Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Yritäpä nyt edes ymmärtää lukemaasi, nyt menee ihan pieleen. Tunnen myötähäpeää puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.

Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.

Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.

Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.

Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).

Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.

TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.

Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.

No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.

Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.

Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?

Synnyttämässä siellä ollaan.

Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?

Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.

Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?

Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.

Ihmiset eivät hahmota asiaa tosiaan näin, he kun luulevat niitä samaksi asiaksi. Osastolla ei ole kätilöitä vaan hoitajia.

Kyllä sillä osasyolla, jossa olen sen kaks kertaa ollut, oli myös kätilöitä. Kätilön koulutus (ainakin perinteisesti) sisältää paljon muutakin, kuin synnytyksen. Se on, ainakin ollut, koko naisen elinkaari vauvasta vanhuuteen. Esim. odotusajan neuvolassa tapasin nimenomaan kätilöä.

Tiedättekö että Italiassa naiset saavat, suurin osa, sektion. Samalla vatsarasvaa poistetaan kun on useamman lapsen synnyttänyt. Italiassa estetiikka ja naisen kauneuden vaaliminen on iso asia, miksei muualla ole näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.

Kiitos, en osta.

Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?

Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.

Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.

Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.

Täältä kans iso kannustus! 58v ja kaksi lasta kättärillä. Nämä tän päivän kertomukset kuulostaa toooosi pahalta. Itku meinaa välillä tulla. Meidän äitiyden aikaan oli kyl moni asia paremmin. Voimia teille, pitäkää puolenne!!

Juuri niin, voimia synnytysikäisille! Minäkin olen synnyttänyt 90-luvulla ja sitten vielä 09 ja hoito oli aina ystävällistä ja taitavaa. Ilmeisesti henkilökunnan määrästä on niin paljon karsittu, ettei enää pystytä hoitamaan kunnolla, se on järkyttävää. Kiinnostaako tämä asia jotain poliitikkoa, meillä on juuri synnytysikäisiä naisia vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.

Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?

Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.

Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.

Eli hoitoa ja hoivaa.

Pitääkö sinulle todella ihan jokainen käsite vääntää rautalangasta? Otetaan esimerkki: vanhus on vuodepotilas pissat vaipassa. Vaihdetaan vaippaa ja lakanoita, pestään vanhusta. Lääkkeet annetaan suuhun. Tässä tapauksessa annetaan hoitoa ja hoivaa.

Terkkari neuvolassa tikuttaa pissan, mittaa painon ja verenpaineen. Tämä on seurantaa ja sillä pyritään äidin ja lapsen terveyden edistämiseen. Se ei ole hoitoa tai hoivaa.

Mit neuvolalääkäri tekee? Mihin äiti menee jos hänellä on vko synnytyksestä huono ja masentunut olo? Sinähän täällä pilkkua nussit.

Ei neuvolalla ole mitään resursseja hoitaa masennusta. Tulee minulle synnytyksen jälkeen rintatulehdus, liikaa vuotoa, masennus what so ever, minä menen näyttämään itseäni lääkärille. Neuvola olisi tuossa välissä ihan turha. Jos neuvolasta kysyisi asiaan neuvoa, eteen päin sieltäkin vain ohjattaisiin.

Neuvolalääkärille noissa vaivoissa mennään. Joku tk-lääkäri ole rintatulehdusta tai synnytyksen jälkeistä masennusta välttämättä koskaan nähnytkään.

Ainakin täällä meillä se neuvolalääkäri on tasan ja tarkkaan juurikin noita terveyskeskyksen lääkäreitä. Sille on vain määrätty väliin neuvolapäiviä.

Tuskinpa. Onko teillä tk-lääkärillä gynepäiviä ja paykiatripäiviäkin? Neuvolalääkärit on naistentauteihin erikoistuneita lääkäreitä. Toki he tekevät tk-työtäkin osa.

Sinä elät kyllä jossakin utopiakuplassa.

Ihan on lakisääteinen asia. Äitiysneuvolan lääkärillä on aina naistentautien koulutus, erikoislääkärin pätevyyttä ei tarvitse olla.

Sinun on sitten ihan helppo etsiä se lakipykälä ja linkata se meille. Laitan popparit tulille. On tosin tosi merkillistä, miten kaikissa kunnissa tuota olettamaasi lakipykälää jätetään kuitenkin noudattamatta, eikä siitä koskaan kurjoiteta mutään missään.

Jos lääkärillä on naistentautien hyväksytty koulutus, mikä vie vähintään pari vuotta, silloin on juurikin erikoislääkäri naistentaudeista ja synnytyksistä. Erikseen voi vielä suuntautua obstetrikoksi eli synnytyslääkäriksi. Mitään muuta naistentautien erityistä koulutusta ei ole lääkärille olemassa.

