IS: "Anneli Auer hakee tuomionsa purkua - lapset peruvat todistuksensa"

Koska en ole hankkinut Oikeusmurha-kirjaa, käyn silloin tällöin m*infossa katsomassa, mitä annelistit ovat sen pohjalta kirjoittaneet. Naakka, joka muinoin halveksi palstan kyökkipsykologeja, on nyt muuttunut aikamoiseksi ihmismielen "tuntijaksi". Hän on esimerkiksi tuonut nyt esiin, millaista oireilua lapsilla oli, kun he tulivat sijaisperheeseen. En halua toistaa tässä noita juttuja. Naakka on kuitenkin tullut siihen "päätelmään", että oireilun syynä oli enon huutaminen lapsille. Sen sijaan Naakan mieleen ei tullut vaihtoehtoinen mahdollisuus, että tuon vakavan oireilun syynä voisi olla se, millaista elämä oli ollut äidin kanssa Turussa. 

Vierailija kirjoitti:

^ Tarkoitin hyvis-pahis-asetelmalla vain sitä, että kenen kertomuksia uskotaan ja keitä pidetään valehtelijoina. Auer leimasi 2011 nuorimmat lapsensa valehtelijoiksi ja paheksui sitä, etteivät sijaisvanhemmat osanneet nähdä, milloin lapset valehtelevat. Nyttemmin, kun lapsia tarvitaankin Annelin ja Jensin syyttömyyttä tukemaan, kaikki syy kertomuksista sälytetään sijaisvanhempien niskaan. Vanhimmassa tytössä ei haluta nähdä mitään vikaa, vaan hänet halutaan nähdä kilttinä ja kohteliaana lapsena, jonka sijaisvanhemmat demonisoivat. Hänhän "vain" potkaisi imuria. Poika taas sai aiemmin niskaansa kaiken syyn siitä, mitä oli kuullut isosiskolta. (Kaikki he toki olivat Auerin uhreja.)

Pystytkö hahmottamaan, että on olemassa ihmisiä, joita ei kiinnosta kertomukset lainkaan, vaan he muodostavat käsityksensä faktojen pohjalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Tarkoitin hyvis-pahis-asetelmalla vain sitä, että kenen kertomuksia uskotaan ja keitä pidetään valehtelijoina. Auer leimasi 2011 nuorimmat lapsensa valehtelijoiksi ja paheksui sitä, etteivät sijaisvanhemmat osanneet nähdä, milloin lapset valehtelevat. Nyttemmin, kun lapsia tarvitaankin Annelin ja Jensin syyttömyyttä tukemaan, kaikki syy kertomuksista sälytetään sijaisvanhempien niskaan. Vanhimmassa tytössä ei haluta nähdä mitään vikaa, vaan hänet halutaan nähdä kilttinä ja kohteliaana lapsena, jonka sijaisvanhemmat demonisoivat. Hänhän "vain" potkaisi imuria. Poika taas sai aiemmin niskaansa kaiken syyn siitä, mitä oli kuullut isosiskolta. (Kaikki he toki olivat Auerin uhreja.)

Pystytkö hahmottamaan, että on olemassa ihmisiä, joita ei kiinnosta kertomukset lainkaan, vaan he muodostavat käsityksensä faktojen pohjalta?

Pystytkö sinä puolestasi hahmottamaan, että myös se, että kertomuksia on kerrottu, on fakta? Tarkoitatko sinä, että "faktoja" ovat vain jotkin luonnontieteelliset mitatut asiat? Minua kiinnostaisi tietää, mitä sinä tämän tapauksen kohdalla luet "faktaksi". 

Mäkisen ja Rämön kirjassa sanotaan kuulemma, että sijaisvanhemmilla ei ollut taloudellista motiivia. 

