Ristilät valitsivat 4-vuotiaalle Nooalle englanninkielisen päiväkodin, ja niin tekee yhä useampi suomenkielinen perhe

En oikein ymmärrä.

Olisi tärkeämpää että osataan oma kieli. Nyt jo huomaa parikymppisistä, että eivät osaa edes perussanoja suomrksi, vaan käyttävät finglishiä, eli ihan yleiset sanat korvataan englantilaisilla, kun ei vaan tiedetä mitä se on suomeksi.

Se on oikeesti järkyttävää. Tiedän mistä puhin, oon parikymppisen suomivammaisen äiti. Osaisiko lapseni senkään vertaa suomea, jos olisi ollut vielä englanninkielisessä päiväkodissa, sitä sopii miettiä. Ei täällä kohta puhu kukaan enää suomea tällä menolla.

Meillä on arvokas kieli, koitetaan nyt jumalauta pitää se elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppii rakkaan, kauniin, rikkaan, harvinaisen äidinkielensä mahdollisimman hyvin. Sen saman, jonka käytön puolesta on taisteltu.

Englannin palvojia ajattelen sydämeltään hieman junteiksi.

Samaa mieltä.

Englannin kielisessä päiväkodissa (vaikka siellä olisi vain laadukkaasti englantia puhuvia hoitajia) ja suomen kielisessä kotiympäristön yhdistelmässä valitettavasti molemmat kielet jäävät heikommiksi kuin olisi puhtaasti suomenkielisessä ympäristössä kotona ja hoidossa.

Lapsi tarvitsee hyvän äidinkielen taidon, jotta oppii ilmaisemaan itseään suullisesti ja kirjallisesti, ajattelemaan, tunteiden käsittelyyn jne. Käsittääkseni äidinkielen heikkous vaikuttaa muidenkin aineiden oppimiseen kuten matematiikkaan ym.

Pahimmillaan nämä vanhemmat tekevät ison hallan lapsilleen. Eri asia on ne lapset, jotka kasvavat kaksikielisessä perheessä.

Voihan kakka.

On tutkitusti osoitettu etta kaksikielinen lapsi on monintavoin lahjakkaampi

Ainoa mika ratkaisee on, etta aiti puhuu vain yhta kielta, aidinkielta lapselleen. Muut vaikutteet tarhassa yms. ovat vain plussaa

Kaksikielinen tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista puhuu kieltä x ja toinen vanhempi kieltä y lapselle syntymästä asti. Kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että kieltä x puhuvat vanhemmat laittavat päiväkotiin, jossa kieltä x puhuvat hoitajat puhuvat lapsille tankerokieltä y.

Jos olisit lukenut viestisi olisit ymmärtänyt tämän. Lopussa kirjoitin: eri asia ovat ne lapset, jotka kasvavat KAKSIKIELISESSÄ perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä tähän ottaa kantaa sen verran, että itse ollut aina todella huono englannissa. Tämän takia valitsin lapsille enkun kielisen päiväkodin ja aivan super. Lapset oppii leikin varjolla kielen ja puhuvat sitä nyt todella hyvin. 

Jos miettii nykyelämää niin Suomessa tarvitaan englantia melkeinpä työssä kuin työssä. Asiat on muuttuneet paljon vuosikymmenten varrella. Kuka ei haluaisi, että lapsi saisi vaivihkaa toisen kielen rinnalle. Ruotsilla ei sinänsä mitään tee, jos miettii globaalisti. Kyllä se on englanti mitä tarvitaan. 

Suosittelen!

Maailma on myös ihan erilainen nykyään kuin ennen. Lapset kuulevat esim. somessa englantia paljon enemmän kuin omassa lapsuudessamme. Englannin opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla ja se on opetusmetodit ovat erilaisia kuin meillä oli. Kuudennen luokan loputtua ei englannin taidoissa tunnista, että kuka on käynyt englanninkielisen päiväkodin ja kuka ei. Mutta suomen kielen taidoissa voi tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän tällaisia vanhempia hieman typerinä.