Montako kertaa olet gynetutkimuksessa käynyt tk-lääkärillä? Tiesitkö että äitiysneuvolassa tehdään gynekologinen tarkastus? Tottakai niillä on koulutus sen tekoon, erikoislääkäreitä tuskin kaikki ovat.

Tietenkin joka ikisellä terveyskeskyslääkärilläkin on tietotaito tehdä gynekologinen tutkimus, sehän kuuluu lääkärikoulutukseen tietysti. Luuletko että lääkärikoulutuksessa jotenkin häveliäisyyssyistä vältellään naistentauteja? Kierukankin meillä tkssa laittoi ihan tavallinen terveyskeskyslääkäri.

Ihan tasan ja tarkkaan tiedän ainakin suurimman osan ns. neuvolalääkäreistä olevan ihan tavallisia terveyskeskuslääkäreitä.

Edelleen odottelen sitä mainitsemaasi lakipykälää, miten ihmeessä sen linkkaaminen vie näin kauan! Minulta on jo popparitkin loppu.

En minä ole laista puhunut mitään. Voisin kuvitella olevan kyse laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä, mutta enpä tiedä.

Itse en todellakaan peruskoulutuksen gynekurssin käyneellä lääkärillä kävisi edes kierukan laitossa, saati raskausajan tutkimuksissa.

"Ihan on lakisääteinen asia. Äitiysneuvolan lääkärillä on aina naistentautien koulutus" Noin edellä kirjoitit. Jos joku on lakisääteistä, silloin asiasta on olemassa laki. Laki ei ole mitään epämääräistä, vaan siitä on aina mustaa valkoisella. Sitä tässä edelleen odotellaan. Tuossa heittämässäsi laissa terveydenhuollon ammattihelkilöstöstä asiasta ei mainita mitään. Ei pidä mennä väittämään faktaksi asiaa josta ei tiedä.

Kun olit raskaana, vaaditko neuvolalääkäriltä CV:n nähdäksesi, vai miten varmistit että hän on erityisesti naistentauteihin erikoistunut? Miten siellä neuvolassa suhtauduttiin tuohon koulutusvaatimukseesi? Hankittiinko sinulle eri lääkäri vai mitä? Vai etkö ole ollut koskaan raskaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi väliliha pysyvästi araksi episiotomian ja kasaankursimisen jälkeen. Haittaa mm. seksissä ja gynekologinen tarkastuskin tekee joka kerta kipeää. Ai kun mukavaa.

Niin, tämä on just sitä, että naisia saa silpoa miten vaan ja sitten vaikka seksielämä menisi pilalle, niin pitää siltikin vain olla onnellinen vauvasta. Hyvällä hoidolla voitaisiin moni vamma välttää. Ja se, että synnytysasennot olisivat naiselle luontaisia, eivätkä sitä ainaista puoli istuvaa.

Totta. Naisen keho ei ole minkään arvoinen tässä yhteiskunnassa. Jos naisen seksielämä menee pilalle synnytysvaurioiden tai niiden huonon korjaamisen vuoksi, niin toivottavasti siinä yhteydessä myös miehille sanotaan, että mitä se haittaa, jos vaimosi ei voi enää harrastaa seksiä, te saitte kuitenkin vauvan!.

Olisko sulla jotain lähdettä laittaa näistä seksielämän tuhonneista vaurioista, joita ei korjata? Tämä on miesten huuhaa-puhetta parhaimmillaan. Kenenkään puoliso ei todellisuudessa ole vammautunut oysyvästi niin että seksielämä olisi menetetty, mutta pakko vaan on olla alfa-uros ja väittää niin kun ei uskalla myöntää että itse vaan on mokannut isyytensä ja siksi ei saa kotona.

Miten niin ei ole? On lukuisia naisia, joilla on tullut niin pahat vammat synnytyksessä, että seksi tekee kipeää jatkuvasti. Tietenkin jos seksielämäksi lasketaan se, että nainen hampaat irvessä makaa miehen alla ja käytetään pullo liukkaria ja kipulääkkeitä niin sitten asia on toinen.... mutta sitähän se naisen seksuaalisuus tuntuu vieläkin olevan, aina jonkun toisen palvelemista. Jos välittää omasta nautinnostaan, on itsekäs, eikä sopiva äidiksi...

Vähemmän kuin muusta syystä kivuliaasta seksistä kärsiviä eikä näitä jätetä hoitamatta. Mistä sä edes keksit että ihmiset ajattelisivat noin? Taidat itse ajatella.

Ei kyllä kivuaalista seksistä kärsivät naiset saa juurikaan apua. Heidänkin kohdallaan monesti ajatellaan, että pääasia, että mies saa tyydytyksen.

Italiatar kirjoitti:

Tiedättekö että Italiassa naiset saavat, suurin osa, sektion. Samalla vatsarasvaa poistetaan kun on useamman lapsen synnyttänyt. Italiassa estetiikka ja naisen kauneuden vaaliminen on iso asia, miksei muualla ole näin?

