Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa, että joku ajattelee neuvolalääkäreiden olevan naistentautien erikoislääkäreitä. Ei meillä äitejä ja vauvoja niin paljoa arvosteta. Yleislääkärin hommaa. Siellähän on kesäkandejakin työvuorossa.
Raskaus ei ole sairaus. Suurin osa ei tarvitse lääkärin apua raskauden aikana.
Aika mahdotonta on lapsi saada ilman ainoaakaan lääkärinkäyntiä. Normaalisti minimissään lääkärin tarkastuksia on kolme. Vanhempainrahaa ei saa jos ei käy jälkitarkastuksessa.
Mahdotonta? Miten luulet kaikkien maailman lasten tähän maailman saapuvan? Luuletko, että kaikkialla on samanlainen huippuneuvolasysteemi kuin Suomessa? Kyllä ne mukulat sieltä kummasti ulos tulee silti jonain päivänä. Kaikkialla ei ole lääkäreitä saatavilla.
Voi hyvänen aika, jäikö minulla sana Suomessa tuosta edellä pois. Ihan olen luullut, että tämä ketju koskee synnyttämistä Afrikassa eikä Suomessa. 🤣
Synnytys tapahtumana on eri asia kun järjestelmän edellyttämät lääkärikäynnit, että sinä saat tukirahasi.
Osaatko sinä lukea ollenkaan? Kukaan ei ole noissa tämän alaketjun lainauksissa väittänyt, että juuri synnytyksessä tapahtumana tarvitaan lääkäriä. Ei tarvita jos kaikki menee hyvin. Mutta kummasti synnyttäjää yleensä rauhoittaa tieto siitä, että tarvittaessa se lääkäri paikalle saadaan.
Uh, töykeä. Sulla menee tunteisiin tämä. Oletko miettinyt miksi?
Sinulta loppui sitten argumentit jo tässä vaiheessa! Se ei toki ole uutinen.
Tarkennatko hiukan, miksi lääkäri synnytykseen liittyen on tänään mielestäsi tuollainen pahisten pahis, mitä pitää vaikka viimeiseen hengenvetoon konkreettisesti välttää.
Erikoinen keskustelu, mutta dissaat itse vastapuolta.
Kuten: Osaatko sinä lukea ollenkaan?
Antaa sinusta kuvan, että menetät hermosi. Tai et pysty asialliseen keskusteluun, jompi kumpi.
Ohiksena vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.
Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.
Eli hoitoa ja hoivaa.
Pitääkö sinulle todella ihan jokainen käsite vääntää rautalangasta? Otetaan esimerkki: vanhus on vuodepotilas pissat vaipassa. Vaihdetaan vaippaa ja lakanoita, pestään vanhusta. Lääkkeet annetaan suuhun. Tässä tapauksessa annetaan hoitoa ja hoivaa.
Terkkari neuvolassa tikuttaa pissan, mittaa painon ja verenpaineen. Tämä on seurantaa ja sillä pyritään äidin ja lapsen terveyden edistämiseen. Se ei ole hoitoa tai hoivaa.
Mit neuvolalääkäri tekee? Mihin äiti menee jos hänellä on vko synnytyksestä huono ja masentunut olo? Sinähän täällä pilkkua nussit.
Ei neuvolalla ole mitään resursseja hoitaa masennusta. Tulee minulle synnytyksen jälkeen rintatulehdus, liikaa vuotoa, masennus what so ever, minä menen näyttämään itseäni lääkärille. Neuvola olisi tuossa välissä ihan turha. Jos neuvolasta kysyisi asiaan neuvoa, eteen päin sieltäkin vain ohjattaisiin.
Neuvolalääkärille noissa vaivoissa mennään. Joku tk-lääkäri ole rintatulehdusta tai synnytyksen jälkeistä masennusta välttämättä koskaan nähnytkään.
Ainakin täällä meillä se neuvolalääkäri on tasan ja tarkkaan juurikin noita terveyskeskyksen lääkäreitä. Sille on vain määrätty väliin neuvolapäiviä.
Tuskinpa. Onko teillä tk-lääkärillä gynepäiviä ja paykiatripäiviäkin? Neuvolalääkärit on naistentauteihin erikoistuneita lääkäreitä. Toki he tekevät tk-työtäkin osa.