Omaan tuttavapiiriini kuuluu myös vanhempia, jotka häpeävät äidinkieltään ja ovat laittaneet suomenkieliset lapsensa vieraskieliseen päivähoitoon. Lopputuloksena on ollut lapsia, joiden koulumenestys on jäänyt heikoksi ja itseilmaisu puutteelliseksi.

Tutkimustulokset kaksikielisistä lapsista kertoo kyllä ihan muuta. Mutta mitäpä niistä kun ei mahdu omaan pikku maailmaan muut kuin omat ratkaisut.

Kuvaavia ilmaisuja (typeriä juntteja, häpeävät äidinkieltään) ahtaasta ajatusmaailmasta!

Tutkimustulokset kaksikielisistä lapsista kertovat, että lapsi kasvaa mm. empaattisemmaksi kun sen pitää miettiä sen toisen ihmisen kieli. Yksikielisen ei tarvitse miettiä toisen kielitaitoa millään lailla.

Turhaa lienee.

Koulututkimukisista tiedetään, että nykynuoret osaavat kokoajan paremmin englantia kuin aiemmin syntyneet.

Sen sijaan keskittymiskyvyn ongelmat, liikkumattomuus, matemaattisten taitojen ja äidinkielen hallinta heikkenevät, kuten myös lukutaito, yleissivistys, muu kielitaito jne. heikkenevät. Noihin kannattanee keskittyä mielummin kuin englantikn vaikka se ehdottoman tärkeä taito onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Koska suomalaisen päiväkodin lapsi kuulee suomea oikein äännettynä kaikkialla, kuten kotonaan. Englantilaisen päiväkodin lapsi kuulee englantia pääasiassa päiväkodissa, joten ääntämisen tulisi olla melkein täydellistä, jottei lapselle tule aksenttia. Aksentista on hankala päästä eroon kun sen on lapsena oppinut. Ei päiväkodista ole hyötyä jos lapsi oppii siellä saman rallienglannin mitä tavan koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Koska suomalaisen päiväkodin lapsi kuulee suomea oikein äännettynä kaikkialla, kuten kotonaan. Englantilaisen päiväkodin lapsi kuulee englantia pääasiassa päiväkodissa, joten ääntämisen tulisi olla melkein täydellistä, jottei lapselle tule aksenttia. Aksentista on hankala päästä eroon kun sen on lapsena oppinut. Ei päiväkodista ole hyötyä jos lapsi oppii siellä saman rallienglannin mitä tavan koulussa.

Kaikilla englannin puhujilla on aksentti, myös niillä sitä äidinkielenään puhuvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Hieman huvittaa, että joku puhuu kotonaan akateemista englantia lapsensa kanssa. Itse olen akateeminen suomalainen, enkä kyllä ajattele että puhuisin lapsilleni akateemista suomea. Paljon kyllä luen heille kirjoja.

Siitä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että se natiivius ei ole mikään itseisarvo. Mieluummin koulussa opittu kieli ja rikas sanavarasto kuin natiivitasoinen broken English muutaman tuhannen sanan sanavarastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä tähän ottaa kantaa sen verran, että itse ollut aina todella huono englannissa. Tämän takia valitsin lapsille enkun kielisen päiväkodin ja aivan super. Lapset oppii leikin varjolla kielen ja puhuvat sitä nyt todella hyvin. 

Jos miettii nykyelämää niin Suomessa tarvitaan englantia melkeinpä työssä kuin työssä. Asiat on muuttuneet paljon vuosikymmenten varrella. Kuka ei haluaisi, että lapsi saisi vaivihkaa toisen kielen rinnalle. Ruotsilla ei sinänsä mitään tee, jos miettii globaalisti. Kyllä se on englanti mitä tarvitaan. 

Suosittelen!

