Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 1,5-vuotias rikkoo kyläpaikassa kaiken?
26.02.2023 |
Tai oikeastaan rikkoisi kaiken, jos talon isäntäväki ei ehtisi puuttua. Kysyn koska itsellä ei lapsia eikä kokemusta pienistä lapsista.
Sukulainen kävi kylässä reilu 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa. Koko vierailu meni kirjaimellisesti lapsen perässä juoksemiseen. Lapsi ei ollut hetkeäkään paikallaan. Televisiota oltiin tökkimässä sormella, eläimiä ajettiin takaa, kaikkia mahdollisia tavaroita oltiin ottamassa käteen ja heittelemässä. Lapsen huoltaja ei mielestäni vahtinut lapsen tekemisiä tarpeeksi, vaan jouduin itse kulkemaan koko ajan perässä ja ottamaan lapsen käsistä pois tavarat, jotka olisivat menneet rikki.
Oli todella raivostuttava vierailu ja toivon, että seuraava kyläily tapahtuu vasta sitten, kun lapsi on jo hieman isompi.
Joskus on tullut harkittua lasten hankintaa, mutta kyllä tällaisen vierailun jälkeen lisääntymishalut ovat taas täysin nollissa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Miksi minun pitäisi hankkia kokemus lapsiperheen elämästä, jos en sitä halua tai se ei kiinnosta?
Aika kuplassa elätte, jos lapset puuttuvat kokonaan elämästänne.
Itse elät aika kuplassa jos kuvittelet, että kaikkien elämään kuuluu lapset.
Eikä tämä muutenkaan ole mikään valintakysymys, olisihan se kiva jos olisi edes sukulaislapsia, joita joskus hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Ilmoittivat tulostaan saman päivän aikana, mutta en tiennyt vierailun vaativan laajoja kodin suojaustoimenpiteitä.
Oli kyllä varsinainen kokemus ja aika tehokas lisääntymisaikeiden torjunta samalla.
Ap
No on teillä ollut aivan kauhistuttava kokemus ja kauhistuttavan kokemuksen aiheutti 1,5 v pikkulapsi!
Voi minun päiviäni. Teidän pitäisi saada kiireesti kriisiterapiaa :D :D.
Turhaan siinä päivittelet ja naureskelet muutenkaan. Hienoa jos sinulle on pikkulapsielämä tuttua, mutta tiedätkös että kaikille ei ole. On paljon aikuisia, jotka eivät koskaan ole pitäneet edes vauvaa sylissä. Heille kaikki pikkulapsiin liittyvät asiat ovat vieraita. Ei minulla ainakaan ollut mitään käsitystä minkälaisella tasolla 1,5-vuotias lapsi on, kuinka hyvin hän osaa esim. kävellä jne.
Ap
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.
Ei todellakaan opeteta. Jos ei ole kasvanut ympäristössä, johon kuuluu pikkulapsia, ei ole mikään ihme ettei tiedä.
En minä ainakaan ole omia neuvolakorttejani opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Ilmoittivat tulostaan saman päivän aikana, mutta en tiennyt vierailun vaativan laajoja kodin suojaustoimenpiteitä.
Oli kyllä varsinainen kokemus ja aika tehokas lisääntymisaikeiden torjunta samalla.
Ap
No on teillä ollut aivan kauhistuttava kokemus ja kauhistuttavan kokemuksen aiheutti 1,5 v pikkulapsi!
Voi minun päiviäni. Teidän pitäisi saada kiireesti kriisiterapiaa :D :D.
Turhaan siinä päivittelet ja naureskelet muutenkaan. Hienoa jos sinulle on pikkulapsielämä tuttua, mutta tiedätkös että kaikille ei ole. On paljon aikuisia, jotka eivät koskaan ole pitäneet edes vauvaa sylissä. Heille kaikki pikkulapsiin liittyvät asiat ovat vieraita. Ei minulla ainakaan ollut mitään käsitystä minkälaisella tasolla 1,5-vuotias lapsi on, kuinka hyvin hän osaa esim. kävellä jne.
Ap
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.
Ei todellakaan opeteta. Jos ei ole kasvanut ympäristössä, johon kuuluu pikkulapsia, ei ole mikään ihme ettei tiedä.
En minä ainakaan ole omia neuvolakorttejani opiskellut.
Onko sitten niin, että oma kehityksesi 0-7 v on täysin pimennossa? Ei ole edes yhtään valokuvaa olemassa mistään syntymäpäiviltä yms, mistä voisi päätellä, milloin opit vaikkapa kävelemään. Vaikea uskoa, jos olet syntynyt vaikka -80 luvulla? Tuon ajan lapsista on jo yleensä aika paljon valokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Miksi minun pitäisi hankkia kokemus lapsiperheen elämästä, jos en sitä halua tai se ei kiinnosta?