Sinä elät kyllä jossakin utopiakuplassa.
Ihan on lakisääteinen asia. Äitiysneuvolan lääkärillä on aina naistentautien koulutus, erikoislääkärin pätevyyttä ei tarvitse olla.
Sinun on sitten ihan helppo etsiä se lakipykälä ja linkata se meille. Laitan popparit tulille. On tosin tosi merkillistä, miten kaikissa kunnissa tuota olettamaasi lakipykälää jätetään kuitenkin noudattamatta, eikä siitä koskaan kurjoiteta mutään missään.
Jos lääkärillä on naistentautien hyväksytty koulutus, mikä vie vähintään pari vuotta, silloin on juurikin erikoislääkäri naistentaudeista ja synnytyksistä. Erikseen voi vielä suuntautua obstetrikoksi eli synnytyslääkäriksi. Mitään muuta naistentautien erityistä koulutusta ei ole lääkärille olemassa.
Montako kertaa olet gynetutkimuksessa käynyt tk-lääkärillä? Tiesitkö että äitiysneuvolassa tehdään gynekologinen tarkastus? Tottakai niillä on koulutus sen tekoon, erikoislääkäreitä tuskin kaikki ovat.
Neuvolalääkäreil on erityispätevyys, ei erikoistumiskoulutus.
Tämä on edullista mainosta tämän "traumatisoituneen" ja " työkyvyttömän" naisen firmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa, että joku ajattelee neuvolalääkäreiden olevan naistentautien erikoislääkäreitä. Ei meillä äitejä ja vauvoja niin paljoa arvosteta. Yleislääkärin hommaa. Siellähän on kesäkandejakin työvuorossa.
Raskaus ei ole sairaus. Suurin osa ei tarvitse lääkärin apua raskauden aikana.
Aika mahdotonta on lapsi saada ilman ainoaakaan lääkärinkäyntiä. Normaalisti minimissään lääkärin tarkastuksia on kolme. Vanhempainrahaa ei saa jos ei käy jälkitarkastuksessa.
Mahdotonta? Miten luulet kaikkien maailman lasten tähän maailman saapuvan? Luuletko, että kaikkialla on samanlainen huippuneuvolasysteemi kuin Suomessa? Kyllä ne mukulat sieltä kummasti ulos tulee silti jonain päivänä. Kaikkialla ei ole lääkäreitä saatavilla.
Voi hyvänen aika, jäikö minulla sana Suomessa tuosta edellä pois. Ihan olen luullut, että tämä ketju koskee synnyttämistä Afrikassa eikä Suomessa. 🤣
Synnytys tapahtumana on eri asia kun järjestelmän edellyttämät lääkärikäynnit, että sinä saat tukirahasi.
Osaatko sinä lukea ollenkaan? Kukaan ei ole noissa tämän alaketjun lainauksissa väittänyt, että juuri synnytyksessä tapahtumana tarvitaan lääkäriä. Ei tarvita jos kaikki menee hyvin. Mutta kummasti synnyttäjää yleensä rauhoittaa tieto siitä, että tarvittaessa se lääkäri paikalle saadaan.
Uh, töykeä. Sulla menee tunteisiin tämä. Oletko miettinyt miksi?
Sinulta loppui sitten argumentit jo tässä vaiheessa! Se ei toki ole uutinen.
Tarkennatko hiukan, miksi lääkäri synnytykseen liittyen on tänään mielestäsi tuollainen pahisten pahis, mitä pitää vaikka viimeiseen hengenvetoon konkreettisesti välttää.
Kuka sanoi, että pitää välttää.
Mitä ihmettä sinä sitten intät jos et edes itse ole sitä mieltä? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.
Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.
Eli hoitoa ja hoivaa.
Pitääkö sinulle todella ihan jokainen käsite vääntää rautalangasta? Otetaan esimerkki: vanhus on vuodepotilas pissat vaipassa. Vaihdetaan vaippaa ja lakanoita, pestään vanhusta. Lääkkeet annetaan suuhun. Tässä tapauksessa annetaan hoitoa ja hoivaa.
Terkkari neuvolassa tikuttaa pissan, mittaa painon ja verenpaineen. Tämä on seurantaa ja sillä pyritään äidin ja lapsen terveyden edistämiseen. Se ei ole hoitoa tai hoivaa.