Maailma on myös ihan erilainen nykyään kuin ennen. Lapset kuulevat esim. somessa englantia paljon enemmän kuin omassa lapsuudessamme. Englannin opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla ja se on opetusmetodit ovat erilaisia kuin meillä oli. Kuudennen luokan loputtua ei englannin taidoissa tunnista, että kuka on käynyt englanninkielisen päiväkodin ja kuka ei. Mutta suomen kielen taidoissa voi tunnistaa.

Riippuu kyllä lapsesta. Esim. paljon englanniksi ja suomeksi lukevalla lapsella on ihan eri tason sanavarasto molemmilla kielillä kuin sellaisella lapsella, joka lukee tasan ne, jotka on koulu varten pakko. Englanninkielinen päiväkoti kyllä valmistaa myös siihen, että voi lukea englanniksi aiemmin ja näin kehittää sanavarastoa tämän kautta. Lapsen kielitaito kaikkien kielten suhteen on täysin kiinni vanhemmista. Kun kirjoja on tarjolla ja lukemista arvostetaan, ei tule mitään ongelmia suomenkielenkään kanssa.

Suomi on puolillaan kielipuolia vain suomalaisen päiväkodin ja koulun käyneitä lapsia, joiden sanavarasto ja osaaminen on ala-arvoista. Ihan suomalaisten vanhempien lapsia siis. Toki heidän kohdallaan vieraskielinen päiväkoti olisi ollut vielä suurempi katastrofi. Mutta ei sen perusteella pidä kaikkia tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Hieman huvittaa, että joku puhuu kotonaan akateemista englantia lapsensa kanssa. Itse olen akateeminen suomalainen, enkä kyllä ajattele että puhuisin lapsilleni akateemista suomea. Paljon kyllä luen heille kirjoja.

Siitä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että se natiivius ei ole mikään itseisarvo. Mieluummin koulussa opittu kieli ja rikas sanavarasto kuin natiivitasoinen broken English muutaman tuhannen sanan sanavarastolla.

En tiedä minkä alan akateeminen olet, mutta kielistä et paljoa ymmärrä. Englannin kielessä on huikea ero, jos sitä puhuu akateeminen kuin jos sitä puhuu kouluttamaton ihminen. Englannin kielessä on maailman laajin sanavarasto ja sen sanavaraston laajuus korreloi koulutuksen kanssa.

se sanningen kirjoitti:

I denna familj fick barn lära sig svenska som modersmål. Finska besvärade dom sig inte med.  Dom hade hört det på massmedia, lite varstans i samhället, och tycke att det lät fult, lustigt o konstigt, som om finsktalande hade nån underlig talfel, som hindrade dom att prata ordentligt. Som vuxna flyttade dom båda till Sverige, efter ett tag fortsatte den andre till London som programmerare.

Finska är ett så obetydligt språk i världen, att det är onödigt att ödsla tid med det.

Eli teit lapsistasi ulkopuolisia Suomessa, kun et opettanut heille lainkaan suomea. Sitten he muuttivat ruotsiin, jossa kieli oli sama, mutta olivat edelleen ulkopuolisia. Nyt sitten Englantiin. Englanti on indoeurooppalaisena kielenä rakenteeltaan helpompi oppia ruotsinkieliselle kuin suomi, joka kuuluu uralilaiseen kieliryhmään. Toisaalta Suomessa on todella helppoa saada suomen kielen kielikylpy. Jos lapsi kasvaa yksinomaan muun kuin suomen kielen parissa, jää hänen suomen kielen taitonsa helposti tasolle, joka haittaa elämistä Suomessa. Jokapäiväiset asiat voi saada hoidettua, mutta syvällinen kielitaito olisi myös tärkeää.