Aika kuplassa elätte, jos lapset puuttuvat kokonaan elämästänne.
Itse elät aika kuplassa jos kuvittelet, että kaikkien elämään kuuluu lapset.
Eikä tämä muutenkaan ole mikään valintakysymys, olisihan se kiva jos olisi edes sukulaislapsia, joita joskus hoitaa.
No elämään yleensä kuuluu lapset, niin kuin myös vanhukset ja yleensä eri ikäiset ihmiset. Itse tapaan joka päivä kerrostalomme lapsia ja monet heistä tervehtivät minua. Tiedän heidän nimensä ja he minun nimeni.
Aivan omassa lähiympäristössä on mahdollista tutustua lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Miksi minun pitäisi hankkia kokemus lapsiperheen elämästä, jos en sitä halua tai se ei kiinnosta?
Aika kuplassa elätte, jos lapset puuttuvat kokonaan elämästänne.
Itse elät aika kuplassa jos kuvittelet, että kaikkien elämään kuuluu lapset.
Eikä tämä muutenkaan ole mikään valintakysymys, olisihan se kiva jos olisi edes sukulaislapsia, joita joskus hoitaa.
No elämään yleensä kuuluu lapset, niin kuin myös vanhukset ja yleensä eri ikäiset ihmiset. Itse tapaan joka päivä kerrostalomme lapsia ja monet heistä tervehtivät minua. Tiedän heidän nimensä ja he minun nimeni.
Aivan omassa lähiympäristössä on mahdollista tutustua lapsiin.
Varsinkin miespuolisilla henkilöillä on tänä päivänä aika korkea kynnys ottaa kontaktia vieraisiin lapsiin. Aina joutuu pelkäämään, että jollakulla epäilykset heräävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Ilmoittivat tulostaan saman päivän aikana, mutta en tiennyt vierailun vaativan laajoja kodin suojaustoimenpiteitä.
Oli kyllä varsinainen kokemus ja aika tehokas lisääntymisaikeiden torjunta samalla.
Ap
No on teillä ollut aivan kauhistuttava kokemus ja kauhistuttavan kokemuksen aiheutti 1,5 v pikkulapsi!
Voi minun päiviäni. Teidän pitäisi saada kiireesti kriisiterapiaa :D :D.
Turhaan siinä päivittelet ja naureskelet muutenkaan. Hienoa jos sinulle on pikkulapsielämä tuttua, mutta tiedätkös että kaikille ei ole. On paljon aikuisia, jotka eivät koskaan ole pitäneet edes vauvaa sylissä. Heille kaikki pikkulapsiin liittyvät asiat ovat vieraita. Ei minulla ainakaan ollut mitään käsitystä minkälaisella tasolla 1,5-vuotias lapsi on, kuinka hyvin hän osaa esim. kävellä jne.
Ap
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.
Ei todellakaan opeteta. Jos ei ole kasvanut ympäristössä, johon kuuluu pikkulapsia, ei ole mikään ihme ettei tiedä.
En minä ainakaan ole omia neuvolakorttejani opiskellut.Onko sitten niin, että oma kehityksesi 0-7 v on täysin pimennossa? Ei ole edes yhtään valokuvaa olemassa mistään syntymäpäiviltä yms, mistä voisi päätellä, milloin opit vaikkapa kävelemään. Vaikea uskoa, jos olet syntynyt vaikka -80 luvulla? Tuon ajan lapsista on jo yleensä aika paljon valokuvia.
Ei tietenkään ole täysin pimennossa. Mutta jos ei elämässään ole missään tekemisissä lasten kanssa, voi olla vaikeaa hahmottaa millainen vieras 1,5-vuotias lapsi on.
Sinulla itselläsi selkeästi on lapsia tai ainakin olet hyvin paljon lasten kanssa tekemisissä, kun et selvästikään kykene tätä asiaa toisesta näkökulmasta ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Miksi minun pitäisi hankkia kokemus lapsiperheen elämästä, jos en sitä halua tai se ei kiinnosta?
Aika kuplassa elätte, jos lapset puuttuvat kokonaan elämästänne.
Itse elät aika kuplassa jos kuvittelet, että kaikkien elämään kuuluu lapset.
Eikä tämä muutenkaan ole mikään valintakysymys, olisihan se kiva jos olisi edes sukulaislapsia, joita joskus hoitaa.