Se sama Helinä Häkkänen, joka teki 2006 sen pieleen menneen profiloinnin Jukan surmaajasta, on nyt kirjoittanut M*elenjuuri-blogiinsa juttua ajatuksistaan luettuaan Miettisen ja Rämön kirjan. Häkkänen näköjään jatkaa Auerin syyttömyyslinjalla, ja kritisoi kirjan pohjalta syyttäjän oikeuspsykologian asiantuntijatodistajia. Täytyy muistaa, että hän on työskennellyt aikoinaan Santtilan kanssa oikeuspsykologian kehittämiseksi "tieteellisempään" suuntaan. Hän kertoo tuntevansa häpeää kollegoittensa puolesta ja syyttää heitä riman alituksesta. Hän oli järkyttynyt kirjan luettuaan. Kirjoitukseensa hän luetteloi ohjeita oikeuspsykologeille raporttinsa laatimiseen. Tarkemmin hän ei sano, mitä kaikkia virheitä lapsia kuulustelleet asiantuntijat olivat hänen mukaansa tehneet, muuta kuin olleet samalla lasten terapeutteja. Ehkä hän vihjailee, etteivät nämä ole osanneet tuoda lähteitä näkyviin tai tunteneet uusinta tutkimuskirjallisuutta. Hänen mielestään lasten valheet olivat esimerkki vieraannuttamisesta. Tarkemmin hän ei sitä kuitenkaan perustele. 

Kaiken lopuksi Häkkänen hehkuttaa, että syytön Auer varmaankin toivoisi, että käräjäoikeudessa hänen asemansa syyttömänä ihmisenä tunnustetaan. Se olisi niiin tärkeää.

Öh. 

^ Korjauksena em. Häkkäs-kritiikkiin: ainoastaan poikaa kuulustellut psykologi oli toiminut aiemmin jonkin aikaa hänen terapeuttinaan. 

Oskari Onninen on kirjoittanut jutun Uusi juttuun Mäkisen ja Rämön kirjasta. Itse pääsin sivustolle m*nfosta l*htorin viestin kautta. Siellä Mikko Niskasaari oli antanut lukuoikeuden juttuun. Pääpointtina oli, että avoimuus olisi näyttänyt Auerin ja Kukan syyttömiksi. Jutussa ei kuitenkaan tuotu esiin mitään uutta verrattuna siihen, mitä aikoinaan julkisuuteen tuotiin. Kaikki esimerkit olivat niitä samoja, joita jo ajat sitten on väki kauhistellut. No, itselleni oli kyllä uutta se, että Kukan puhelimesta löydettiin kuva Auerin paljaasta py**ystä. 

^ Löytyyköhän tuokin kuva Annusta sieltä salaisesta aineistosta, jonka asianomaiset niin haluavat julkiseksi? Halutaanko sillä korostaa sitä, että Jens oli aikuisiin naisiin päin, vaikka hänen tietokoneeltaan löydettiin poistettuja lapsip*kuvia? 

Ihmettelen sitä, ettei täällä pohdita paljoakaan Kukan osuutta, vaikka tiedetään, millainen mies hän on ollut aiemmissa suhteissaan. Kuinka hän mahdollisesti yhä vaikuttaa taustalla. 

Lasten kertomukset sijoittuivat hyvin paljon saunomisen ja alkoholin juottamisen ja p*rnon näyttämisen ympärille. Sikäli konteksti vaikuttaa ihan uskottavalta. Myöskään Kukan tausta ja Auerin Perhekerhon s*ksipalstan pito eivät ole ristiriidassa lasten kertomuksiin nähden. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen saattoi heikentää muistoja, mikä teki nyt helpommaksi väittää, että mitään ei muka tapahtunut? 

Oikeudenkäynnin yhteydessä varmaan sitten selvinnee, mihin sukunimeen Jens on vaihtanut. 

Yle Areenassa on kuultavissa Kulttuuriykkösen Perjantaistudion podcast, jossa Matti Rämö sanoo muutaman sanasen Oikeusmurha-kirjastaan. Hän tuo esille sen, ettei oikeuslaitoksen toimia ole käsitelty kovinkaan kriittisesti. Hänen ja Mäkisen kirja ei siis käsittele murhaa vaan asiantuntijalausuntojen laadunvalvonnan puutetta lsh-oikeudenkäynnissä. Kirjassa väitetään, että lasten haastattelut tehtiin johdatellen ja painostaen.