Huono englanti on nykyinen maailmankieli, mutta on tärkeää hallita oma äidinkielensä täydellisesti. Ei ole hyvä, jos koko maailma puhuu vain huonoa englantia. Lisäksi on tärkeää hallita oman asuinalueen kieli. Moni muualta Suomeen töihin tuleva ei opettele suomea, koska luulee, että englannilla pärjää. Sitten voidaan jäädä tänne pysyvästi, mutta ei jakseta opetella suomea. Se on virhe. Suomessa jää ulkopuoliseksi, jos ei osaa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Koska suomalaisen päiväkodin lapsi kuulee suomea oikein äännettynä kaikkialla, kuten kotonaan. Englantilaisen päiväkodin lapsi kuulee englantia pääasiassa päiväkodissa, joten ääntämisen tulisi olla melkein täydellistä, jottei lapselle tule aksenttia. Aksentista on hankala päästä eroon kun sen on lapsena oppinut. Ei päiväkodista ole hyötyä jos lapsi oppii siellä saman rallienglannin mitä tavan koulussa.

Täällä tuntuu olevan kovin monenlaisia näkemyksiä siitä, onko pahakin juttu, jos ei äännä englantia natiivisti. Koulussa ainakin on aika pienet mahdollisuudet oppia natiiviääntämystä.

Toinen mistä täällä tuntuu olevan kovin erilaisia näkemyksiä on se, viettääkö lapsi liikaa vai liian vähän aikaa päiväkodissa oppiakseen hyvin englannin siellä äidinkielen osaamisen kärsimättä. Toisaalta on vähätelty, ettei pelkän päiväkodin myötä kukaan voi kasvaa kaksikieliseksi (vaikka päiväkodissa moni lapsi viettää suurimman osan hereilläoloajastaan ja alle kouluikäisenä ilman muuta voi vielä kehittyä kaksikieliseksi). Eihän kielen oppiminen siitä riipu, puhuuko kieltä väestörekisteriin merkitty vanhempi vai joku muu. Niin sitten toiset ovat sitä mieltä, että lapsen suomen osaaminen kärsii, kun viettää pitkät päiväkotipäivät englanninkielisessä ympäristössä.

Ehkä tämäkin aihe menee samaan sarjaan, että vanhemmat tekevät aina väärin, tekevät miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä tähän ottaa kantaa sen verran, että itse ollut aina todella huono englannissa. Tämän takia valitsin lapsille enkun kielisen päiväkodin ja aivan super. Lapset oppii leikin varjolla kielen ja puhuvat sitä nyt todella hyvin. 

Jos miettii nykyelämää niin Suomessa tarvitaan englantia melkeinpä työssä kuin työssä. Asiat on muuttuneet paljon vuosikymmenten varrella. Kuka ei haluaisi, että lapsi saisi vaivihkaa toisen kielen rinnalle. Ruotsilla ei sinänsä mitään tee, jos miettii globaalisti. Kyllä se on englanti mitä tarvitaan. 

Suosittelen!

Maailma on myös ihan erilainen nykyään kuin ennen. Lapset kuulevat esim. somessa englantia paljon enemmän kuin omassa lapsuudessamme. Englannin opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla ja se on opetusmetodit ovat erilaisia kuin meillä oli. Kuudennen luokan loputtua ei englannin taidoissa tunnista, että kuka on käynyt englanninkielisen päiväkodin ja kuka ei. Mutta suomen kielen taidoissa voi tunnistaa.

Riippuu kyllä lapsesta. Esim. paljon englanniksi ja suomeksi lukevalla lapsella on ihan eri tason sanavarasto molemmilla kielillä kuin sellaisella lapsella, joka lukee tasan ne, jotka on koulu varten pakko. Englanninkielinen päiväkoti kyllä valmistaa myös siihen, että voi lukea englanniksi aiemmin ja näin kehittää sanavarastoa tämän kautta. Lapsen kielitaito kaikkien kielten suhteen on täysin kiinni vanhemmista. Kun kirjoja on tarjolla ja lukemista arvostetaan, ei tule mitään ongelmia suomenkielenkään kanssa.

Suomi on puolillaan kielipuolia vain suomalaisen päiväkodin ja koulun käyneitä lapsia, joiden sanavarasto ja osaaminen on ala-arvoista. Ihan suomalaisten vanhempien lapsia siis. Toki heidän kohdallaan vieraskielinen päiväkoti olisi ollut vielä suurempi katastrofi. Mutta ei sen perusteella pidä kaikkia tuomita.