Ja kun asia tarkistetaan, sektiolla synnyttää Italiassa noin joka kolmas (33 %). Suomessa 18 %. Vatsarasvan poistoa samassa yhteydessä uskallan epäillä.

Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 2045-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta.

Sitten poliitikot valittelevat kun ei synny tarpeeksi lapsia, mutta mitään ei tehdä näille syille, joiden takia ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 2045-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta.

Sitten poliitikot valittelevat kun ei synny tarpeeksi lapsia, mutta mitään ei tehdä näille syille, joiden takia ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Aika vanhoja synnyttäjiä. Liekö enää hedelmällisiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää koko keskustelu lähti siitä, kun mä sanoin olleeni synnärillä (tarkoittaen sairaalassa) melkein koko sen viikon, kun sektiohaavan tikit oli paikallaan. Nyt voidaan jo lopettaa tää keskustelu ja alkaa sai varrella jostain läheisemmin asiaan liittyvästä, kun ilmeisesti, jos nyt käytetään tarkkaa terminologiaa, synnytysvastaanotolla ollaan siihen asti, kunnes lapsi on syntynyt, siitä joko kotiudutaan polikliinisesti tai siirrytään lapsivuodeosastolle, jossa ollaan päivä, pari tai useampi, ja jossa ilmeisesti ainakin teoriassa on mahdollisuus myös äidin saada hoitoa, mutta äitejä kannustetaan omatoimisuuteen, koska ei siellä kotonakaan kukaan ole hoitamassa ja veritulppiakin täytyy ehkäistä. Sen sijaan synnytysvastaanotto ei siis hoida naisia, vaan huolehtivat siitä, että sikiö/vauva saadaan ulos äidistä. Ja neuvola ei hoida naisia, vaan edistää heidän terveyttään.

Onko se sit niin kovin ihme, että naiset kokevat tässä systeemissä saavansa huonoa hoitoa raskauden ja synnytyksen yhteydessä?

(Ne neuvolan tehtävät muuten on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan:

"Neuvolatoimintaan sisältyvät

- sikiön terveen kasvun ja kehityksen sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden seuranta ja edistäminen

- lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta

- lapsen suun terveydentilan seuranta

- vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen

- lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen

- lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen.")

Taitaa osua ihan asian ytimeen tuo huomio, ettei äidin hoito kuulu nykyään kenellekään.

Niin mut ite pitää. Jos oot niin avuton, ettet ite osaa intermentistä katsoa, niin oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää koko keskustelu lähti siitä, kun mä sanoin olleeni synnärillä (tarkoittaen sairaalassa) melkein koko sen viikon, kun sektiohaavan tikit oli paikallaan. Nyt voidaan jo lopettaa tää keskustelu ja alkaa sai varrella jostain läheisemmin asiaan liittyvästä, kun ilmeisesti, jos nyt käytetään tarkkaa terminologiaa, synnytysvastaanotolla ollaan siihen asti, kunnes lapsi on syntynyt, siitä joko kotiudutaan polikliinisesti tai siirrytään lapsivuodeosastolle, jossa ollaan päivä, pari tai useampi, ja jossa ilmeisesti ainakin teoriassa on mahdollisuus myös äidin saada hoitoa, mutta äitejä kannustetaan omatoimisuuteen, koska ei siellä kotonakaan kukaan ole hoitamassa ja veritulppiakin täytyy ehkäistä. Sen sijaan synnytysvastaanotto ei siis hoida naisia, vaan huolehtivat siitä, että sikiö/vauva saadaan ulos äidistä. Ja neuvola ei hoida naisia, vaan edistää heidän terveyttään.

Onko se sit niin kovin ihme, että naiset kokevat tässä systeemissä saavansa huonoa hoitoa raskauden ja synnytyksen yhteydessä?

(Ne neuvolan tehtävät muuten on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan:

"Neuvolatoimintaan sisältyvät

- sikiön terveen kasvun ja kehityksen sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden seuranta ja edistäminen

- lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta

- lapsen suun terveydentilan seuranta

- vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen

- lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen

- lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen.")

Taitaa osua ihan asian ytimeen tuo huomio, ettei äidin hoito kuulu nykyään kenellekään.

Minä olen saanut todella hyvää hoitoa meuvolasta molempien lasten raskauksien aikana ja sen vuoden synnytysten jälkeen. Äitiysfysioterapeutin palveluista lähtien kaiken. Menin neuvolaan jopa kun lapsiveteni tihkui, koska en missään nimessä olisi mennyt äitiyspolille. Jälkitarkastukset ultrineen, ihan loistavia ja kotikäynti synnäriltä kotiutuksen jälkeen niin että hoitaja jopa nukutti vauvan että sain nukkua.