No elämään yleensä kuuluu lapset, niin kuin myös vanhukset ja yleensä eri ikäiset ihmiset. Itse tapaan joka päivä kerrostalomme lapsia ja monet heistä tervehtivät minua. Tiedän heidän nimensä ja he minun nimeni.
Aivan omassa lähiympäristössä on mahdollista tutustua lapsiin.
Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että sinun kokemuksesi ei ole myös kaikkien muiden kokemus?
On täysin mahdollista olla aikuisena olematta tekemisissä vaikkapa juuri lasten kanssa jos kenelläkään lähipiirissä ei ole lapsia eikä oma työkään liity mitenkään lapsiin.
Jos näen jonkun lapsen kaupassa niin se ei ole mitään lapsiin tutustumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Ilmoittivat tulostaan saman päivän aikana, mutta en tiennyt vierailun vaativan laajoja kodin suojaustoimenpiteitä.
Oli kyllä varsinainen kokemus ja aika tehokas lisääntymisaikeiden torjunta samalla.
Ap
No on teillä ollut aivan kauhistuttava kokemus ja kauhistuttavan kokemuksen aiheutti 1,5 v pikkulapsi!
Voi minun päiviäni. Teidän pitäisi saada kiireesti kriisiterapiaa :D :D.
Turhaan siinä päivittelet ja naureskelet muutenkaan. Hienoa jos sinulle on pikkulapsielämä tuttua, mutta tiedätkös että kaikille ei ole. On paljon aikuisia, jotka eivät koskaan ole pitäneet edes vauvaa sylissä. Heille kaikki pikkulapsiin liittyvät asiat ovat vieraita. Ei minulla ainakaan ollut mitään käsitystä minkälaisella tasolla 1,5-vuotias lapsi on, kuinka hyvin hän osaa esim. kävellä jne.
Ap
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.
Ei todellakaan opeteta. Jos ei ole kasvanut ympäristössä, johon kuuluu pikkulapsia, ei ole mikään ihme ettei tiedä.
En minä ainakaan ole omia neuvolakorttejani opiskellut.Onko sitten niin, että oma kehityksesi 0-7 v on täysin pimennossa? Ei ole edes yhtään valokuvaa olemassa mistään syntymäpäiviltä yms, mistä voisi päätellä, milloin opit vaikkapa kävelemään. Vaikea uskoa, jos olet syntynyt vaikka -80 luvulla? Tuon ajan lapsista on jo yleensä aika paljon valokuvia.
Ei tietenkään ole täysin pimennossa. Mutta jos ei elämässään ole missään tekemisissä lasten kanssa, voi olla vaikeaa hahmottaa millainen vieras 1,5-vuotias lapsi on.
Sinulla itselläsi selkeästi on lapsia tai ainakin olet hyvin paljon lasten kanssa tekemisissä, kun et selvästikään kykene tätä asiaa toisesta näkökulmasta ymmärtämään.
Kyllä minä sen ymmärrän ja tiedän, kaikilla ei ole lähipiirissä lapsia. Lähinnä mietin sitä, että kun on päättänyt, ettei hanki lapsia jostain syystä (syitä varmaan monia), niin onko myös niin, että koko lapsuus ja lapsiin liittyvät asiat työnnetään pois tietoisuudesta. Kaikki kuitenkin olemme olleet myös lapsia, niin sen kautta ajattelisin, että lapsen kehtysvaiheet jollakin tavalla saattaisivat kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5 lapsi. Hän tutkii innokkaana ympäristöään. Tuossa iässä hänelle jo kovaa vauhtia opetetaan sääntöjä, esim televisioon ei kosketa. Pikkuhiljaa hän oppii, mihin ei saa koskea. Rikkimenevät tavarat nostetaan korkeammalle. Se ap:lle tiedoksi seuraavaa vierailua ajatellen.
Alakaapit voi myös lukita, ettei synny tuhoja. Kotihan yritetään tehdä lapselle turvalliseksi, mutta tietysti kylässäkin voi emäntä/isäntä miettiä kotinsa turvallisuutta pikkuvieraan kannalta.
Ei kai ap tuollaisen kokemuksen seurauksena mieti lasten hankkimisen jättämistä? Aika pinnallinen syy minusta. Suurempi pohtimisen paikka on se sitoutuminen lapseen, joka kestää ja kestää, vielä seuraavaan sukupolveen. terv isoäiti
Kahden aikuisen ihmisen kodissa on aika paljon tavaraa piiloon lapselta nostettavaksi. Mielestäni ei ole meidän tehtävä tehdä kodistamme turvallista pikkuvieraalle, vaan lapsen huoltajan on vahdittava, ettei lapsi aiheuta vahinkoa toisten omaisuudelle eikä itselleen.