Mit neuvolalääkäri tekee? Mihin äiti menee jos hänellä on vko synnytyksestä huono ja masentunut olo? Sinähän täällä pilkkua nussit.
Ei neuvolalla ole mitään resursseja hoitaa masennusta. Tulee minulle synnytyksen jälkeen rintatulehdus, liikaa vuotoa, masennus what so ever, minä menen näyttämään itseäni lääkärille. Neuvola olisi tuossa välissä ihan turha. Jos neuvolasta kysyisi asiaan neuvoa, eteen päin sieltäkin vain ohjattaisiin.
Neuvolalääkärille noissa vaivoissa mennään. Joku tk-lääkäri ole rintatulehdusta tai synnytyksen jälkeistä masennusta välttämättä koskaan nähnytkään.
Ainakin täällä meillä se neuvolalääkäri on tasan ja tarkkaan juurikin noita terveyskeskyksen lääkäreitä. Sille on vain määrätty väliin neuvolapäiviä.
Tuskinpa. Onko teillä tk-lääkärillä gynepäiviä ja paykiatripäiviäkin? Neuvolalääkärit on naistentauteihin erikoistuneita lääkäreitä. Toki he tekevät tk-työtäkin osa.
Sinä elät kyllä jossakin utopiakuplassa.
Ihan on lakisääteinen asia. Äitiysneuvolan lääkärillä on aina naistentautien koulutus, erikoislääkärin pätevyyttä ei tarvitse olla.
Sinun on sitten ihan helppo etsiä se lakipykälä ja linkata se meille. Laitan popparit tulille. On tosin tosi merkillistä, miten kaikissa kunnissa tuota olettamaasi lakipykälää jätetään kuitenkin noudattamatta, eikä siitä koskaan kurjoiteta mutään missään.
Jos lääkärillä on naistentautien hyväksytty koulutus, mikä vie vähintään pari vuotta, silloin on juurikin erikoislääkäri naistentaudeista ja synnytyksistä. Erikseen voi vielä suuntautua obstetrikoksi eli synnytyslääkäriksi. Mitään muuta naistentautien erityistä koulutusta ei ole lääkärille olemassa.
Montako kertaa olet gynetutkimuksessa käynyt tk-lääkärillä? Tiesitkö että äitiysneuvolassa tehdään gynekologinen tarkastus? Tottakai niillä on koulutus sen tekoon, erikoislääkäreitä tuskin kaikki ovat.
Tietenkin joka ikisellä terveyskeskyslääkärilläkin on tietotaito tehdä gynekologinen tutkimus, sehän kuuluu lääkärikoulutukseen tietysti. Luuletko että lääkärikoulutuksessa jotenkin häveliäisyyssyistä vältellään naistentauteja? Kierukankin meillä tkssa laittoi ihan tavallinen terveyskeskyslääkäri.
Ihan tasan ja tarkkaan tiedän ainakin suurimman osan ns. neuvolalääkäreistä olevan ihan tavallisia terveyskeskuslääkäreitä.
Edelleen odottelen sitä mainitsemaasi lakipykälää, miten ihmeessä sen linkkaaminen vie näin kauan! Minulta on jo popparitkin loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.
Sama täällä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä Peppi on tullut julkisuuteen jo ennen synnytystä YLEn jutussa.
Artikkelissa puidaan sitä miten häntä pelottaa kun mies ei pääse mahdollisesti mukaan synnytykseen, jos synnytys ei menekkään kuten on toivotti jne. jne.
"5.4.2020 14:51
Jaa
Rauhallinen odotusaika on muuttunut voimakkaiksi peloiksi, huokaa ensisynnyttäjä Peppi Tyykilä.Tyykilän ja hänen miehensä Jukka Kärjen esikoisen on tarkoitus syntyä kuun lopussa. Nyt Tyykilää huolettaa erityisesti se, miten hän tulee selviämään synnytyksestä, kun lapsen isä saa olla sairaalassa vain synnytyksen ajan."
Juttu on pitkä ja luettavissa hänen fb:ssä alemaksi kun skrollailee.
Jää kuva vahvasta kontrollintarpeesta, hallinnan tarpeesta ja hieman neuroottisesti synnytykseen suhtautuvasta henkilöstä.
