Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Ihmiset eivät hahmota asiaa tosiaan näin, he kun luulevat niitä samaksi asiaksi. Osastolla ei ole kätilöitä vaan hoitajia.
Lapsivuodeosaston hoitajat olivat ainakin aiemmin kaikki kätilöitä, epäilen ettäkö tilanne olisi muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Nyt puhut pehmoisia. Naistentaudit on ihan oma erikoisalansa, eikä potilaita todellakaan laiteta eri erikousalojen vuodeosastoille. Naistentautien erikoissairaanhoitajat on koulutettu ihan eri tavalla kuin kätilöt.
Ihan mielenkiinnosta googlasin sanan synnäri ja kyllä sillä sanakirjan mukaan tarkoitetaan synnytyssairaalaa ei pelkkää synnytysosastoa.
Ainakin TAYS ja HUS (kaksi ekaa tulosta, kun haki "keskenmeno hoito sairaala") sanovat hoitavansa keskenmenoja naistentautien päivystyksessä ja naistentautien poliklinikoilla, tai naistentautien toimipisteissä. TAYSin vuodeosasto, jossa keskenmenon saaneita hoidetaan, on 4 b (naistentaudit), kun synnytyksestä päätyy "äiti-lapsiyksikköön osastolle 2ab.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin TAYS ja HUS (kaksi ekaa tulosta, kun haki "keskenmeno hoito sairaala") sanovat hoitavansa keskenmenoja naistentautien päivystyksessä ja naistentautien poliklinikoilla, tai naistentautien toimipisteissä. TAYSin vuodeosasto, jossa keskenmenon saaneita hoidetaan, on 4 b (naistentaudit), kun synnytyksestä päätyy "äiti-lapsiyksikköön osastolle 2ab.
Aivan. Kyseessä on todella kaksi eri erikoisalaa, joiden potilaita ei hoideta ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin TAYS ja HUS (kaksi ekaa tulosta, kun haki "keskenmeno hoito sairaala") sanovat hoitavansa keskenmenoja naistentautien päivystyksessä ja naistentautien poliklinikoilla, tai naistentautien toimipisteissä. TAYSin vuodeosasto, jossa keskenmenon saaneita hoidetaan, on 4 b (naistentaudit), kun synnytyksestä päätyy "äiti-lapsiyksikköön osastolle 2ab.
Aivan. Kyseessä on todella kaksi eri erikoisalaa, joiden potilaita ei hoideta ristiin.
Ei hoideta niin, mutta sänkysi saatat saada samalta osastolta. Vai käytävälläkö olisi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
Jos puhutaan synnytyssairaalasta, siellä on myös synnyttäneiden osasto. Jos puhutaan synnyristä tarkoittaen jo edesmennyttä Kättäriä tai sairaalan yhteydessä olevaa synnyttävien osastoa, niistä todella siirrytään joko osastolle tai kotiin.
Eiköhän tässä nyt ole kaikille ihan selvää mistä puhutaan. Kätilöiden tehtäviin ei kuulu se hoivan anto, se tapahtuu osastolla hoitajien toimesta tai kotiutuksen jälkeen neuvolan toimesta.
Ja toivottavasti sellaisia paikkoja, joissa osastoja sotketaan vuodepaikkojen vuoksi, ei kovin montaa ole.
Ihme paikka kun joka asiasta saadaan kauhea polemiikki ja vääntö eikä edes haluta tajuta mistä puhutaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
??? Mikä ihmeen heitto tuo oli? Onko joku täällä edes väittänyt, että nykyään äitiä hoidettaisiin viikkoa missään? Hoidetaanko nykyään käytännössä ollenkaan, sitäkin voi kysyä. Näiden kirjoutusten mukaan äidin pitää olla täysin omatoiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
No, ilmeisesti "synnärillä" tarkoitetaan puhujasta riippuen kahta eri asiaa, eli synnytysvastaanottoa ja synnytyssairaalaa. Esim. Uusi synnäri -kampanja Helsingissä ajaa uutta synnytyssairaalaa. Pahoittelut, jos olen terminologiallani sekoittanut jonkun ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
??? Mikä ihmeen heitto tuo oli? Onko joku täällä edes väittänyt, että nykyään äitiä hoidettaisiin viikkoa missään? Hoidetaanko nykyään käytännössä ollenkaan, sitäkin voi kysyä. Näiden kirjoutusten mukaan äidin pitää olla täysin omatoiminen.
Joo minä taisin olla se dorka, joka puhui viikosta synnärillä l. synnytyssairaalassa. Ja ei siellä tosiaan minua hoidettu, vaan lasta. Ja sekin oli jossain lastenosastolla lähinnä.