Ap
Ihmettelen sitä, miksi yleensä kutsutte pikkulapsiperhettä kylään? Tai miten kukaan suostuu tulemaan teille, kun tietää asenteenne?
Emme ole kutsuneet tätä perhettä käymään. Vierailu tapahtui heidän aloitteestaan.
Selventäisitkö vielä mitä tarkoitat tällä asenteella? Sitä, että oletamme vanhempien katsovan lastensa perään?
Ap
Asenteesi nimenomaan pientä 1,5 v lasta kohtaan on vihainen. Aloituksesi olisi voinut olla esim näin, onko normaalia, että 1,5 vuotiaan lapsen vanhemmat eivät vahdi lastaan kyläilyreissulla? Kohteeksi ei olisi noussut silloin lapsi, vaan huonosti vanhemmuuttaan hoitavat vanhemmat. Jos on vähänkään kokemusta pikkulapsista niin yleensä se tiedetään, että juuri kävelemään oppinut lapsi on hankalassa iässä, kun jalat vie, mutta pieni pää ei vielä kykene ratkaisemaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sinun asenteessasi ei ollut tippaakaan myötätuntoa tai iloa siitä, miten riemukkaasti tuon ikäinen ympäristöään tutkii. Yleensä 1,5 v herättää aikuisessa lämpimiä ajatuksia juuri tuon löytämisen riemun takia.
Kylään tullut tavaroitava rikkova lapsi ei kyllä herätä kenelläkään lämpimiä ajatuksia. Voi ihanaa sää löysit kaappiin suojaan laitetun oiva toikin lasilinnun.... oota kun haen imurin, imuroidaan oikein yhdessä ettet vaan loukkaa itseäsi niihin lasinsiruihin... Kyllä oot taitava... eiku.
Ei puolitoistavuotias lapsi tule vielä minnekään rikkomaan mitään. Kaikki hänen tekemisensä menevät 100% aikuisten piikkiin, ts lasta ei ole valvottu riittävästi tai ympäristö ei ole lapsiystävällinen. Toikan lasilinnut ja aallon maljakot laitetaan niin korkealle, ettei lapsi niihin ylety. Kaapin ovet voi vaikka teipata maalarinteipillä kiinni, ettei lapsi pääse kaapille.
Ai KYLÄSSÄ siivotaan lasilinnut ja maljakot ylähyllyille ja teipataan maalarinteipillä ovet kiinni? Vai puhutko nyt lapsen kodista?
Se riippuu siitä miten pitkään lapsi viipyy. Esim meille (mummilaan) tyttären lapsi saattaa jäädä hoitoon muutamaksi tunniksi ja kyllä minä siirrän kaikki särkyvät asiat korkeammalle ja teippaan kirjahyllyn alakaapit kiinni. Sehän helpottaa itseäkin, kun ei ole mitään särkyvää ulottuvilla.
No mummila on täysin eri asia kuin joku kyläpaikka. Lapsi ei tullut meille hoitoon, vaan vanhempi tuli kylään lapsi mukanaan.
Ap
Eikö se ole lapsettomillekin kokemus tutustua hieman lapsiperheen elämään? Ja eikö kyläilystä ollut kuitenkin sovittu etukäteen, vai tulivatko täysin yllättäen?
Ilmoittivat tulostaan saman päivän aikana, mutta en tiennyt vierailun vaativan laajoja kodin suojaustoimenpiteitä.
Oli kyllä varsinainen kokemus ja aika tehokas lisääntymisaikeiden torjunta samalla.
Ap
No on teillä ollut aivan kauhistuttava kokemus ja kauhistuttavan kokemuksen aiheutti 1,5 v pikkulapsi!
Voi minun päiviäni. Teidän pitäisi saada kiireesti kriisiterapiaa :D :D.
Turhaan siinä päivittelet ja naureskelet muutenkaan. Hienoa jos sinulle on pikkulapsielämä tuttua, mutta tiedätkös että kaikille ei ole. On paljon aikuisia, jotka eivät koskaan ole pitäneet edes vauvaa sylissä. Heille kaikki pikkulapsiin liittyvät asiat ovat vieraita. Ei minulla ainakaan ollut mitään käsitystä minkälaisella tasolla 1,5-vuotias lapsi on, kuinka hyvin hän osaa esim. kävellä jne.
Ap
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.
Ei todellakaan opeteta. Jos ei ole kasvanut ympäristössä, johon kuuluu pikkulapsia, ei ole mikään ihme ettei tiedä.