Ja en usko hetkeäkään enää että synnytys pakotti irtisanoutumaan työstä. Muut seikat olivat taustalla.
Sai mainosta...
Mikä hänen sanomisistaan saa sinut eoäilemään hänen vilpittömyyttään? Oletko sitä mieltä, että hän valehtelee? Onko syynä epäilyihisi se, että Yle teki jutun? Vai se oman firman perustaminen? Ja jos nämä, mikä niissä?
^ Hän on pitkään harkinnut pienyrittäjyyttä. Jos jää somaattisista/psyykkisistä syistä pois töistä-(esim. traumaattisen synnytyksen), ei yrittäjyys ole useinkaan sairastuneelle se ykkösvaihtoehto? Kyllä siinä muita polkuja pohditaan yhdessä työterveyshuollon ja KELAn kanssa?
Mitenkähän yleistä on irtisanoutua pelkästään synnytykseen liittyvien kokemusten vuoksi? Statistiikkaa?
YLE ei muuten liity epäilyihini mitenkään, eikä 5G tai koronavirus.
Ihan yleinen elämänkokemus, oma ammatti ja ihmistyyppi jonka edustaja ko. henkilö on, ovat ajatusteni perustana.
No mistäs sen tietää, keiden kanssa on vaihtoehtoja miettinyt. Toisilla yleinen elämänkatsomus saa epäilemään aina muiden lähtökohtia ja kokemuksia. Kun on niin paljon kivempi tietää paremmin. Minä en tiedä, tuon artikkelin perusteella mitään hänen vaikuttimistaan. Enkä arvaile ohi sen. Kun en kyseistä henkilöä tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa tökkii hirveä defance ettei elämän aiemmilla kokemuksilla olisi merkitystä stressistä selviämiseen. Se aiempi elämänkokemushan muodostaa pohjan sille miten meidän psyyke kestää koettelemuksia. Käsittelemättömät asiat oireilee muina ongelmina kunnes ne on käsitellyt ja hyväksynyt. Äidin hätää ei ehkä ole osattu kohdata riittävällä tavalla mutta tuo aika oli sairaaloissa ihan tolkuttoman raskasta. Aika moni työntekijäkin oli aika yksin ongelmiensa kanssa just tuolloin. Pomot katosi etätöihin. Oli koronakaranteenejä ja työkavereiden poissaoloja niiden takia. Myös hoitajien lapset oli etäkoulussa ja ihan heitteillä yksin kotona, aika raskasta oli. Tässä taas yritetään luoda pahalääkäri ilkeäkätilö-mielikuvaa mutta on vain puolikas totuus. Koska loppuu Iltaehdeltä tuo hoitohenkilökunnan jatkuva piinaaminen. Voisiko mennä joskus sinne suuntaan kuka oikeasti oli vastuussa asioista eli Kiuru.
No artikkelissa ei varsinaisesti arvosteltu henkilökuntaa. En ole Krista-fani, mut ei korona lieveilmiöineen ollut hänen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa, että joku ajattelee neuvolalääkäreiden olevan naistentautien erikoislääkäreitä. Ei meillä äitejä ja vauvoja niin paljoa arvosteta. Yleislääkärin hommaa. Siellähän on kesäkandejakin työvuorossa.
Raskaus ei ole sairaus. Suurin osa ei tarvitse lääkärin apua raskauden aikana.
Aika mahdotonta on lapsi saada ilman ainoaakaan lääkärinkäyntiä. Normaalisti minimissään lääkärin tarkastuksia on kolme. Vanhempainrahaa ei saa jos ei käy jälkitarkastuksessa.
Mahdotonta? Miten luulet kaikkien maailman lasten tähän maailman saapuvan? Luuletko, että kaikkialla on samanlainen huippuneuvolasysteemi kuin Suomessa? Kyllä ne mukulat sieltä kummasti ulos tulee silti jonain päivänä. Kaikkialla ei ole lääkäreitä saatavilla.
Voi hyvänen aika, jäikö minulla sana Suomessa tuosta edellä pois. Ihan olen luullut, että tämä ketju koskee synnyttämistä Afrikassa eikä Suomessa. 🤣
Synnytys tapahtumana on eri asia kun järjestelmän edellyttämät lääkärikäynnit, että sinä saat tukirahasi.
