Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Sellaisten kannattaisi pysyä sutinoinneista kaukana, jotka ei osaa tehdä omia halujaan selväksi toiselle ja valittaa sitten vauvapalstalla kun toinen tekee sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että menee välillä vaimonsa luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on yksi niistä syistä, miksi en seurustele. Kun on vuosia saanut olla yksin, ei sitä halua tuollaista riippakiveä ja luvanantajaa elämäänsä. Ettei tarvitse riidellä asiasta, olen katsonut parhaaksi pysyä yksin.
Olisin toki valmis seurustelemaan niin, että molemmilla on omat kodit ja omaa aikaa. Ja jos joudun sanomaan, että olisi nyt hyvä jos menisit omaan kotiisi, nähdään vaikka loppuviikosta, niin siitä ei oikeasti suututa, eikä siitä tarvitse vääntää, vaan ukko uskoo sen kerrasta eikä ota nokkiinsa.
Rakastuin heti. Naiset haluaa aina parisuhteessa kokoaikaista läheisyyttä ja yhdessäoloa. Toteavat, että sama olla yksin, jos yhteistä aikaa ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi. Mahtavaa nähdä että on naisia, jotka ajattelee oman ajankin tärkeyden. Ennen kaikkea sellaisen oman ajan, että sitä on reilusti eikä vain periaattella "saat käydä Jaskan kanssa kalassa, kunhan oot neljältä kotona, koska sitten tulee Tiina ja Janne meillä käymään ja sun pitää olla kotona".
Naisen alkuperäinen kommentti saanut 7 yläpeukkua ja 0 alapeukkua. Kun mies komppaa ja on samaa mieltä naisen kanssa siitä oman ajan tärkeydestä, niin enemmän on ala -kuin yläpeukkuja. Eli nainen saa haluta omaa aikaa ja vaikka hätistää miehen moneksi päivää pois asunnosta, niin se on hienoa. Mies kun komppaa, niin se on väärin ja mies ei saa ajatella samalla tavoin, tai on ilmeisesti mammojen mielestä kylmä ihminen ja huono mies 😂
Kummallekin omat harrastukset. Hankkikaa vaikka koira, niin hän voi tehdä tunnin lenkkejä. Yleensä ongelma on kun puoliso harrastaa esim.iltaisin liikuntaa tai on viikonloppuisin pelireissuilla tai leireillä.
Nussiiko pää markänä joka päivä ja joka hikinen yö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano että menee välillä vaimonsa luo.
Todennäköisemmin äitinsä luo 😌
Keskustelua ja kommunikointia kannattaa harjoitella. Tässäpä teille oiva tilaisuus siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynaisen esikuva. Hienot illan viettäjäiset tapailumiehen kera kelpaa ilman jännitystä, että mitä saa treffeille, ehkä siinä bemarillakin kyyti tulee ja tietäähän sen että iltamien jälkeen vähän hetekkaakin natisuttavat.
Mies kuitenkin "ärsyttää" naista kosmisesti ettei sillä aamusta aamupalaa pitempään enää mitään tee, menköön himaansa odottamaan naisen ohjeita pysyykö jatkossa vai päätyykö puulaakiin. Jokatapauksessa somedeitistä jono purkautuu kun nainen valkkailee.
Pelaa? Mitä nöösipoikia te naiset oikein valkkaatte somedeitistä? Videopelit on tosimiehille vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallekin omat harrastukset. Hankkikaa vaikka koira, niin hän voi tehdä tunnin lenkkejä. Yleensä ongelma on kun puoliso harrastaa esim.iltaisin liikuntaa tai on viikonloppuisin pelireissuilla tai leireillä.
Kyllä niitä tunnin lenkkejä voi tehdä ilman koiraakin. En todellakaan suosittelisi noille nyt koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallekin omat harrastukset. Hankkikaa vaikka koira, niin hän voi tehdä tunnin lenkkejä. Yleensä ongelma on kun puoliso harrastaa esim.iltaisin liikuntaa tai on viikonloppuisin pelireissuilla tai leireillä.
Ei kai koiraa oteta parisuhdeongelmia ratkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei kyllä parisuhteessa komenneta ketään pois kotoa. Juu ei kyllä toimisi tuollainen suhde. Siis tuohan ihan törkeää. Jos päässä ahdistaa, pitää itse ulos tuulettumaan. Puhun nyt yleisesti enkä ap:n tapauksesta.
Ihan yhtä lailla törkeää on se, jos toinen valloittaa kodin niin, että aina toinen joutuu sieltä poistumaan saadakseen olla yksin. Normaalissa parisuhteessa tehdään kompromisseja. Ei tietenkään niin, että NYT häivyt täältä, vaan niin että sovitaan yhdessä tapa millä tää hoituu molemmille kivasti.