En minä ainakaan ole omia neuvolakorttejani opiskellut.Onko sitten niin, että oma kehityksesi 0-7 v on täysin pimennossa? Ei ole edes yhtään valokuvaa olemassa mistään syntymäpäiviltä yms, mistä voisi päätellä, milloin opit vaikkapa kävelemään. Vaikea uskoa, jos olet syntynyt vaikka -80 luvulla? Tuon ajan lapsista on jo yleensä aika paljon valokuvia.
Ei tietenkään ole täysin pimennossa. Mutta jos ei elämässään ole missään tekemisissä lasten kanssa, voi olla vaikeaa hahmottaa millainen vieras 1,5-vuotias lapsi on.
Sinulla itselläsi selkeästi on lapsia tai ainakin olet hyvin paljon lasten kanssa tekemisissä, kun et selvästikään kykene tätä asiaa toisesta näkökulmasta ymmärtämään.
Kyllä minä sen ymmärrän ja tiedän, kaikilla ei ole lähipiirissä lapsia. Lähinnä mietin sitä, että kun on päättänyt, ettei hanki lapsia jostain syystä (syitä varmaan monia), niin onko myös niin, että koko lapsuus ja lapsiin liittyvät asiat työnnetään pois tietoisuudesta. Kaikki kuitenkin olemme olleet myös lapsia, niin sen kautta ajattelisin, että lapsen kehtysvaiheet jollakin tavalla saattaisivat kiinnostaa.
Ihminen ei muista mitään ensimmäisistä vuosistaan, joten mihinkään vauva- ja taaperoaikoihin ei ole minkäänlaista sidettä omien kokemusten kautta. Ymmärrän täysin, että mitkään kehitysvaiheet eivät ole tiedossa sellaisella ihmisellä, joka ei kenenkään lapsen kasvua ole päässyt seuraamaan läheltä. Mistä sellaista edes oppisi jos ei ole lapsia lähipiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palataan nyt kuitenkin näiden megalomaanisten sitaattikommenttien jälkeen asetelman alkuun, eli: niille omille kakaroille laitetaan rajat kotona, kylässä ja koulussa (3K sääntö). Kenenkään kotiin ei mennä riehumaan tai rikkomaan mitään. Jos homma ei onnistu, niin voi mennä metsään repimään juuria ja syömään sammalta. Itseasiassa sopiva vaihtoehto useimmille ikään, sosiaalitaustaan tai sukupuoleen katsomatta.
Mielestäni 1,5 vuotias ei millään voi osata mihin saa koskea ja mihin ei (varmaan 3 vuotiaaseen sama asia), vaan kaikki kiinnostaa. Meillä ainakin jo toinen lapsi tismalleen samanlainen ja esim mennessämme vierailulle mummini luokse (eli lasten isomummi), kerään alimmilla tasoilla olevat lasikoristeet johonkin mistä lapset eivät niitä saa tai jos mummini on muistanut on hän ne kerännyt itse turvaan. Tämä meillä täysin normaali järjestely ja ollut käytössä jo vuosia. En ymmärrä miten joku lapsi ei koskisi kun näkee kivan lasikoristeen tms, sehän paljon lelua kiinnostavampi. Ja esikoisella 5v voi mennä ihan vahingossa katsellessa rikki jotain kuten Meillä kotona usein tapahtuu, pidän iittalat, pentikit ja muut piilossa siihen saakka kun lapset isompia ja mitään koriste esineitä ei ole tasojen päällä tarttumiskorkeudella. Mielestäni ihan normi logiikkaa. Ja TOKI olemme sanoneet joka kerralla että tähän ei saa koskea, mutta ollut yhtä tyhjän kanssa. Mutta toki siis vastaan itse siitä että jos siellä muuta meinaavat hajottaa että niin ei pääse käymään, jos joskus päässytkin niin sellainen ollut vahinko.
Ennen lapsia en tosiaan itsekään tiennyt tästä ja esikoisen kanssa meni häämatkalla hankittuja muistoesineitä rikki kun yksinkertaisesti luulin että 1 vuotias tietäisi mikä äidille arvokasta mutta nyt naurattaa tuo että omaa syytähän se, miten voisi olettaa että ihminen joka ei osaa lähes mitään elämästä ja jolle on kaikki uutta tietäisi mikä on kallis asia ja sitä ei saa rikkoa 🤣
Eikö tuollaisia perusasioita opeteta jo ihan koulussa? Ja on kai jokaisella jotain tietoa myös omasta kehityksestä, milloin itse on oppinut kävelemään, milloin puhumaan. Nehän on yleensä hyvin dokumentoitu neuvolakortteihin.
Ei kai lapsettomatkaan ihmiset ole suoraan tulleet vain aikuisiksi.