Rämö ja Mäkinen toistavat siis lähinnä puolustuksen psykologien näkemyksiä. Näistä varsinkin S*nttila oli aikoinaan tuohtunut siitä, ettei oikeus ottanut hänen näkemyksiään huomioon. S*nttila puuttui jopa lääkärien ammattitaitoon eli meni oman tonttinsa ulkopuolelle. Mielestäni S*nttila saisi pohtia omaa objektiivisuuttaan. Hänhän osallistui arveluiden mukaan keskustelupalstoilla murhan pohdintaan ja piti Annelia syyttömänä. Sieltä hän sai käyttöönsä noitavaino-termin. Se on luonnollisesti vaikuttanut hänen tulkintoihinsa lasten kertomuksista. 

Rahastusta. 

Immu Ilmen on haastatellut Youtubessa Oikeusmurha-kirjan toista tekijää Rami Mäkistä otsikolla Gangstakuiskaaja & Oikeusmurha. Immu pääsee haukkumaan "possuja". Mäkinen puhuu vakuuttavan kuuloisesti tunnin verran, mutta valitettavasti täytyy todeta, että olen kuullut nuo samat tarinat jo aikoinaan Auerin puolustuksen suulla. Mäkinen ja Rämön ovat siis päässeet näkemään kaiken salaisen aineiston, varmaankin Auerilta, mutta silti he eivät osaa tuoda asiaan mitään uutta omaa näkemystä. Mutta jos on aineiston saanut käyttöönsä syytetyiltä, niin miksipä sitä heitä vastaan mitään yrittäisikään sanoa. Kaiken laittavat vain poliisin syyksi. 

Sijaisvanhempia Mäkinen syytti "nat*seiksi" kasvatustavoiltaan, mutta toisaalta sanoi, että he ovat myös oheisuhreja. Aineiston perusteella he eivät kuitenkaan pystyneet todistamaan, että sijaisvanhemmat ja poliisi olisivat olleet yhteyksissä toisiinsa. Ja kasvatustavoista esimerkkinä oli se puurorankaisu.

Jens Kukka varsinkin Immu toisteli tavalliseksi jätkäksi, joka on syyttömänä joutunut vankilaan, kun "possut" ovat halunneet kostaa. 

Lopuksi molemmat totesivat, että aikuistuneet lapset voivat joutua maksamaan takaisin saamansa korvaukset Annelilta ja Jensiltä. (Mutta kaipa he ovat sopineet, että saavat omansa koppikorvauksista.) 

Jatkan vielä tuosta Immun ja Ramin youtube-haastattelusta. Rami Mäkinen siis kritisoi oikeuslaitosta kahdesta asiasta. Ensinnäkin hänen mielestään oikeuslaitos on kyvytön asiantuntijatiedon arvioinnissa, tai ainakin sillä on puutteellinen kyky siihen. Tätä hän perustelee "kv. tunnettujen" Santtilan ja Finnilän lausuntojen sivuuttamisella. Noh, itse olen kyllä sitä mieltä, että Santtilan ammattitaito sai kyllä kolauksen murhaoikeudenkäyntien aikaan, kun hän toi puolustuksen asiantuntijana esiin kaksi ala-arvoista pikku tutkimustaan, joilla tyrmäsi pojan puheet. Toisekseen Mäkinen kritisoi sitä, ettei oikeuslaitoksella ole kykyä arvioida lapsen kertomuksen uskottavuutta. Tätä hän perustelee sillä, että Suomessa lapsia kuulustelevat oikeuspsykologit voivat itse arvioida työnsä onnistumista. Tosin Suomessa ei kovin monia asiaan perehtyneitä psykologeja tosiasiallisesti riitä. Itse en kyllä näe, että myöskään Mäkisellä ja Rämöllä ei vaikuta olevan kykyä arvioida lasten kertomuksia journalistisin metodein. Tarvittaisiin pikemminkin forensisen lingvistiikan menetelmiä.