Kohdun Adenomyoosiin ei saa apua. Jos et halua synnyttää niin ei tehdä laparoskopiaa tai muutakaan hoitoa. Kärsi nainen. Kohdunpoisto sitten 40-vuotiaana. Naistentaudit on huonosti hoidettu ja mitenkäs sitten synnytetäänkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.
Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
??? Mikä ihmeen heitto tuo oli? Onko joku täällä edes väittänyt, että nykyään äitiä hoidettaisiin viikkoa missään? Hoidetaanko nykyään käytännössä ollenkaan, sitäkin voi kysyä. Näiden kirjoutusten mukaan äidin pitää olla täysin omatoiminen.
Tottakai täytyy olla täysin omatoiminen. Ja tuo viikko nyt varmaan tuli siitä että puhutaan miten äitiä ei hoideta synnytyksen jälkeen kun fakta on se että jokainen äiti on 12h-2 vrk. synnytyksestä kyllä synnärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.
Ei neuvola "hoivaa" ketään. Neuvolan tehtävä on seuranta, terveyden edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Paskat. Neuvola tekee lopputarkastuksen, tsekkaa tikit synnytyksen jälkeen jne. Mitä raskauden aikaiset käynnit sun mielestä on? Vanhemmuuden tukemista?
Lopeta jo. Ihan voit vaikka googlata neuvolan tavoitteet, eivät ne salaisia ole. En voi niitä tähän kännykällä linkata.
Raskauden aikaiset käynnit on ihan neuvolan tavoitteiden mukaan seurantaa ja terveyden edistämistä.
Eli hoitoa ja hoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Osasto on ihan eri asia kuin synnäri. Suht suoraan salista sitä pääseekin kotiin, jos ei tarvitse osastolle jäädä. Se 12h on se minimi, aika moni lähtee sen jälkeen kotiin.
Niin niin, mutta kun tuossa yllä sanotaan, että "Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.", niin kertokaa nyt ihmeessä mulle, että miksi siellä osastolla sit ollaan. Jos ei sitä varten, että äitiä, lasta tai molempia hoivataan?
Osasto on eri asia kuin synnäri. Osastolla on naisia ilman vauvaakin esim. keskenmenon jälkeen, joskus jopa samassa huoneessa.
Lapsivuodeosasto ja naistentautien vuodeosasto ovat eri asiat. Lapsivuodeosastolla ei hoideta keskenmenopotilaita (keskenmeno tapahtuu ennen 22 raskausviikkoa). Kuolleita sikiöitä synnyttäneitä siellä voi olla, mutta on tietenkin äärimmäisen ajattelematonta pistää heidät samoihin huoneisiin eläviä lapsia saaneiden kanssa.
Synnäri tarkoittaa oman käsitykseni mukaan synnytyssairaalaa tai koko synnytykseen tarvittavaa jaksoa sairaalassa, ei pelkkää synnytyssalia.
Niin, silloin kun osastoilla on tilaa, toki ei laiteta samaan huoneeseen, mutta todellisuus on toinen. Ja lapsivuodepsasto on tottakai eri kuin naistentautien osasto, mutta nykytilanteessa potilaspaikkoja jaetaan myös niiden välillä. Ja synnäri on todellakin erikseen. Synnäri on synnytyssalit ja huoneet, joissa ollaan max. 2vrk., sitä pidempi aika ollaan osastolla.
Taitaa olla sama "asiantuntija" joka eilen väitti naisen alapäätä tunnottomaksi.
🤦 Näytä mulle sellanen synnäri, jossa äitiä hoidetaan viikko synnytyksestä.
Jos puhutaan synnytyssairaalasta, siellä on myös synnyttäneiden osasto. Jos puhutaan synnyristä tarkoittaen jo edesmennyttä Kättäriä tai sairaalan yhteydessä olevaa synnyttävien osastoa, niistä todella siirrytään joko osastolle tai kotiin.
Eiköhän tässä nyt ole kaikille ihan selvää mistä puhutaan. Kätilöiden tehtäviin ei kuulu se hoivan anto, se tapahtuu osastolla hoitajien toimesta tai kotiutuksen jälkeen neuvolan toimesta.
Ja toivottavasti sellaisia paikkoja, joissa osastoja sotketaan vuodepaikkojen vuoksi, ei kovin montaa ole.
Ihme paikka kun joka asiasta saadaan kauhea polemiikki ja vääntö eikä edes haluta tajuta mistä puhutaan.
-eri
Ne lapsivuodeosaston hoitajat ovat edelleen kaikki kätilöitä. Tietenkin kätilönkin kuuluu tarvittaessa antaa hoivaa (kökkö sana, miksei voi sanoa hoitaa). Neuvola ei hoivaa yhtään ketään.
Polemiikki tulee ihan siitä kun kaltaisesi kaikkien alojen asiantuntija ilman todellista tietoa alkaa hämmentää selvää soppaa isolla kauhalla.
Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.