Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Hei ap! Onko miehen asunto sitten omistusasunto, kun hänellä on edelleen se? Jos asunto on vuokra-asunto, niin silloinhan miehen kannattaa luopua siitä ja muuttaa virallisesti luokse, kun ei ole järkeä maksaa kahden asunnon vuokraa jos asutaan koko ajan käytännössä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun elämältä joskus ennen sillä erotuksella, että sallin myös taloudellisen loisimisen samalla.
Kyllä joudut nyt ystävällisedti ja tiukasti osoittamaan rajasi ( voi olla yllättävän haastavaa, kuten kirjoituksesi palstalle osoittaa).
Ihan kuten voit kertoa tarvitsevasi ehdottomasti laadukkaat talvikengät voit kertoa tarvitsevasi omaa aikaa. Ilman tunnelatausta, mutta myös ilman tinkimisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei kyllä parisuhteessa komenneta ketään pois kotoa. Juu ei kyllä toimisi tuollainen suhde. Siis tuohan ihan törkeää. Jos päässä ahdistaa, pitää itse ulos tuulettumaan. Puhun nyt yleisesti enkä ap:n tapauksesta.
Missä kohtaa ja missä tilassa tapaat ap muita miehiä? Sano suoraan sille miesvauvalle että sen ripustautuminen ahdistaa, ja että "tarvitset omaa tilaa". Ei sun tarvitse kertoa sitä, mihin sitä tarvitset.
Voimia sisko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä, mutta ei tarvitse myöskään käskeä toista kotoaan pois. Pitää hommata sellainen asunto, että siellä on kummallekin omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko käynyt miehesi asunnossa. onko asuntoa ollenkaan, onko se kimppakämppä, asuuko hän yhdessä rakkaan vai on kanssa ja tarvitsee " omaa aikaa" . onko avioero käynnissä ja paha äm ä on heittänyt hänet ulos kodistaan. kaikkea on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu asiasta suoraan miehelle. Olin itse samassa tilanteessa, tosin minun tapauksessani mies ei suostunut maksamaan puoliksi ruokia (2kk meni noin) kunnes en enään ostanut ruokaa, vaan kävin ulkona yksin syömässä, mistä mies tietenkin vinkui. Totesin lopussa että tämä on minun asuntoni, ei hänen ja jos hän haluaa syödä ruokaa, niin hänen pitää osallistua asumiskustannuksiin kerta on koko ajan luonani. Erosimme myöhemmin muista syistä, mutta oi että oli ihanaa kun oli vihdoin omaa aikaa ja aikaa katsella omia lemppari sarjoja kuuntelematta valitusta kuinka kehtaan katsoa telkkaria ilman hönen "lupaa".
Mitä se selitti syyksi, ettei maksa ruuastaan? Miten perusteli sen, että sinun pitää ruokkia aikuinen mies?
Sanoi että kokee sen epäreiluksi että hänen pitäisi maksaa koska on työtön ja minä hyvä palkkaisessa työssä.
Huh, en jaksaisi. Minulla ja miesystävälläni on omat kodit, tosin ihan samassa naapurustossa, mutta saan olla yksin kotona tarpeeksi, kuten mieskin. Enää en kotileikkeihin lähde. Olen miettinyt, että mistä tämä johtuu, että en suin surminkaan suostuisi muuttamaan miehen kanssa saman katon alle, mutta huomaan, etten ole ajatuksineni yksin. Mies on laillani introvertti ja jos hän tahtoo istua kotona tuijottamassa seinää, niin sen hänelle sallin. En tarvitse kokoaikaista seuranpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ruikutat? Jätä se sika, ja sillä siisti.
Eikö aikuinen ihminen osaa tehdä itse päätöksiä. Vaikuttaa hiieman tuuliviiriltä, pyydetyään miestä osallistumaan, sitten ei halutakaan jne. Nyt nainen suu auki ja sopimaan säännöt. Ei mies ajatusten lukija ole. Voi hyvää päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä vaiheessa, mutta kun tulet järkiisi tajuat minkä hinnan maksoit eli mitä pidempään jatkat, sitä enemmän vahingoitat itseäsi.
Loinen ei rajoja vedä, sinun on ne vedettävä.