Oma näkemykseni on, että lasten tavallisesta poikkeavan seksuaalitietämyksen takana on ollut jotain muuta kuin sijaisvanhempien vaikutus. Myöskään kaikki epäuskottaviksi leimatut kertomusten osat voivat mielestäni olla hyvinkin uskottavia. Aikuistuneiden lasten motiiveja perua kertomuksiaan on myös syytä pohtia. 

Mäkisen ja Rämön kirjan myötä on esiin tullut joitain uusia yksityiskohtia lapsista. Koska nyt kuulemma nämä aikuistuneet lapset puoltavat salaisen aineiston julkaisemista ja ovat kaiketi antaneet hyväksyntänsä ko. Oikeusmurha-kirjalle, kai heistä voi tähänkin ketjuun kirjoittaa. 

Anneli itse antoi tunnustuskuulusteluissaan ymmärtää, että Jukalla oli ollut jotain sanottavaa vanhimman tyttären käytöksestä. Tytär itse kertoo Oikeusmurha-kirjassa, että isovanhempien luona asuessaan näillä oli ollut säännöt, joihin oli ollut vaikea sopeutua. Tilakuuntelusta 2009 tytär oli osoittanut masentuneisuuden merkkejä ja puhunut äidilleen sukulaisten tappamisesta. Ennen sijaisvanhemmille sijoitusta lapset olivat olleet jonkin aikaa vastaanottokodissa. Sijaisvanhemmilla hän oli jo kahdessa kuukaudessa käyttäytynyt niin, että hänet piti siirtää nuorisokotiin 2010. Nuoremmat lapset alkoivat pelätä häntä ja kertoivat hänen sytytelleen nurkkiin kynttilöitä ja sumutelleen hyönteismyrkkyä. Sijaisvanhempien nähden hän oli potkinut imuria ja särkenyt suihkuseinää. Vaikuttaa siis siltä, että isosisko aiheutti tapahtumaketjun, joka johti vieraannuttamiseen. Sijaisperheeseen tullessaan kolmella lapsista oli vakavaa oireilua. Vaikea nähdä, miten sijaisvanhemmat olisivat voineet toimia toisin tuon murrosikäisen kanssa, joka vankilavierailuilla äidin luona sai suurimman osan Annelin huomiosta.

Venereissulla 2011 nuoremmat lapset alkoivat kertoa lisää juttuja vanhimmasta lapsesta. Tämä oli kehuskellut osallistuneensa isän murhaan. Hän oli ollut myös mukana Annelin ja Jensin seksissä. Hän kielsi aluksi edes tavanneensa Jensiä. Äidin vapauduttua vankilasta hän palasi äidin luo. Koppikorvauksilla he tekivät reissun Lontooseen.

Nuorin tyttö, jolla tuskin oli muistikuvia Ulvilan ajalta, oli ensimmäinen, joka alkoi venereissulla kertoa Turussa asumisesta. Hän oli viillellyt enonsa venettä. Poika taas kertoi, että hän oli hakannut päätään seinään, ja vasta sijaisäidiltä saanut hoivaa.

Lapset kertoivat aluksi vain murhaan liittyvistä asioista. Lsh-jutut yksityiskohtaisine seksitietouksineen tulivat mukaan vasta myöhemmin, kun psykologit haastattelivat lapsia. Valtakunnansyyttäjä on todennut, että olisi ollut kovin lyhyt aika istuttaa lapsille sellaisia tarinoita. Lapset sanoivat kertoneensa asioista jo isoäidillekin, mutta tämä ei ollut uskonut. Vieraantuminen muusta suvusta johtui myös siitäkin, että isovanhemmat eivät uskoneet Annelin tehneen mitään rikollista ja pitivät lasten tarinoita valheina.