Kyllä koti pitää olla sellainen ettei sieltä tarvitse lähteä pois. Sen takia pitää olla asunto, jossa on kummallekin omaa tilaa. En ikinä muuttaisi tuollaiseen suhteeseen vaan mieluummin sitten erilliset asunnot, josta ei ajeta pois.
Sellasta se on jos yhteen muutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ihan ite olet antanut tilanteen ajautua tuohon.
Sano sille että nähtäiskö vähän harvemmin, bunkkaa kotonasi ja ota avain veks.
Problem solved
Nakkaa pihalle se. Ette te ole sopineet asuvanne yhdessä. Minä en kyllä kattelis. Tuota sinä saat nyt katella vuosikausia jos et jotain tee sen eteen. Sun koti sun säännöt.
Onnellinen sinkku kirjoitti:
Nakkaa pihalle se. Ette te ole sopineet asuvanne yhdessä. Minä en kyllä kattelis. Tuota sinä saat nyt katella vuosikausia jos et jotain tee sen eteen. Sun koti sun säännöt.
No ovat he sopineet, jos toinen maksaa juoksevia kuluja.
Ei Tsiisus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on yksi niistä syistä, miksi en seurustele. Kun on vuosia saanut olla yksin, ei sitä halua tuollaista riippakiveä ja luvanantajaa elämäänsä. Ettei tarvitse riidellä asiasta, olen katsonut parhaaksi pysyä yksin.
Olisin toki valmis seurustelemaan niin, että molemmilla on omat kodit ja omaa aikaa. Ja jos joudun sanomaan, että olisi nyt hyvä jos menisit omaan kotiisi, nähdään vaikka loppuviikosta, niin siitä ei oikeasti suututa, eikä siitä tarvitse vääntää, vaan ukko uskoo sen kerrasta eikä ota nokkiinsa.
Rakastuin heti. Naiset haluaa aina parisuhteessa kokoaikaista läheisyyttä ja yhdessäoloa. Toteavat, että sama olla yksin, jos yhteistä aikaa ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi. Mahtavaa nähdä että on naisia, jotka ajattelee oman ajankin tärkeyden. Ennen kaikkea sellaisen oman ajan, että sitä on reilusti eikä vain periaattella "saat käydä Jaskan kanssa kalassa, kunhan oot neljältä kotona, koska sitten tulee Tiina ja Janne meillä käymään ja sun pitää olla kotona".
Naisen alkuperäinen kommentti saanut 7 yläpeukkua ja 0 alapeukkua. Kun mies komppaa ja on samaa mieltä naisen kanssa siitä oman ajan tärkeydestä, niin enemmän on ala -kuin yläpeukkuja. Eli nainen saa haluta omaa aikaa ja vaikka hätistää miehen moneksi päivää pois asunnosta, niin se on hienoa. Mies kun komppaa, niin se on väärin ja mies ei saa ajatella samalla tavoin, tai on ilmeisesti mammojen mielestä kylmä ihminen ja huono mies 😂
Eiköhän nuo alapeukut tule misogynistisesta "kaikki naiset aina sitä sun tätä" typeryydestä.
Meillä on oli samanlaista. Ero oli hyvin lähellä. Ennen asuimme ihan virallisesti yhdessä mutta ei siitä mitään tullut. Mies oli läheisriippuvainen ja koko ajan kyljessä kiinni. En yksinkertaisesti vaan kestänyt sitä. Miehelle asumusero oli kova paikka, mutta löydettiin onneksi tasapaino.
Nyt meillä on kodit eri paikkakunnilla. Ollaan saman katon alla 2-3viikonloppua kuussa ja joskus arkena. Parisuhde voi paremmin kuin koskaan. Ollaan asuttu erillään nyt 4 vuotta, yhdessä 8v. Ollaan kuin vastarakastuneita, ja oon niin onnellinen että uskallettaan elää omalla tavallamme. Emme ehkä koskaan enää asu yhdessä, mutta se ei tarkoita sitä että meillä ei olisi aitoa oikeaa toimivaa parisuhdetta joka voi jatkua tällaisena vaikka loppuun asti.
Mies ei ole vielä ohjautunut uusiin harrastuksiin, jos saisit jotakin kokeilemaan, niin ehkä innostuisi ja viettäisi osan ajasta siellä, kun on noin lyhyet työpäivätkin. Liikunta,? Kansalaisopiston kurssit? Opiskelu? Mistä muusta hän tykkää kuin pelaamisesta?
Parisuhteessa on tärkeää keskustella, esittää toiveita ja tulla kuulluksi.
Nyt ei oikein toimi. Joko toinen ei osaa esittää toiveitaan tai toinen on itseriittoinen tollo, joka ei ymmärrä kuin oman napansa.