Harvinaisen virheellinen kuvitelma, että lapsen kieli kehittyy sillä, että kirjoja "on tarjolla". Kieli kehittyy jokapäiväisessä aktiivisessa käytössä.

Sinun logiikalla lapsi, jonka kotona on kirjahyllyssä latinankielisiå kirjoja, on taitava latinisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Hieman huvittaa, että joku puhuu kotonaan akateemista englantia lapsensa kanssa. Itse olen akateeminen suomalainen, enkä kyllä ajattele että puhuisin lapsilleni akateemista suomea. Paljon kyllä luen heille kirjoja.

Siitä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että se natiivius ei ole mikään itseisarvo. Mieluummin koulussa opittu kieli ja rikas sanavarasto kuin natiivitasoinen broken English muutaman tuhannen sanan sanavarastolla.

En tiedä minkä alan akateeminen olet, mutta kielistä et paljoa ymmärrä. Englannin kielessä on huikea ero, jos sitä puhuu akateeminen kuin jos sitä puhuu kouluttamaton ihminen. Englannin kielessä on maailman laajin sanavarasto ja sen sanavaraston laajuus korreloi koulutuksen kanssa.

Kova on uskosi akateemisuuden voimaan, mutta englannin - aivan kuten suomenkin - kielessä sanavarasto rakennetaan jo paljon ennen akateemisia opintoja. Ja se rakennetaan ennen kaikkea lukemalla.

Ei siellä yliopistossa enää sanavarastoa rakenneta, etenkään jos suuntautuu matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Korkeintaan opitaan alan omaa sanastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän tällaisia vanhempia hieman typerinä.

Omaan tuttavapiiriini kuuluu myös vanhempia, jotka häpeävät äidinkieltään ja ovat laittaneet suomenkieliset lapsensa vieraskieliseen päivähoitoon. Lopputuloksena on ollut lapsia, joiden koulumenestys on jäänyt heikoksi ja itseilmaisu puutteelliseksi.

Tutkimustulokset kaksikielisistä lapsista kertoo kyllä ihan muuta. Mutta mitäpä niistä kun ei mahdu omaan pikku maailmaan muut kuin omat ratkaisut.

Kuvaavia ilmaisuja (typeriä juntteja, häpeävät äidinkieltään) ahtaasta ajatusmaailmasta!

Tutkimustulokset kaksikielisistä lapsista kertovat, että lapsi kasvaa mm. empaattisemmaksi kun sen pitää miettiä sen toisen ihmisen kieli. Yksikielisen ei tarvitse miettiä toisen kielitaitoa millään lailla.

Lapsesta ei kasva kaksikielinen englanninkielisessä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Hieman huvittaa, että joku puhuu kotonaan akateemista englantia lapsensa kanssa. Itse olen akateeminen suomalainen, enkä kyllä ajattele että puhuisin lapsilleni akateemista suomea. Paljon kyllä luen heille kirjoja.

Siitä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että se natiivius ei ole mikään itseisarvo. Mieluummin koulussa opittu kieli ja rikas sanavarasto kuin natiivitasoinen broken English muutaman tuhannen sanan sanavarastolla.

En tiedä minkä alan akateeminen olet, mutta kielistä et paljoa ymmärrä. Englannin kielessä on huikea ero, jos sitä puhuu akateeminen kuin jos sitä puhuu kouluttamaton ihminen. Englannin kielessä on maailman laajin sanavarasto ja sen sanavaraston laajuus korreloi koulutuksen kanssa.

Kova on uskosi akateemisuuden voimaan, mutta englannin - aivan kuten suomenkin - kielessä sanavarasto rakennetaan jo paljon ennen akateemisia opintoja. Ja se rakennetaan ennen kaikkea lukemalla.

Ei siellä yliopistossa enää sanavarastoa rakenneta, etenkään jos suuntautuu matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Korkeintaan opitaan alan omaa sanastoa.