Osaatko sinä lukea ollenkaan? Kukaan ei ole noissa tämän alaketjun lainauksissa väittänyt, että juuri synnytyksessä tapahtumana tarvitaan lääkäriä. Ei tarvita jos kaikki menee hyvin. Mutta kummasti synnyttäjää yleensä rauhoittaa tieto siitä, että tarvittaessa se lääkäri paikalle saadaan.
Uh, töykeä. Sulla menee tunteisiin tämä. Oletko miettinyt miksi?
Sinulta loppui sitten argumentit jo tässä vaiheessa! Se ei toki ole uutinen.
Tarkennatko hiukan, miksi lääkäri synnytykseen liittyen on tänään mielestäsi tuollainen pahisten pahis, mitä pitää vaikka viimeiseen hengenvetoon konkreettisesti välttää.
Kuka sanoi, että pitää välttää.
Mitä ihmettä sinä sitten intät jos et edes itse ole sitä mieltä? 😳
En ole missään kohtaan sanonut, että pitää välttää. Olen keskustellut aiheesta voiko lapsen saada ilman lääkäriä.
En tiedä miksi tällainen lääkärin välttäminen vedettiin tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka elämääsi kirjoitti:
Herätys jo. Päästä irti ja unohda. En vähättele, mutta ei tuo ole ollenkaan oikeassa suhteessa päivän parin ikävään kokemukseen.
Ei elämäänsä voi pysyvästi nähdä yhden synnytyksen värittämänä. Ihmisille tapahtuu ikäviä asioita.
Entä lapsi? Sait terveen vauvan!
Valtava ilo.
Se vaan, kun trauman aiheuttamat pelkotilat eivät perustu valintaan. Se ei mene niin, että päätän olla rasittunut ja traumaattinen, kunnes päätä toisin.
Itsellä järjetön neulakammo, jota on yritetty hoitaa hypnoosia myöten. Sekin piti lopettaa kesken, kun aloin täristä ja oksentaa kesken. Leikkaukseen mennessä ehdin saada täysin hallitsemattoman tärinän, ihan vaan kanyylista. Ja kyllä, olen päättänyt päästä tästä eroon. Ja en, en ole päässyt. Se menee jonnekin hermosroon niin syvälle, ettei se ole päivätajunnan päätettävissä, miten sen traumansa kokee.
Lisäksi Pepillä taitaa olla hermovamma lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Hihitän hieman. Olen raskaana kolmatta kertaa, synnytykseen pari kuukautta ja jo nyt rinnat tihkuu maitoa. Hyvin onnistui imettäminen ekalla ternimaidon kanssa jo ekana päivänä, tuli kyllä vähemmän kun keho vasta totutteli, mutta se ternimaito onkin sitä tehomaitoa. Tokassa lähti imetys heti käyntiin.
Nolaat itsesi tuollaisella luuloilulla. Kokemusta sinulla ei taidakaan sitten olla.
Ja vaikka sinulla on noussut, kaikilla ei kuitenkaan. Kun kaikki eivät ole niinkuin sinä. Sektiossakin sanottiin, ettei maito nouse heti. Minulla nousi, silti kaikilla ei. Ei tulis mieleenkään hihitellä yhdellekään, jolle ei nouse. Kaverillani ei kotonakaan. Kummankaan lapsen kohdalla. Asia ei ollut hänelle helppo, mutta siitäkin selvisi antamalla sitten korviketta ja vauvatkin selvisivät.
Olet kyllä vallan tollo. Edellisessä viestissä yleistettiin sanoin: Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Ja TÄHÄN vastasin omalla kokemuksellani että ei kyllä pidä paikkansa JOKAISEN kohdalla. Hihittelin siis sinun? typeryydellesi yleistää, en niille joilla ei nouse maito. Olet uskomaton idiootti. Pää räjähtää, jaksat kyllä viisastella sivu kaupalla vaikka vastaat ihan ohi aiheen ja uhoat vielä välillä samalla puolella olevan kanssa, tätä vastaan :D ihan uskomaton, pakko olla trolli koska kukaan ei noin urpo voi olla.
