun sanoo ei..katsoo sanojaan ja lopettaa sen, mitä meinas tehä!
Missä on noin fiksu lapsi? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hy
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Hyvänen aika, sitä justiinsa, ohjaat ottamalla pois. Eristämällä vaarasta ym.
Vai luuleeko ihmiset että se vauva syntyy ohjekirjan kanssa, sieltä se sitten lukee...hmmm kukkaruukku, esine jossa...keittiön kaapit...joo ota sieltä alhaalta...ja tämä joo kielellä jota vauva ymmärtää!
Eihän vuoden-puolentoista vanha tiedä mistään yhtään mitään, pää on tyhjä kuin...ilmapallo, sinne kerätään tietoa, ja kuka opettaa! Vanhemmat, aikuiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1-2 vuotiaiden ryhmässä töissä., siellä ne taapertaa eri suuntiin ja vetää kaiken mahdollisen kaapeista, laatikoista ja seinältä. Siinä saa olla nopeajalkainen, että ehtii kaikkialle.
Oon aina ihan puhki perjantaisinMiksei ole kaapit salvassa ja portteja/aitoja kulkuesteinä?
Koska ollaan väistötilassa, kun näitä 1 vuotiaita tulee hoitoon nykyään ovista ja ikkunoista.
Eivät ne välineet kyllä kovin montaa euroa maksa kaupassa. Ostaisin vaikka omalla rahalla jos ei muu auta niin välttyisi stressaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on erilaisia, toiset on luontaisesti rauhallisempia ja ujompia, ja toiset aktiivisempia, uteliaampia, ja kokeilevampia. Kumpikin on ihan yhtä normaalia. Mutta kuten on todettu, normaalia vanhemmuutta ei ole sellainen, että antaa lapsen riehua vapaasti ilman rajoja. Se on tuhoisaa paitsi kyläpaikan tavaroille, myös lapselle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on aina vaivaa - mutta myös paljon iloa.
Kelle on, kelle ei. Aloittajan kirjoituksen perusteella en haluaisi hankkia lapsia. Korvia riipivä kiljuminen vielä päälle, niin pysyn onnellisesti velana koko elämäni.
Minkä takia sinua kiinnostaa olla tässä ketjussa, jos olet jo vela-päätöksesi tehnyt?
Tuollaiset lapsivihamieliset kommentit ovat puistattavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hy
Millä lailla se on opettamista, neuvottelua ja johdattelua, jos lasta joutuu koko ajan estämään esimerkiksi ottamalla lapsen käsistä pois tavaroita?
Hyvänen aika, sitä justiinsa, ohjaat ottamalla pois. Eristämällä vaarasta ym.
Vai luuleeko ihmiset että se vauva syntyy ohjekirjan kanssa, sieltä se sitten lukee...hmmm kukkaruukku, esine jossa...keittiön kaapit...joo ota sieltä alhaalta...ja tämä joo kielellä jota vauva ymmärtää!
Eihän vuoden-puolentoista vanha tiedä mistään yhtään mitään, pää on tyhjä kuin...ilmapallo, sinne kerätään tietoa, ja kuka opettaa! Vanhemmat, aikuiset!
Vaarasta eristämistä tuossa alun perinkin ehdotettiin. Silti se ilmeisesti aiheutti pöyristymistä joissakuissa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 1v 3 kk tottelee kun sanoo ei..katsoo sanojaan ja lopettaa sen, mitä meinas tehä!
No, hyvä näin, mutta lapset on erilaisia. Toiset vaan villiintyy siitä kiellosta ja testaa rajoja entistä voimallisemmin. Mutta sitä pitää vaan kieltää ja estää niin kauan kuin tarpeen, vaikka se kärsivällisyyttä koetteleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, hullu pentu, kenties riivattu. Damien.
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
EN mä lukinnut mitään enkä nostellut pois mitään. Annoin omia juttuja, siis leluja ja lastenhuoneessa ei ollut kuin lasten tavaroita. Olohuoneessa sai tutkia ihan rauhassa, keittiössä oli alalaatikko josta sai kaivaa joutavia keittiötavaroita. Pesuaineet ja muut toki lukkojen takana. No, hyvä on yhden lapsen kanssa elää rauhallista elämää....Kummipoika kyllä komppasi kaikki paikat, mutta kun ei ollut mitään semmosta, rikottavaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on aina vaivaa - mutta myös paljon iloa.
Kelle on, kelle ei. Aloittajan kirjoituksen perusteella en haluaisi hankkia lapsia. Korvia riipivä kiljuminen vielä päälle, niin pysyn onnellisesti velana koko elämäni.
Minkä takia sinua kiinnostaa olla tässä ketjussa, jos olet jo vela-päätöksesi tehnyt?
Tuollaiset lapsivihamieliset kommentit ovat puistattavia.
No joskus munkin kotiin tuodaan mukana lapsi, joka riehuu koko ajan. Siksi avasin ketjun. Suhtaudun vihamielisesti muuten kehen tahansa ihmiseen, joka riehuu päättömästi, kiljuu korviasärkevästi ja hajottaa kotini. Vaikka kyseessä olisi sinun ainutlaatuinen kullannuppusi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1-2 vuotiaiden ryhmässä töissä., siellä ne taapertaa eri suuntiin ja vetää kaiken mahdollisen kaapeista, laatikoista ja seinältä. Siinä saa olla nopeajalkainen, että ehtii kaikkialle.
Oon aina ihan puhki perjantaisin
Miten tuonikäisten hoitotilaa ei ole tehty sellaiseksi, että lapset voivat vapaasti tutkia ympäristöä? Niin aina ollut niissä päiväkodeissa, missä omat lapseni ovat olleet hoidossa alle kaksi vuotiaana.
Voi olla, että myös taaperon kanssa vierailulla käynyt ajattelee, ettei enää halua vierailla kyläpaikassa, jossa ihan kaikki rikkoutuva on jätetty ulottuville. Todella stressaavaa, ja koko keskittyminen menee lapsen ja tavaroiden vahtimiseen, seurustelu on mahdotonta.
Pulttaa se termiitti kettingillä seinään, niin oppii olemaan.
HÖPÖHÖPÖ!
https://naenepsy.fi/
https://naenepsy.fi/hoitopolku/