Englanninkielisissä maissa niissä matemaattis-luonnontieteellisissäkin opinnoissa on mukana humanistisia aineita, luetaan klassikkoja, tutustutaan antiikin maailmaan. Ihan hyvätasoiset ne opinnot silti ovat, jos katsot mihin niillä opinnoilla on ponnistettu ja vertaat esim. suomalaisen tieteen saavutuksiin.

Huvittavaa, kuinka täällä uskotaan, että kaksikielisyys lisää empatiaa. Miksi sitten pelkäätte niin paljon s2-oppilaita, jotka ovat kaksikielisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piisi olla näyttöä, että englanninkielinen päiväkoti todellakin on hyödyllinen. Onko asiasta yhtään tutkimusta?

Ainakin kaikki kielitieteilijät näkevät punaista tällaisesta, että suomenkieliset puhuvat siellä lapsille "englantia".

Jos vertaan lapsen englanninkielistä päiväkotia ja aiempaa suomenkielistä, niin englanninkielisessä on natiivitason englantia puhuvia työntekijöitä suunnilleen sama osuus kuin suomenkielisessä natiivitason suomea puhuvia työntekijöitä. Englanninkielisessä ne tönkömminkin puhuvat sijaiset/työntekijät puhuvat varsin hyvää englantia, kun taas suomenkielisessä huonosti suomea puhuvien sijaisten kanssa oli vaikea kommunikoida. Miksi ei-natiivisti mutta kuitenkin hyvin englantia puhuva hoitaja alle kouluikäisenä olisi kielen oppimmiselle jotenkin vaarallista? Eihän siellä koulussakaan natiivienglantia puhuvia opettajia ole kuin tosi harvoilla.

Omalla kohdalla se ei niin ollut merkityksellistä puhuuko hoitaja natiivitason englantia. Jos espanjalainen korkeakoulutettu puhuu englantia niin on se jo ihan riittävän hyvää tasoa. Toki lapsemme kotona kuulee akateemista natiivienglantia isältään. Englannin kielessä se koulutustaso on merkittävämpi kuin natiivisuus.

Hieman huvittaa, että joku puhuu kotonaan akateemista englantia lapsensa kanssa. Itse olen akateeminen suomalainen, enkä kyllä ajattele että puhuisin lapsilleni akateemista suomea. Paljon kyllä luen heille kirjoja.

Siitä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että se natiivius ei ole mikään itseisarvo. Mieluummin koulussa opittu kieli ja rikas sanavarasto kuin natiivitasoinen broken English muutaman tuhannen sanan sanavarastolla.

En tiedä minkä alan akateeminen olet, mutta kielistä et paljoa ymmärrä. Englannin kielessä on huikea ero, jos sitä puhuu akateeminen kuin jos sitä puhuu kouluttamaton ihminen. Englannin kielessä on maailman laajin sanavarasto ja sen sanavaraston laajuus korreloi koulutuksen kanssa.

Kova on uskosi akateemisuuden voimaan, mutta englannin - aivan kuten suomenkin - kielessä sanavarasto rakennetaan jo paljon ennen akateemisia opintoja. Ja se rakennetaan ennen kaikkea lukemalla.

Ei siellä yliopistossa enää sanavarastoa rakenneta, etenkään jos suuntautuu matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Korkeintaan opitaan alan omaa sanastoa.

Englanninkielisissä maissa niissä matemaattis-luonnontieteellisissäkin opinnoissa on mukana humanistisia aineita, luetaan klassikkoja, tutustutaan antiikin maailmaan. Ihan hyvätasoiset ne opinnot silti ovat, jos katsot mihin niillä opinnoilla on ponnistettu ja vertaat esim. suomalaisen tieteen saavutuksiin.

Tämä taas johtuu siitä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa kaksi ensimmäistä yliopistovuotta opiskellaan yleissivistäviä aineita reippaalla tahdilla. Vastaa meidän lukio-opintojamme. Yhdysvalloissahan peruskoulu kestää 12 vuotta.