Öh, täällä tollo/idiootti. Tuo kommentti oli ainoa, jolla imetyskeskusteluun otin osaa. Sinä hihittelit, minä vastasin siihen kertomalla kaksi erilaista kokemusta. Kuten sinäkin kerroit oman, erilaisen kokemuksen. Et hihi aina vaan. Nauti omasta erinomaisuudestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Todella surullista! Tässä taas näkyy se, että mikä tahansa muu operaatia, seuraa ihan eri käytänteet, kuin äideille. Ja toi, et kyljen kautta pitää nousta, sitä painotetaan aina. Mut silti voidaan jättää sektioäiti vauvaa hoitamaan ilman edes tätä alkeellisinta ohjetta. Edesvastuutonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.
Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.
Eli hoitoa ja hoivaa.
Pitääkö sinulle todella ihan jokainen käsite vääntää rautalangasta? Otetaan esimerkki: vanhus on vuodepotilas pissat vaipassa. Vaihdetaan vaippaa ja lakanoita, pestään vanhusta. Lääkkeet annetaan suuhun. Tässä tapauksessa annetaan hoitoa ja hoivaa.
Terkkari neuvolassa tikuttaa pissan, mittaa painon ja verenpaineen. Tämä on seurantaa ja sillä pyritään äidin ja lapsen terveyden edistämiseen. Se ei ole hoitoa tai hoivaa.
Mit neuvolalääkäri tekee? Mihin äiti menee jos hänellä on vko synnytyksestä huono ja masentunut olo? Sinähän täällä pilkkua nussit.
Ei neuvolalla ole mitään resursseja hoitaa masennusta. Tulee minulle synnytyksen jälkeen rintatulehdus, liikaa vuotoa, masennus what so ever, minä menen näyttämään itseäni lääkärille. Neuvola olisi tuossa välissä ihan turha. Jos neuvolasta kysyisi asiaan neuvoa, eteen päin sieltäkin vain ohjattaisiin.
Neuvolalääkärille noissa vaivoissa mennään. Joku tk-lääkäri ole rintatulehdusta tai synnytyksen jälkeistä masennusta välttämättä koskaan nähnytkään.
Ainakin täällä meillä se neuvolalääkäri on tasan ja tarkkaan juurikin noita terveyskeskyksen lääkäreitä. Sille on vain määrätty väliin neuvolapäiviä.
Tuskinpa. Onko teillä tk-lääkärillä gynepäiviä ja paykiatripäiviäkin? Neuvolalääkärit on naistentauteihin erikoistuneita lääkäreitä. Toki he tekevät tk-työtäkin osa.
Sinä elät kyllä jossakin utopiakuplassa.
Ihan on lakisääteinen asia. Äitiysneuvolan lääkärillä on aina naistentautien koulutus, erikoislääkärin pätevyyttä ei tarvitse olla.
Sinun on sitten ihan helppo etsiä se lakipykälä ja linkata se meille. Laitan popparit tulille. On tosin tosi merkillistä, miten kaikissa kunnissa tuota olettamaasi lakipykälää jätetään kuitenkin noudattamatta, eikä siitä koskaan kurjoiteta mutään missään.
Jos lääkärillä on naistentautien hyväksytty koulutus, mikä vie vähintään pari vuotta, silloin on juurikin erikoislääkäri naistentaudeista ja synnytyksistä. Erikseen voi vielä suuntautua obstetrikoksi eli synnytyslääkäriksi. Mitään muuta naistentautien erityistä koulutusta ei ole lääkärille olemassa.
Montako kertaa olet gynetutkimuksessa käynyt tk-lääkärillä? Tiesitkö että äitiysneuvolassa tehdään gynekologinen tarkastus? Tottakai niillä on koulutus sen tekoon, erikoislääkäreitä tuskin kaikki ovat.
Tietenkin joka ikisellä terveyskeskyslääkärilläkin on tietotaito tehdä gynekologinen tutkimus, sehän kuuluu lääkärikoulutukseen tietysti. Luuletko että lääkärikoulutuksessa jotenkin häveliäisyyssyistä vältellään naistentauteja? Kierukankin meillä tkssa laittoi ihan tavallinen terveyskeskyslääkäri.
Ihan tasan ja tarkkaan tiedän ainakin suurimman osan ns. neuvolalääkäreistä olevan ihan tavallisia terveyskeskuslääkäreitä.