Käske sen antaa avaimet ja lähteä HETI.
Uuden loisen löydät kyllä tarvittaessa.
Herää arvostamaan itseäsi ja ainutta elämääsi.
Heitä loinen ulos. Päätä ja lukitse päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ymmärrän ap:n ongelman. Olen itse seurustellut miesystäväni kanssa vuoden verran ja asun yksin, lapset ovat aikuisia ja omillaan. Näemme viikonloppuisin, joskus lyhyesti arkisin, mutta viikolla emme yökyläile. Tulisin hulluksi, jos minulla ei olisi omaa aikaa arki-iltaisin. Työpäivä matkoineen haukkaa vuorokaudesta 10 tuntia ja on siinä määrin kuormittavaa, että illalla haluan vain olla itsekseni ja tehdä omia juttujani.
Kun sitten viikonloppuna olemme yhdessä, se aika on erityistä ja ihanaa. Suhde pysyy virkeämpänä tällä tavoin enkä kaipaa arjen jakamista vaikka rakastankin miestä eikä hänen arjessaan ole mitään sellaista, joka minua arveluttaisi yhteenmuuttoa ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap huhuu, tule vastaamaan nöihin esitettyihin kysymyksiin. Ärsyttävää, jos joku aloittaa ketjun ja katoaa sitten tåysin.
Se on usein trollin merkki.
Eikä trollin tarvitse yleensä pitkään jatkaa, kun muut huolehtivat että juttu kulkee. Osalla on melkoisen vilkas mielikuvitus täällä, ja uskotaan herkästi kaikki.
Puhutaan että Suomessa on vaikeaa päästä psykiatriseen neuvontaan ja hoitoon. Täällä palstalla tuntuu kyllä asiantuntijoita riittävän ja neuvoja satelevan, vieläpä aivan ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap katosi kuin pieru Saharaan?
Vastahan tuossa on kulunut hädin tuskin kuutta tuntia. Voi olla että on muutakin puuhaa vaikkei kai sunnuntaina töissä olekaan tai vaikkei trolli olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei kyllä parisuhteessa komenneta ketään pois kotoa. Juu ei kyllä toimisi tuollainen suhde. Siis tuohan ihan törkeää. Jos päässä ahdistaa, pitää itse ulos tuulettumaan. Puhun nyt yleisesti enkä ap:n tapauksesta.
Ihan yhtä lailla törkeää on se, jos toinen valloittaa kodin niin, että aina toinen joutuu sieltä poistumaan saadakseen olla yksin. Normaalissa parisuhteessa tehdään kompromisseja. Ei tietenkään niin, että NYT häivyt täältä, vaan niin että sovitaan yhdessä tapa millä tää hoituu molemmille kivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä, mutta ei tarvitse myöskään käskeä toista kotoaan pois. Pitää hommata sellainen asunto, että siellä on kummallekin omaa rauhaa.
Ei pitäisi joutua käskemään, sen toisen pitäisi ymmärtää ihan käskemättäkin olla joskus pois kotoa, jos toinen on sellaisen toiveen ilmaissut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tottakai voi sanoa. Miksi ihmeessä ei voisi? Pakko sen ei tietenkään ole olla kaupoilla kiertelyä, mutta kyllä pitää parisuhteessa voida pyytää aikaa olla yksin kotona. Tosi outoa jos ei voisi. Varsinkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä! Jos toinen ei ole sitten ollenkaan halukas tekemään kompromissia ja elämään niin että kumppanillakin on hyvä olla, niin silloin suhde ei toki toimi. Yhdessä asuminen on ihan mahdollista niinkin ettei kaikkea tehdä koko aikaa yhdessä, vaan molemmat voi olla myös yksin, myös kotona.
No ei kyllä parisuhteessa komenneta ketään pois kotoa. Juu ei kyllä toimisi tuollainen suhde. Siis tuohan ihan törkeää. Jos päässä ahdistaa, pitää itse ulos tuulettumaan. Puhun nyt yleisesti enkä ap:n tapauksesta.
Miehellä on omakin koti. Jostain syystä hän on koko ajan ap:n asunnolla, myös silloin kuin ap ei ole siellä.
Juuri näin ja ei ole kenenkään keksimä sääntö, pitää paikkansa.