Nuorimmat tyttäret muuttivat jo teini-iässä pois sijaisperheestä. He elivät siis vuosia nuorisokodissa. Poika oli ainoa, joka eli sijaisperheessä armeijaan saakka. Hän oli myös viimeinen, joka liittyi purkuhakemukseen. Kukaan lapsista ei ole osannut tarkemmin kertoa, kuinka heidän 2011 tarinansa muka syntyivät, mikäli ne eivät olleet elettyä elämää. Eihän voisi siten olla muuta mahdollisuutta kuin se, että sijaisisä oli heille kaiken syöttänyt. Ja silti kukaan ei usko siihenkään, vaan annelistitkin pehmentävät hänen osuuttaan ja sanovat hänen ja vaimonsa olleen itsekin harhaanjohdettuja uhreja. Miksi voi olla niin vaikea uskoa, että Anneli ja Jens, jotka kumpikin tahoillaan on tuomittu lastensa pahoinpitelyistä, voivat olla syyllisiä ja joillain keinoin saaneet aikuistuneet lapsena mukaan hankkeeseensa? 

Johtavien annelistien näkemys on ymmärtääkseni se, että sijaisvanhemmat olivat yksinkertaisia ja uskoivat poliisia siitä, että Anneli oli syyllinen. Koska heillä ei itsellään ollut lapsia, heiltä puuttui ymmärrystä traumatisoituneita lapsia, varsinkin teini-ikäistä, kohtaan. He olivat kiihkouskovaisia ja heidän kirjahyllystä löytyi varmaankin saat*nanp*lvonta-aihetta käsittelevä kirja. Sijaisvanhempi oli lukenut minfoa, samoin poika. Molemmat olivat katselleet myös p*rnoa opetellakseen lsh-tarinoita. Lapsia oli rangaistu puurolla ja palkittu sylillä, jotta oikeanlaisia tarinoita syntyi.

Tosin Mäkinen ja Rämökään eivät ole tuoneet esiin todisteita tästä. Heidän mukaansa sijaisvanhemmilla ei ollut taloudellista motiivia. Poliisin ohjailusta ei löytynyt todisteita aineistosta. 

On vain arveluita, että sijaisvanhemmat olisivat uskovaisia. Kukaan ei ole väittänyt heidän kirjahyllyssään olevan saat*nanp*lvontateos. Eno oli vain kertonut sisarensa sanoneen, että Jukka oli syntynyt 6.6. Sijaisvanhemmat olivat itsekin olleet lapsia ja nuoria, joten kuinka lapsettomuus sinällään tekisi heistä epäpäteviä vanhempia, varsinkin kun heillä oli sosiaaliviranomaiset tukenaan? Miten uskovainen mies lähtisi keksimään sisarestaan ja tämän tuntemattomasta miesystävästä yksityiskohtaisia seksijuttuja ja saisi ujutetuksi ne lapsille?

Jokin tässä ei oikein sovi kuvioon. Ovatko nuorisokodissa asuneet tytöt kenties jotenkin niin paatuneita, että äidin rahat houkuttelevat? Miksi poika liittyi sisaruksiin vasta viimeisenä? Mitä äiti viestitti heille lähettäessään syntymäpäivälahjaksi (?) lakimiehensä käyntikortin? Kyllä tätäkin puolta on syytä mietiskellä. 

Kohtalaisen reippaita fiboja herättää tuo Auerin juristi Fredman. Tuo niljake on nimittäin erikoistunut kaiken maailman lastenr*skaajien puolustamiseen, hyvin härskejä keinoja käyttäen.

Entäpä Jens?

Jens on todistetusti pahoinpidellyt poikiaan ja entisiä naisiaan. Hänen tietokoneeltaan löydettiin poistettuna 49 lapsip*kuvaa, joiden hallussapidon syyteaika oli jo kulunut. Hänen siskonsa on kehunut Jensillä olleen tuhat naista, joten hän ei voi olla lapsista kiinnostunut, varsinkaan kun tietää siskonsa olleen hyväksikäytetty. 

Anneli antoi Jensille moottoripyörän ja tietokoneen lahjaksi, sekä maksoi lapsille korvaukset tämän puolesta, kuulemma. Jens oli aikeissa todistaa, että oli nähnyt Turussa Jukan kengät, mutta se peruttiin sitten ja Annelin äiti toimi todistajana. Jens voi hyvinkin tietää Annelin tekemisistä enemmänkin. On ihan mahdollista, että Jens on odotellut, että hänkin saa miljoonien koppikorvauksia, kun Anneli saa lapsensa perumaan.