Edelleen odottelen sitä mainitsemaasi lakipykälää, miten ihmeessä sen linkkaaminen vie näin kauan! Minulta on jo popparitkin loppu.
En minä ole laista puhunut mitään. Voisin kuvitella olevan kyse laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä, mutta enpä tiedä.
Itse en todellakaan peruskoulutuksen gynekurssin käyneellä lääkärillä kävisi edes kierukan laitossa, saati raskausajan tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Ai, kyllä minä sain. Paljon opastusta ja ohjeita. Ja sit viikon kuluttua kotiuttamisesta (noin?) kätilö kotiin antamaan lisää ohjeita. Ei tarvinnut lähteä neuvolaan heti. Synnärillä oli valtavasti tietoa ja siellä äidit saatiin sitä välillä yksilöllisesti, välillä ryhmissä. Minua ja vauvaa kävi yksi kätilö toiselta osastolta kataomassa, kun hän oli kuullut suursyömäri pojastani, kun hänelläkin oli kokemusta sellaisesta. Antoi sit vielä erityisesti ohjeita tällaisen vauvan kanssa elämiseen. Todella turvallisin mielin lähdin kotiin. Silloin ei kyl ollut internetin ihmeellistä maailmaa, josta olisi voinut etsiä oleellisia/harhaisia tietoja avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.
Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.
Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.
Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.
Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?
Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.
Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.
Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.
Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eriMistä ihmeestä nousee se käsitys, että vastasyntynyt kykenisi syömään vain 1-5 milliä? Oma lapseni on ollut korvikkeella heti synnytyssalista lähtien ja siellä hänelle ihan sairaalan asiantuntijoiden toimesta annettiin enemmän maitoa ja hän joi sen kaiken tyytyväisen oloisena. Ja ei, hänen vatsansa ei revennyt tuosta.
Tuskin korviketta antoivat? 1-5ml vastasyntynyt keskimäärin yhdellä syötöllä syö.
Oon eri, mut omani söi. Paljon. Oli kyl poikkeus, se tuli selväksi. Eikä syntymäpaino laskenut, vaan painokäyrä oli lähes pystysuora. Silti on ollut aina ihan normikokoinen salskea mies tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.
Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.
Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.
Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.
Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?
Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.
Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.
Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.
Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eriMistä ihmeestä nousee se käsitys, että vastasyntynyt kykenisi syömään vain 1-5 milliä? Oma lapseni on ollut korvikkeella heti synnytyssalista lähtien ja siellä hänelle ihan sairaalan asiantuntijoiden toimesta annettiin enemmän maitoa ja hän joi sen kaiken tyytyväisen oloisena. Ja ei, hänen vatsansa ei revennyt tuosta.
Tuskin korviketta antoivat? 1-5ml vastasyntynyt keskimäärin yhdellä syötöllä syö.
Joo eiköhän se luovutettua maitoa ole ollut, mutta kyllä munkin radi-vauvaan tuupattiin varovaisestikin arvioiden 15 - 20 ml maitoa heti syntymän (sektio) jälkeen. Se kyllä tosin hanakasti imi myös rintaa heti päälle, että se taitaa olla ohjelmoitu vauvaan riippumatta siitä, onko vatsa täytteellä tarvetta heti vai myöhemmin.
- Ohis
Sama!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.
Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.
Kiitos, en osta.
Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?
Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.
Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.
Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.
Täältä kans iso kannustus! 58v ja kaksi lasta kättärillä. Nämä tän päivän kertomukset kuulostaa toooosi pahalta. Itku meinaa välillä tulla. Meidän äitiyden aikaan oli kyl moni asia paremmin. Voimia teille, pitäkää puolenne!!
Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.
Arvatkaa mikä kansanosa kuormittaa ainakin Naistenklinikkaa. Ovat niin paksuja ilman raskausmahaakin, etteivät taivu kunnolla taksin takapenkille ja kaapu jää oven väliin.
Voi hyvä tavaton. Voi voi ja lämmin leipä. Synnytykset ei nyt vaan aina mene niinkuin on itse suunnitellut. Ja jossei isä pääse mukaan, niin harmi. Mitä helvetin vinkujia kaikista naisista on tullut? Tää on niin noloa. Synnytät lähes ilmaiseksi, vauva ja äiti ovat hengissä, mikä mättää?
Ja että oikein työtkin pitänyt lopettaa. Nolo muija.