Ihan mahtavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 2045-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta.

Sitten poliitikot valittelevat kun ei synny tarpeeksi lapsia, mutta mitään ei tehdä näille syille, joiden takia ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Aika vanhoja synnyttäjiä. Liekö enää hedelmällisiäkään.

Metusalem jää toiseksi 969 vuodella. 😁

Tosin jokainen varmasti ymmärtää, että tuosta on jäänyt vain väliviiva pois.

Vierailija kirjoitti:

Liikuttavaa, että joku ajattelee neuvolalääkäreiden olevan naistentautien erikoislääkäreitä. Ei meillä äitejä ja vauvoja niin paljoa arvosteta. Yleislääkärin hommaa. Siellähän on kesäkandejakin työvuorossa.

Ilmeisesti joissakin paikoissa on myös niitä erikoistuneita. Ja tietenkin, jos ei sellaisia ole, on sellainen lääkäri, joka on saatavilla. Seuraukset voivat sitten olla sellaiset, mitä tuossa aiemmin joku kertoi. Joten toivottavaa todella olisi, et mahdollisimman usein olisi se erikoistunut tai erikoistuva. Ja sitten nämä, jotka eivät ole tilanteen tasalla, ymmärtäisivät lähettää sen erikoisruneen vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 2045-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta.

Sitten poliitikot valittelevat kun ei synny tarpeeksi lapsia, mutta mitään ei tehdä näille syille, joiden takia ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Niin. Tässä on suuri ristiriita. Kyllä minä uskallan väittää, että ne helsinkiläiset lapsivuodeosastot jossa olen ollut, olivat kurjassa kunnossakin ja vetoisia. Ilmeisesti myös siivouksesta säästettiin, kun illalla WC-käynti piti yleensä aloittaa siivoamalla jonkun edelliset veret lattialta pois. Itse todellakin vaihdoin aina myös lakanat, hain ne jostain käytävän perukoilta. Samoin kaikki sapuskat haettiin itse, oli kunto mikä tahansa. Aivan ihme touhua. Näin siis 2010-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Todella kauhea kertomus - kenellekään EI missään nimessä pitäisi käydä noin. Ei Suomessa. 

Itselläni on takana kolme synnytystä - yli 20 vuotta sitten - ja ne kaikki olivat erittäin hyviä kokemuksia. Tai no niin hyviä, kuin synnytys nyt voi olla. Ei ne mitään hattaraa ja vaahtokarkkeja koskaan ole, mutta mitään tuollaisia kamaluuksia en joutunut kokemaan. Ihan hirveää. 

Ihanaa, et palasit ketjun aiheen ääreen! Ja asiallisesti. Mietin, et johtuuko tää loputon ilkeily ja besserwisseriys siitä, että nykyään äidit joutuvat selviytymään yksin. Ja ovat internetin varassa saadakseen tietoa, miten synnytys hoidetaan. Jos olisivat saaneet sitä huolenpitoa, hoivaa ja jopa empatiaa, olisko se mieli erilainen näistä asioista puhuttaessa? Nyt tulee vahva käsitys siitä, että aiemmin, reilu 20v. sitten synnyttäneet ovat pääosin saaneet sitä kaikkea enemmän. Toki poikkeuksia löytyy joka ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä tavaton. Voi voi ja lämmin leipä. Synnytykset ei nyt vaan aina mene niinkuin on itse suunnitellut. Ja jossei isä pääse mukaan, niin harmi. Mitä helvetin vinkujia kaikista naisista on tullut? Tää on niin noloa. Synnytät lähes ilmaiseksi, vauva ja äiti ovat hengissä, mikä mättää?

Ja että oikein työtkin pitänyt lopettaa. Nolo muija.

Noloa on täysi empatiakyvyttömyys ja toisten ihmisten kokemusten dissaus. Mut hienoa olla oman elämänsä sankari! Ei tuu pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on edullista mainosta tämän "traumatisoituneen" ja " työkyvyttömän" naisen firmalle.

Jos onkin, mikä on ongelma? Toivotko, ettei hän pärjää firmoineen, ja joutuu yhteiskunnan elätettäväksi? Ei sinun tarvitse olla hänen asiakas. Ja nollaako se firma ne hänen kokemuksensa?

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Voi hyvänen aika näitä sun juttujas. Luit siis artikkelista sen yhden kohdan (tai tarkoituksellisesti unohdat muut) ja sen perusteella tuomitset koko hänen kokemansa trauman?

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Sanoiko hän, että tilanteensa oli yhtä paha? Vai että se palautti hänen kokemuksensa mieleen? Synnytys oli yhteistä, sota ei. Sanoiko, että hänen kokemus oli kuin sodan keskellä olisi synnyttänyt?